FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

liewähköä yrittelyä


siitä kiitoxet Käpylän Jarille joka soitteli ke iltana 18. heinäkuuta ollessaan kalasa
HYSHYSTOPSIIKRETSUUTARIHOTSPOTISSANSA kyseistä särkikalaa jallittamassa. Hywin mäskätty ja saalista jo aiemmpinakii päiweinä oli tullut myös kohdekalan muodosa muiden särkikalojen joukosa. Kyseli hän josko meitsiikii kiinnostais Jokelan akwaariokaloja suuremmat yxilöt saada siiman toiseen päähän taistelukawerix. Waan ku Punton p...a oli pajalla ja kaikki kalastelukamixet sen sisuxeissa jouduin walitettawasti toteemaan et jouwun jättään sil x:aa wäliin mahdolliset taistelut tuon mahtawan ja hienon saaliskohteen kanssa.
Ihan häwettäwän wähän on tullu kalsteltua tänä kesänä tuossa tutussa ja niin rakkaassa Tuusulanmeressä et melkein ei uskalla tunnustaa mut tulkoon se ny täs tiedox

No sen werta kuitenkii rupes kiinnostaan et polkasin paikalle munamankelillani jutustelemaan kuei oltu pitkään aikaan nähty. No siinä sit jutusteltiin suutari- ja karppimetästyxen saloja mäskäyxineen, boileineen ja muistakii saloista. Siinä sit lahnojen, särkejen ja sorvejen lisäx sai Jari maihitettua pienen mukawan taiston jälkeen upeen näkösen ehkäpä n. kolkytcenttisen suutarinkii jonka kaikella hellyydellä ja kunnioituxella laski hän (siis Jari) takas omaan wetiseen elementtiinsä jatkamaaan oleskeluaan. Tarjos Jari ystäwällisesti mukana olleita toiseja kamixejaan käyttööni mut jätin sil x:aa tasitelutantereen hänen hoitoonsa. No sit tuli meistin aika jo lähtee jatkaan matkaa mut hetken päästä tuli peräs textari et toinenkii kaunis suutari oli antautunu. Hieno juttu.

No torstai aamuna ku tuttuun tapaani heräsin taas tosi aikaseen  ajattelin lähtee itekkii kokeileen josko onnistais. Puol kuuwen aikohin taisin olla pelikaikalla. Sorvat ja tosi walkoewäiset särjet hiwenen punertawa häiwähdys silmeissänsä oliwat kinnostuneitata tarjoamistani syöteistä. Nou suutari sinä aamuna. Ei tuo onnex päiwää päässyt pilaamaan. Paikka nii lähellä et sinne  pääsee jos waa wähänkää kinnostaa tosi nopeesti aamuisin tai iltaisin yrittelemään. 


Iltasella ku oli taas aamusella päässy wähä niinku kii harrastuxeeen ja ilmakii houkutteli tekeen jotain muuta ku kattoon sisätiloissa jotai tósi typerää Van Dammen tai Steve Seagalin leffaa ja Puntokii oli fixattu ajokuntoon päätin lähtee jallittelleen piikimonneja.









Ja niitähän löyty. Ei tosin Tuusulanmerestä waan muualta, warmaan lähes kaikkien tiedossa olewasta lammesta Etelä-Suomessa. Waihdon paikkaa rannalla melko tiheään yrittäen etsiä omaa rekoortti monnia waan joka paikasta pukkas tulemaan sitä wakiokamaa, muutamaa liewästi kookkaampaa yxilöä lukuun ottamatta. Tosiaan metkoja hemmoja niinku wissiin aiemminkii oon kirjottanu. Alkuwaiheessa ne tuntuu olewan kiinni jossai tosi tiukasti ja sitne poxahtaa tulemaa kowaa wauhti kohti pintaa. Mukaweja saaliskohteita.

Seuraawana aamuna perjantaina ku taas heräsin neljän aikaan täyteen walosaan "päiwään" eikä nukututtanu ni wääntäydyin taasen suutarimestalle tutkimaan mitä sinä päiwänä olis Tuusulanmerellä tarjolla. No särkikalaahan se pukkkas. Lahnaa ja pasurii edellisen aamun lajejen joukossa. Ja paljon pikkuappoo. Nou suutari sinäkään aamuna. Iltasella ei sit kalasteltukaan missään.


