päätimme sitten Laren kans lähtee wiikonloppua wiettämään Espoon edustalle Isoon Vasikkasaareen kalastellen pe 9. syyskuuta 2011. Yhteinen kamumme Marko joka wiettää siellä aina koko kesän tuli hakemaan meitä mantereelta venesatamasta ku olimme ittemme autolla sinne kuskanneet.
Siinä sitte ennen wesille menoa höpöteltiin ja syötin hywin. Marko lähti paikat tuntewana weneen kipparix kuskaamaan paikoille joista on tullu kuhaa ja appoo. No tuli nytkii, waa aika wähästi, ja waan appoo. Semmost parinsadangramman painosta.
Mut ei yhtään kuhaa. Omat apponi sain wirpalla ja lippaa uittamalla. Jigittämällä ei tärppejä. Lare weteli pilkillä ja Marko isäntänä wieraanwaraisuuttaan jätti kaiken saaliin meille. Illalla sit paistettiin saaliimme woisssa ja hywältä maistu. Jossain waiheessa wesillä näytti et sade saattaapi yllättää waan onnex ei tipauttanu wettä niskaamme. Tuli loppumetreillä kaunis ilta enneku maihinnousumme jälkeen heitti hetkex sadetta.
Ja illal yhentoist aikaan ku ei nukuttanu ja oli ihanan pilkkopimeetä läxin rantsuun lamppujeni ja lirkkijen kaa katsastaan mitä löytys, ja löyty. Kerran jo aiemmin oon kirjottanu et löyty ja paljo, mut silloin erehdyin ja pahemman x:n. Ny niitä wast löytykii, rantakiwejän wälis ja päällä, hywä ettei kerroxittain kivisimppuu ihan hitosti. Isoo, pientä ja hirmu pientä. Hirmu pienet oli tosi arkoi, het ku tyrkytti matoo nenän eteen ni karkuun lähimmän kiwan alle, pienistä osa oli ihan syöntihalukkaita ja isot oikeestaan jopa ahneita. Josei ekal x:aa tarttunu nii et tuli kouraan sai huoletta yrittää uuwestaan, parikii x:aa. No yli wiiskyt niitä sit neljän tunnin aikana tuli ylös sitä yhtä ISOa etttiessä. Waan jäi pituuwet alle yhexän centin.
Ja muutameja tokkojakii oli siel seas, hietatokkoo ja mustatokkoo ainaskii.
Pisin 62 mm.
Kolmen aikaan hellitin ku oli ajatuxena aamusella kuuen jälkeen lähtee wenholla kuhaileen ja appookii metästään. No wähä ennen seittemää ku heräsin ni Lare ja Marko ne MLKT, ilman U-kirjainta oli lähteneet mua herättämättä ku ajatteliwat et tarwiin unta. PSKIISET, ilma A-kirjainta. No ei se mittän, ei ollu ollu kala söönnillään. Pari tärppii pilkkillä ja wirpalla ei mitään. En wiittiny kauaa kiukutella ku palasiwat mut winoilin kyl koko päiwän asiasta.
Päiwäl istuskeltiin rantakalliolla metskaamassa kekä kohon awustamana koukkua ja matoo uittaen ja kekä pohjatsydeemillä. Marko wirppaili. Hiljasta oli.
Pientä appoo, salakkaa, särkee, yx silakka ja yx kiiske ja pohjatsydeemillä yx wähä yli nelkytxenttinen lahna.
Pääs takas kaswamaan. Illal käwästiin taas kalastamassa wenholla, ekax otettiin niinku tosi nopeesti metrin korkeella ja kymppimetrii lyhkäsel werkolla täkykalat, siis lasku, parin mintsan wenaus ja nosto, siinä ne oli, salakat, werkossa.
ja eiku kalastaan. Täkyy pilkkiin ja kohon alle, wirppaa lipalla, lusikalla, waapulla, jigaillen ja munat pataan koko poppoolle. Kerran Laren pilkkitäkyyn tarras appo joka päästi leukansa irti salakasta wast weden päällä, mutei ollu koukussa kiinni. karkas siis pirulainen. Ja meni sit toinekiin täky, mut jo alempana, sadekii taas uhkas mut ei onnex toteuttanu aikeitansa
wetästiin sit kunnon tukewa iltapala ja saunottiin sen päälle. Olin päiwällä käyny tsiikamassa yhen toisen tosi hywän näkösen kivikkorantsun ja oli aikomus mennä sinne sinä öönä roswoomaan. Rantsusaunas oli mutuja, ihan hywäkokoseja. Mut kyl iltapala/saunayhdistelmä + wähät unet saiwat aikaan sen et waan oli suunnitelmissa. Sen sijaan painuin pehkuihin jo hywissä ajoin ennen yhtätoista. Oli jotenkii wähä heikohko olokii. Jatku muuten koko sunnuntain.
No aamulla äijät sit herätti ku olin wannottanut et kans tekewät sen eiwätkä waa kahestaan pöräytä laineille. Ennen seittemää oltiin taas wesillä. Ja apot pieneni ja wäheni edelliseen iltaan werrattuna.
Ku päästiin maihin menin seljälleni ku oli normaaliakii höntimpi olo, ja nukahinkii. Mitä ny textailu täpliskisaajejen kaa wähä yritti häiritä. En jaxanu etes lähtee onkelle. Jotain pahasti pielessä. Öön lirkkiminenkii oli siis jääny pois. Paha paha jutska. Waan en tiiä mikä uuwutti nii herwottomasti.
Noei hätää kuha ei toistu. Lare oli käwässy rantsukalliolla, tuloxena kax salakkaa. Ei ollu kala suut appoawoimena täl reissulla, ei.
Tukewa ateria, Laren ja Markon päikkärit. Ite pysyttelin hereillä ja katoin hywän leffan Asterix ja viikingit. Sit olikii jo aika sanoo näkemiin paikalle, tawataan ens kerralla. Hywä mesta. Waik ny ei kauheesti syömäkalaa tullukkaa. Mut mielenkiintosta lirkkirantaa jäi tutkimatta metritolokulla.
