kuiwat sukat, jippijaijei

tuuliennusteet näytti hyweiltä pe 21.lokakuuta joten päätin lähteä taasen jallittelemaan wesistöjemme asukkeja Suomenlahdesta, lähinnä tähtäyxessä se ehkäpä hieman harmittamaan jäänyt SUURsimpun puuttuminen tämän vuoden (=2011) saalislistalta. No eipä noista muistakaan kalalajeista kauheesti SUURyxilöitä oo. Mut kaikki annettawat kalalajit olin walmis mielihywällä ottamaan wastaan.

Wiime kerran lupauksesta kuiweista sukeista (joka EI toteutunut) ehkä jopa hieman wiisastuneena ? otin mukaan kainoloihin asti ulottuwat kahluusuojuxeni. No normaalisti ei  kyl lirkkitouhuis tarwi nii sywälle mennä mut ny ky wesi o ollu kowin korkeella oon aina onnistunu jonku öttiäisen innostamana kahlaamaan yli saapaswarsejen wesirajan. No ny kyl sais mennä tosi sywälle jos yläkautta kastuis. No okei, woihan sitä liukastua luikkaalla kiwel tai kalliol (eix seki muute oo kiwee ?).

Tolta me höntit kai näytetään siwullisen silmin katsottuna touhutessamme lirkkiwapojemme  kans pilkkopimeessä öttiäisjahdissä. On siin warmaan ihmettelemistä et mitä on meneillään ku wedessä pimeessä kahlaillaan.

Eipä toi walaistuskaan (täs kameran salaman wäläys) paljo lisäselwityxejä asiaan awaa. Monet kerrat on saanut huom. EI joutunut kertomaan mitä on tekeilllä. Ja onnex hywin positiiwinen on ollut informaation wastaanotto.








Noeise shit kuitenkaa menny niinku elokuweissa. Päiwällä ollu kowahko/nawakahko tuulahdus oli jättänyt jälkeensä wieläkin ihan rantsuun asti tulewat maininkinpoikaset. Ne ei sinällään kauheesti waikeuttanu kalojen hawaitsemista mut oli wähä waikee saada heiluwan siiman päässä olewaa sööttii pysyy kalan nenän edes iskuetäisyydellä. Kolmipiikkejen määrä ekas paikas oli lisääntyny iha huomattawasti. Niitä siel ekana näky. Yhen pienen nappasin kätöselläni sen heiluessa holtittomasti pintawedessä poseeraamaan ikuistusta warten.

Muut kolmipiikit jätin rauhaan kun en mitää ISOo yxilöö hawainnu. Wiittiny ruweta tuhraamaan matosen laittamisen kans jos ne sen onnistuis waik samalla ku koukuttaa ni häwittään sisuxiinsa. Wiime kerralla nähtyjä ja saatujakin isoja mutuja ei ollut ny kuwioissa jostain syystä juuri lainkaan. Kaikki mudut oli warsin pienikokoseja ja erittäin yhteistyöhaluttomeja. No yhen onnasin saaamaan mut putos kädestäni ennen ku kuwaus onnas. No onhan noita mutukuweja jo otettukii, itekkii.


Kaswillisuuden keskellä pienejen mutujen joukossa oli kuitenki joitain muista huomattawasti isonmpeja yxilöitä. SE-mutu tietty enstex mielessä. Ja pakko oli yrittää ku kerran metsälle oli lähetty. Ja jepulis, kun ei loistattanu waloo suoraan hemmojen öögaan waan piti ne walokeilan syrjäreunassa sain yhden kiiinnostumaan ja nappamaan kiinni  tarjotusta syötistä ja pystyin jo käteeni kahmatessani hemmon hajusta toteamaan mikä oli saaliini merkki.

Sehän oli meidän kotimainen barrakudan http://fi.wikipedia.org/wiki/Barrakuda wastike, jalosukuisiin lohikaloihimme kuuluwa torpedomainen petokala, merkiltään kuore  http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/kuore julmine hammastuxeineen. Onnex ei tääl kaswa isommax.

.

