wihdoinkin wimpa

su 20.5.2012  päätin jälleen lähteä rauhattomana käwäseen Suwanolla katsastamaan jälleen vimpa-merkkisen kalan syöntihalukkuutta. Tutulta paikalta, koskialueen merkin kohdilta aloitin pyyntöni.

Ja tulihan se sieltä tällä x:aa, vimpa lajilistalleni myös 2012.

Ja salakkaa ja särkee. Warsin lyhyexi jäi tämä wisiittini. Piti pakata kamixet wiikon lomaa warten. Olin warannut kamuni Laren kanssa Hartolasta möxän (jo ennen äitini poistumista). Sattui sopiwaan saumaan, hermolewoxi itselleni, ja kun Laren lyhyt kesäloma oli tietty (eihän me muute oltais warattukaa koko juttuu) samaan aikaan nieiku sinne waa. Hautajaisjärjestelyt ehtii warsin hywin hoitaa palattuani. Ei äidilläni enää ole kiirettä mihinkään.

R.I.P 19.5.2012

lauantaina 19.5.2012 oli jotenkin erityisen levoton olo kun kotiuduin aamulla ehkä viiden aikaan Järvenpään Terveyskeskuksen pitkäaikaispotilasosastolta 3. Olin siellä melkein taukoamatta viettänyt edelliset 61 tuntia saattamassa äitiäni rauhaan ja lepoon. En keksinyt levottomuuteeni parempaa tekemistä kun lähteä kalastamaan ja miettimään ja ehkäpä hetkeksi unohtamaan tilanteen. Vaikka äitini kannalta olikin paras, että hän viimein pääsi rauhallisesti nukkumaan pois lepoon.

Suuntasin ensin Suvanolle (tällä kertaa luvat mukana) taas katsastamaan vimpaa. Salakoiden lisäksi suostui vain suuri määrä särkeä tulemaan rantautetuksi. Ei vimpaa vieläkään. No siihen ei maailma kaadu jos joku laji jää saamatta. Tämän vuoden ehdoton ykköstavoite eli sulkava taitaa olla jo menetetty. Mahdollisimman suuri lajimäärä ei ole ollut koko tänä vuonna päätavoitteenani. No ehkäpä sulkavan missaaminen muuttaa ajatuksiani. Onhan sentään pitkään kateissa ollut toutain jo saatu tänä vuona. Katsotaan miten innostuu.

Sietä suuntasin Viikin (paljastetaan tää nyt kuitenkin) lammikolle katsomaan löytyisikö isompaa hopearuutanaa ku viime kerralla. Ensin sain kuitenkin tosi hienon kutuasuisen kolmipiikkikoiraan.

Ja löytyihän sieltä taas allikkosalakkaa ja ne hopearuutanatkin. Ja edellistä reissua isompaa, vaan ei paljon, mutta kuitenkin. Ja normiruutanaa.

En illallakaan vielä osannnut rauhoittua oleskelemaan yksikseni vaan lähdin tuttuni Laren kanssa katsomaan Helsingistä josko silakkasaalis olisi parempi kuin Markun kanssa käydessämme. Lare ei ole ennen litkannut silakkaa, joten edessä uusi kokemus hänelle. Ja tulihan niitä.

En itse ollut perkuutuulella joten luovutin saaliimme Laren jatkohoitoon. Ja sieltä sitten tuli kuvaviestiä perkuun edistymisestä, perattuna puolitoista kiloa silakkaa oli saaliimme. Silleen se suju se päiwä, ajatuxet yritettynä keskittynneenä kalasteluun.

"häätö" Suwannolta

tiistaina 15.5.2012 hienona päiwänä en kexiny muutakaa ajankulua ku käwästä aamupäiwällä Hesassa kalassa. Ekax yhelle HYS HYS Maratonhiljaisuus-lammelle  (waik se onkii jo ohitte, siis se Maratooni) katttoon mitä kiinostawaa sielt löytys. Pennasen Jussi wähä winkkas ku wein tokkojani tarkistuxeen täsmäpaikan hopsulle

No allit (ei linnut) oli ainaskii hereillä, pientä, isoo ja siltä wäliltä tuli, lyhein 33 mm ja pisein 74 mm.

Myös hopearuutanat löyty Jussin kertomasta paikasta.

Siitä olikii hywä siirtyy Suwannolle (uskallan paljastaa, kaikki tietää) katastaan josko Vimba Vimba suostus antautuun kuwattawax ja mitattawax.

No särkee ja pasurii pukkas tuleen ennen ku kalastuxenwalwoja Sari Snelman tuli kyseleen et mitäs kaloja tänään tulee saaliina. Kysäs samalla lupeja waik "tunteekii" meikäläisen sekä nimelta et pärstästäkii. No meitsi reippaana sanomaan et; "Onne autos aina mukanassa, oota hetki, käwäsen hakemassa". Ja paskat ne luwat mitää siel Puntos ollu. Olin siiwonnu wähä ja laittanu wissiin luwat jonnekii muualle. No ei auttanu ku mennä takas Sarin luo ja kertoo eteio lupeja mukanassa, pitääx nostaa pyydöt (mato-onki) pois saalistamasta. "Walitettawasti kyllä" oli jo odottamani wastaus. No onnex olin muutenkii suunnitellu lähtee kohtsillään käymäs Jäkes tatskaliikkees ja tulla takas Hesaan illenmalla. Sowittiin et tuun näyttään luwat ennen klo 16. Ja näin tein. Sari ilahtuneena terwehti "No sieltähän se Herra Karsikas tuleeekin" kun astuin Meri-Infon owesta sisälle A4-kokosen tulostamani luwan kans. Hetki turistiin niitä näitä.

Sit läxin kohti Olympiatermiaalii otteleen Markkuu kenen kans oli tarjotus katastaa täplisten ottihalukkuutta kun Markulla oli seuraawalle päiwälle sowittu jonkun toimittajan kans onkimamerkeisä samalle paikalle terffit jonkun lehtijutun tekemisen merkeissä. Ja tuloiha niitä, ehkä parikymmentä yhteensä, waan "pientä". Max 17 cm, mut litkalla kans tupleja, hywä niin.

Siitä jatkettiin matkaa wielä Kaapelin laiturille kattoon josko paistosilakat saatais. No hikisesti kahteen pekkaan saatiin yhen miehen paistosilakat pussukkaan jonka Markku ystäwällisesti antoi meistille kun hällä ei ollu aikaa niitten siiwouxeen.

Kiitoxet tästä Markku. Että semmone reisu sil x:aa

mäskäystsekki + pientä muuta

kuu se wielä loisteli taiwahalla aamusella puoli wiien tietämissä  ku meitsi yhen mäskipäiwätauwon jälkeen ajeli kohti Tuusulanmeren HotSpottiwa.

Wiikon werran olin kantanu joka aamu wiien litran kattilan täynnä puuroo maissilla ja ties millä maustettuna samalle spotille ja wiskannu jordaniin. Nyt oli aika tsiikata mitä waikutuxeja moisella waiwannäwöllä olis.

Siispä pari kelawapaa pystyyn keppejen waraan; toiseen maissii, toiseen matoo. Sit wiel koho-onki. Ja jännäämään. No ei siin kauwaa menny ku kohoo sai kyytiwä, ja het kiwan kokone sorwa, ei tän kesän rekoorrtti mut suurehko, ja sma tahti jatkui, sorvaatuli. Kelakeppejen hälykilikalikellot oliwat harwinaisen hiljaiseja. Aina wälillä helähti ja maissisyötit oli sen jälkeen mennyttä kamaa. Madot kesti pari tarkistusta waan en osannu tartuttaa. Onnex maissisöötti kohon alla tuotti tulosta. Ekax sorvaparvi osu paikalle.

Wälillä lisää mäskii kehiin

.

Siinä siisti leirini

Sit sorvejen wälis tuli kans kookkaita pasureita ja yx lahnakii. Waan ei se syönti kauwaa kestäny. Tunnin, ehkä, eihän siinä kelloo tuu katottuu ja kuwejakii räpsäili aina wälil ku oli sopiwa paussi niei niistkää pysty sanoon. Mut sou wot, loppu aikanaan. Siinä sit kans wähä loontokuwausta ku kalat anto aikaa.

Siinä aamun kookkaimmat lajinsa edutajat

26,5 - 34,5 cm/223 - 383 gee

(homma jatku wiel iltapäiwäl)

ja waakasowellus, tuskin mitää uutta kelleen

No iltapäiwäl sitte ku käwäsin äiteetä moikkaamassa ja kaikki kalakamixet o Puntosa oli hywä koukata kattoon mitä muissa Jäken lätäköissä ku Tuusulanmeres tapahtuu. Onx ne heränny. HYS HYS syistä mitää maisemakuweja ei o eikä tu, saaleista kuitenkii. No ruutanat oli hereillä. Niit ois saanu kiskoo iha mite paljo waa mutku en wiittiny, pienejähän ne kaikkio ku tunku pieneissä lätäköissä o iha hirrwee. Waan suutarii joutu ettiin ja oottaan, mut natsas sekii. Jee, ja kotikonnuilta. Hywä päiwä, taas, jälleen x:n

särkikalametällä Siurosa

joo, taas piti mennä lähiwesejä etemmäs hakeen särkikalaa

kuei sitä mukamas lähempää löywy. Kerava/Järvenpää akselilta kaxikko Markku/Wesa läxiwät su 13.5.2012 aamusella wiien aikoihin ajelemaan (tai siis Markku ajoi, Wesa nukku Toijalaan asti mis aamukahwee awas simmut, sorry Markku), ja perillä Siurosa hajettiin Päiviltä (Lähde) tarwikkeet häneltä wuokratun soutuweneen käynnistämisexi.

Markku merkkisellä moottorilla kierrettiin kaswussa olewejen ruohikkojen reunustoja sulkavan löytämisexy. 

Parkkeerattiin wenho myös rautatiesillan Kuloweden puolelle, luparajalle, läänikortin puolelta kalastaen. 

Yhen x:n meitsin koho meni uppeluxiin mut muuta ei noin wiien tunnin wenekalastelun aikana sit tapahtunukkaa. Päätimmme siis rantautua ja jatkaa sulkavan metästystä Leukaluut nimisestä paikasta jossa winkin mukaan ko. kalaa saattaisi löytyä.

Särkikalaa löyty kyllä, ja hywällä syönillä olewaa. Melkein kuu liukuhihnalta sai nostella, waan wäärää merkkiwä. Mut hienoja wärityxeltään, waan pienejä.

Sulkavanmetästys loppu siihen ja siirryttiin koskelle kokeilemaan toista särkikalaa, toutainta tai lohensukuiseja lohikaloja saaliixeixemme.

Siinä wiehekalastuxen merkeissä merkittäwin tapahtuma tais olla se kun tuossa kuwan kohdassa alawirtaan päin kalastaessani Jukan pitäessä juttuseuraa huomasimme Markun sillalla nostawan wapaansa tiukasti pystysuuntaan. Hetken aikaa wapa oli tosi kiwasti mutkalla mut sitse suoristu ja samalla Markun kädet lewis harmistuxen merkix lewälleen näyttämään karkuun pässeen kalan (lähenmpänä olleiden silminnäkijöiden mukaan toutain) silmienwäliä.

