 |
| YHEN ÄIJÄN KAMIXET |
No ekax Jäken Kinnarin ruutana/suutarilätäkölle. Suut oli kiinni. Muutama tärppi. Siinä kaikki. Jaeiku eteenpäin. Sipoontien sillan alle töröttelemään. Muutama satakybätäpöwarma tärppi molemmille. Siinä kaikki. Töröt patamunatteli meitit. Eikä sattunu turpakaan kohdalle. Muutaman kesässä oon niitäkin siitä saanut aiemmin. Waan ei nyt. Ja hiilaritelekooppiwawasta kärkiosa katki., Hywin menee. Matka jatkuu. Keravalle Markun turpamestaan.
Ja siis lähes totaalisen kuollutta meininkiwä. Ei edes pintautumisia nähty. Ainoot eläwät olennot hawaintojemme mukaan oliwatten Markku, meitsi ja sadat itikat, jotka inisiwät taukoamatta korwiemme lähistöllä. Kamat kasaan ja autolle. Kellokin oli jo lähes häwyttömän paljon, wähän yli kahdexan. Päätimme siitä huolimatta kun aurinkokaan ei ollut wielä laskenut,yrittää saisimmeko ihanan makuiseja tuoreita silakkakaloja Tammasaaren laiturilta. Oli kylmälaukkukin oikeeen mukana säilytystä warten. Noeihän siellä ollut siihen aikaa enää ketään. Ei lupaillut hywää. Laskimme siitä huolimatta litkamme weteen ja hetken kuluttua totesimme, että ei oikeen oo näköjään meijän päiwä tänään. Ei kalaa täältäKÄÄN. Lähdön koittaessa Markku rupesi taputtelemaan taskujaan "Missä awaimet ?" auton owet ja takaluukku oliwat kyllä jo auki, joten ei ne mereen minkään epätodennäköisyyslaskelmankaan mukaan olleet pudonneet. Siinä jo ehdotin auton tyhjentämistä tawaroista josko awaimet olisiwat jossain alakerrassa. No eikä mitä .Löytyhän ne ilman isoja operaatioita. Siihenhän Markku oli ne laittanut, tuttuun paikkaan, auton katolle. Ihan meitsimäistä touhua.
Siispä Ruoholahden kanawalle metsästämään suureja tokkoja ja muita mahdolliseja mukaweja ylläreitä. Alle minuutin Markku nosti ekan täplixensä ylös wedestä. Siihen ne tokot sitten jäikin. Hirmu hiljainen oli tämäkin paikka. Yx pasuri, kax salakkaa, muutama ahwena, wähän enemmän särkejä ja wielä wähä enemmän kolmipiikkejä, jotka kyllä tehokkaasti nyswäsiwät syöttejen kimpussa antamatta tokoille mahixeja.
 |
SUURIN OSA SAALIISTAMME. TARKKASILMÄISET WOIWAT EHKÄ HAWAITA KUWASSA MUSTATÄPLÄTOKONKIN |
Kauniit on näkymät öisessä Hesassa- Kuuluisan kiwen kohdalla oli jo kolmen henken poppoo pyydystelemääs, mutta hywin siihen mekin mahduttiin. Yx hemmo siinä sitten sai pari selkeästi, ainakin mielestämme, alamittaista kuhaa ja surutta reppuun. Ei siinä paljo auta ruweta moittimaan. Mora selässä tai muualla, mistä sen koskaan tietää. Aikamme wiskottuamme totesimme, että on kalapäiwän, tai tais olla jo siirtynyt torstaille päiwä, wiimeisen ohjelmanumeron wuoro,
Siispä lirkkimään pikkuöttiäsiä, Paikassa missä käwimme hommaa haittasi weden sameus ja pinnalla lilluwa siitepöly. Siitä huolimatta pystyimme paikallistamaan täysin yhteistyökykyhaluttomeja tokkoja ja kivisimppuja. Lisäxi pienejä ahweneja ja joitain särkikalan poikaseja oli uimasilla. No yx tokko, yx kivisimppu ja yx mutu oliwat noin sentin mittaisen noston ajan kiinni kaxkutosen koukussani. Muuten hemmot waan siirsiwät päätään syrjään kun syötin laittoi niiden suun eteen tarjolle ja lopulta kun hermostuiwat tarjoiluun spurttasiwat näkymättömiin.
Onnexi satuin näkemään otsalamppuni (900 lumeenii) walokeilan ulkosyrjässä liikettä jossain waiheessa kiihkeää metsästystä. Joku oxa siellä´koitti luikerrella poíspäin ja sywemmälle kohti pohjaa. Hieman hihaa kastaen sain liikkuwan oxan käteeni ja kappas wain; elämäni toinen siloneula oli pyydystetty. Hemmo oli 26 millii pitempi kuin eka neulani eli hulppeat 168 mm.
No jossain waiheessa huomasimme katsoa kelloa ja sehän oli rientänyt eteenpäin jo aamukolmen tietämille. Päätimme lähteä kotimatkalle ja katsastaa joskus myöhemmin muita ja tämänkin paikan josko silloin tulisi jotain paljon enemmästi saalista. Markun KBIM nousi aiempaa isomman kolmipiikin ansiosta ja haawiamansa hietatokon (lisälaji tällä wuodelle) johdosta. Siloneulani nosti omaa lukuani 131,4 -> 132,144. Täst ei kyl woi muuta ku parantaa. Oli kyl semmonen reissu. Mut silti aika kului lepposaisti ilman mitään suorituspaineita. Tämä on "waan" harrastus ja tosi mukawa sellainen. Osaa sitten arwostaa päiwejä jolloin kaikki (tai ainakin lähes) natsaa kohdalleen.
 |
KOTONASSA. YHEXÄN TUNTII JA 35 MINTSAA NOIN, HIENON HARRASTUXEN PARISSA |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti