3:45

siitä se lähti, nynnyn herätysmusan alkaessa soimaan su aamuna 10.3.2013. 4:30 oli Villen tarkotus kurwata ala-owelle hakeen mut messiin ja siitä sit Tero koukaten kohti Pernaja Kvarnuddenin wesejä. Matkalla Olli liittyi Hesasta päin tulleena mukaan Porvoon Shellin aamukahweilla. Tarkotuxena olla jäällä ennen aurinkon nousuu (Forecan mukaan 6:49) ja siinä hywin onnistuttiin, noin warttii yli kuus ekat askeleet rantajäillä mahtawassa hankikanto-ominaisuudet omaawassa jäätä peittäwässä lumessa.  


Teron tyylinäyte 6:50

Ja jäätä oli paksusti. Tosin oli siin päällä ehkä parikyt centtii pakkaantunutta luntakii pinnalla. Mut oli se silti onni et waihoin iskemättömän terän keikalle. Ei se edellisen päiwän testaus Tuusulanmerellä ihan wakuuttanu warsinkii ku muutameja päiwejä aikasemmin Airistolla reijän teko oli silkkaa tuskaa. Waan nyei olu. Hywin uppos. Wiitä yli seittemän oli oma munapata selwitetty, tais olla muillakii. Terppa oli iha ekana nostanu tasurilla semmosen parikyt centticen hauwenrääpäleen joka tietty pääs takas isontaan itteensä. Siinä met tutun luodon/karikon ympäriltä aloteltiin ettiin isomuxeja, jotku sai, meitsi ei. Alkuhetkeillä oli iha mukawa otti päällä jos koko porukkaa ajatellaan.

Aurinkokii nous koko aikasti korkeemmalle yrittäen säteillään lämmittää mut oli kuitenki sen werta miinuxen puolella celsiuxet ja liewähkö wiima et wiel puol kasin aikaan ulos suun kautta puhallettu ilma sai lähistön karwat huuruuntumaan.

Olli (oik.) ja Ville (vas.) kisaamassa tasurejen wärejen toimiwuutta.

Siitä tutulle alotuspaikalle tiuhaan touhutuista reijeistä aikansa Ahti anto antejaan kunnes ei pystäri, tasuri tai pystärin alla roikkuwa morrikaa oikein tuntunu kelpaawan kelleen weden waltakunnan asukille. No ekax siitä läx sit Olli walkaboutilleen kohti lännessä olewaa kapeahkoo salmee mistä jollain reisuila kans on saatu saalista, Tero suuntas melko koht sen jälkeen melkein wastakkaiseen suuntaan. Villen kans hetki pörrättiin samoilla gepsikoordinaateilla kunnes päätin lähtee lämmittelypyrähdyxelle kohti Ollia. No ei siel sit mitää ihmeitä ollu tapahtunu ku samoille mestoille pääsin. Pikku appoo, sama sit meitsille kans kohtalona, ja aika harwaxeltaan. Samalla wakoiltiin "salaa" Teron ja Villen (joka oli kans siirtyny Teron seurax) touhuumiseja. Kowasti tuntuwat pörrääwän Teron in-the-middle-of-nowhere walitsemaan paikkaan noin niinku iha waan  pysähtyen johonki kohtaan jäälakeutta ilman mitää sen kummenmpaa näkywää maamerkkiwä.

Ei met jaxettu kauwaa siel sit Ollin kans wiettää aikaa. Lähettiin wieläkii hienolla hankikantosella lumella lampsiin kohti alotuspaikkaa mistä meitsi jatko wiel Teron ja Villen luo. Taino Ville jo tuli poiskii, matkalla ku treffattiin kerto Teron löytäneen muutaman puolen kilon apon ja semmosii kolmesatasii sit lisäx.

Mut ei ollu Ville ehtiny niihi karkeloihin mukaan. No ei se paikka sit meitsillekää eikä Terollekaa antanu enempejä isomuxeja tai pienejäkää. Eikä siinä mitää kummosta monttuu ollu, aika tasasywystä koko se lahdelma mis on sillon tällön käyty kokeilemas.

Läxin siitä taas kohti karikkoo ja Tero jatko omaa walkaboutiaan. Siel sit aattelin loppuajan härnätä sitä isoo morrilla. Kylse kelpaa isoillekii. Yx reikä sit löyty minkä alta löyty kiwan epäsäännöllisin tasaisin wäliajoin tarjotusta houkuttimesta kiinnostunutta porukkaa, pientä tosin. Mut sit koko pikkasen suureni muutamalla hemmolla. Noei nekää wiel mitää pannukarkeita kotiin wietäwejä ollu. Tulihan sieltä sit x:n wähä painoo siiman päähän, ei suostunu iha suoraan nostolla tulemaan putkeen waan ui sen werta siwulle et morri tarttu reijän alapäähän koukustaan jäähän kii. No se oli siinä sit morrin waihto ku ei just ny ollu sit sitä haarakeppi mukanassa mil ois woinu yrittää painaa morrin irti. Yleensä mukana et ei tartte tasureit waik menettää just ton jäähän tarttumisen takii. Laskin sit uuwen morrin reijästä alas ja sit hywin lyhyen hetken oli painoo kunnolla ja wawasta wälitty käteeni melkone täräys ja lopputuloxena hienosti tuulessa heiluwa katkennu siima. Mikä lienee morrini prkl wieny. Hauki(ko ?), kuha, iso appo. Ken tietää, minä en ja Ken ei mulle kerro.

Siinä sitä wasurilla on sen yhen reijän antimet ja oikeella sit o wieres toinen kasa aiemmin reisun suomat apot. Aika lailla ulkoiluhommeleix meni meitsillä tää keikka waik kyl iha ns. tosissani yritin toki taas saada jotain kotiin wietäwää. Wielä sen toisen morrin menetyxen jälkeen toki uitin kaikenlaista tarjotinta jään alla waan kueiniei.

Keli oli ollu aiwan mahtawa koko päiwän, ei pilwen pilwee aurinkon säteiden ja meijän wälissä sen jälkeen ku mollikka oli alottanu aamulla nousunsa kohti päiwän korkeinta kohtaansa. Kolmen aikaan (en tiiä oliko päiwän korkein kohta) se wielä komeesti helotti ku porukka oli jälleen suht koossa alotuspaikallamme. Lähettiin siitä sit käweleen kohti onnex melko siedettäwän matkan päässä oleweja Ollin ja Villen autoja. Hieno päiwä. Onnex oli sentään joitakii onnistanu myös saaliin kanssa. Tais kaikilla muilla paitti meitsillä ollu kotitehtäwejä wielä edessä. Enmpä jaxanu sitä sillon murehtia enkä jaxa nytkään tätä rapsaa naputellessani. Ei reissuu ilman kiiskee :D.

 

Paitti Tuusulanmeren kuhajahti, Kytäjän lotailu ja Larun öttimöttiäisteeweekeikka.

pakko kairaa

Airiston keikalla 4.3.2013 oli reijän teko kairallani lähes ...wetillisen tuskan takana ni oli pakko la pänä 9.3. ennen seuraawan päiwän Pernajan keikkaa lähtee tarkistaan olix jää ollu jotenki outoo waiko kairastani häwinny paras purewuus. Siispä Tuusulanmeren eteläpäähän mihin kirkon tietämille on kaislikkoon jostain syystä touhuttu pitkä rannan suuntainen wäylä. Sielläkö kenties Tuusulanmeren sulkavat ja muuta särkikalat talwella piilexii. Noei muta ku reikää wääntään jäähän ku perille pääsin ja pilkkimäään sekä selwittään mite asia o.

No eka reikä sujahti mahtawassa aurinkoisessa kewätsäässä ihan mallikkaasti. Wettä löyty wähä wähenmpi mitä olin muistellut parin kesän takaselta käynniltä, mut onnex kuitenkii muutama kybä centtii niiet siel löyty elämääki. Eka rajuhko tärppi yllätti arskasta nauttiwan meitsin iha täpöö, ns. wastaiskuu oli turha haaweillakaa tehä, ei tullu selkäytimen jatkeesta iha itestään. No seuraawaan tärppiin olin walmis ja reilu wastaweto lennätti siiman päässä olewan Nautilus pilkin ja sen alla lyhyehkössä olewan pienen hopeamorrin walkosine pärkäsenpoikasineen just nii ylös ku siimaa riitti, elikkä ehkä metrin werran. Ja nopeesti takas alas hankelle. Ja ilman kalaa.

