elossa; KBIM -> 131,4

sunnuntaiaamuna 29. toukokuuta wuonna 2011 läxin aamupäiwällä hakemaan edellisenä iltapäiwänä Jäken Cittarin pihalle parkkiin jättämääni fillaria. Samalla otin kewyet onkiwarustuxet mukaan kun Kinnarin ruutanalätäkkö on lähes matkan warrella. Ei suurta koukkausta tee käwäsy siellä.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2000&text=RUUTANAA+SUUTARII&srs=EPSG%3A3067&y=6705382&x=395581&lang=fi

Perille päästyäni (siis lätäkölle) laitoin maissisyötin likoomaan ja odottamaan tärppiä. Jotain nyswäämistä siinä muutaman minuutin ajan tapahtui kunnes kohoa wietiin suht kowaa toiseen tapaan ja nopeesti weden alle. Nostaessani päiwän ekan kalan ylös ja saadessani sen kätöseeni huomasin tosi mukawan "yllärin". Se oli hienon wärinen suutari.


NÄTTI ON WIHERTÄWÄ WÄRITYS HÄNELLÄ

 Oli ne (ainakin tämä) istukkaat selwinneet elossa tiukasta talwesta. Hieno, tosi upee juttu. Kuwauxen jälkeen 16 cm pituinen kaweri takaisin kaswamaan. Odotin tietty tämän jälkeen josko sinne laitettuja isompeja tai edes pienenmpejäkii muitakin saman merkkisejä ottaisi syöttiin. Waan ei. Normiruutanaa pukkas.



YXI PÖRRÖPOIKASISTA



Kowin kauaa en lätäköllä wiipynyt waan jätin sorsaperheen omaan rauhaansa, hajin fillarini ja jatkoin matkaa kohti päiwän muita askareita. Mutta uusi lajipiste tälle wuodelle. Ja kotikaupungista. Tästä on hywä jatkaa.

tuplatokot

aamun munapata-/patamunakeikka (waikka ei warmasti oo kesän wiimoinen) jäi pikkasen kaiwelemaan hampaankoloon. Siispä rawitsemushetken jälkeen päätin käwästä Kinnarin pesiskentän wiereisellä lätäköllä josko siellä asustawat ruutanat ja sinne wiime kesänä siirretyt suutarit ollsiwat jo heränneet.

Ja olihan ne. Ei mennyt kuin hetki kun numero 12 koukkuun syötixi laitettu maissinpala sai kyytiä. Waan heti eiwät suostuneet nousemaan ylös wedestä. Koho pomppuili ja seilasi lujaakin wauhtia lätäkön lumpeenlehtejen wälissä. Taisiwat olla lätäkön pienempejä ketkä ekana maissin kimppuun hyökkäsiwät. Normikoko lätäkössä 5 - 10 cm. No hetken kuluttua yxi isohko (14,5 cm/päiwän suurin) suostui walokuwattawaxi.

Tämän jälkeen niitä saikin sitten  melko nopeaan tahtiin nostella ylös wedestä. Suutareista waan ei tullut mitään hawaintoja. Wiime kesänä ne oliwatten lähes aina ekoina tunkemassa saaliixi. Lieneekö talwi pienessä lätäkössä koitunut niiden turmaxi. No tulee siellä wielä käytyä, joten katsellaan tilannetta.

Lähetin siitä sitten textarin Jarille ja Markulle, että henkissä owatten (siis kalat). No Markku soittikin heti kohta, oli ollut wälineistöä kasaamassa ja kalaan lähtö mielessä. Sowitiin treffit ruutanoiden luo. Neuwoin reitin ja kohtahan Markku olíkin paikalla walmiina huimeihin taistoihin lätäkön hirmujen kanssa. Hetken aikaa kiusasiwat Markkua mutta suht nopeesti Markku nosti ylös wedestä ensimmäisen wuoden 2011 ruutanansa. Pitenmpään emme sitten paikassa kuluttaneetkaan aikaamme. Ajoin fillarin Jäken Cittarille parkkiin mistä Markku sit otti autokyytiin. Ei tarwinnu Hesaan polkee perässä motaria pitkin. Hieno homma.

Jäken törö-/turpamestalle ei oo pitkä matka joten

päätimme jatkaa päiwän seikkailua sieltä. Wesi oli lupaawasti kirkasta, pohjan kiwet ja muut koukkua waaniwat esteet oliwat selwästi näkywillä. Jouduin kuitenkin lainaamaan Markun autossa olleita kumppareita saadaxeni kahlaamalla irrotettua tiukasti johonkin juureen takertuneen koukkuni. Töröjä ei näkynyt. Joskus nekin owat selwästi hollilla odottamassa. Mutta ei kelwannut tarjottu mato misssään kohtaa onkipaikkaamme. Ei myöskään syömähaluista turpaa tawattu wisiitillämme. Jatkoimme siis matkaa

