Pellingin helleapot

Pellingin onkipaikkamme maisemaa

Lauwantaina 11.6.11 sain wiestin kalakaweriltani Terolta; "Onko sulla huominen kalenteri jo täynnä ?".  No wastasin et; "Ei, lähetääx kalaan wai jotain muuta ?". Hetken kuluttua Tero soitti ajatelleensa et woitais käywä norsupooloo pelaamassa (enny muista paikkaa missä). Ihan tosi oli kysessä kalareissu Pellinkiin. Siinä waiheessa wielä epäwarmaa weneestäkö wai rannaltako kalasteltas. No reissusta tuli rantakalastuskeikka. Ei siinä mitään. Sen mukaan kamoja jo illalla wähän walmiix ja herätystä siihen malliin et 7 -8 aikoihin lähtö Teron Maranellolla pelipaikalle.

Suunnitelman mukaan päästiin lähteen, melkein. No siinä sit käwi silleen et ku  meitsi kasas kamoja owestansa ulos porraskäytäwään hissin wiereen ja enää madot oli haettawana jääkaapista ni owi otti ja paukahti kii. Ja awaimet sisällä. Noeiku herättään nynnyllä (onnex se oli taskussa) rakasta poikaani Ville Johannesta. Wara-awaimet hänellä. No pitkään sai soida ennen ku poitsu heräs. Oli onnex kotonassaan. Eikä edes onnex kauheen wihanen ku tahwo faijansa kehtaa siihen aikaan aamusta wikonloppuna herätellä.  Kun Tero saapui hajettiin ekax Villeltä kämppäni awaimet ja sain edellisenä iltana kaiwamani onkimatoset mukaamme. Onnex ei kauaa aikaa tuhraantunu moiseen ajeluun.

Sitte waan ajomatkan jälkeen  lossin kyytiin et päästiin Teron tuntemalle rantakalastusapajalle erääseen salmeen.

Eiku odottamaan

Lossilta ei ollutkaa enään pitkä taiwallus, Tero waan jänskäs et löytyyx autolle parkkitilaa. No löyty, wakiopaikka wielä. Ei kai kukaan järkewä ihminen lähe semmosel helteel kalaan. Mut hei, kylse kotiolot woittaa. Edes mahixet saada jotain. Kotiin sohwalle ne fisut ei tuu.


Siitä sitten rantauduttiin kivikkoista ja jyrkähköä rinnettä pitkin sillan alle perustamaan tukikohtaamme.
Wirittelin ensix aika typerästi oikein pohjaLITKAN waik näkyikin et ranta ainaskii oli ihan tosi kivikkoista.
Siitä wiskasin sitten ehkä wiien koukun litkan weteen ja jo kun  olin wasta asettamassa wapaa sopiwaan asentoon niin alko hirwee melskaaminen siiman päässä. Ja alle minuutissa. Hywältä tuntu alku. No kax koukkuu litkasta tuli ylös, kummassakin kala; appo ja pasuri, pienejä. Loput koukuista jäi matkalla johonkii kiwenkoloon.

Tästä viisastuneena en enää käyttänyt pohjalitkaa waan ainoastaan yhtä koukkua. Ei niitä sitten tainut enää pohjaan jäädäkään. Pasurista saimme hywejä syöttipaloja onkiimme särkikalojen karkoittamisexy.

Molemmat laitoimme koho-onget myös pyyntiin, käyttäen joko matoa tai  kalanpalaa. Ja appoja tuli. Waan ei kowin kiiwaaseen tahtiin. Ei ihme sellaisella helteellä. Salmen keskiwaiheilla käwi wälillä melkoinen loiske jonkin kalamerkin hypellessä iloisesti pienejä loikkeja weden ylle. Wirpat oliwat myös käytössä. Ainoa saaliskala niillä oli ahven. No hywä, että jotain. Teron eka virppakala tuli pienellä waapulla, itse uitin ainoastaan lippaa, taisin kax appoo saada. Tero sai myös uittamillaan jigeillä appoja.

tarkkaa hommaa

Tarjottun lusikkauistimeen ei löytynyt yhteistyöhalukkaita ottihaluiseja mörköjä. Parhaiten appoo tuli sillan alapuoliselta wesialueelta. Kuwasta katsoen ja myös kuwan ottajasta wasemman puoleinen kivikko oli jonnin werran matalampaa seutua kuin sillan alla ja alue siitä oikellle ja aika hjuwin särkejen asuttamaa seutua. Se mitä sieltä käwästiin kokeilemassa ainaskii sillä kertaa waikutti siltä.




 

<- wasemmalla särkiranta

Ranta oli myös täynnä kolmipiikkejä jotka iloisesti seurasiwat kelattawaa uistinta kiinnostuneina aina uistimen

ylöswetoon asti.

tuli appomadosta tiukasti kiinni  purren ylös

Joukossa näkyi myös warsin kookkaita yxilöitä. Kun kohosta pystyi selkeesti näkemään milloin oli aika wetästä se ylös jos/kun siellä kala oli kiinni ja pohjaonkitsydeemi harwakseltaan kilinällään ilmoitti kun koku joskus harwoin silloin tällöin warowasti tarjolla olewaa kalanpalaa nyswäsi, päätin kokeilla pikkukoukulla walikoiden noukkia joukosta niitä isoimpeja hemmoja. waan eipä se homma onnistunu. Aina oli ekax joku tosi nälkänen pikku tirri wetäsemässä syötin ja koukun kurkkuunsa asti. Päätinmpä warsin pian lopettaa tämän touhun ettei turhaan kulu kallisarwoiseja kaxkakkosen koukkuja.

Nelisen tuntia kivikkorannalla lämpimässä Suomen suwi-ilmastossa rannalla wietettyämme totesimme, että on aika lähteä kotiin. Näin oli suurinpiirtein etukäteeenkin suunniteltu. Tero jaxoi wielä perata/nylkeä saaliinsa, waan meitsi oli niin puutunut et jätin sen homman kotiin. Tulihan sieltä sentään molemmille hellekalastuxesta kiinnostuneille kalahemmoille jonkin werran pannukarheeta. Päätimmä kyllä wielä palata samoilla apajeille joskus syxymmällä. Jospa silloin ne isommatkii apot olis ottihaluseja.

Oma saalispussukkani