Tos keskelkii o hanmpaita, onx se kieli wai nouseeko alaleuka tolleen ylös ku wähä wenytteli ja puristeli hemmon päätä. No hampaita, ja teräwejä, joka tapauxessa pedolla löytyy.
Täytynee ottaa joskus parenmpi kuwa jos osaan.

Eka öökuoreeni. Ihan ekan sain kans ilman kohowiritelmejä, tosin kewäällä ja päiwäsaikaan. Itse asiassa en yhtään kuoretta oo saanu koho-onkella. No yx kokemus tääkii lisää.

Näkemäni simput oliwat warsin pienejä. Jotkut aallokon tahtiin heiluiwat ees taas pysymättä pohjassa paikallaan. Yritä siinä sit koukuttaa. No onnex oli joku riittäwän tyynikii paikka et muutama mallix tuli, waan ei simppurekoordit paukkunu.

Oli siis aika waihtaa paikkaa kun ei tokkojakaan ollut tullu wissiin riittäwän tarkasti etsittyä. No sama juttu sielläkin, maininkeja ja muuten samat kalalajit, paitti kuoretta. Ja pientä. Ei kauaa wiiwytättäny se paikka. Muutameja rakkolewäpöheikköjä tonkasin neulojen (heinäsuowasta) löytämisen toiwossa. Yhest ohiajawast laiwast otin (mielestäni) warsin taiteellsen otoxen.

Jälleen siirtymätaipaleelle. Ja sameeeta wettä wastassa. Rupes jotenki ku rehellisejä ollaan paras into ehtymään. Kuitenkin paikka tsekattiin läpitte ny lyhyellä wawalla ja pienemmäl koukkukoolla. Tokkoo ja simppuu. Wakiotawaraa.

Paitti et kiitos Kalahara Oy:n aikanaan walmistaman tosi pätewän/kätewän mittalaudan ansiosta liejarienkkani parani taas ½ millii. Anttiiiiii, hier Ai kam.

Matalassa wedessä tosi pätewämpi tollanen iha mini morripilkkitsydeemi ku joku metrin keppi. Ny oli, kuten yleensäkii, moneja eri wiritelmejä, pitkästä lyhyeen ja päin wastoin, ku tiesin et mones eri paikas aion käwästä. No taitaa olla tuttu juttu iha kaikille harrastajille. Kirjotinmpa iha waa itelleni, niinkuu muutenkii nää jutskat, muistiin, et sit ku tulee se, no mikä wittu se ny olikaa, ni muistaa mix o jotai tollee/sillee tullu tehtyy.


No wikas paikas oli wesi ihan sameena, mitää pystyny näkeen. Ja wesikii nii korkeella et ei siel mitää rantakiwikkoo niinku edes näkyny. En sit enää jaxannu, laiska ku oon, lähtee nempejö ettiin muita mestoja waan suuntasin lainakulkuneuwon kokan kohti kotoa. Reissu päätty puol yhen aikaan lauwantain poolella.

Ei siis mitään moneja ennätyssaaleita http://www.youtube.com/watch?v=BeUMUBCj1Bk  tälläKÄÄN x:aa mut ehkä taas jotain opin.

Ja kiwa kirjoottaa iha tähä lopux:

Credo ( soon latinaa)  blogitextistä ; en antaudu 17.10.2011  "Paitsi se illan kenties pisein joka jo kerran melko sywällä otti syötin suuhunsa mut jollain konstilla wapautti itsensä ja siirtyi pikkuisin liikahduxin kohti sywempejä wesejä. Ja minä perässä yrittäen epätoiwoisesti uudestaan herättää hänen ruokahaluaan. Ja siinä se meni se lupaus Wesan kuiweista sukeista reissun jäljiltä. Öwerix meni, siis wesi, saappanwarren yläreunan. Se niistä kuiweista sukeista."

Nyei käyny noin.

pellingin tyrskyaalloilla

su 16.10.2011 pääsimme Arin, Valtterin (Arin reipas miehenalku) ja Teron , mukana myös Wesa, kanssa weneilemään Suomenlahdelle. Tarkoituxena pääosin kyl ihan ruokakalan pyynti. Onnex löyty lainax auto wetokoukulla warustettuna et saatiin sillä nykästyy Arin wene trailerin päälle lastattuna Porvoon wenelaskurampille. Tero haki meitsin kotonasta kydeen ja sit ajelimma Teron himpan parkkixelle. Siin ihan weeres Ari odottikii jo yhdistelmän kans. Siitä Pornaisten kautta kohti Porvoota. Matkal piti pysähtyy Shellil ostaa pakolliset unohtuneet suklaatit ja käwimmä, ainaskii jotkut meist, huussiskii.

klo 9:15

Päästyämme laskupaikalle kuulimme hetken touhuttuamme jo weneen hihnojen irrotuspuuuhissa jostain lähistöltä outoa murinaa ja sähinää, tai mite sen ny kuwais sen äänen, no wihaselta joka tapauxessa. Kaikki touhu keskeyty kun läximme koko poppoo selwittämään asiaa.

No pian näimmekin ketun (hiljaisen) joka pyöri maalle nostetun wenhon ympärillä. Wenhon alta olewasta kuormalawarykelmästä kuului se ääni. Hetken tiirailtuamme totesimme siellä olewan mustan minkin jonka kettu oli ajanut ns. satimeen.                

Kettu oli kiinnostuneenmpi mahdollisesta saaliista kuin meistä ja pääsimme tosi lähelle fotoja ottamaan kiiltäwäturkkisesta hemmosta. Waroimme menemästä liian lähelle ärisewää minkkiä, warsinkin joukon nuorimmaisesta pidimme huolta. Ketusta ei tuntunut olewan waaratekijäx.

 

Tarpeeexi ketun wäkewän wirtsan hajusta saatuamme laskimme wenhon wesille. Hienosti meni homma. Huolimatta mekäläisen antameista/wiittomeista ohjausneuwoista (?) Ari perras trailerin ihan niinku keskelle ramppia ja weteen ammattimiehen elkein. Tai siis eleettömästi ja waatimattomana. Ja niin saattoi saaliin kuwat silmissämme siirtymätaiwal ottipaikoille alkaa. Tai no ennen sitä wielä meitsille Teron paukkuliiwt päälle ku hölmöyxissäni niinku ihan unohin et weholla wesille ollaan menossa ja liiwitkii sillon paree olla jossain muualla ku kotonassa. Typical mii.

klo 10:07

Ajoimme melko pitkän matkaa upeessa kaislikon keskelle ruopatussa wäylässä jossa tulewat tuulet eiwät antaneet itsestään merkkejä. No suojaisen taipaleen loputtua päätimme lähteä suorinta tietä tiedossa oleweille ottiapajeille. Terolla paras paikkatuntemus näiltä tienoilta. Suorin tie tiesi myös tuulisinta tietä jonnin moisen merenselkämyxen poikki. Wastatuuleen ajettaessa pärskeet oliwat sen mukaiset waikka Ari ammattimiehen tawoin pystyi pahimmat roiskeet taltuttamaan. Lopulta olo kuitennii kesken matkan alkoi itse kukasella tuntuu hiukka liian märältä.

klo10:37

Siinä Tero kellupuwussaan, ilman krakaa. Märkä kiilto ei aiwan yhtä hywin näwy kuwasa kuten se näkyi ihan liwenä tsiikatessa. No ei kellään tainnu olla kowin kuiwat olot.

Teimme päätöxen palata hiukka takasin ja pikkasen kiertää Teron tuntemaa tuulensuojaisenmpaa ja kuiwenmpaa menoa tarjoamaa reittiä pitkin kohteeseemme Pellinkiin. Siellä sitten walitsimme yhden spoteista aloituspaikaxi ja tosi hommat pärähti käyntiin.

klo 11:05

Weneessä ku oli neljä "äijää" oli heittotila hieman rajattu, joten wälillä yrittelin saada saalista liian usein unohdetulla kesälläkin warsin tehokaalla kalastustawalla, pilkkimällä. Myös Valtteri (Waltsu) pilkki useaan ottesseen. Ari ja Tero uitteli ahkerasi jigejään. Takuuwarmalla CalicoCatilla ite wetelin munapadat eikä wähäinen jigauskaan tuonut tulosta.

klo 12:27

Eräs toinenkin wenekunta jossa oli Teron tuttuja kalasteli samoilla weseillä ja Tero kyseli kuulumiseja kun mestoilta joista olimme yrittänet ei tuntunnut saawan saalista sinä pänä.

klo 12:28

Mutta ei ollut sielläkään kala syönnillään. Jälkikäteen tuli tieto etei heilläkään muutaku haukea....>< 1kpl 3,7kg. Että semmottii päiwän aluxi. Oli aika söödä ite josko sit kalatkii ymmärtäis mix me siel ollaan, syönnillään. Ja menimme siis erääseen wieraswenesatamaan jossa oli rakennettuna hieno tulikatos ja puitakii oli walmiina. Arilla kans omat puut mukanassa. Tulet peliin ja ewäitä ääntä kohti ja matka jatkui.

klo 13:05

Talwikarwalakki ei ollu yhtään liiotteluu ku wene wiiletti menemään sujuwasti aalloilla ja kun lisäx parkissakii wälillä puhalteli melko nawakasti.

klo 13:55

klo 14:12

Paikkoja waihdeltiin saaliskaloja etsiskellen. Ari hoiteli ruorimiehen tehtäwät, meitsi lekotteli mukawasti puolikatetta wasten ja Tero laskeskeli ja nosteli ankkuriwa. Sopiwa töönjako.

klo 14:24

Mikäs siinä oli ollessa. Paitti wastatuuleen mennessä ei wiittiny ottaa kaikkeja pörskeitä sooraan naamaan. Pakko oli kääntyy siwuttain suojaamaan herkää hipiää hieman suolaiseltä Itämeren wedeltä.

Wawat näkyy kyl heenosti ku isommassaki lohiuisteluhuwijahdissa. Näyttäwyyttä hommasa pitää olla.

klo 14:28

Jämerä ja tomera on miehen ilme ankkuri olallansa. Taitaa olla appojen kolkkaus mielesä kuei muulla konstilla ollu wielä tullu wehoon asti.








Ruokailutaukomme auttoi, tosin pienellä wiiweellä. Wihdoinkin Tero nappas päiwän ekan apon, ihan kiwan kokosen. ei jätti mutei mikää sinttikää. Tommottii ne tais olla jokaisella päiwän isoinmpansa, ainaskii noin suurinpiirtein tasan täsmälleen, ehkä.

klo 14:32

Ja siitä se peli sit aukes. Hiljalleen kalaa tuli jokaiselle mutta ei tiheeseen tahtiin eikä mitään rekoordikamaa. Waltsu joutu omaansa kauiten odottaan mut tuli sieltä sit lopulta joukon juniorillekii. Ja ihan mukawasti.

klo 14.38 oli aika meitsin saada eka apponsa

Riemu oli suuri kun ihan liian pitkän odotuxen jälkeen Valtteri nykäs ekan omistaan ylös. Kaxtoista kaikkiaan timantinkowa kalamies nosteli wenhoon. Huomaa et on mies ollut Arin kans hywässä opissa.

klo 15:19

Siinä wälissä oli hywä ottaa wiel walosan aikaan wäliaikarapsadokkakarikuwatus saalislaatikon sisällöstä.

klo 15:28

Hiljalleen eri paikoista, ei kowin monesta, tuli ainakin saman werran lisää. Sain itsekin oranssi/kelta jigillä päiwän suurinmpani, noin warttikilosen, waan ei muuta jigillä tullut. Kax särkee tuli yhest paikkaa, eka oli liian suuri syöttitäkykalax, mut toinen sai semmosen kohtalon et koukkuun waa ja ahwenan syötix, tai kuhan, mixei haukikii. Tuskin taimena.

klo 17:30

Kax x:aa oli selwästi ihan mallikas tärppi, waan koukkuun ei nappaaja saanut otetta ja sai siis jatkaa uintiaan omasssa elementissään ainakin siihen asti kunnes joutuu ite saaliix tai koolee wanhuuteen/sairauteen.

Sit wiel bai bai kuwa ennen totaalista pimeyttä joka wallitsi joka puolella ympärillämme kun ajelimme takaisin kohti ramppia wetääxemme wenhon taas trailerin päälle ja eiku wetoon kohti Jäkee.

klo 17:39

Ja waik ny ei tullu walitettawasti ite otettuu kuweja Arin saameista kaloista ni kuten aiemmin kirjoitin, kaikki saiwat saalista. Eikä kellään jääny waa pariin sinttiin. Kaikilla ehkä warttikilonen suurin. Kaiketi yhteensä noin kolme kiloo appoo ja kahexakyt grammaa särkee päiwän saldo. Hieno päiwä. Walmis uusintaan.

Iha pakko lisätä Terpan nasewa kommentti wiel näin jälkijalkaan :D

• 
  

  Tero Leikas: Hieno rapsa wesa, mutta pakko kommentoida:-). Toinen porukka oli rantareissulla salmia kalastamassa ja sä et maininnut että olit koko reissun kalastuskiusattu ja kaikki negatiiviset ilmiöt reissulla meni mun piikkiin:-)

alota lota lota metästys

no kaikki alko siitä ku Erä-lehdessä oli artikkeli mateen syxypyynnistä. Siitä ku yx ja kax ja useempikii innostu ja lisäx sain tietoo jo ennen artikkelin ilmestystä asioista meitsii paremmin tietoo omaawilta wahwistuxen asialle et ny syxyl ne mateet o joka paikas wirtaweseis ja tankaa ittensä mahan ähkylleen talwee warten ni sowin sit minäkin Saarikoskejen kans lähtewäni kyseiseen lotraamiseen messiin. Olipas pitkähkö lausahdus. Jummartaakkoha kekää ?

No la aamul 15. lokakuuta 2011 wastailin Facebookis Antin viestiin " Aamu soitellesansa " et "'joo, 7:35 ja hereillä ollaan" ja läxin sit siit ilman nynnyyni Jäken kesoon torille aamusumpille ni johan siel sit oli taas kommentti odottamas ku kotiuduin, "No hyvä että hereillänsä on hän. Vielä kun vastaat puhelimeen niin saadaan homma käyntiin". Siitäpä siis soittamaan. Ja sopimaan miten edetään.
 
Ekaxi oltiin jo aiemmin sowittu lauwantaipäiwän ohjelmistoon mustatokon narraaminen. Matkustelin sowitulle treffi- ja hotspotpaikalle julkiseja liikkuweja kulkuneuwoja käyttäen.

Siellä wirittelin TarAntelloja ootellessa pilkkiwapaseeni kiinni (tiätty) litkan, saadaxeni sitä taas möyhemmin selwitellä ku sotkuunhan mä sen saan heti kuo enempi ku yx koukku.

Wiis koukkuu taisin laittaa

Wajaan warttitunnin sain wenailla ennen ku eka mustis erehtyi tartuttamaan ittensä yhteen koukuista. Ihan kiwan kokonen, yhexänkytkolme (93) millii pituutta.

Läxin siitä hakemaan muovipussukkaan waterii et hemmo ei kuiwuis kowin pahasti. No Paula Orvokki ja Antti oliwat just tulosellaan ja näkiwät ripeähkön wedenhakuaskelluxeni. Antti oli Paula Orvikille "uhonnu" et jos oon saanu yli 91 mm (taitaa olla Antin oma ennätys) ni Wesa saa uintireissun. No jotenkii onnistuin puhumaan itteni ulos tuosta kiipelsitä. Onnex.

Siinä sit kolmistaan jatkettiin mustisten ja täl x:aa möös särkee toiwoen (matikkasöötix) kalastelua. Antilla käwi kyl täl x:aa ehkä pahin mahollinen tapahtumaketju. Ei ny ihan, mut melkein kymmnekunta x:aa tärpin jälkeen wisu (mikäs muu ku mustis) onnistu ennen wastaiskuu wiemään syötin/koukun koloseensa piiloon ja waik koukku tulikii takas ni eihä siel enää kalaa ollu. No sama juttu toistu meitsilläkii muutaman x:n.

Siinä paikkaa waihdellessa se odotettu juttu sit tapahtu, wapa tärähti niiet meinas kädestä pudota weteen. Eiku siimaa käsin nostamaan ripeetä tahtii ylös. Ja shit ku näin saaliin en woinu ku rewetä iha totaalisesti.

Ainoostaan öölirkillä o tullu lyhkäsempejä hemmoja. Mut siis oikeesti, tärppi lupaili iha jotain muuta. Särkikin aikanaan sitten lotalotasöötix tuli. Siinä waiheessa oli hywä waihtaa tyynempiin maisemiin ku Antin ka oltiin unohettu TALWIKARWALAKIT kotiin.

Paula Orvokki wei meitit Keravanjoelle satakybätäpöwarmaan paikkaan lotailemaan ja läx ite hakeen Duracellii/Jeduu/Jennaa waarilta mukaan retken loppuhuipennuxiin. Antin kans mentiin hotspottiin ja eiku pyynnöt wetehen.

Ja odotusta, ihan satawarmaa sellasta. Ei epäilystäkään etteikö jompikumpi nappais lotaa ylös "raikkaan kirkkaasta" weestä. Antilla pyynnissä kax wiritelmää, yx wapa siiman kärjessä särjen pala koukussa ja toisessa matonippu koukutettuma. Meitsi luotti yhteen wapaan/siimaan mut kahteen tapsiin. Toisessa koukussa särkipala ja toises hemonippu kastareita.

Jonkin ajan kuluttua Antin kalapalawawan kulkunen helähti mut tarkistus ei tuonu mitään rannalle. Noeiku särkipala uuwestaan weteen. Sanoin Antille et joku iso turpa pyrstäewällään hipas siimaa ohikulkiessaan. Antti oli samaa mieltä, kai, wissii, ehkä, jos oikein muistan. No seuraawax ku helähti sama särkipalawapa ni helähti kunnolla ja taipu kans. Heilu ees taas. Siispä kelaamaan selkeästi jotain siiman päässä olewaa kalaa ylös. No mateeltahan se näytti kun tuli weten päälle lähenmpänä rantaa. Ja nosto rantaheinikkoon. Ja kala irti koukusta. Nuoren miehen nopeutta ja notkeutta hänen hamuillessaan heinikon uumenista jo takaisin weteen menossa olewaa hienoa saalista kätösiinsä oli ilo katsella. Hulppee suoritus. Oli myös hienoa katsella uuden elixensä saaneen miehen hymyä hänen pidellessään käsissään saaliskalaansa. No hymyili hän silloinki wielä kun kala oli jo laskettu maahan.

Antti kyseli et pitäiskö noin pieni heittää takas kaswaan ku ei siit soppaakaa tuu. Sanoin et älä heitä, täytyyhän tulossa olewan  Duracellin enstex nähä huima saalis. No pikapuoliin kuulukii jo Duracellin tulo ja kohta näkykii, Paula Orvokki kans. No sen jälkeen ku ensin oli nypitty (ei täl x:aa Duracellin laittameja) takiaispallot pois selästäni ja esitelty warsin perusteellisesti pilailukaupasta ostettu pierupallo, oli aikaa tarkatella "Anan" saalista. Sen jälkeen pääsi hän ( = lota lota) takas kaswaan. Wähän aikaa wiel yriteltiin lotailla mut rupes kaupan sulkemisajat lähestymään niin lopeteltiin silt x:aa. Sain sit wiel kyydin ihan kotiin Jäkeen asti. Kiitoxet siitä. Ja ylläri ylläri, kun kapusin kulkuneuwon kyytiin istumapaikallani odotti pierupallo. Et semmottii. Kiwa päiwä. kiwa seura. Saaleissakaan ei ilmeisesti walitettawaa. Joskus toiwottawasti jossain muodossa uuwemman kerran.