Suvannon vimmat oliwat seuraawan täsmäiskumme kohde. Oliwat tehokkaasti kiertäneet tänä alkukesänä Markun niille tarjoamat syötit. Päästyämme suvannolle kysyin yhdeltä harwoista paikallaolijoista onko elämää. "Ei ole. Jos salakoita ei lasketa mukaan" oli wastaus. No tähan toinen lähellä ollut kalastaja pyysi hänelle salakan syöttikalaxi antamaan jos semmotten saisimme. Laitoin huwixeni pienikoukkuisen pyynnön weteen ja alle minuutin eka syöttikala oli walmis luowutettawaxi. Ongin niitä sitten monta lisääkin jos olis waikka tullut isompaakin KOOBEEIIÄMMÄÄ kaswattawaa yxilöö. Yx tuli, 15 cm. Wirppawehkeet oli kotonassa kun oli tarkoitus waan ollut käwästä ruutanalätäköllä. Suunnitelmat onnex muuuttu ku Markku kaappas mukaansa. Siinä sitten pari kertaa toutsi käwi komeesti lojauttamasa ihan muurin wieresä salakoita hyppyyttämässä. Kaiken mahdollisen kalustotappion uhallakin laitoin hiilariteleskooppiwapaonkeeni koukkuun salakan syötixi. Jos waikka pienehkö toutsi erehtyis. No ei erehtyny, minkään kokonen. Muutaman kiisken ja yhten pasurin jälkeen noin puol tuntia saapumisemme jälkeen Markun siiman päässä oli toisen tuntuinen wemputtaja. Nähdessään särkikalan Markku totesi: " Ei toi oo vimpa". Olin wahwasti eri mieltä ja tämän myös ääneen ilmoitin. Onnexi olin oikeassa. Vimpapinna Markulle monen yrityxen jälkeen. Töiwoitto woitaneen sanoa.

Oli aika waihtaa paikkaa. Pennasen Jussi antoi Kalamaratoonissa wankan wihjeen seipin saantimahdollisuuxista ihan Honkaluodon sillan wiereisistä rantawesistä. Oli sielta muutaman just onkinut, wissiin samana päiwänä. Sinne siis. Olis meitsille elämänpinna. No matkallla Markku hokas että matka wie ohi Viikin lammmikon. Allisalakka puuttui wielä meitsin tän wuoden lajeista. Teimme pysähdyxen sinne.

Ja paskan marjat. Ihan yhtä keljuja olivat kaikki sadat, ellei peräti kymmenet sadat allit joita parweili nyt paljon enemmän kuin Kalamaratooniwiikonloppuna. Suurin osa tosi pienikoista ja suurimatkin yxilöt haistattiwat jotain tarjotulle syötille ja kisailiwat waan leikkisästi keskenään. Ihan outoo meininkii werratuna aikaisempiin kesiin ku ne kilpaa syöxyiwät syötin kimppuun. Ei sitä kauaa kestäny. Jatkettiin matkaa.

Honkaluodon parkkixelle saawuttuamme todettiin tuulen olewan turhan kowa miellyttäwän kalastuselämyxen mahdollistamisexy. Hieman tyynenmpää oli sillan wieressä olewan kaislikon kohdalla joten syötit likoon siihen. Tuloxena meitsille särki, ahwen ja salakka. Markun saalista en nyt muista. No kauaa ei wiiwytty waan lähdettiin jahtaamaan puuttuweja tokkolajeja. Markulta puuttui täplis ja meitsiltä kokomustaewä.

Mut ihan enstex ku saawuttiin kohteeseemme "WÄLIAIKA, KAHWIA JA PULLAA" käwin hakemassa jo tutuxi tulleesta R-kiskasta. Ja metsästys alkoi. Harwinainen kerta, ahvenet, lahnat, pasurit ja särjet oliwat kokonaan ikään kuin häwinneet. Ei yxikään kiusannut. Yhden mustixen onnistuin pudottamaan ilmasta takas weteen, kax kertaa kohon häwitessä weden alle koukku ja syötti ehdittiin wiedä johonkin kiwenkoloon. Tyypillistä mustatokon touhua. Onnex sain koukun takasin, tosin ilman tokkoa. Sitten noin wiidentoista mintsan jälkeen se nousi, mustatokko. Ottaessani kuwaa ennen koukunkaan irrottamista kuulin Markun hihkaisun. Sieltä se täplis tuli. Ehkä noin minuutin sisään molemmat. Enää ei tarwi näitä kahta lajia etsiä eri paikoista, on täplis lewinnyt niin waltawasti. Waan miten käy mustixen kanssa täsä paikasa, onko täplis kowempi rohmu ja ainaskii ekana koukussa wai tuleeko rewiiritaistelu jonka toinen laji häwiää.

SIINÄ NE, KAWERUXET, SULASSA SOWUSSA WIEREKKÄIN.
MITENKÖHÄN NE TAPPELEE ELINTILASTA WETEN ALLA ?

Silakkapaikka oli sopiwasti ihan niinku wieressä ja saimme hienon idixen hakea sietä parit pannuliset tuoretta paistinsilakkaa, Siis tietty tuoreena ensin wedestä.

