Pikkaseja taukoja lukuunottamatta silakkaa sit nousi tasasen epätasaseen tahtiin siihen asti kunnes katsoin saalista olewan tarpeexi kotipuhteixi wietäwäxi. Koko iltaa wiitti putsailla niitä.
Sinällään "yxtoikkoseen" laske, odota (joskus) ja nosta touhuun sai pikkasen waihtelua kuei heti tärinän alettua ruwennu kampee weiwaan waan anto ekan/ekojen täristää wielä wapaana oleweja koukkuja et muut ympärillä uiskentelewat hemmot kanssa kiinnostuis. Tai sitte weiwas hitaasti, on kiwa tuntee ku weiwattawa paino litkän yletessä lisääntyy. Ku hitaasti weiwaa ni saa tossakin suht matalasa paikasa meneen kiwasti aikaa. Ja ku pysäytti pintaan ni näki ku ylös seurannut parwi hyökkäili wielä wapaina oleweihin koukkuihin. Tai heitää litka pikkasen kauemmas eikä waan puottaa sitä suoraan alas, litkan wajotessa pysty tuntemaan silakkojen hyökkäyxet. Tai jotai muuta ku laske, nosta touhuu. Kliffaa hei.
Ja keli oli komee. Arska lämmitti koko aikasti waik wähä tuulahtelikii. No kellupuwun takki piti kans pintatuulahduxet tehokkaasti pois kylmettämästä. Kolmen pintaan oli ämpärissä iha tarpeex kotihommeja joten Punton kokka kohti Jäkee.
Kotonassa sitte silakkatehras käyntiin; saxilla pää poikki, watta auki, sormella sisälmyxet ulos ja sormella lipasten enimmät weret pois ja pussutus. Tuorepaistot ja osa pakkaseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti