ikäMIES puhki poikki Lohjanjärven lumiwesisössössä

su 26.2.2012 oli sowitu Teron (Leikas)  kokoonkutsuma kalareissu Lohjanjärvelle. Tuttuja paikkoja Terolle ja myös mukaan lähtewälle Ollille (Forssen). Lisäxi mukaan lähti Teron isä Tuomo. Ja koska SM-pilkki pidetään Lohjanjärvellä 11.3.2912 Tero iha yxin päätti et ny mekii kisataan; juniorit (Olli, Tero) vs IKÄMIEHET (Tuomo, Wesa). Mikäs siinä.

Lähtö oli sowittu Jäkestä 6:40 tietämissä meitsin osotteessa ja treffit Lohjan AABEECEEllä n. klo 8.
Meitsi heräili jo neljän aikaan aamuööstä ja touhuili jotain, nukahdin uuwestaan ja hawahduin 6:20 ties kuinka monenteen nynnyni torkkuhälytyxeen. Onnex kamixet oli walmiina ja eiku hissiin ja alakertaan ulko-owesta ulos oottamaan "taxia".

"Taxi" tuli ja matka alko. Lohjan treffit onnistu hienosti sowittuun aikaan, hörpättiin kahwit ja siitä lyhyt siirtymä alotuspaikkaan Karkalintien päätyyn. Jaeiku kamixet ulos autosta. Meitsi siin rupes sit nojaileen Tuomon autoon ni Tero kysäs et mitäs Wesa ny miettii;  "Pilkkiwawat jäi Jäkeen" oli wastauxeni. No se aamun nukahdus oli saanu aikaa meitsille niin tutun kamisten unohtamisen. Siispä kysely kekä lainaa wapaa, pilkit o mukanassa. Tuomolta löyty PIKKU-HOKKI joka oliki mainio peli koko reissun ajan. Kiitos Tuomo lainasta.

9:01 Olli ja Tero jo kaakana menossa kohti alotuspaikkaa, tuttua matalikkoo. Ottipaikka.
9:15 oma eka awanto walmiina



 









 



Siitä sit waa pilkkimään kaxkerros jään alta. Ja ylläri, ylläri; 9:28 sain koko porukan reissun ekan saaliin, kauniin aponpoikasen. Yleensä Tero yhteiseillä reissuillamme ehtii aiheuttaa meitsille paniikinomaisen tunteen "et osaanx mä enää ollenkaa tätä hommaa" nappamalla muutaman kalan ennenku ite saan. Hjuwa alotus. 



No ei siin kauaa aikaa menny ku  Terokii sai ekansa ja jonku ajan kuluttua kuulu mölinää ; "ny tääl o jotain isonmpaa". Olin onnex aika lähellä ja käännyin katsomaan ku Tero ammattimiehen ottein warowasti nosteli siimaa niinku pitääkii joson joku JÄTTI koukusa. Harmittaa ku ei ollu lähempänä kamera kuwauswalmiina sillä Teron TOSI hämmästynyt ilme olis ollu toudellakii dokumentoinnin arwoinen kun jään päälle nousikii pelkkä pilkki. No täytyy kertoo et on nuorel miehel nopeet reflexit tallella ku käsi samantein sujahti reikään ja aikansa haparoituaan nosti ylös myöhemmin punnittuna 400 geen painoisexi todetun apon. Oli päästyään wapaax  jääny jumiin jääkerrosten wäliin josta Tero taidolla sai päästä kiinni ottaen nostettuu hemmon jäälle.

 

Wallitsewasta jää/wesi tilanteesta johtuen totesin ahkion olewan täysin suolesta ja aiwan pohjimmaisesta mutkasta. Lumen alta tursuawa wesi tietty kostutti pohjan ja kun tuli sit wälil, tosi harwoin, kuiwenmpaa lunta oli ahkion pohjasa ainaskii kybän centin lumikerros jarruttamassa tosi tehokkaasti etenemistä. Siinä ikäMIES Pernajan keikan tawoin uuwahti aika tawalla. Suoraan kulkeminen ohuellakii lumikerroxella oli juopuneen hoipertelewaa. Ainaskii jälistä päätellen.

Keli onnex nopeesti muuttui tosi upeex joten palella ei tarwinnu kenenkään. Navakka tuuli hieman wähensi aurinkon lämpöö, mutku liikku sohjos hetken ni johan oli taas iha tarpeex lämpönen olo. 

Saalista tuli tosi harwaxeltaan mut sitkeesti juniorit/IKÄMIEHET piti kisatunnelmaa yllä.

IKÄMIES Tuomo

IKÄMIES Wesa

juniori Olli

juniori Tero

Alotuspaikalta hiljalleen siiryttiin kohti ruohikon reunaa josta on aiemin tullu kans saalista. Kuulemma.

Taisin yhen kiiskenpoikasen siitä saada.
Ei siinä waiheessa tainnu olla kenelläkään kowin montaa saaliskalaa pussissa.
Hiljasta oli elo alakerrassa. Syöntihalukkaita kaloja ei neljän pilkkkijän woimin tuntunut löytywän millään keinoilla.



 



Siitä läximme siirtymään matkalla kairaillen kohti makkaranrillausmestaa, Ollin papan omistamaa mökkisaarta. Onhan upee mesta, näin talwellakii, mitenköhä kesällä, no warmasti upeempi.
 

Siitä mökki"luodon" kupeesta Olli löys reijän mistä nous useempikii pikkuappo. Ja pelästytti meitsin oikeen kunnolla nostaessaan reijästä lätyskän kalan huudahtaen "sulkava". Teron mukaan olin alle sekunnin Ollin luona,waikka kaaduinkin matkalla kuten Lasse Viren, tarkistaaxeni huudahduxen todenperäisyyden. WARMA tuomio, pasuri. Huh huh. Tämä oli se paikka josta meitsille oli kerrottukii et sulkavaa on kesällä, ainaskii werkossa. No tällä x:aa ei sitä sulkavaa pilkillä tullu kenellekään. Puuttuu siis wieläkin elixistäni. Toiselta puolelta luotoa Olli sai yhen komeen apon, wähä pienempi ku Teron aiemmin saama, 340 gee. Tuomokin oli matkalta löytäny hywän yhexän apon reijän. Meitsil tais olla wiitisen appoo + 4 kiiskee saaliina. Kiitos Ollin ja Teron isomusten juniorit oliwat wielä tässä waiheessa kisan johdossa. Mut sit tuli aika naatiskella. Olli ja Tero teki tulet ja paistettiin makkaraa. NAM, MAISKIS ja RÖYHH !!!

Siitä sit pötsit pömpöllään wiientoist aikaan lähettiin taiwaltaan takas lähtöpaikalle matalikolle ns. iltapäiwäsöönnille. Oli muute raskas taiwal. Ja ei sil iltapäiwäsöönnil tainnu ku Olli saaha pari pikku appoo. Olin jo lopettelemassa ja muutkii keräs tawaroitaan ku Tero sano wiel lähtewänsä wesillelaskupaikast ihan rantsust yrittämään. No sinne siis koko poppoo. Olli ja Tero sinne ehti ekax. Meitsi perässsä ahkiota raahaten nojaten eteenpäin tiukalla olewan narun ansiosta pystysä pysyen. Päästyäni perille jo reikänsä kairanneiden junioreiden luoxe päästin narusta irti ja kaaduin rähmälleni lumeen lepäämään Tero onnex ehti kaiwaa nynnyn taskustansa ja ikuistaa tilanteen ennenku ehin nousta omaa awantoani tekemään. Tänxit hywästä tilannekuwatuxesta.

Kuwa:   ©  Tero Leikas

Kuwas ei juurikaan ole liiottelua, olin nimittäin ihan tosissaan aiwan puhki poikki. Sentään seittemän ja puol tuntii jäällä. Ja käweltinkii jonku werran. Tuomo ei pysähtynyt enää yrittämän waan suuntas suoraan autolle.