Mut ennen kalastuxen jatkamista oli pakko kewentää sisäistä kahwin ja muun nautitun nesteen aiheuttamaa painolastia. Markku onnex muisti lähistön laillisen pissipaikan. Ei tarwinnu lorottaan ihan mihin sattuu ja tsiikailla olan yli josko polliisi sattuis näkemään.

No Markulla onnex oli litka mukanassa ja aloitti litkaamisen. paljon ei porukkaa siinä wähän yli seitsemän ollut.

Meistä wasemalle oli porukka itänaapurtin miehiä samoissa puuhissa. Heillä oli ämpärinsä jo täynnä ja grillasiwat siinä jonkin sortin wirityxellä saamiansa silakoita ihan tuoreeltaan. No yxi heistä rupesi ystäwällisesti antamaan nostelemiaan silakoita litkastaan meille ja toinen hemmo antoi oman litkawirityxen käyttöömme. Ei siinä sitten kauaa nokka tuhissut kun haluamme määrä kummallakin oli kassissa.

Lokkikin siinä jossain wälissä tartutti ittensä nokastaan yhteen litkaan, Ei pitäny kowaa meteliä ja irtos onnex.nätisti. Ei ollu Markun tai meitsin litka.

Kiitimme ystäwällisyydestä ja awusta. Molemmin puolin toiwottelimme hywät jatkot jos omat ei riitä.

Käwimme wielä kokeilemassa paikaa mistä Käpylän Jari oli saanut pintaonkella JÄTTIsilakoita. Tuloxena oli kuitenkin wain yxi salakka. Siispä matka jatkui.

Seuraawaxi oli wuorossa Markun töröpaikka Keravalla. Upee mesta. Just sellanen missä töröjen woi fongaajan kuwitellakin oleskelewankii. Waan ei nyt antautuneet näytille, kenties möyhemmin kesällä. Wielä oli tarkoitus käwästä yhdellä turpamestalla mutta kotihommatkii täytyy pitää kondixessa joten Markku ystäwällisesti wei meitsin himppeen. Fillarin päätin hakea seuraawana päiwänä, ilman kaikkejen kamojen raahausta. Niitä on mukana paljosti wai waan ruutanaa lähtee onkiin. Wara wara wara kamixet ym. muuta turhaa. Hieno reissu. Ja sitten silakan perkuuseeen. Ei iha nii hienoo. Mut tuoreena paistetut silakat, niissä on hienoo, warsinkii maku.

kax helähdystä

aamulla kun heräsin ja waatteeni mä keräsin, no ei waiskaan ihan noin. Mut kuitenkin la aamuna 28. toukokuuta wuonna 2011 hywin nukutun yön jälkeen kun hawahduin katsomaan kuinka paljon kello näyttää niin huomasin samalla yhden wiestin saapuneen. Kello oli siin warttii waille seittemän. Awasin wiestin; "Suutariongelle ?" siinä luki, lähettäjänä Jari Käpylä, 5:53. Noeiku soittamaan et wieläx oot maisemissa. No melkein oli mut lupas palata takas. Ehkä wartin päästä simmujen awaamisesta olinkin sitte jo pelipaikalla Huilin lammikon/ojan länsipäässä. Siitä niitä (suutareita) on ennenkii saatu ja sorvaa, isooki.


NÄKYMÄ TUUSULANMERELLE PÄIN



NÄKYMÄ JÄKEN PRISMAAN PÄIN














 http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=4000&text=suutarii%2Fsorvaa&srs=EPSG%3A3067&y=6705188&x=394578&lang=fi

Pohjaonkitsydeemi maissisyötillä pyyntöön ja wenttaamaan. Samalla päätin wirittää ja kokeilla pari päiwää aiemmin Malmin Prismasta ostamani 3,9 metrin neliosaisen rottinkiwawan toimiwuutta.

Siinä sitten samalla saikin tawaransa jo heti tuttuun sekamelskakaaoxeen.

Ja odotusta. Jarin pyyntöwälineessä joitain pienehköjä nyswäämistapahtumeja.Wälillä satoi, wälillä jopa aurinkoista. Onnex paikassa on jonnin werran puustoa suojaamassa pieneltä sateelta.







Kello 10:03 (kuwa otettu sillon) wihdoinkin jotain konkreettista. Jari sai sorvan ylös. Jippii. Päiwä pelastettu. Ainaskii toisella.

Toisenkin koho-onken laitoin pyyntöön mahdollisuuxejen parantamisexy, Sitten helähti wawan päässä olewa "wanhanaikainen" häläri. Waan se siitä. Ei jatkotoimenpiteitä

Mediheli käwi laskeutumassa noin sadan metrin päähän meistä. Prismassa joku oli saanut sairauskohtaukxen. Ei kuitenkaan wiety kopterilla pois. Mutta nostihan aikamoisen hiekka- ja roskamyrskyn. Lammikon pintakii oli hetken aikaa ihan lehtejen peitossa. Jarin onkimatuolikii lensi nurin. No Jari ei onnex just sillon istunu siinä. .



Wälissä käwäsin Jäken torin kahwiosta hakemassa meille kahweet. Ei paljoo läikkynyt sormeille käwellessäni täpötäydet piripintaan täytetyt mukit kätösissäni. Olihan mahdollinen läikkymishäwikki ennakoitawa. Hywältä maistui.

No sitten helähti toisen kerran ja oikeestaan heti perään kolmannenkii, et niinku samaa helähdystä ja oikein kunnolla. Nyswääminen jatkui wielä päästyäni wawan wiereen ja ottaessani sen warowasti otteeseeni mutta wastaisku ei kyllä saanut ketään tarttumaan. Maissit kyllä oli häwinneet.

Pintautumiseja kyllä nähtiin useitakin, pyörteet waan jäi weden pintaa ei ihan pienen kalan mulahtaessa. Mutta ei ollut yhteistyöhalukkuutta tänään, ei. Siinä puolenpäiwän aikaan todettiin tuulenkin yltyessä ja wilun hieman hiipuessa kehoihimme ( ja nälkäkii ) että tämä oli tässä..Kelatessani omaa maissimöttiä ylös wedestä semmonen kymmensenttinen sorva yritti raukka iskeä kiinni just ennen pintaa. Ei aiheuttanut onkinnan jatkamista. Kamat kasaan ja kantoon. Jari autollensa ja meitsi munamankelin kanssa kohti uuseja seikkailuita.

Tästä ei woi oikeen muuta ku parantaa. Munat pataan meitsillä tästä reissusta.

puuttuweja lajeja, KBIM -> 105,483

Kalamaratoonissa ei ollut nii kauheen kowasti mahista/haluakaan keksittyä omejen lajipisteiden lisäämiseen waan pääasia oli joukkueen lajimäärän maximointi. Niinmpä päätettiin Markun kanssa lähteä torstaina 26.5.2011 töipäiwän jälkeen katsastelemaan josko joukkueena saatuja lajeja napsahtais lisää myös omaan henkilökohtaiseen haawiin.

No siitä ekax allisalakkaa jahtaamaan, en ite onnistunu wiikonwaihteessa jallittaan. No nyte niitä oli paljon paljon enemmän, mut eikös mitä. Ne niinku pisti metsii ja Markkuu iha kuus nolla, ei elettäkäään syötin hamuamisexy. Siinä ne kohon ja syätin ympärillä waan  parweili. Jos ois ollu tarkempi näkö ni warmasti olis nähny niitten hymyilewän iwallisesti wawan päässä odottawille hemmoille.

No lopulta hermot meni ja palo hihat ja kaikkee muuta mahollista mitä ei wiitti etes kirjottaa ja lähettiin lipettiin. Suuntana Suvanto ja siellä odottavat särkikalat. Lupaawalta näytti, juuri tullessamme Itä-Suomea pamlaawa hemmo nosti vimpamerkkisen särkikalan rantsuun. Puolisen tuntia ehti kulua kun meitsillä oli eka vimpa koukussa kiinni. No sitten haawiimiswaiheessa se tapahtu, kala karkas. Woi sitä pettymyxen tunnetta, siinäkö se oli. Siinä sitten kumpikin oli saanut kiiskejä ja tais tulla salakkakin Markulle. Mutta noin wiis mintsaa karkuuttamisen jälkeen uusi tärppi. Puoliwahinkossa, juuri aloitin itsestäni wasemalle virtauxen wiemän kohon nostamisen siirtoa warten ku jysähti. Tutinasta päätellen arwelin sen olewan taas vimpa. Ja jess, näinpä se olikii. Eikä haawiminenkaan tuottanut ylitsepääsemätttömeja waikeuxeja ja 31,5 cm pitkä vimpa oli walmis walokuwattawaxi. ja sen jälkeen takas kaswamaan.

Tässä waiheesssa Markku totesi oman onkitsydeeminsä olewan noiduttu huonolla onnella kun maratoonissakaan ei vimpaa tullut. Niinmpä waihdoimme pyyntöwälineistöä keskenämme. Tunkua  onkipaikoista ei ollut eikä kaloilla hirweetä hinkua päästä kuiwalle maalle. Hiljaista oli. Muutameja vimpoja nousi muiden kalastajien toimesta ylös wedestä ja kiiskejä. No jonkun ajan kuluttua Markun noiduttuun wälineistöön joka waihdon jälkeen oli meitsin kätösissa erehtyi, mikäs muu kuin vimpa. Sen werran paksu oli Markun wälineistön siima et nostin kalan siimasta wetäen kuiwille. Sentin pitempi ku eka. Ja koukku puoliwälissä kohti ruoanjätösten poistoaukkoa. Ei tullut eläjää hemmosta enään. Ahne paskiainen. Kun pää oli irrotettu koukun pelastamiseksi pursui watsaontelusta mätimuneja jotka eivät wielä waikuttaneet ihan kypseiltä. Vimpa wiihtynyy wiekä jonkin aikaa kyseisessä paikassa. Siinä wielä jonkin aikaa toiwottiin lisätärppejä mut kuei edes kiiskejäkään tullut päätimme lähteä tokkojahtiin.

Ja " takuuwarma" mustatokkopaikka kohteeenamme. Kalamarotoonin aikan saamamme tiedon mukaan nykyään myös hywä täplismesta. Siitä sitten kokeilemaan paikasta mistä joukkueemme oli wiime wiikonwaihteessa mustatokkopisteen saanut. Markku aloitteli paikasta josta täplixejä oli nosteltu. No särkee rupes pukkaamaan, pari pientä ahwenaa kunnes tokko nousi wedestä. Waan meitsille lisälajipisteidenmuodossa wäärä laji, täplis. Tiedot pitiwät paikkansa. Sinne no on jo lewinneet.

Sen jälkeen taas särkee ja pasurii. Lokeille ruokaa. Waan pasurit ei kelwanneet. Wäärän muotosii wissiin ja olihan niillä aika kiwasti kokoakin. Ei pienimmästä päästä.

Toinenki tokko särkien wälissä erehtyi nappaamaan syötiini. Taas täplis. Missä mustatokot ?

Ja sitten se tapahtu. Koukkuuni oli takertunu haarainen oxanpätkä. Otin sen irti ja läjäytin kiwetyxelle. Wähän aikaa onkiskelin kunnes rupesin tsiikaamaan et hei, toi yx oksa elää. Hitto wieköön, lähempi tarkastelu muutti oxan ihka eläwäxi siloneulaxi. Ihmeiden aika ei ole ohi. Huima juttu.

Tämän yllättäwän tapahtuman jälkeen wielä towin yritimme jallittaa puuttuweja lajejamme; Markku täplistä ja meitsi sitä mustaa ilman täplää. Waan lisätokkoja ei meille tällä kertaa suotu. Kellokin oli jo sopiwasti sen werta paljon et kotimatka oli ihan asiallinen seuraawa siirto. Päästiin saman vuorokauden aikana kotosalle. Et semmosta tällä kertaa. Kotiin ei kannata jäädä, woi jäädä paitsi monesta hienosta kokemuxesta. Seuraawaan kertaan sitten uudet seikkailut.

henkissä

do dii, kalamaratooni 2011 starttasi omalta kohdaltani n. 8:35. Hajin Käpylän Jarin kyytiin ja sit treffipaikalle Hesaan ottamaan Myllylän Markku mukaan joukkeen jatkoseikkailuihin Honlaluodon kautta. Siinä kolmikkomme kowaan kisaan. Joukkue ahven.net, Kalatalouden Keskusliiton mukaan. Jari hienona täydennyxenä. Tällä mentiin.

JOUKKUE ahven.net =  MARKKU, WESA, JARI

Wirman pakuauto oli käytössä jos sattuisi nukuttamaan, tässä jo kerrottakoon, että nukutti muttei nukuttu, siis kisan aikana. Auto jätettiin parkkiin Suvannolle ja jatkettiin matkaa Markun autolla Honkaluotoon. Siellä oltiinkii jo hyweissä ajoissa et saatiin auto Honkkixen parkkipaikalle. Siitä sit kisapaideat oli tietty ostettawa, taikausko kato (Tampereellakaa ei enää sanota nääs waan kato nääs).




PARKKILUPA MIHIN WAAN
AINASKII MEIÄN MIELESTÄ

Siinä kisan alkua odotellessa tuli tieto et Markulle oli warattu ratio haastattelu. Markku sopi ajaxi klo 13:00 ja sopimansa paikka määritti kisamme alkamaan mustatäplätokon metsästyxellä. Sinne siis ekaxi. Toinenkii joukkue päätti aloittaa kisan samaan tapaan. No he omansa aika nopsaan nappasiwat ja jatkoiwat. Niin mekin, samassa paikassa. Meille annettiin ekax särki, ahven ja alamittasta taimenta ja Markun haastattelun jälkeen tawoiteltu täplis. Kisaa oli kulunut n. tunti ja wiis mintsaa

Siitä tietty paikan waihto. Hernesaaren kautta kokeiltiin siirtymätaiwalta. Alamittainen taimena annettiin.

Seuraawassa paikassa silakka tarttu litkaan ekalla laskulla ja nostolla, wiis peräti. Se oli siinä. Tosin ensin wähän yriteltiin matalampaa. Jari oli sieltä saanu jättisilakoita. Waan pintaonkella. Ja matka jatkuu. 

Ruutanat (hopea ja normi) mielessä seuraawaan paikkaan. Sieltä löytyi myös kymmenpiikkejä. Piikit oli waan totaalisen yhteistyöhaluttomeja ja jäiwät meiltä uimaan wapaina. Kisailewa joukkue sentään taianomaisesti omansa otti alle minuutin.  Hopaeruutanankin meitä huomattawasti nopeammin. No he woittiwat lopulta koko kisan. Ruutana koukutettiin ensin ja hopearuutana tuli aiwan wiime hetkillä kun olimme jo päättäneet heittää hanskat tiskiin sen suhteen. Hywä. Tästä oli hywä jatkaa.

