bäk in bisnes

do dii, kahen wkon Kuusamon purojen  ja Norjan Arnöyan saaren ympäröiwän Jäämeren kalastelutuntejen jälkeen (ainii, ja Muonion Harriniva) kesti noin yx wko kun taas tuntu siltä että reissulla hetkex täyteen tullut "pahin" kuume waati taas lisää kokemusta rakkaan harrastuxen parissa. Siispä kun käytettäwissä olewalla aiwokapasiteetillani tuumailin olleen riittäwän kauwan sateetonta päätin lähtee wko 33 alussa katsastamaan josko isot kivennuoliaiset olis toiwottawasti aika rauhallisesti wirtaawassa kirkaswetisessä purossa pois piiloistaan ja koukutettawissa. Meitsin kalastelu kuei oo pelkkää yhen lajipisteen (tai siis mahollisimman monen wuosipinnan) hakemista yhellä lajin yxilöllä waan haluun tutustuu lajeihin wähän tarkemminkii ja ettii sitä omaa rekoorttiyxilöö. Tulee jos tulee. Josei ni sw, ei mee ööunoset. No kun illan pimennettyä parkkeerasin reissussa rähjääntyneen Puntoni parkkiin kohdepaikalla niin autosta noustessani korwiini kuuluwa weden kohina ei luwannut kowin hywää. Tämä paljastui lopullisesti rämmittyäni otsalampun walossa ryteikön läpi puron warteen. Jostain ylenmpää warsin laajoiltakin ympäröiwiltä waluma-alueilta puroon walunut ruskea wesi oli harmittawan korkealla. Minuutti tsiikailuu ja rämpiminen takas Puntolle ja kohti kotia. Noeise joka x onnaa. Wielä on syxyy jäljellä.

Ke 15. pänä elokuuta oli taasen komia keli ja päätin lähteä kaikkien tietämälle supersalaiselle Rutikan lammelle kiusaamaan piikkimonneja. Walitettawasti en jaxanut odottaa riittäwän pitkälle iltaan waan lähdin matkaan aurinkon wielä paahtaessa täydellä tehollaan.
















Sieltähän se automatkan ja hetken käwelyn jälkeen häämötti, tuttu lampi. Ja kun lämmin keli oli niin myös uimareita paikalla. Waan eiwätpä he aikomuxejani häirinneet. En ajatellut laiturilta kalastaa waikka yhellä reisulla siinä poikansa kanssa kalastellut mies kertoikin aina siitä ruutanoita ja monneja saaneensa. Ihme kyllä, ruutana paikan lajeista on karttanut tehokkaasti meitsin tarjoomeja syöttejä. Aloitin metästyxen jonkin matkan päästä laiturista. waan ihme ja kumma, taino olix se kumma ku klo oli nii wähä ja kuuma keli, ei kekää ollu kiinnostunu syötistä. Ja musta tee-(ei kahwi)paita imi tehokkaasti  arskan luowuttaman lämmön ja sai hikikarpalot kihoomaan otsaluutani peittäwälle iholleni. Siispä paikan waihto. Ja melko heti kohta suunnaton riemu, jota ei woi kirjaimilla muille wälittää waan se pitää ite kukasen iha ite kokea, täytti koko Wesan ku koho alkoi määrätietoisesti liikkua pitkin weden tyyntä pintaa. No nosto oli kyl sit pelkkä madolla kuorrutettu koukku ilman kalaa. Mutta pääasia olise et jotain siel on hereillä ja wahwa usko säilyi saaliin saamiseen. Eikä turhaan.
Hetken päästä eka normi wiixiwallu oli kätöselläni. Ja tulihan niit sit lisääkii. Lopulta kuuma keli keskeytti huwituxen ja päätin lähtee kohti Jäkee ennen warmaankin parasta syöntiaikaa. Mut kiwaa oli. Ennätyskala jäi odottamaan.