Seuraawat tärpit maltoin jo ottaa hiukka rauhallisemmin ja niistä tärpeistä tuli kax pikkuruista appo hetkex haukkaan happee, walokuwattawax ja sit takas kaswaan. Pari seuraawaa reikää oli ilman elämää ja kaislikon järven puolelle tehty reikä ulottu pohjamutaan asti. Siispä wiel x:n takas ekalle reijälle ja yx rääpäle ikuistuxeen ja takas kaswaan. En ollu kuitenkaa täysin tyytywäinen terän purewuuteen joten lyhyehkön ulkoilun lopputuloxena päätin waihtaa kotona olewan uunituoreen waihtoterän seuraawan elikkä su pwän Pernajan keikkaa warten. Jos waikka ne wiiskytä haukireikää enstex kimpassa touhuttais ja sit jos niit appoi joutuu ettiin. Pirun kylymää ainaskii aamusta wiel o ennusteet ku jotku hömelöt o päättäny et jäkest lähetään jo 4:30 matkaan. Woi jösses. Ehkä waan lämpimixenikii kairailen mut kuitenkii mieluummi teräwäl teräl, ei tu iha liika hiku. Et semmosta pakkokairailuu. Waan eipä tullu Tuusulanmeren keikalta munapataa. Jaseo paljose :D.

yhen "awannon" täsmäisku

maaliskuun 4. pwä oli Markulla taasen wuotuisen kewätkokouxen aika Paraisten Kalakoululla ja pyysi hän sitten jälleen x:n mukaansa matkaseuraxi ja kalastelemaan kokouxen jälkeenkin. Kahexan pintaan reisu alko ja yhentoist aikaan pääsin alottaan kalasteluu ja Markku walmistautuun klo kaxtoista alkawaan parin tunnin miitinkiin. Kuten aiemminki meikä kalasteli kokouxen ajan siinä Kalakoulun rantsun jäillä. Aiemmin sielt pilkkimällä on noussu appoo, hauki, kiiskee, särkee ja pasurii. Siispä nytkin jo tuttuna wieraana (ja kieltotauluista huolimatta fongauskalasteluluwan saaneena kuha pusseista ei nostella) kirrekaswatuspussejen wiereen nosteleen ekax pasureita. Tai niin luulin, waan eipä ollu kirreja ny pussukoissa eikä ruokintaa eikä pasureita. Ihan wierestä ja wähän kauwenmpaa sekä läheisen kaislikon reunameilta nous kyllä pientä appoo ja kiiskee. Haukikoukkujen merkkikepit oli tuttuun tapaan näkywissä waan ei wiittiny mihinkään haukijahtiin alkaa. Kairaki jostain syystä oli melkosen haluton yhteistyöhön. Kauheella painamisella alaspäin sai weiwattuu reikää waiwalloisesti jäähän. Wiikko aiemmin iha kondixessa ollu terä ei ny jostain syystä löytäny purewuutta jäähän. Ja suojus oli ollu koko Puntosa säilytysajan aikana paikallaan. Jäässäkö syy ? Enmpä tiiä. Reikää piti kuitenkii weiwaa ku yx reikä ei parii sinttii enenmpää suostunu luowuttaan.

 

0,056 metriwä hemmon lyhyys

Parikybää oli pakkasen puolella ilman lämmöt amusella ku lähettiin waan Paraisilla enää parin miinusasteen werran. Mut lunta tuiskus reippaan tuulen kera. Ei kiwointa kelii.

 

                                                                 

 

Siitä tuiskusta siirryin sit parin tunnin appo/kiiske saalistuxen jälkeen laiwa-/wenelaiturin wiereen hieman tuulelta suojasenmpaan paikkaan katsastamaan josko ennenkii siellä sulan weden aikaan oleskelleet eri merkkiset särkikalat ois paikalla. Olihan niitä, toudella warowaisella syönnillä ja pientä. Waan siinähän se aika melko kiwasti kulu oottaessa josko joku muuki merkki ku särke suostuis maistaan walkosella pärkäsenpoikasella kuorrutettuu morrin peräkoukkku. Pari hemmoo hieman epäilytti waan tarkenmpi tarkastelu toi tylyn tuomion, särke ite, hitto. Säyneen poikaseja joskus ollu paikalla.

 

 

 

Jesseki oli sinä pänä wapaalla opiskelujen ollessa parin kuukauden päästä loppumassa ja oltiin jo ennen reissuu sowittu et liittyy hänkin seurueeseen jossain waiheessa päiwää. Nynnyteltiin siin parit x:t ja Jesse oli walmis liittymään ryhmä rämään noin tasan tasmälleen suurinpiirtein samaan aikaan ku Markkukii tuli meitsii hakeen kokouxen päätyttyä elikkä neljäntoista tietämeillä. Siitäpä sitten liewähkö siirtymä Airiston hotlan laitureitten tietämeille, Jesse pörhälsi paikalle omalla kulkunewollaan.

 

Ja eiku jäälle, reikejä touhuumaan, ja kowenmpaan tuulahduxeen ku koulun rantsus.

Jesse ja Markku hiukka eri tyylejä käyttäen.

 

                                                                

 

 

En sitte tiiä oliko syynä eri tyylillä toimitettu kalastelusuoritus wai waan yxin- tai kaxinkertaisesti WaltaWalla herkällä Wainulla Walittu reijäntekopaikka, waikka reikejen wälit toisiinsa joka hemmon huomioiden oli waan muutameja metrejä ni Markkuhan se nappas noin mintsan istumisen jälkeen mahtawan käsejen wiuhtomisoperaation jälkeen ylös kauden ekan kalansa, härkäsimpun. Ottipelinä Markun joka paikassa ja kaikille meleko kowalla ylistyxellä kehuma Kuusamon liukupilkki alakerrassa pärkäsenpoikaseilla maustettu morri. Kowasti o tykästyny hän tähän kyseiseen härpäkkeeseen. Oli iha pakko kysyy kuse herwoton käsejen wiuhtomine alko et onx kaikki kunnos wai saikkona jonku kohtauxen tapasen. "Eiku mulla on kala" kuului wastaus. No joo, ja kuus mintsaa (tarkastettu jälkikäteen) myöhemmin nous samasta reijästä sit kivinilkka. Kommentit jääköön sinne jäälle missä ne Jessen ja meitsin toimesta ääneen lausahdettiin.

 

Tais olla jotakuinkii tähän wäliin Jesselläki eka mörkö kiinni. Jesselle lainaamani pilkkiwawan notkeahko kärki ainaskii taipu melko mukawalle kaarelle ku Jesse kelas Shimanon awokelalla siimaa sisään. No sit tää mörkö pääs reijässä irti. Jesse noitu reikään jättämäänsä sohjoo. Waan ei ollu kuitenkaa tarpeex sohjoo reijässä ku mörkö ei siihen juuttunu waan pääs putoomaan takas sywyyxeihin. Ei auttanu sohjokauhalla tawottaminen.

 

Meitsi oli tält reissulta jättäny kokonaan madot pois, olin tuumannu et ei se härkäsimppu wälttämättä tartte sitä isoo koukkuu ja puolen kilon matonippuu. Kylse rohmuna ottaa pienenmpäänki syöttiin. Siitä muistona Markun wiime talwena morriin tartuttama simppu. Nii, ja ylenmpänä se liukupilkki, tiättty :D. Ja lisäx paremmin onnistuu sit ehkä kivinilkan koukutus ku sillä on sen werta peenenmpi suuwärkki. Elikkä pystärin alla tapsissa kiinni siniwihreähkö fosforoiwa morri ja punasta pärkäsenpoikasta muutama kpl, sillä mennään. Tulee mitä tulee, siihe tyydytään. No noin wartti Markun simpusta tuntu wawassa joku tömäys ja kelatessani siimaa sisään Shimanon matalaprofiilihyrrän puolalle taipui myös oma wapani kärki (samanlainen pilkkiwapa ku Jessellä) jonnin werran et ei sielt ainaskaa pelkkä pilkki ja morri ylös ollu tulossa, waan ei kyl mikää mörkökää, jotain kuitenkii. No härkäsimppuhan se sieltä putkahti näkösälle. Tuntu olewan simppuu joka suunnalla.

 

 

En sit heti lähteny minäkään waihtamaan paikkaa ja kaitse sit kannatti ku wiitisen mintsaa härkäsimpun nostosta tuntu taas tärppi ja kelasin ylös kivinilkan. Päiwän Myllylät toistu.

 

                                                                

 

Jesse oli kans päättäny kokeilla yhen reijän taktiikkaa ja härnätä se karannu hemmo tai sen korwike samoilta makuusijoilta. No kuoretta nous, waan ei ainaskaa wiel täs waiheessa uutta simppuu. Markku touhus uuwen reijän ja simpppuhan sielt kohta nous, ja wiel toinenkii. Se oli toudella hienosti rokastettu. Morrin koukku ulkoopäin tasan täsmälleen keskeltä otsalohkoo kiinni. Taitolaji, toi rokastaminen, ei woi muuta sanoo.

 

 

Jesse käwäs wälillä ikuistamassa kosteuden/weden kestäwällä wideoukameralla touhuilujamme. Kivinilkan kiemurtelut tuli kans sillä talteen. Pystyy wehkeellä kans weden alla kuwaamaan. Edellisen wuoden Norjan kalastusmatkalla oli äijät wiritelleet kuwauxeja warten siimoihin kii. Enny muista merkkii, täytys waik kysästä. Wois tuleweilla sukelluskeikoilla ollu hywä kapistus. Jesse tosin lupas lainata ku meitsillä o toukukuun lopussa laitesukelluskurssin awowesisukelluswiikonloppu Hankon weseillä. Tiedä mitä öttimöttiäisejä siel tulee wastaan. No oma kameraki kyl menettelee. Mut ei taida olla omalla yhtä laadukas kuwa, no mietitään, tuumataan. Oouukei, takas päiwään 4.3.2013 ja kalasteluihin.

 

Meitsi oli kans jääny siihe samalle reijälle ja aika pian kivinilkan jälkeen nous toinen nilkka, pikkasen ekaa lyhkäsenmpi. Ja kun en wieläkää luowuttanu ni sain sielt sinnikkyyden tai laiskuuden, iha mite waa, palkkiona samasta reijästä wiel kolmannenki lajin, arwostettuun lohikalojen sukuun kuuluwan hienosti kurkulle tuoksuwan kuore merkkisen petokalan.

Pilkin yläpuolelle sidottuun siwutapsin ja nro 12 koukun + punasen pärkäsenpoikasen yhdistelmään täräytti kiinni melkosen kowasti. Ei woi jäädä huomaamatta tärppi.

 

 

Tää ku kaswais muutaman kilon painosex ni sais pikkukalat kyytiwä, järkyttäwä hammastus. Kokeilkaa waik joskus ku saatte, ei o puruwoimaa, ei katkee sormi.

 

Täyty siinä sit jo ku hetki oli ollu hiljasta tehä uutta reikää ja kokeilla wanhoistakii. Markku ja Jesseki tais muita reikejä touhuilla tai ainaskii kans wanhoja testata. Markku sai wiel yhen härkäsimpun ja molemmat kans yhen apon. Yx kuore lisäs meitsin saalissaldoo wikan tunnin aikana. Jossain waiheessa arwuuteltiin kellonaikaa ja Jesse tuumas et wiis. Tarkisti ja hiukka heitti, yhtä yli. Markun kans todettiin et taitaa olla ny sopiwa lähtee kuo wiel yli kolmen tunnin kotomatka ajattawana. Sanoin siinä et wiel tää yx reikä kokastawa ja het tärppi ja päiwän toinen simppu ylös.

 

Alla meitsin päiwän saalis nopeesti räpsättynä laitureiden tietämiltä, tasanen 2+2+2

 

 

 

Keli oli loppuajax muuttunu ihan siedettäwäxi, jopa hienoxi. Tuuli laantunut ja mollikan säteiden pääsyä ihan hankeen asti ei pilwet ollu estämässä. Wähä ennen puolta kuutta sanottiin näkemisiin Airiston maisemeille.