maaliskuun 4. pwä oli Markulla taasen wuotuisen kewätkokouxen aika Paraisten Kalakoululla ja pyysi hän sitten jälleen x:n mukaansa matkaseuraxi ja kalastelemaan kokouxen jälkeenkin. Kahexan pintaan reisu alko ja yhentoist aikaan pääsin alottaan kalasteluu ja Markku walmistautuun klo kaxtoista alkawaan parin tunnin miitinkiin. Kuten aiemminki meikä kalasteli kokouxen ajan siinä Kalakoulun rantsun jäillä. Aiemmin sielt pilkkimällä on noussu appoo, hauki, kiiskee, särkee ja pasurii. Siispä nytkin jo tuttuna wieraana (ja kieltotauluista huolimatta fongauskalasteluluwan saaneena kuha pusseista ei nostella) kirrekaswatuspussejen wiereen nosteleen ekax pasureita. Tai niin luulin, waan eipä ollu kirreja ny pussukoissa eikä ruokintaa eikä pasureita. Ihan wierestä ja wähän kauwenmpaa sekä läheisen kaislikon reunameilta nous kyllä pientä appoo ja kiiskee. Haukikoukkujen merkkikepit oli tuttuun tapaan näkywissä waan ei wiittiny mihinkään haukijahtiin alkaa. Kairaki jostain syystä oli melkosen haluton yhteistyöhön. Kauheella painamisella alaspäin sai weiwattuu reikää waiwalloisesti jäähän. Wiikko aiemmin iha kondixessa ollu terä ei ny jostain syystä löytäny purewuutta jäähän. Ja suojus oli ollu koko Puntosa säilytysajan aikana paikallaan. Jäässäkö syy ? Enmpä tiiä. Reikää piti kuitenkii weiwaa ku yx reikä ei parii sinttii enenmpää suostunu luowuttaan. |
| 0,056 metriwä hemmon lyhyys |
Parikybää oli pakkasen puolella ilman lämmöt amusella ku lähettiin waan Paraisilla enää parin miinusasteen werran. Mut lunta tuiskus reippaan tuulen kera. Ei kiwointa kelii.
Siitä tuiskusta siirryin sit parin tunnin appo/kiiske saalistuxen jälkeen laiwa-/wenelaiturin wiereen hieman tuulelta suojasenmpaan paikkaan katsastamaan josko ennenkii siellä sulan weden aikaan oleskelleet eri merkkiset särkikalat ois paikalla. Olihan niitä, toudella warowaisella syönnillä ja pientä. Waan siinähän se aika melko kiwasti kulu oottaessa josko joku muuki merkki ku särke suostuis maistaan walkosella pärkäsenpoikasella kuorrutettuu morrin peräkoukkku. Pari hemmoo hieman epäilytti waan tarkenmpi tarkastelu toi tylyn tuomion, särke ite, hitto. Säyneen poikaseja joskus ollu paikalla.
Jesseki oli sinä pänä wapaalla opiskelujen ollessa parin kuukauden päästä loppumassa ja oltiin jo ennen reissuu sowittu et liittyy hänkin seurueeseen jossain waiheessa päiwää. Nynnyteltiin siin parit x:t ja Jesse oli walmis liittymään ryhmä rämään noin tasan tasmälleen suurinpiirtein samaan aikaan ku Markkukii tuli meitsii hakeen kokouxen päätyttyä elikkä neljäntoista tietämeillä. Siitäpä sitten liewähkö siirtymä Airiston hotlan laitureitten tietämeille, Jesse pörhälsi paikalle omalla kulkunewollaan.
Ja eiku jäälle, reikejä touhuumaan, ja kowenmpaan tuulahduxeen ku koulun rantsus.
Jesse ja Markku hiukka eri tyylejä käyttäen.
En sitte tiiä oliko syynä eri tyylillä toimitettu kalastelusuoritus wai waan yxin- tai kaxinkertaisesti WaltaWalla herkällä Wainulla Walittu reijäntekopaikka, waikka reikejen wälit toisiinsa joka hemmon huomioiden oli waan muutameja metrejä ni Markkuhan se nappas noin mintsan istumisen jälkeen mahtawan käsejen wiuhtomisoperaation jälkeen ylös kauden ekan kalansa, härkäsimpun. Ottipelinä Markun joka paikassa ja kaikille meleko kowalla ylistyxellä kehuma Kuusamon liukupilkki alakerrassa pärkäsenpoikaseilla maustettu morri. Kowasti o tykästyny hän tähän kyseiseen härpäkkeeseen. Oli iha pakko kysyy kuse herwoton käsejen wiuhtomine alko et onx kaikki kunnos wai saikkona jonku kohtauxen tapasen. "Eiku mulla on kala" kuului wastaus. No joo, ja kuus mintsaa (tarkastettu jälkikäteen) myöhemmin nous samasta reijästä sit kivinilkka. Kommentit jääköön sinne jäälle missä ne Jessen ja meitsin toimesta ääneen lausahdettiin.
Tais olla jotakuinkii tähän wäliin Jesselläki eka mörkö kiinni. Jesselle lainaamani pilkkiwawan notkeahko kärki ainaskii taipu melko mukawalle kaarelle ku Jesse kelas Shimanon awokelalla siimaa sisään. No sit tää mörkö pääs reijässä irti. Jesse noitu reikään jättämäänsä sohjoo. Waan ei ollu kuitenkaa tarpeex sohjoo reijässä ku mörkö ei siihen juuttunu waan pääs putoomaan takas sywyyxeihin. Ei auttanu sohjokauhalla tawottaminen.
Meitsi oli tält reissulta jättäny kokonaan madot pois, olin tuumannu et ei se härkäsimppu wälttämättä tartte sitä isoo koukkuu ja puolen kilon matonippuu. Kylse rohmuna ottaa pienenmpäänki syöttiin. Siitä muistona Markun wiime talwena morriin tartuttama simppu. Nii, ja ylenmpänä se liukupilkki, tiättty :D. Ja lisäx paremmin onnistuu sit ehkä kivinilkan koukutus ku sillä on sen werta peenenmpi suuwärkki. Elikkä pystärin alla tapsissa kiinni siniwihreähkö fosforoiwa morri ja punasta pärkäsenpoikasta muutama kpl, sillä mennään. Tulee mitä tulee, siihe tyydytään. No noin wartti Markun simpusta tuntu wawassa joku tömäys ja kelatessani siimaa sisään Shimanon matalaprofiilihyrrän puolalle taipui myös oma wapani kärki (samanlainen pilkkiwapa ku Jessellä) jonnin werran et ei sielt ainaskaa pelkkä pilkki ja morri ylös ollu tulossa, waan ei kyl mikää mörkökää, jotain kuitenkii. No härkäsimppuhan se sieltä putkahti näkösälle. Tuntu olewan simppuu joka suunnalla.
En sit heti lähteny minäkään waihtamaan paikkaa ja kaitse sit kannatti ku wiitisen mintsaa härkäsimpun nostosta tuntu taas tärppi ja kelasin ylös kivinilkan. Päiwän Myllylät toistu.
Jesse oli kans päättäny kokeilla yhen reijän taktiikkaa ja härnätä se karannu hemmo tai sen korwike samoilta makuusijoilta. No kuoretta nous, waan ei ainaskaa wiel täs waiheessa uutta simppuu. Markku touhus uuwen reijän ja simpppuhan sielt kohta nous, ja wiel toinenkii. Se oli toudella hienosti rokastettu. Morrin koukku ulkoopäin tasan täsmälleen keskeltä otsalohkoo kiinni. Taitolaji, toi rokastaminen, ei woi muuta sanoo.
Jesse käwäs wälillä ikuistamassa kosteuden/weden kestäwällä wideoukameralla touhuilujamme. Kivinilkan kiemurtelut tuli kans sillä talteen. Pystyy wehkeellä kans weden alla kuwaamaan. Edellisen wuoden Norjan kalastusmatkalla oli äijät wiritelleet kuwauxeja warten siimoihin kii. Enny muista merkkii, täytys waik kysästä. Wois tuleweilla sukelluskeikoilla ollu hywä kapistus. Jesse tosin lupas lainata ku meitsillä o toukukuun lopussa laitesukelluskurssin awowesisukelluswiikonloppu Hankon weseillä. Tiedä mitä öttimöttiäisejä siel tulee wastaan. No oma kameraki kyl menettelee. Mut ei taida olla omalla yhtä laadukas kuwa, no mietitään, tuumataan. Oouukei, takas päiwään 4.3.2013 ja kalasteluihin.
Meitsi oli kans jääny siihe samalle reijälle ja aika pian kivinilkan jälkeen nous toinen nilkka, pikkasen ekaa lyhkäsenmpi. Ja kun en wieläkää luowuttanu ni sain sielt sinnikkyyden tai laiskuuden, iha mite waa, palkkiona samasta reijästä wiel kolmannenki lajin, arwostettuun lohikalojen sukuun kuuluwan hienosti kurkulle tuoksuwan kuore merkkisen petokalan.
Pilkin yläpuolelle sidottuun siwutapsin ja nro 12 koukun + punasen pärkäsenpoikasen yhdistelmään täräytti kiinni melkosen kowasti. Ei woi jäädä huomaamatta tärppi.
Tää ku kaswais muutaman kilon painosex ni sais pikkukalat kyytiwä, järkyttäwä hammastus. Kokeilkaa waik joskus ku saatte, ei o puruwoimaa, ei katkee sormi.
Täyty siinä sit jo ku hetki oli ollu hiljasta tehä uutta reikää ja kokeilla wanhoistakii. Markku ja Jesseki tais muita reikejä touhuilla tai ainaskii kans wanhoja testata. Markku sai wiel yhen härkäsimpun ja molemmat kans yhen apon. Yx kuore lisäs meitsin saalissaldoo wikan tunnin aikana. Jossain waiheessa arwuuteltiin kellonaikaa ja Jesse tuumas et wiis. Tarkisti ja hiukka heitti, yhtä yli. Markun kans todettiin et taitaa olla ny sopiwa lähtee kuo wiel yli kolmen tunnin kotomatka ajattawana. Sanoin siinä et wiel tää yx reikä kokastawa ja het tärppi ja päiwän toinen simppu ylös.
Alla meitsin päiwän saalis nopeesti räpsättynä laitureiden tietämiltä, tasanen 2+2+2
Keli oli loppuajax muuttunu ihan siedettäwäxi, jopa hienoxi. Tuuli laantunut ja mollikan säteiden pääsyä ihan hankeen asti ei pilwet ollu estämässä. Wähä ennen puolta kuutta sanottiin näkemisiin Airiston maisemeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti