FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

perjantai 17. toukokuuta 2013

siellä ne odotti

lauwantaina 11. toukokuuta läxin aamuwarhaisella katsastamaan josko muutamejen päiwejen ajan touhuumani mäskäys olisi tuonut paikalle särkikaloista eniten tawoittelemani lajin yxilöitä, karppeja. En ihan ollut walmistautunut siihen mikä lähestyessäni rantsua silmejeni werkkokalwoille weden pinnasta wälittyi; syönnöxellään olewan karppilauman näkeminen, kuplawanat niiden tonkiessa pohjaa ja peräewejä weden pinnan yläpuolella pyörteitä muodostaen karppejen ollessa hieman winopystyasennossa nenut pohjassa kiinni, wälillä wilahti koko pitkä selkäewä näkywiin.




Yritä siinä sitte rauhallisesti touhuta pyydyskamixeja kasaan kun pulssi nous jonnekin noin neljäänsataan minuutissa, tai ainaskii aikasti korkeelle. Hywä ettei hiku noussu otsanahkaan. Kaikki kamixet oli nimittäin iha paketissa, ei mitää walmisteluja. Siinä sitte huomas funtsiwansa kuumeisesti et miten helewetissä se palomarsolmu oikeen ny tehtiinkää, sen werta oli liikoja adrenaliineja häiritsemässä toimintaa. Saakelin karpit. Solmun ny osaa normisti unissaanki. No onnas se lopulta. No sitku eka pyyntö oli walmiina tuli tietty ropleemi, miten syötti pyyntöön häiritsemättä ja karkuuttamatta elikoita. On nimittäin samassa paikassa ennenkin ollut samanlaiseja laumoja syönnillä ja liukupainon loiskahdus saa ne koetun perusteella kaikkoomaan. No heitto reippaasti yli ja kelaus ottimestoille toiwoen et syötti pysyis paikallaan. Toisen wapawirityxen touhusin ihan ilman painoa ja pelkän syötin painon awustuxella sinkosin sen matalaan rantaweteen. Oliwat nimittäin kaikki ehkä wiis hemmoo alle kolmen metrin etäisyydellä rantawiiwasta.

No ekax nous särki ja sen jälkeen sorwa, pelkäsin niiden noston aiheuttaman pienen melskeen karkottawan isommat särkisukulaisensa waan eiwätpä tänä pänä herkästi pelästyneet. Melko nopeesti alko siimaa purkaantuu kelalta  hiukka toiseen tahtiin ku ekoilla särkikaloilla, ja jyrkästi rantawiiwan myötäisesti. Eiku wapa kätösiin, kelausta taistelujarrun aktiwoimisexy, napakka wastaisku ja loiske saattoi alkaa. Karppi oli löytänyt syötin sisällä olewan koukkuni ja tartuttanut sen suupieleensä. Wautsi mikä fiilis, wähä oli waikeeta touhuta wäsyttelyt maltilla. Onnex paksunahkanen suu on hywä paikka koukun olla, en jaxany ekan tai kahen ekan mintsan jälkeen pelätä irtoomista. ja jos ois irronnu, ni olisko hirweesti haitannu. Ehkä ei, no wähäsen warmaan kuitenkin. Lopulta hemmo oli sen werta wäsyny et hamusin haawin käteeni ja liu´utin 67 centtii pitkän hemmon hawaxen syöwereihin ja nostin siiwosti maihin. Jess, olihan fiilarit.




Kuwat auliisti otti yx ennen karpin tarttumista paikalle saapunu aamuwarhainen pullojenkerääjä joka siinä meikän kanssa ihaili karppejen näyttäytymistä. Kaweri oli iha täpöissään ja kyseli kaikenlaista kalastuxesta, muustakii ku karppejen metästyxestä. Ekat kuwat meni aikasti poskelleen, meikältä puuttu puolet päästä, karpilta puuttu pyrstö tai osa päästä. Arwelin wähä jotain tämmöstä ja tsekkasin kamerasta ja näytin mahdollisimman ystäwällisesti missä kohdistus meni niinku mönkään. Pyysit sit wielä ottamaan muutaman lisäkuwan ja ku pari onnas ni päästin karpin sit takas wapauteen.


Pienellä riskillä wissiin pyysin hemmoo wiel kuwaamaan wapautuxen (yx kuwa onnistu), oli nimittäin ennen sitä tuumannu et wois ottaan karpin mukaansa kotiin pannulle laitettawax. Siihen totesin eton liian iso pannulle tää hemmo, saa mennä takas wapauteen kaswamaan lisää. Liewää harmistumista hawaitsin. No onnex kuwax, ei heittäny kameraa Tuusulanmereen. Waan aika nopeesti häippäs sen jälkeen.












Jonkun aikaa siinä wielä odottelin pikkasen sumuhkossa kelissä josko "taistelun" karkottamat karpit wielä palaisiwat uudestaan laitumelleen waan eipä noista enää saanut mitään näköhawaintoja, tärpeistä puhumattakaan/kirjoittamattakaan. Sorveja tuli joitakin. No eniwei, olihan aamu.  MahtaWa. Aiemminkin tosiaan tossa paikassa oon onnistunu tommoseja näköhawaintoja fongaamaan. Aina ja joka x se waan säwäyttää iha lyhyehköjen hiusten päästä warpaankynseihin asti iha yhtä woimakkaasti. Ei siihe silleen pysty, ainaskaa meikä, turtumaan. Hienoja hetkejä, hienoja muistoja. Kiitos karpit.


sunnuntai 5. toukokuuta 2013

silakkaaaaaaaaaaaaaaaaa

lauwantaina 4.5.2013 tehtyäni aamupäiwäulkoilun rupesin hiukka kotonassa järjesteleen kamixeja ja löysin uhen lootan missä oli kalstelukamixeja. Mukanassa wähä sotkunen silakkalitka. No ajattelin sen siinä kanssa joutessani selwittää tuleweja herkun metästyxejä warten. Melkein jo tunsin makunystyröilläni omapyydetyn, tuoreena woissa paistetun silakkaherkun taiwaallisen maun.


No sithän meitsi löys ittensä puol kahen aikaan Lauttasaaren sillan kupeeesta ettimässä itellensä rakosta josta mahtuis ujuttamaan litkaa pyyntöön. No semmonen löyty sieltä sillan puoleisestä päästä lähes nurkkauksesta. Hywä paikka, pystyin toteemaan session päätyttyä. Alkukii oli lupaawa, eka lasku ja heti wapa tärisi ja muutama silakka pääsi ämpäriini.


Pikkaseja taukoja lukuunottamatta silakkaa sit nousi tasasen epätasaseen tahtiin siihen asti kunnes katsoin saalista olewan tarpeexi kotipuhteixi wietäwäxi. Koko iltaa wiitti putsailla niitä.

Sinällään "yxtoikkoseen" laske, odota (joskus) ja nosta touhuun sai pikkasen waihtelua kuei heti tärinän alettua ruwennu kampee weiwaan waan anto ekan/ekojen täristää wielä wapaana oleweja koukkuja et muut ympärillä uiskentelewat hemmot kanssa kiinnostuis. Tai sitte weiwas hitaasti, on kiwa tuntee ku weiwattawa paino litkän yletessä lisääntyy. Ku hitaasti weiwaa ni saa tossakin suht matalasa paikasa meneen kiwasti aikaa. Ja ku pysäytti pintaan ni näki ku ylös seurannut parwi hyökkäili wielä wapaina oleweihin koukkuihin. Tai heitää litka pikkasen kauemmas eikä waan puottaa sitä suoraan alas, litkan wajotessa pysty tuntemaan silakkojen hyökkäyxet. Tai jotai muuta ku laske, nosta touhuu. Kliffaa hei.


Ja keli oli komee. Arska lämmitti koko aikasti waik wähä tuulahtelikii. No kellupuwun takki piti kans pintatuulahduxet tehokkaasti pois kylmettämästä. Kolmen pintaan oli ämpärissä iha tarpeex kotihommeja joten Punton kokka kohti Jäkee.



Kotonassa sitte silakkatehras käyntiin; saxilla pää poikki, watta auki, sormella sisälmyxet ulos ja sormella lipasten enimmät weret pois ja pussutus. Tuorepaistot ja osa pakkaseen.

 

 

lauantai 4. toukokuuta 2013

maratoonitreenilirkkii 3. toukokuuta

Roope kyseli pe pänä 3.5.2013 wiestillä et oox lirkkin menosssa ? Roopellla olis aikaa/tarkotus tuuleista huolimata käwästä kokeilemassa. No huhhuijaa, siis niitä tuuleja. Olin itekkii wähä jo tuumaillu mut ne tuulet. No siinä sit soitelttin ja sowittiin treffit Hesaan yhteistuumin tuuleille mielestämme sopiwaan mestaan. Sielä sitte wielä onnistuttiin toisemme treffaamaanki. Ja siis eiku hieman osittain aaltojen weden pintaa rikkowan alueen läwitte rauhallisemmille weseille.

Sielä niitä sit lepäs, pohjalla makoilemassa, pienen etsinnän jälkeen, wesi waan helposti sekottu hiukkasen ku pohja monessa kohtaa oli aikasti "pölisewää", pieni jalkojen liikuttelu liian lähellä kohdeöttiäistä saatto aiheuttaa hiukkaspilwen ja kohteen häwiämisen näkökentästä. Ja lisäx se wirtaus toi wälillä kaswustoo tokon ja pinnan wäliin, taas kohde häwis. Ja sit wielä se wellonta pisti painon ja koukun heilumaan tosi inhottawasti. Seli seli. Hywä pohjustus sille mix onnasin koukuttaan waan yhen tokon. No joo. Liian pitkällä siimalla touhusin. Näin tuumailin waikeuxieni pääsyyxi.

Ja sitten wielä ku yhessä waiheessä meitsillä oli pikkaseja waikeuxeja akun ja otsalampun johdon liitännän kanssa. Walo sammuili ihan itestään, ja just ku oli nähny tokon. Ja Roopella oli waikeuxia saada koukku olemaan tarttumatta muualle ku tokon turpawärkkiin, tykkäs tarttuilla johonkii weden päällä. No nää hommat kuitenkii hanskattiin ammattimaisesti ja hauskuus sai jatkua, siis tokkojen metästys.

Siinä alussa tuli jotenkii puheex toi päiwälirkki ja Roopen kuulema tekniikka rauhallisesta nostosta. Tokot kuulemma pitää kiinni siitä madosta ja käden ehtii pistää alle jos/kun putoo. No Roopen kanssa ollaan totuttu nykäseen niin et meinaa waan ylähuulet lähtee mukaan koukussa. Pitihän se testata. Ei muuten toiminu, tokko putos. Sanoin tän Roopellekii. No wastaus oli et se pätee waan päiwälirkkiin ja pikkutokkoihin. Just joo

Rupesin siis taas nykimään kunnolla. Tuloxena muutama pudotus ilmassa. Ei pysyneet meitsillä, waan Roope hanskas homman wellomisesta huolimatta. Ei sentään kaikki noussu mitä hawaitsi mut nous kuitenkii, enenmpi ku mun zero.

Waihdoin syötin, tumma madon pala pois ja waaleesta madosta tilalle, ku näytti ihan siltä et waikka sain laskettuu madonpalan pohjalle hiekkaan makaamaan ihan tokon nenän eteen ni ne waa nyrpisti nenuunsa ja kääns päänsä toiseen suuntaan kunnes kyllästyiwät ja pyrähtiwät pimeyteen. Just sopiwasti, näkemäni illan pullein ja pisin tokko näkywissä. Ja heti kiinni, ja ylös, ja pysyi kouraan asti. Ja seuraawaki nappas heti kiinni, waan putos ilmassa takasin.





















Sit kuulin Roopen lausahtavan; "Kivinilkka, ja melko iso". Sinne sit kattomaan mielenkiinnosta, olihan se, kait paksunmpi (ja pitempi ?) ku tänä wuonna pilkillä ja täplisjahdin siwutuotteena saamani yxilöt. Enmpä muista yrittix Roope ees yrittää tokkokoukulla lirkkii hemmoo. kuwasin kuitenkii (walitettawasti jäi macroasetuxet päälle kuwailuwempeleeseen) ku se siinä pikkasen wääntelehtien pysytteli paikallaan. Onnex ei pyrähtäny täpöö karkuu.


Roope sit totes, et nosta pois. Oouukei. Wapautin jo walmiina lirkkiwawassani olewan siiman päässä olewan isommalla koukulla warustetun pyyntöni ja pläjäytin siihen kunnon kokosen syötin. Hetki ku laskin syötin lähelle nilkan nenuu ni sehän ampas kii. Nosto ja hentosessa lirkkiwawassani tuntui melkonen jytinä ku nilkka roikkui siiman jatkeena ja kiemurteli itteensä solmuun. Walitettawasti viteointi meni mönkään. Syötti sywähköllä nielussa. Pikkasen oli waikeeta irrottaa mut onnasin ja päästin hemmon wapauteen.

Siinä waiheessa todettiin et tää paikka on nähty, hietatokkoo tarjolla. Siis muita lajeja hakemaan. Käytiin wielä autosiirtymejen awulla kahessa paikassa waan ei kummassakaan päästy syystä ja kolmannesta tosi toimiin. Päätettiin lopettaa touhuilu siltä illalta siihen. Mut kiwaa oli waikka meitsillä kaikki ei toudellakaan menny iha ku Strömsösä. SW.


Siinä illan oma pisein ja ainoo 65 (ja puol ?) mm kädellä



Sama hemmo rantahietikolla poseerauskuwassa


Ja kotonassa ewejen rakosen perusteella lajiwarmistus
muun habituxen lisäx riittäwä meitsille, hietis



Kuuskytwiis, kuuskytkuus wai siltä wäliltä ?
'
 

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

wappuaaton lirkit

olin jo "pitkään" katellut Hesan tuuliennusteita kun olin Tarantelloilta saanut rapsaa jäätilanteen hellittämisestä Hesan rantsuilla. Ei waan millään meinanneet tuulet laantua meitsille mieluisixi tutuilla turwa-alueilla. Niinmpä siis wappuaattona päiwän aikana tsekkasin Fonectan karttasivujen ja Forecan tuuliennusteen nuoleja wertaillen mahdolliseja uuseja rantsuja uhreixi. No löytähän niitä, yx missä oon pari x:aa käwässy ja ihan kelwollisex hawainnu, muuta löytyny paitti simppuja. Ja toinen mistä muitten rapsojen perusteella löytyy myös niitä muttei kivinilkkaa. No tokkoja lähinnä aattelin lähtee aikani kulux lähtee ettiin. Et molemmat täytti tiukat waatimuxeni. Siispä illalla aurinkonlaskun aikoihin polkasin Punton käyntiin jaeiku menox kohti Hesaa ja odottaweja saaleita.

Eine kyl taija tietää siel Forecas miten ne niitä nuolejansa oikein sinne nettiennusteisiin laittaa. Ekalle paikalle päästyäni huomasin et ei se tuuli ollu ollenkaan niinku Forecan nuolet esitti. Ällö, olis ollu kiwa taas käwästä ees wähä tutus paikkaa. Siispä ei muuta ku siirtymä rantsuun missä en oo ikuna ennen lirkkiny. Ja toiseen suuntaan awautuwa meri ku ekas. Ja ällö x:aa kax. Ei mitään jakoo täälläkään lähtee tarjoon syöttii öttiöästen nenun eteen. Aallokkoo oli ja sellasta et ei sen alta ois mitää pikkuruiseja öttimöttiäisejä nähnykkää. Hetken mietintä ja näitten paikkojen tuulten perusteella tuttu wanha paikka pitäis (et mä wihaan tota konditionaalii -isi päätettä) olla iha mahollinen paikka. Siipä Puntoon taas liikettä ja siirtymä. Ällö x:aa kolome, ei olu. Aallokkoo ja liian kowaa. Itelläni eio mitää täys pläkä waatimuxeja mut entuudesta tiesin ettei tossa saa syötii pidettyy paikallaan waik jotain näkiskii. No ei hätiä mitiä, toinen paikka ihan siedettäwän käwelymatkan päässä. Siel ainakii onnais. Ällö x:aa nelejä. Ei oo mahollista. Hesan rannnikon tuulet oli x kaikkiaan päättäny pistää iha tosissaan kapuloita rattaisiin meitsin lirkkikauden awauxelle. Täälläki rantsuun tuli aaltoja siihen malliin et en ees wiittiny lähtee kokeileen. Muutama tosi tuulinen päiwä oli takanassa, lieneeko ne waikuttanu outoon ilmestyxeen.

Siinä sit palauttaan Fonectan karttanäkymejä mieleen ja unohtaa kokonaan Forecan tuulinuolten suunnat ja jollakin konstilla aiemman neljän mestan aaltoilusta miettii sopiwa paikka. No päätin sit taas polkasta Punton käyntiin ja suuntasin rantsuun mis enoo koskaan ikuna kuunaan wieraillu. En ollu ees kotonassa ottanu tätä rantsuu waihtoehtona. Noei olu mitää enää menetettäwänäkää et sama se jos katastais waik sit pitäs bumerangina lähtee takas himppeen. Punto parkiin ja hiukka käwelyy ja ranstu näkywisä, hieno juttu, aaltoo tosin taas täälläkii, mutei mitenkään pinnan rikkowaa. Mahixet ainaskii nähä jotain kohdekaloja oli, eri asia miten syötin sais pysyyn paikallaan.

No sehän ei selwinny muuten ku menemällä katastaan homma.  Ja jess. Hetken hiekkapohjalla kahlattuani eka tokko näkywissä. Hietatokox arwelin ja iha kiwan kokonen.
No ei muuta ku käsi waa melekosen kylymän pinnan alle ja kuwaamaan.


Hemmo ei kuwauxesta ollu milläänsäkään ja sain kuwejen oton jälkeen yrittää syötin tarjoomista. Ei ollu helppoo. Iha skidit kalanalut meinas häiritä syötin näkywyyttä. Tasasena "hyökyinä" tulewat rauhalliset aallot melekosesti heilutti siiman päässä olewaa 32:n koukkuu ja painoo. Siinä se koukku sit heiluessaan osu sen werta wissiin hemmoo kait päänuppiin et hermostu, läx liwohkaan. Nou hätä, on niit muitakii. Ja olihan niitä, samat kuwiot ja täl x:aa sattu syötti sopiwasti olemaan hollilla et tää öttimöttiäine ehti sen nappaa suuhunsa ja eka kauden 2013 lirkkikoukutus oli siinä.

Kaikki näkemäni tokot ei ollu yhtä yhteistyöhaluseja waan pakoiliwat jo siinä waiheesa ku työnsin kameraa niitten nenän eteen. Eikä kaikkien koukutus onnistunu, pari tokkoo nous siitä hiekkapohjaselta alueelta.  2/10 ehkä hawaituista. Nou hätä ilta oli wasta alussa ja rantsuu oli hywästi wiel jälelä.

Pikkuhiljaa siirtyessäni pohja muuttui wähä wähältä kiwikkoisemmaxi ja sit niit rupes näkyyn tokkojen lisäx: kivinilkkoja. Ei niit ihan wilissy jalkojen ympärillä mut ehkä eniten lirkkiurani aikana paikoista joissa oon niitä nähny suhteutettuna alueen kokoon. Monet waan oli nii sywässä weesä eten wiittiny kuwauxen takii työntää kättäni kyynärpäätä myöten weteen waan tyydyin yrittään koukuttamaan. Erehdyxestä oppineena laitan nykyään lirkkikeikoille kahluupöxyt jalkaan. Monesti oon touhuissani aiemmin kahlannu saappaiden kans liian sywälle saaliin kiihottamana ja ku jalassa on kylmän ween takia ollu karwawuoriset pilkkisaappaat ni niistä leijuwaa ällöö lemuu niitten kuiwaessa ei kestä Erkkikään itkemätä. Et siinä syy. Mut nilkkoihin takas: arkoja oliwat täälläkin kuten oon ennenkii ite ainaski huomannu nää nilkat. Kax sain nappaamaan syöttiin mut putosiwat ku sain ne ylös weestä. Eipä toi haitannu. Wielä tulee uuseja mahixeja.


Niit on kyl ilo katella ku ne yrittää karkuun häiritsewältä walolta hitaasti kiemurrellen. Lopulta ne tietty spurttaa aikasti liukkaasti johonkii pimeyteen. Osaa ne olla nopeitakii.

Simppuja en onnistunu löytää ku yhen, aika kookas hemmo oli. Otti hanakasti kii niinku simput yleensäki waan onnistu pudottaan seki ittensä takas weteen ku sain sen weestä ylös. Eikä halunnu toista x:aa yrittää. Säntäs pimeyteen ku hetken sain härnättyy lisää. Odotin kyl et wiel löytyy.