Aika katsastaa mitä Suvanto tarjoaa. Kiiski, pasuri ja salakka tuloxena. Vimpaa nostettiin kaikkien joukuueen jäsentemme molemmin puolin waan meille sitä ei suotu. Kyllä sapetti jos ihan rehellisejä ollaan. No pakko oli tehdä ratkaisu ja lähteä muualta kokeilemaan muuta. Kello tikitti.


Oli wuoro allikkosalakan. Waan ylläri, ylläri, yllättäwän tyhjä oli paikka. Kymmenpiikkejä ei näkyny ollenkaan ja  allejakii warsin wähän. No kuitenkii se meille annettiin. Meitsillä jäi wuosipinna saamatta waikka wähän aikaa wiiwyttiinkii pisteen saamisen jälkeen. Oli aika käydä Honkkiksella luowuttamassa kymmenen ekaa lajia. Kello 20:02 kirjattiin luowutus. Unelmoimamme kahweet ja rillatut makkarat jäi waan haaweexi. Ei ollu kuten aloitushetkellä mitään ostettawaa hywää.

Ja sitten mustatokkojahtiin. Onnexi pari wiikkoa sitten tyhjäxi tokoista osittautunut paikka meille sen antoi. Eikä kauheeta waiwaa täytyny nähdä. Enstex tuli kyl muita kaloja.

MULKOSILMÄ

Myöhemmin kisassa annettiin paikkawinkki kilpailewalle joukkueelle jolta mustatokko wielä puuttui. Wielä möyhemmin kuulimme samaiselta joukueelta kuulimme että paikasta oli noussut pelkkejä mustataäplätokkoja. WALTAWA aluewaltaus lyhyessä ajassa. Wiime kesästä täplis lewinnyt tosi laajalle. Saas nähä missä sitä wielä oikeen tawataan. Tuusulanmerellä ?

Tässä waiheessa päätimme käydä hywällä lahna-apajalla. No johan toki, särkikalan syöntihalut oliwat tosiaan kohdallaan. Apinan raivolla (mitä se sitte tarkottaakaan) tarjoamiimme matosyötteihin käwiwät särjet , isokokokoiseja. Tulihan sielt sitten se lahnakin. sekin hywäkokoinen, ja -tapainen. Suostui yhteistyöhön ja antoi rantauttaa itsensä. Kiwa juttu, meille ainaskii

Haukea lähettiin siitä jallittamaan eräästä joesta mut munat pataan oli lopputulos tässä kisan osa-alueessa. No hätiä mitiä. Eiku kuhailemaan. Ei kauaa mennyt kun siimani päässä oli kala jonka tuntuman perusteella julistin ääneenkin mittakuhaxi paikalla olewan kilpailewan joukkeenkin kuullen. Pieleen meni, kax (2) senttiä jäi uupumaan. Siis takasin kaswamaan. Sen jälkeen pienin wälein riwakan heiton takia kax jigiä lens ihan yxin weteen ja meitsi lopetti kun heittojakin kolmistaan oli jo tehty melkoinen määrä ja ainoa tärppi oli laskettu menemään. Ei siis lajipistettä täältäKÄÄN.

Wuoro öttiäislirkinnän oli tullut. Mutu onnexi löydettiin helpolla ja saatiin koukutettuakii. Kymmenpiiikit, ne harwat mitä nähtiin, ei olleet täälläkään yhteistyöhalukkaita. Wuorokausi oli waihtunut ja kello n. 1.49
Jarin wiikkoa aikaisemmin löytämät kivisimput kiilteli seuraawax verkkokalwolla koukkun takertuneina. Mutta jumankeka, tuuli oli nawakahko ja simput jossain piilossa tai sit ei waan pystytty kykenemään näkemään. Kolmipiikki sentään saatiin. Kello jo n. 2:30. Kylmäkii rupes jo tulemaan lisätystä takista huolimatta. No eiku eteenpäin ja syksyn hawaintojen perusteella hywään kivisimppupaikkaan. Waan eipä näkynyt. Hietatokko onnexi jäi saaliixi. Niitä oli oikeestaan aika paljon, eiwät suostuneet yhteistyöhön. Paitti tää yx joka hermostu ku kopauttelin sitä kaxkutosen koukulla pienen pienen pienellä kärpäsentoukkapalalla warustettuna ensin muutameja kertoja otsaluuhun. Kärpäsefekti toimi, hemmo hermostu ja nappas kii. Ja ISO, 55 mm. 

Joku möyhäinen kulkija siinä ihmetteli et mitä ne äijät oikeen touhuaa. No se hänelle kerrottiin.

Pimeys rupesi jo luowuttamaan ja siispä suvannolle, vimpa tawoitteena. Ja tulihan se sieltä. KIlpailewa joukkue ystäwällisesti awusti haawiimaan hemmon ylös. Tällä kertaa ei muistaaxeni wierestä wiety, siis nostettu, kenenkään kohdalla. 

Siitä seuraawax eräälle joelle tähtäimessä turpa ja törö, paikkaspexit edellisen päiwän saalispaikoista oli tiedossa. Mutta kun ei niin ei. Yx ahven käwäs pinnan yläpuolella, muuten aiwan koollutta touhua. TAAS munat pataan. Ja eikun kahweelle ABCeelle.

Sorva ja kivisimppu (moni muu) puuttui joten paikkaan josta tiesimme niitä jonkun joukkueen koukuttaneen. Waan ei jotenkii riittäny riittäwästi intoo joten siis munat pataan sieltäKIN ja kun mitään ei tapahtunut takaisin Suvannolle. Sorvan wois Suvannoltakii saada ja toutaimen. Saawuttuamme Markku rupes wirppaamaan toutainta ja Jari ja meitsi onkimaan sorvaa käwelysillan molemmilta puolilta. Salakkaa riitti. Siinä sitten jossain waiheessa kuulin huudon  "Wesa, hauki". NO hitsin pimpulat, Jarin mato-onkeen oli erehtynyt pieni puikkari. Piste. Wiimoinen tässä kisassa.

Siitä vielä yritettiin päästä Markun muistamalle sorvamestalle siinä onistumatta, liikenne-esteitä oli ilmestynyt sotkemaan suunnitelmamme joten toiseen paikkaan vielä yrittämään kivinilkkaa. Ei tullut. Munat pataan täälläKIN.


No hyvissä ajoin päätettiin lopulta siirtyä Honkkikseen, jos waikka saatais wielä auto parkkiin jotensakkii lähelle. Ja saatiin. Kilpailewa joukkue Mustikkamaan parkkiksella ihmetteli et mitenkä tekin ootte saanu kamat noin sekasin ku näki sisään Markun autoon takaluukun ollessa auki. No ihan helposti. Jo melkein ekan stopin jälkeen kaaoxen alku oli ihan walmiina.


Stadionki/sieltä mahdollisesti saatawa kirrepiste jätettiin ihan suosiolla rauhaan. Hirrrrwee tunku sillalla. Ei huwittanu ruweta selwitteleeen mahdolliseja siimasotkuja. NYT oli kahweeta ja makkaraa. Ja elossa tuotuja fisuja näytillä.

Ei jääty kuuntelemaan tuloxeja kun puskaradio jo ne tiesi kertoa ja emme olleet mitenkään woittokamppailussa mukana. Suvannon kautta selwittämään Markun auton sekasotkua, Jarin kanssa otettiin omamme wirman auton kyytiin ja kotimatkalle taas yhtä kiwaa kokemusta rikkaampana.

Siis henkissä ekasta Kalamaratoonista, aika hjuwin, 17 lajia, sija 18./52, ei paha. Kiitos Jari ja Markku. Ja kaikille muillekin tawatuille fongaajille kannustuxesta ja opeista.

Noin se wissiin tasan täsmalleen suurinpiirtein ehkä meni, päätöntä kaahailua paikasta toiseen ristiin rastiin. Ois pitäny joka paikasta ottaa foto waik ei fisuu tullukka. 

Lopux wielä aikajana (walokuweista runnottu) saaduista kalalajeista, piste elikkä ei.

1.   AHVEN
2.   SÄRKI
      TAIMEN 12:45
3.   MUSTATÄPLÄTOKKO 13:06
4.   SILAKKA 14:54
5.   RUUTANA 16.05
6.   HOPEARUUTANA 16:50
7.   SALAKKA 17:29
8.   KIISKI
9.   PASURI 18:07
10. ALLIKKOSALAKKA 19:28
11. MUSTATOKKO 21:01
12. LAHNA 21:41
      KUHA 23:47
13. MUTU 01:45
14. KOLMIPIIKKI 02:30
15. HIETATOKKO 4:05
16. VIMPA 5:03
17. HAUKI 8:35

lauwantai 21.5.2011 -> ...

... klo 12:00 ja siittä etteenpäin 24 h. Sittenkii mukanassa.
 Kalamaraton 2011 kisassa.
Liwenäkii.

Wastoin ennakkosuunnitelmeja. Mutta näin joskus tapahtuu.

seikkailut Siuronkoskella la 14.5.2011

seitsemän aikaan  axelilta Kervo/Jäke suuntasimme Markun kanssa kohti Nokiaa ja Siuronkoskea

http://www.siuronkoski.com/

ajatuxissamme sen wirrasssa ja pyörteissä oleskelewat kudun jälkeen syöntihaluiset nälkäiset SUURET toutaimet. "Oman" koskensa hywin tuntema Jukka Pulakka oli antanut meille wiime hetken täsmäwinkit ja wika päiwitys tuli Markun nynnyyn juuri ennen saapumistamme odottawille apajeille. Ekax kuitenni kahweet naamariin (siis suun kautta sisuxiin) kosken kahwilassa saadaxemme itsemme iskuun ennen kalastuxen aloittamista. Ilmaweiwi oli saanut edelliset yöunet jäämään wähiin adrenaliinin wirrattua elimistössä Granlundin häikäisewvän suorituxen johdosta.

Kalastus aloitettiin maantiesillan alapuolisten kaarien molemmin puolin,

Markku jäi "mantereelle" ja meitsi keplotteli ittensä sillalta tikapuita awuxi käyttäen kaikkejen kamojen kanssa wirran keskelle jääwälle saarekkeelle. Erään kombinaatin jäsenen muutamaa päiwää sittten saamien neljän toutaimen johdosta kiinnitin siiman päähän hopeisen punajuowaisen Salamander-lusikan. Wiides tai kuudes heitto ja KABAM, sielläseoli, KALA. Woimakas oli tärppi ja hywin pisti wastaan. Lähemmäs saatuani huomasin fisun olewan kirren, EI toiwotun toutsin. Noeiku haawiin waan ja nosto kuiwille.

Onnex ei ollu ihan pieni, 46 cm  (KBIM -> 50,05) ja 1,51 kg. Tainnutus ja werestys ja takas wispaamaan. Kuei hetkeen tapahunut pohjatärpin lisäx mitään muuta mainittawaa niin päätin perata fisun. Siinä touhutessa kuulin Markun huutawan nimeäni ja siellähän oli toiselle  rannalle noussut taimen, tosin Markun hienoisella awustuxella. Mut takas weteen, oli 31 cm lyhyt. Eli siis yhexän cm jäi uupumaan rantakalarajasta. No molemmille wuoden 2011 yhdet uudet lisälajipisteet oli siis jo haawittu, ja päiwä oli wast aluillaan.
Lopulta tuli aika waihtaa paikka kuei lisäsaalista kuulunut. Siirryin saarekkeelta mantereelle Markun seuraxi maantiesillan ja rautatiesillan puoliwäliin laitureille wispaamaan.

Ja sieltä SE tuli, meitsille toutain. WALTAWA.

Lähes huomaamatta.

Hokasin wast ku nostin Salamanderia ylös seuraawa wispausta warten

et hitto, sielon jotain ylimääräistä.

Ja keskikehosta kiinni. koukun läwistämänä. EI lajipistettä, suussa pitää koukun olla, paitti ehkä mateella.

No toiwe kuitenni myös hieman ja paljon isompejenkii toutsejen paikallaolosta ei tästä tietenkään hiipunut. Wieheiden waihtoa ja lisää wispomista. Ei toiwottua tulosta kummallekaan. Jukkakin saapui paikalle ja oli aika waihtaa paikkaa. Siiryttiin sitten maantiesillalta pudottamaan kelluwa waappu wirran wietäwäxi alawirrassa odottawiin pyörteisiin jai hitaasti kelaten taas ylöspäin ja sama toistaen kunnes tärppi tulee. Tärpin tullessa haawimies alas sillan wiereen penkalle odottamaan ja ohjaus haawiin. Warsin yleinen ja ilmeisen tehokaskin kalastustapa Siurolla. Waan ei tärppiä näinkään. Siis kahweepaussi. Takastulles oli kirre tarttunut yhden kalastajan wieheeseen ja tsiikailtiin miten homma käytännössä sujuu. Nou problems. Edes toisen siltakalastajan siiman mukanaolo ei haitannut. Eiwät sentään solmuun ollu menny.

No mitäs sitten kexittäis tuumattiin. Siis rautatiesillan luo alawirtaan yrittämään. Ja yritys oli kowa. Waan ois pitäny tehäkki jotain, elikkä tartuttaa se toutsi suustaan johonkii tarjottuun wieheeseen. Waan kuei niei.

No siinä sit rupes kalastusta häiritseen jo kahentoista Zetorin aikaansaama hirrrwee möykkä niiden lähtiessä

matkaan ja KUOREFESTAREILTA kuuluwa musiikki. Pääätettiin siitä lähteä syömään jotain kuoreesta walmistettua purtawaa. Ja paistetut kuoreet oli hywejä, suosittelen.

Siitä maha täynnä Siuron wikaan kohteeseemme. Rautatiesillan järven puolelle metskaamaan. Ei enää erityislupa-alueella. Meitsillä tuloxena yx ahwen (putos tosin nostossa, mut sou what, muutama nyhrääminen.

Markku otti mukaansa kotiin yhden (ja ainoan) saamansa pienen särkikalan tarkempaa tarkastelua warten.

No rapsa tuli nynnyllä illalla, toutain. Ja siis suustaan kiinni, ihan madon kimppuun hyökkäyxen jälkeen.

Kotimatkalla poikettin wielä Hausjärvellä piikkimonnilammella katsastamassa joko owat heränneet, eiwät olleet.