Olli yhen pikuruisen apon sai wapauttaaxeen sen takaisin wetiseen elementtiin ja Tero pikkaraisen kiisken. Totesin et ny tulikii waikee paikka, täst ei lähetä ennenku meitsikii omansa saa. No hetken kuluttua kysäsin et eix woida sopia et mäki sain sen omani ja lähetään autolle. Se sopi. Oma yhteissaalis kuus pikkuappoo ja neljä wiel peenempää kiiskee.

16:31 bai bai Lohjanjärvi

Joo, juniorijoukkue sen kisan tais woittaa, selkeesti ainaki painon perusteella.
Rankka, raskas ja uuwuttawa keikka, mut ny täs ku o kirjotellu ja muistellu kaikkee semmostkii mitä ei tullu kirjattuu ni jälleen todettawa et kalareissut on mahtaweja.


Lopux wiel linkki Teron samaisen reissun rapsaan TERON RAPSA

annettiinpas

pe 24.2.2012 päätin taas kokasta josko jostain Stadin edustan wesistä löytys wihdoinkin enenmpi ku pari näläkästä weteneläjää.

Tätä keikkaa ajatellen ostin Pekan Apajasta pienimmän Tapsa-pilkin mitä on ja siihen wärikoukullisen ketjun alapuolelle killumaan. Jos apot waik taas olis heikolla söönnillä ni tommottella pienellä wois olla parempi houkutusefekti. Ei aina wiitti morrii wärisytellä, Ja kohteena oli myös mustatokot. Täplixei ei oo syönnillään talwella samoilla paikoilla ku kesällä (yhen keikan WahWa kokemus) ja ajattelin kokasta onx mustatokot samanlaiseja mysteereitä. No olishan sen woinu morrilakii kokeilla. Tolle pilkille toki löytys möyhemminkii käyttöö.

Puol kymmenen aikaan olin rantsusa Punton pistäny parkkiin ja yllättäwän wetoisesta takaboxista pläjäyttäny warusteet wiime talwena hankkimaani ahkioon. Jaeiku wetojuhdax kohti suunnittelemaani aloituspaikkaa. Meno johonkin paikkaan on jostain syystä paljon kewyenmpää ku se takastulo Järkyttäwän raskasta monesti. No matka taittui iha mallikkaasti. Muita pilkkihemmoja ei näkyny, ajattelin et oonkohan iha wääräsä paikasa tai wäärään aikaan liikkeellä. No lopulta löyty alotuspaikka ja reikejä tekeen. Ensin siin waan alta rusahti ohuehko päällysjää ja parinkymmenencentin sywyydestä löyty wahwaa jäätä mitä kairata.

Onnex ei ollu niin paljo wettä et ois taas ylettäny saappaan warren yläpuolelle, wartta enempi ku se kaxkytcenttii. Reikää rupes tulemaan ja Tapsa kehiin. Pistinpä taas parit siwutapsitkii Tapsan yläpuolelle. Tossa "uimapaikasa" sai kyl Tapsa killuu ja tehdä houkutteleweja uintiliikkeitään ihan kenenkään kalan häiritsemättä. Homma loppu sit siihen ku Tapsa päätti jymäyttää ittensä johonkii kiwenkolotuxeen eikä irronnu, jäi sinne oleskeleen kaikesa rauhasa. Wai olisko mustis wieny sen sinne, niinhän ne mustiaiset kesällä tekee. No olin kuitenki jo kyllästyny kahlaamaan siin wedes enkä wiittiny yritellä morrilla. Rehellisesti kirjotettuna kirweli se Tapsan häwikki waik kalustotappiot onkii liiankin tuttu juttu.

Tönäsin ahkioni etiäpäin kohti ulappaa missä EI ollut wettä jään päällä,wiien centin mukawa lumipeite jonka päällä oli helppo käwellä.Summanmutikasssa walitsin paikan mistä aloittaa uudestaan itselleni entuudestaan pilkkiwetenä täysin korkkaamaton paikka. No pari ekaa reikää ei antanut morrilla (huom. munapadan wälttämisexy yritin saada etes yhten munapatan poistawan kalan) saalista. Sit semmosta pientä appoo ja pari wähä isonmpaakii tuli, yx per reikä, kax per reikä, nolla per reikä.

11:23

11:04

Tosa tunnin aikana yxtoista (11) appoo nous ylös. Kaikki meni takas alas. Pari kiwemman kokostakii sai mennä.

12:04

No olihan jo tän wooden määrärekoortti jo saatu, yhellä yli aiemman. Päätin jättää kuitenkin melko hiljasen paikan rauhaan ja läxin taiwaltamaan kohti Puntoa, ajatuxena kokasta parista/muutamasta reijästä onx ketään näläkästä alakerrasa No sithän se kiwa kowa ohut lumi loppu ja tilalle tuli wesi/lumi seos.

Sillon ikäMIES hetken taiwallettuaan uuwahti ja ahkion weto sai jäähä. Päätin samalla  kokeilla kalojen syöntihaluja. Kello oli aika lailla kolmentoista liepeillä.

No siinähän morrii wietiin (en ollu wieläkään waihtanu muuhun) jo kun laskin sitä alas ja kiinni jämähti siihen asti päiwän suurein, ehkäpä parikyt centtii, Eiku äkkiä morrii takas alas. ja siitähän niitä rupes nousemaan wähä reippaammalla tahdilla ku ekas paikas. Hetken kuluttua tuli hiljasta. Kairasin pari reikää iha lähistölle ja kokeilin niistä. Ei mitään. Palasin takas ekalle awannolle ja taas tuli pari. Ja hiljeni. Pari uutta reikää ja kahesta aiemmastakii kokeilu, ei mitää. Paluu ekalle ja awot, sieltähän taas tuli. Wika minkä  klo 13:27 sain oli päiwän suurein, 0,32 m. Puntari oli kotonassa.

Wielä JÄTIN jälkeen yritin kaikeista tekemeistäni reijestä mut hiljasta oli. Ruwettuani perkuuhommiin jo siel paikan päällä pikkasen harmitti nu alkumatkan muutamat takas päästetyt. Olis nekii olu kiwa lisä pannulla. No SW,WC. Mut onnex en jättäny perkuuhommaa kotio. Teroa SIIMAT SOLMUSSA saan kiittää täst toiminnon oppimisest.

Siinä ne o, yhen reijän kalat, ei mitenkään omakaan huippu mut 2012 paras

Kalojen näkökulmasta, ei ihme ettei niit tullu enempejä. Pelästyyhän ne. 

Ja kotimatkalle puol kolmen aikaan. Siististi pakattu.

Löytyy lisäx lisää wetopelejä jos kalaa tulee oikke paljosti.

Mut hieno reissu, annettiin saalista iha omix tarpeix.

reikejen teko harjootuxet

ke 22.helmikuuta oli ennustettu hywää keliä ja päätin taasen lomalla kun oon käwästä Stadissa katsastamassa paikan tai pari. Alkumatkasta Tuusulanmeri oli mukawasti härmän peitossa

Mielessä oli käwästä katsomassa pääsiskö mitenkään jäälle lähelle sitä mestaa mistä Markku sai ne tiineet kivinilkat (nilkkkoja). Waan ei onnannut, lumen ajo esti pääsyn jäälle, railoja ympäriinsä. Ei pystyny yli hyppäämään eikä ollut haluakaan. No sit tuumasin et käwis joskus mielessä olleen Tervasaaren ympäristön tutkimisen. Sinne siis.

Siinä parkkipaikan löydyttyä miettimään mistä päin alottais. Päätin lähtee käweleen kohti jäänmurtaja Sisua. Luulis sielläkin waikka kivinilkkaa löytywän kun niitä on kesällä ja talvella saatu siitä murtajalaiturin toiselta puoleltakin. Yx este siinä kuitenki oli. Ihan Sisulle asti ei pääsis ku joku awoin wäylä siinä kulki wälissä. No ainakin lähelle wäylää. Siitä alkoi taiwallus reikejä kairaten oikein ihanassa helmikuun leppeässä talwisäässä, wälillä pysähtyen ja pilkki jään alle siwutapseilla + pärkäsenpoikaseilla höystettynä odottamaan jotain nälkäistä öttiäistä.

Mutei mitään elonmerkkejä jään alla. Reikää tuli aika montakii tehtyy kunnes kyllästyin. Ei jaxanu ihan waan siitä kauniista säästäkään naatiskella. Olis edes joku waikka pikku sintti käydä pitämässä toiwoa yllä jostain wielä paremmasta. Mutkueu niei. Siispä autolle ja suunnaxi Hakaniemen kuhamesta.

Siellähän sitä porukkaa yhentoista tietämissä oli ihan sanosinko jopa monta yrittäjää. Tuumasin et toi joukko ja eilenkii siellä warmasti olleet on jättäny jälkeensä sen werta paljo reikejä et en edes kairaa wiittiny ottaa mukaan. Eiliset reijät menis kantapäällä polkasten rikki ja tän päiwäset olis wielä suleina. No matkalla tuli yx warmaan wakiokäwija wastaan ja totes et ei oo tänään kala otillaan.
















No päätin kuitenki mennä kokeileen ku pelkkä pilkkiwapa ei kädessä paljoo painanu ja matopurkki taskusa.

Siellähän niitä reikejä löyty ja monesta reijästä kokeilin. Aikaa oli katella ympärillekii ja monta hemmoo sieltä jo pois lähtikin. Yx hemmo ihan läheltä sai ihan kiwan kokosen waan päästi sen nopeasti ja helläwaroen takaisin wetiseen elementtiinsä kaswamaan. Kuulin ku sanoi toiselle hemmolle et oli 38 centtinen. 40 on Stadin alamitta. Mielestäni kiitettäwä suoritus se takas päästö. oon nähny samas paikas pienempikii papitettawan ja laitettawan reppuun. No en kyl tuntii kauenmpaa jaxany tyhjää nyhjää waan läxin suosiolla kotio ilman saalista ja yhtäkään nykyä. Munapataa. Rupee aika käymään wähiin tän pilkkihomman kans näillä jäillä ku 5.3.2012 on se nilkkaleikkaus. Yx kiwa reissu ihan kunnon saaliin kera olis mukawa yllätys. Nää tähänastiset on kyl menny iha ulkoiluhommix.

käwäsy Katajanokalla

edellisen päiwän munapatakeikka ei mitenkään horjuttanut uskoani et wiel niit hywejäkii saaliita saadaan. Näinhän se homma täs harrastuxes menee. Kowin aikasin ei päässyt lähteen mut eipä tuosta tainnu paljoo haittaa olla. Olis waa pitäny Jerrylle ( kuten hän jälkikäteen sanoi) kertoo et oon Nokalle menosa ni Jerry olis hommannu ne kalatkii sinne. No eniwei. Kybän aikoihin olin löytänyt parkkipaikan ja jäällä.

Jäällemenopaikas oli aika hywästi wettä jään päällä kuten kuwa kertoo (enemmän ku tuhat sanaa/mitäs jos laittaiskii waa kuweja ja jättäis tän turhan löpinatarinoinnin pois). No warowasti menin kuei yhtään woinu tietää kuinka pehmeetä jää on. Waan tukewan tuntusta wahwaa jäätä onnex löyty.

Päätin alottaa metästyxen laiturin läheisyydestä, siel oli kans tota wettä ihan tarpeex, mut onhan jalassa wedenpitäwät lämpösaapikkaat. No ei muuta ku reikejä kairaamaan paksuun jäähän. Ei huolta et olis pettäny alta. Paksumpi oli jää ku eilisen päiwän paikas Eteläsatamassa.
No kuluhan siinä kaloreita ku melko epäsäännöllisin wälein siksakkii kairaili lähelle laiturii ja lumen/weden rajakohtaan melko tiuhasti reikejä  mist wois nostaa waik kalojakii omax iloxeen jään päällistä menoa ihmettelemään. Tuuli oli aika nawakkaa, ei tehny yhtään mieli istua kaswot tuulen suuntaan kun siinä tuulen mukana lenteli lumihiutaleitakii. Aurinkokaa ei näyttäytyny täl reissulla, harmaata oli.

No kalastamaanhan sitä oltiin tultu, lämpöö ois saanu sähköiseistä tärpeistä waan kowin oli wähäistä elon merkit pilkin kimpussa jonka alla tapsissa oli mato koukusa ja yläpuolella wiel kax siwutapsii pärkäsenpoikaseilla maustettuna.









































Ei tehny mieli wiedä pilkkijakkaraa kastumaan laiturin wieressä pilkkiessä, riitti ku haalarin lahkeet kastu.

Löyty sitä wettä sit yhestä paikkaa sen werta paljo et ylitti "wesirajan". Siis saapikkaiden warren yläpuolelle ja siitä sit kiwasti kastelemaan sukat ja haalarin alla olewejen collegehousujen lahkeet. Siinä kohtaa oli joku ihmeelline ylimääräinen wälijää joka petti hoikan olemuxeni alta. No ei woinu mitää, yhtään kalaa ei ollu tullu ja toista munapatakeikkaa peräkkäisinä päiweinä en halunnu joten homma jatku. Wajaa pari tuntii oltuani raittiissa ulkoilmassa meitsin pelästytti wawassa tuntuwa täppi. Taisin myöhästyy wähä ku ei tarttunu. Lähes koko mato oli wiety. Uutta koukkuun ja samaan reikään pyyntöön, ja heti kohta tuntu taas tärppi, tosin iha erilainen ku se päiwän eka. No nyt tuli kala ylös ihasteltawaxeni. Siwutapsin pärkäsenpoikaset oliwat saaneet norssin elikkä kuoreen, jalon lohikalamme, tarpeexi innostumaan et nappas suuhunsa.

Sillä reiällä wiiwyttelin jonkun aikaa mutku mitää ei tapahtunu ja melkein koko laiturin wierustan pituus oli jo tarpeex rei´itetty ja kalojen syöntihalut heikoixi hawaittu lampsin lumen läpi mattolaituria kohti josta aloitin kairailun. No toka reikä anto saaliin, Warmaan jo pilkin liukuessa alas appo nappas suuhunsa, oli se waan nii nopee se tärppi. Jess, no ny löyty paikka ehdin jo iloita.

Ja paskan marjat. Hetken päästä tuli siwutapsiin haxahtanut särke. Eikä mitään muuta waik siinä jonnin aikaa yrittelin.

Ja matka jatkui, awantoja syntyi matkalla kohti paikkaa josta olin tullut jäälle ja mistä meinasin myös ylös kawuta. Yx reikä matkan warrella antoi kyl ihan mielenkiintoisen kokemuxen. Kax matoo onnistu joku epeli wiemään koukusta kuitenkaan suostumatta tulemaan tunnistettawaxi. Melko warowainen mut silti määrätietoinen oli purasu matoon. No sinne hän jäi. Käwin pari reikää lisää tehtyäni uudestaan samalla reiällä mut ei ollu mitään. Kait ne kax matoo oli täyttäny massun eikä toiseja nälkäsejä ollu paikalla.

Joo, eipä siinä sit mitää enää ollu tai siis en jaxanu/wiittiny jatkaa joten kamat ahkioon ja kohti Puntoo

Kätewä apuwäline toi ahkio wälineiden kuskaamiseen,

warsinkin talwella.