Lauwantaiaamuna ku taasen aikasin heränneenä läxin ennen wiittä rantsuun oli wastassa hieno keli. Uswaa nous Huilin ojasta ja järwen pinnastakii.




Syöttiä weteen ja särkee, sorva, lahnaa ja pasurii ylös. No sit onnex tuntu, ku x:n rupesin taas nostamaan nelimetrisen lasikuituwapani awustuxella siiman päässä olewaa koukkua ylöspäin kun pintaa myöten liikkuwa koho ilmaisi jonkin öttiäisen olewan syötistä kiinnostunut, aiempaa tiukempaa wastaan hangoittelua. (Olipas ilmaisu, huh huh). Ja mikä ihana rusehtawa kylki alkoi wilahtelemaan kalan käydessä taistelun tiimellyxessä pinnassa wälillä näyttäytymässä. Kohdekala suutari, Tinca tinca, oli hywäxynyt tarjoamani syötin. Hetken aikaa kesti mukawaa taistelun tiimellystä ennen kuin reilut kolkytcenttii pitkähkö kala oli tarpeex wäsähtäny et uskalsin uittaa sitä haawin suuta kohti siinä onnistuen. Ei karannut. Sain walokuwattua ennen wapautusta. Hieno kala.




Wielä muutaman särjen ja sorvan jälkeen päätin tyytyä tähän yhteen hienoon hemmoon ja palkita itseni herkulla Jounin torikahwilassa. Ehkäpä parin wiikon Kuusamon ja Norjan reisun jälkeen yritellään uuwemman x:n. Ken tietää, minä en.






sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

kolmen rantsun keikka

lauwantaina 14.7.2012 tuli nukuttuu sen werra makosat ja pitkähköt päiwäunoset ettei illal meinanu sit niinku nukuttaa myöhänkää illal. Hyppäsin siis Puntoon josta oli hälymerkkiwalokii jollain ihmetapaa sammunu. Elikkä taas Hesaan waan eri rannoille.

Ekal rantsul melkein törmäsin nukkuwaan joutsenoon. Onnex toi walkonen hahmo kuitenki näky nii selkeesti ettei ny warsinaiseen törmäämiseen ollu oikeessti mitää waaraa. Näpsäsin muutamat kuwatuxet ja jatkoin matkaa ku rantawiiwaa oli riittäwästi kokeiltawana ilman et hänen unosensä meitsin lirkkimisestä häiriintyis. Jo wiime kesän kokemuxet eiwät antaneeet mitään suureja odotuxeja mut olihan se tilanne käytäwä päiwitttämäsä.

Walitettawasti tilanne waa mennny pahemmax.

Ainoot asukit mitä pystyin hawainnoimaan sameen weden ja melkosen leweäikon joukossa oli WaltaWa määrä täplisten poikaseja.
Niitä ainaki meitsin on lähes mahoton koukuttaa, on ne nii arkoja nää pienokaiset. No ei kyl oo mitää mielenkiintokaa niitten kans alkaa hippasille. Yhen kamikazekanditaatin saaminen kuwattawax ja lajimäärityxen tekemisex riitti. Täs nyei näwy se ewän täplä mut kyl täl se oli. Mut hitto, täytyhän se koko rantsu kuitenkii kahlata josko jotai muuta sattuis löytyy. Waik teisti :D. Mutei löytyny.

Siispä paikan waihto. Kivisimppuja katteleeen. No siel ei sit lewät tehny kiusaa, kiweissä, warsinkii isoimmeissa oli pinnalla lewää, waaan onnex warsin lyhytkaswusena. Simput näky selwästi, waik wesi oli jonnin werran sameena. Ja ne löyty sit niinku heti, minuutis tai kahes eka ja himona tarjottuun matoon kii,














Onnex sentään joihinkin asioihin woi luottaa tässä saastuwassa wesistötilanteessa. Waan koko kyl pienentyny huhtikuun hemmmoihin werrattuna. Kait se ens kewäänä taas pitää lähtee pakkaseen ja jääkykylmään weteen palelluttamaaan itteensä löytääxeen enenmpi ja isompeja hemmoja. Tai onhan täs wiel syxy aikaa. Josko lewät wähä häweis pois.
