No seuraawan päiwän iltapäiwällä taasen piti lähtee nauttimaan elokuisesta arskan lämmöstä. Täl x:aa iha fillarikyydillä katsastaan josko supersalaisella Kinnarin pesiskentän wiereisessä lätäkössä olis yhtään wapaata wesiplänttiä lumpeenlehtejen wäleissä mihin wois syötin kohon alla pudottaa odotteleen pikkuruisten ruutanoitten ryntäystä sankoin joukoin tarjotun syötin kimppuun. Misä muuten o tarjotun syötin kimppu ? SUOM HUOM ! No olihan sielä wapaata wettä ja rakoja lumpeenlehtejen wälissä. Niistä wäleistä pari ruutanaa änkes tsiikaileen weden yläpuolista maalimaa ja pari mintsaa ylen sangen riemuisasti hypppelehtiwät lumpeenlehtejen päällä ennen sukeltamistaan takas omaan elementtiinsä jostai ilmeisesti toisesta löytämästään rakosesta. Warsin metkan näköistä hommelia. Eiwät tosin samaan aikaan käwäseeet. Jälkimäine tais olla ekan kertomasta innostunu ja päätti kans ite kokeilla. Tai sit ei, ehkä ne kuitenkii jotenki wahinkosa joutuwat ahtinkoonsa eikä se riemua ollutkaa. No onnex kans oli niitä nälkäsejä wiien centin mittaseja joitten kans jonnin werran aikaa jaxo kuluttaa. Täältäkään ei noussu paikan ennätysyxilöö. No odottaa saa sekii.

Lauwantaiaamu 18. elokuuta oli taas semmonen kutina et jotain halus tehä, siis kalastuxellista. Päätinmpä käwästä julkisesti tiedossa olewalla Viikin koetilan lammella kokeilemassa kuinka pitkeixi allikkosalakat kesän aikana owat kaswaneet. Ekax kuitenki aloitin jallittelemalla hopearuutanoita jotka owat warsin tehokkaasti wallanneet kyseisen wesialueen lähes omaxeen.

Sieltä sitä heti rupes pukkaan ylös, yx ja kax wuotista ötttiäistä.




Waan exyipä tarjottuun matoseen nro kybän koukusa yx hiukka kookkaampikii yxilö.
242 millii pitkä tai lyhyt miten ny asiaa haluu tarkastella. Hieno kuviointi suomuissa peräosastossa.

Melkein heti kohta kelpas syöttini toisellekii pikkasen yli yx ja kax wuotiselle lammikon asustajalle.

Ja se o muute sit suwunjatkamiskywytön/-kelwoton hybridi. Hopsun ja normiruutanan sekasikiö.

Kyseiset ikä ja hybridimäärityxet ei oo omejani waan ne teki kanssani lammikolla kalastanut Pennasen Jussi. Jussin mukaan näitä hybridejä on noin 5 % (procenttii) koekalastuxessa saaduista kaloista.

Owat nimittäin (Hgin kaupunki, RKTL ja kait joku muukii taho yht.töössä) wirittäneet pyyntiin paunetin ja parit katiskat ja rapumerrat koeaineiston saamisexy. Hopsut eiwät kuulemma noihin pyydyxeihin hewin exy waan niitä on sit onkittu yli tuhat kappaletta pois. Normiruutanaa, alleja ja piikkikalaa tulee kyllä. Ja tälläki x:aa muutama täplärapu.

Aloin sit jossain kohti aamupäiwää kokeileen onneeni allikkosalakan pyydystämisessä. Siinä kyl melko tehokkaasti häiritsi numbba kahenkybän koukkuun myös hanakasti tarttuneet hopsut ja neljä normiruutanaakii. Ihan kamalan wakawaa ei toi allejen hätistely ei ollu sinä pänä kuen wiittiny Jussin ja paunetin tyhjentäneen Matin seurasta laiturilta lähtee Jussin neuwomalle mestalle, jossa hänen tämän kesän kokemusten mukaan isoimmat allit on uiskennellu. Kyl sinne kerkee. Jos kiinnostaa, ja mikä ettei jos aurinkopäiwii riittää. Wesisateella nou tänx, muillekii paikoille.

Mut näinhän muuten sit sinä pänä ISOn allin. Matti nosti paunetin saaliin joukossa 78 millisen allin. Meitsin päiwän suurein 72 millinen waikutti iha poikaselta waik niitä ei ny rinnakkain laitettukaa. Oma oli jo takas weessä. Mut siis 6:n (kuuden) millin pituusero aiwan järkyttäwän huomattawa. Ja ympäryysmitta, ja säkäkorkeus. Kyl siis sokeeki jo näkee et tommonen SE-kala on tosi iso. Jussikin sen mitan päällä tarkisti ja totes ennätyspitkäx. Wähä harmittaa (ehkä) kuei tullu walokuwattuu waik wertailukohteena jonku 7 centtisen kans. Niitä seiskacentticii tuli sentään jokunen. No ens x:al täytynee ite onkii tommone isomus ni saa foton.

Paunettiin oli uinut jonkin werran myös tän kesän pienejä poikaseja.

Aikanaan se lysti piti lopettaa ja käwästä Jäkesä syömäsä ja lahtee taas seikkaileen ennalta sowitusti Markun kans Hämeenlinna/Valkeakoski/Iittala/Tarttila/Kuurila/Ohtinen tietämille jallittaan puronieriää tiedossa olewasta purosta. Iha ekax reisun alkuun tehtiin pikakäwäsy maaliman supersalaisimmallahyshysTÖRÖhotspotilla Keravajoella Sipoontien sillan alla hakemassa Markulle tältä wuodelta puttuwa törölajipinna. Ja matka jatku. Ja se nieräpurohan warsinaisestta kohteesta sit löyty, helposti, ilman harhareittejä. Meitsi jäi ekax yritteleen tien alittawan ojarummun molemmin puolin. Ainoina merkittäweinä tapahtumeina oli muutamat upeet pakowanat. No Markku läx yläwirtaan päin katsastaan kui stilanne siel on. Jonki ajan kuluttuu läxin minäkin pitkin upeessa maisemassa kiemurtelewaa puronopahasta ylöspäin warmistaan Markun saalistilannetta.


















Liewähkönä probleemini oli matala wesi, wiiestä wiitentoista centtiiin oli noin suurinpiirtein wettä uomassa ja wirtaus erittäin wähäistä. Pakowanoja näky waik kuinka warowasti yritti lähestyy. Sen werta tanner tömisi et fisut tunsi saalistajejejn tulon.Olis pitäny olla kymmenen metrin keppi lyhyellä siiman pätkällä kepin nokassa ja siitä tarjota napattawaa nieriöille mut ei se maasto antanu semmosiin wirityxeihin mahixei. Sama tilanne soli Markullakii oli ku tawattiin jossain waiheessa iltaa. Aika erillämme alux seikkailtiin. No lopus sit wielä molemmat yriteltiin lyhkäsillä kepeillä ja lyhyellä siimalla tarjota risukon seasta ojarummun päissä suuhun laitettawaa kaloille. Yhen Markku sanoi saaneensa ylös wedestä mut risukko esti kokonaan rantauttamisen. En kyl nähny moista suoritusta. Mut hei, en kyl epäillekään etteikö nii ois tapahtunu. Eipä oo ollu koskaan tarwetta mihinkään wilunkiin tai liiotteluun, elikkä ittensäpettämiseeen kummallakaan. Ja oon ite nähny ku wiime reissul kamu nosti just ojarummun alawirran puolelta ko.lajin komean edustajan. Ite jäin silkin x:aa ilman puronieriää siin paikas. Hytykät rupes illan edetessä käymään hiukka liika akressiiwisix ja ku toi kanta ei näyttäny hirmu runsaalta päätetiin jossain waihees pistää homma pakettiin ja lähtee Iittalan Shellin kahweitten kautta kotio. Olihan siinä jo kokemusta saatu. Paluumatkalla punottiin uuseja suunnitelmeja. Katotaan kuinka päästään toteuttaan. Aikaahan on wiel hywinkii ennen jäitten tuloo. Palaillaan niistä sitte möyhemmi. Mut hei, kireitä kaikille ja onnistuneita kokemusmatkailuja.