Siinä jalkojen ympärillä aina sillon tällön wälähti Hesan rantojen lirkkikeikoilta wanhoja tuttuja, hopean wärisejä nopeita torpedoita, kuoreita. Eiwät nää waa pysähtyneet täl x:aa sen wertaa et ois saanu syöttiä tarjottuu.

Kiwikkosuuden jälkeen alko taas hiekottuu pohja ja muutameja tokkohawainto tuli tehtyy waan ei onnannu koukuttaminen. Syötti heilu pikkasen liikaa ja jotku häiriinty liikaa ku ekax kuwasin. Oli sormet aikasti tönkköjooseppeja. Piti wälillä puhallella et pystyis sit tarwittaessa korjaan/waihtaan syöttii ja irrottaan koukussa olewan saaliin.

Loppu  sit se rantsuosuus ku tuli kallio wastaan. Siispä nousu ylös weestä ja kattomaan mitä olis tarjolla kallion toisella puolen. No siellähän oli pikkunen kiwan tyyni poukama hiekka/kiwipohjalla höystettynä. Siispä sinne. Ja siellähän sit heti tuli näkywiin semmonen pulleamahanen (warmaan mammatokko) jolla pituuttaki sen werta et oikein sydäntä sykähdytti. Tuumasin et oma rekoortti wois olla kyseesä. Kamera sai jäädä, oli näpitkii puhalteluista huolimatta jo nii kohmeessa ettei olis warmaa pystyny irrottamaan koukkuun tarttuweja. No täähä oli tosi äkänen, het ku syötti oli laskeutunu nenun eteen ni eiku kii waa. Ja nosto onnistu, ja kouraan kaappaminen. Ei olis tainnu olla tarwetta. Huomasin ku yritin hiukka kohmeisin sormein saaha hemmon suuta kokonaan poistamata suussa kokonaan olewaa koukkua takas pyyntöön. Mut onnistuin. En siinä ruwennu mittapuuhiin waan pistin saaliin mukana taskussa olewaan pulloon ja jatkoin etsimistä. No siellähän niitä mukawan kokoseja oli enenmmänmkii, ja kiwasti monet halukkaasti ottipäällä. Kuus (jälkikäteen tsekattu) onnasin nostaan ennenku totesin et ny ei enää kowin helpolla taija löytyy enenmpää. Tuntejakii oli kulunu jo muutameja ja wappuaatto muuttunu wappupäiwän aamuöön tunneix joten siihen oli hywä lopetella lirkkikauden awauskeikka ja lähtee kohti Jäkee lämmitellen matkalla kohmeiseja sormeja. Ihan kiwaa ja antoisaa mielestäni toi öttimöttiäisten kuwaus/wideointi paitti toi sormejen kylmyminen. Ja hanskojaha meitsi ei osaa käyttää. Eine päällä pysty pikkukaloja irrotteleen ja rupee siinä sit eestaas nykiin ja repiin pois ja takas päälle. Ei onnaa meitsille. Mieluummin kohmettaa tartuntaulokkeet.

Oma hyötynsä oli niist alkuillan ällötyxeistä, löyty uus mesta mihin on hywä palata toistekii.
Kotonassa tehty mittaus paljasti illan pisimmän tokon (kaikki muuten hietixejä, tarkastin yxitellen purnukassa, selkee rako ewejen wälissä) pituudex 66 millimetrii. Sama ku oma rekoorttini, ei paha.



Nii ja olihan siel joka paikassa niitä aina tyrkylle tuleweja kolmipiikkejä. Yhen iha treenin wuox koukutin. Hieno ilta tosiaan, suhteellisen kookkaita kaikki koukutetut tokot, aikasti mukawa kivinilkka esiintymä hawaittu, tokkopa waan ton yhen illan sattuma juttu.

On se waa kiwaa, toi lirkkiminenkii. Niinku kai kaikki kalasteluhommelit. Kuie waa ota liika wakawalla naamarilla. Hymy huuleen waik munapataa tuloxena.


Pläjäytän tähän wiel rapsan loppuun joitaki ehkä julkaisukelposeja wetenalaisotoxejani.