Hetken kuluttua oli aika waihtaa mestaa. Suuntasin rantsulle missä en ikuna kuunaan ennen ollu ööaikaan käyny lirkkihommeleissa. Kesällä olin käyny muissa ku onkiasioissa mestoil ja tuumaillu et mielenkiintoset on rantsut, warmaan kokeilemisen arwoiset, Ja ny oli sen aika.

Ja kannatti. Heti rantsuun päästessäni kirkkaassa lewättömällä hiekkapohjalla lokoili hieno lajinsa edustaja. En wiitsinyt hukata mahdollisuutta yrittämällä ensin walokuwausta osin tosi matalan weden takia ja halusin myös selwittää öttiäisen lajin. "Pala kakkuu" Lontolaisittain,, mato suun eteen, hotkaisu ja nosto rantahietikolle turwaan.


Hieno wiiskytkax millinen hietatokko lepäili walokuwaamiseni kohteena.

Tää olikii sit reissun wika foto ku kamerast loppu wirta, ja wähä enne sitä oli otsalampun akku simahtanu. Noeise mitää. Waralamppu, käsilamppu pelasti tilanteen ja uusejen tokkojen etsiminen jatkui. Ja löytyihän niitä. Muutameja, Waan tää eka oli ehottomasti kaunein. Walitettawasti täl rantsul kirkaswetine alue oli aikasti kapee. Nopeesti weden sywetessä se oli het montaa astetta sameenmpaa. Ei näkyny muuta ku kiiluweja pienten kiiskejen silmejä. Ja sit simahti käsilamppukii. Meitsil olis kyl ollu wirtaa jatkaa mutku muut wirtalähteet oli pimeenä täyty lähtee takas autolle.

Ja tähän pitkä litania kirjoittamatta jääneitä woimasanoja. Starttaamisen jälkeen polttoaineen syöttöjärjestelmän waroituswalo paloi taas iloisen keltaisena. Ja 23.7 pitäs aloittaa automatkailu Kuusamoon Rukalle, siitä sit kohti Kittilää ja elokuun alussa sielt kotiin. Wälissä Markun auton kyydissä wiikko Norjassa Arnöyan saarella pallastelemasa. Nyt en sit enää ainakaa Puntola käwäse kalasa enne Norjan keikkaa waik saatais kuntoonkii. Onnex on luwattu wara-auto käyttöön jos jätän Punton reissun ajax kunnostettawax. Ja shit dynamenttiä peliin.





lauantai 14. heinäkuuta 2012

olipat te kiwaa ...

... nimittäin käydä kalasa  to 12.7.2012, taino menihän se pe päiwän puolelle, pitkähkön tauwon jälkeen. Edellinen x oli Juhannusaattona tänä armon wuonna 2012. Ollu aina muka jotain muuta ja kelitkii ollu niinku sitä ja tätä ja muutenkii hirmu apatia wallalla. No nyseo wissiin sit selätetty. Kaikki seliselit. Houp sou. Sääennusteet oli kaikkee muuta ku lupaawat mutku se "luwattu" ukkosmyrskykii meni hjuwin laimeena jo alkuillasta Jäkesä ohitte ja Hesaan Foreca.fi lupas lähes pläkää ni superhyper lewottomat jalkani saiwat toisen painamaan Punton kaasupoljinta ja suuntaamaan ilman suureja saalistoiweita kohti Hesan rantoja. Wiimex ku Markun kans käwästiin hakeen hälle tokkolajipisteitä 21. - 22.6.2012 wälisenä kesäpäiwän seisauxen jälkeisenä wuoden lyheinmpänä öönä hawaittiin rihmalewejen jo wallanneen iha hirmusesti wielä huhtikuussa paljaana olleita hiekkapohjaiseja tokkorantoja ja kivisimppukiwikkoja.

No eniwei, pakko oli päästä käwäsemään. Iltakybän aikoihin olin ekal spotilla ja etsiminen lewejen paljaaxi jättämistä aukkopaikoista alkoi. No se sit suurinpiirtein oli siinä. Yx tosi arka kolmipiikki liwahti lewejen suojaan mut tokkoja ei näkyny, ei. Suuresti epäilin jo tokkosilmäni menneen totaali malfunktioon. Edes pienehkön sateen syyxi ei woinut laittaa tokkojen "puutetta". Ne muutamat pienet pisarat mitä putoili eiwät nimittäin rikkoneet wedenpintaa mitenkään näkywyttää pohjaan asti häiritsewästi.

Ei woinu luowuttaa yhen kolmipiikin näkemiseen waan uskoa "taitojen" tallella oloon oli lähdettäwä todistelemaan toiselle rannalle. Noei hywält näyttäny sielläkään. Wesi matalalla ja rihmalewämattoo silmän kantamattomiin.


.

Noli siel sit kuitenkii siellä täällä pienehköjä plänttejä joissa pinnan alta erottui hiekkapohjaa. Ja näiltä hiekkapohjilta erottui warsin hywin niillä lekoittelewat tokot- Jappijaijei, silmäleikkausoperaatio tarpeeton. Kolmen wartin aikana ehdin kymmenkunta tokkoo näkemään ja lähes kaikki koukuttamaankii. Oliwatten muuten tosi äkäsejä nappaamaan tarjottuun syöttiin.


Jotku jäi koukuttamatta kune häiriinty walokuwaamisestani, ei pidä liikaa iholle tunkee. Noeise mitää, ei mitää enkkatokkoja jääny uiskentelemaan, Ja olisinhan warmanastikii niit kyl yrittäny koukuttaa enkä waa walokuwailla. Ei harmittanu. Saaleiden pituudet 33 - 43 mm, hietixei kaikki. Kivisimppui ei näkyny. Kolmipiikkei kyllä. Jätin ne rauhaan. Ei ollu kivinilkkoi eikä teistejäkää, se wähä harmitti :D. Enempejä lewärantoja ei sil x:aa huwittanu lähtee katsastelemaan. Aatoxet jo kotimatkan warrella olewalla spotilla. Tosa wiel alla kuwa kolmipiikkipoikasest  uiskentelemasa.


Joo, sit wiel tosiaan kuei nukututtanu yhtään ku oli taas harrastuxen pariin palaaminen saanu adrenaliinin wirtaamaan werisuonistossani päätin käwästä moikkaamasa kivennuoliaiseja. Waik Hesas wähäine sade ei haitannukkaa ni rämpiessäni kaswillisuuden läwitte purolle mis kivennuoliaseja "takuuwarmasti" löytys sain kyl collegehousuni aikasti märkään kuntoon. Noeise warsinaisesti häirinny ku koti oli kuitenkii sit seuraawa parkki. Ja warsinkii sitku otsalampppuni loisteessa het löyty kaipaamejani kamujani. No ne woi kyl tost kamuudesta olla iha eri mieltä. Eiwät waa osaa sitä sanoo. No tosin monet öttiäiseistä kyl tais sen osottaa ku liwahtiwatten kiwejen koloihin piiloihinsa tarjoamani tuhoawan kolmakakkosen koukun ja madonpalan tawoittamattomiin pöllyttäen samalla paikan pohjan hienojakoista "lietettä" pilaamaan näkywyyttä.


"Normikamaa" täl x:aa suostu yhteistyöhön, pienet öttiäiset puuttu lähes kokonaaan eikä wirran syöwereistä pimeydestä otsalamppuni walokiilan ulottumattomista saapunu yllättäin pelästyttäen meitsii wirran reumamille lirkkiwapani ulottuwille yhtään isokokosta (yli kybäcenttistä) yxilöö. No ei se mitää. Wielä käyn paikalla. Olihan mukawa keikka taas. Myös se Hesas käynti. Siis kalastelu yleensäkii.