Tämmösthää tää kalasteluharrastelu parhaimmillan on, kahexan tuntii ilman tapahtumeja ja sit ku jotain tapahtuu ni jostain syystä joku menee pieleen ja niin hartaasti toiwottu loputulos on wain kirwelewä (ehkä) muisto waan. Läxin siitä itekkii uittamaan kelluwaa waappuu sillallta wirran mukana kohti rautatiesiltaa kelataxeni sen takas taas seuraawaa  laskua warten ellei joku kalan tärppi pilaisi em. suunnitelmaa. No tärpii ei tullu ja aateltiin jo kotio lähtöö kun Jukka sai meitit houkuteltuu kokeilemista rautatiesillan  penkalta. No nyt me se sit tiedetään mix. Hetken heiteltyämme Jukka kelasi tarkkaakin tarkemman heiton seurauxena rantsuun meitsin haawiimisawustuxella sen retken tawoitelluimman kohteen elikkä sulkavan.

Tarkka heitto oli tawoittanu sulkavan selkäewän wierestä. Wiehe Räsänen.

et semmone reisu Siuroon Äitienpäivänä vuonna 2012.

turpakeikka

kalakamuni Tero sai loistawan aattehen (josei jouluna ole lunta...) et hänen lyhyen töipäiwän päättex wois lähtee kalaan ti 8.5.2012 ja ystäwällisesti kysäisi hän josko meitsikii olis kiinostunu. No ainahan mä oon, mut aina ei pääse lähteen.


Ny pääsin. Retki suuntautui Pornaisiin yhden kosken alle jossa yhen x:n Teron kans yhessä oon käyny. Turpaa tuli silläkii reisulla, Terolle. Ja on hän monet muut x:t wuosien warrrella paikan hywäxi hawainnut. Sen werta oli kowat kouhut ja wirtauxet et suosiolla aloteltiin aika lailla alempaa wirrasta missä joki rauhoittui jonkinmoisexi suwannoxi.

Siinä sitten wiriteltiin ekax pohjalla madot siiman päähän koukun sisään odottamaan turpakalan säwäyttäwää tempasua ja hälykilikalikellon jatkuwaa helinää.

No helishän se kohta ku koho-onkiin ei mitään tapahtumeja saatu aikaan. Tero nappas päiwän ekan kalan ylös, pasuri. JEE.  Ja kohta helis meitsilläkii ja pasuri JEE toisen x:n.

Siinä sitte nosteltiin wähä useempiikii pasureita pois elementistään päästääxemme ne heti kohta takas.
Siispä paikan waihto wirtaa ylös (tai siis rantsuu pitkin käwellen). Tero oli jo pitkällä menossa ku meitsi wast kelaili omaa matoaan kohti rantsuu. Ja sit tärähti, eio eka x ku kesken kelauxen joku tarttuu matoon kii, x:n tulu haukikii. Mukawaa tempoiluu siiman päässä, mut waan hetken. Irtos. No läxin siitä kuitenkin Teroa seuraamaan, jos oli ainoo mikä lie warmasti joku muu ku pasuri ja paikan ainoo ni sen werta aikaa oli kii et teki kipeetä eikä uuwestaan yrittäis.

Siellä sit kax kalamiestä odotteli turhaan tärppejä , mutta keli oli onnex mukawa :D

Wielä x:n lähemmmäs kosken kuohuja mut kalastus kuohujen alapuolelta sen wiereisestä suwannosta, tai siis myös sieltä. Ja Tero pirskatti, oli laittanu kalanpalan koukkuun syötix.

Ja sillähän se tuli, siis taas Terolle, päiwän ainoo turpa, gartulixet hälle.

Yrittelin sillä minäkii mut ei tullu saalista. Koho-onkella tuli särkeläitte matosella ja yx kunnon "tyrskyn tärsky" (Kapteeni Maddocd Tintti comics ?) pohjaonken matoseen ja appo. Koukku arwatkaa misä ?

Ja lisää pasureita, kummallekii.

Onnex klo oli jo siinä waiheessa iltaa et sai lähtee kotiin , kolme hälykilikalikelloo köyhenmpänä ku tyhmänä rawistelin wapaani ku koukku tarttu pohjaan, No lenshän se kilittäjä jordaniin.. Ja tyhmänä wiel monta x:aa. Woi wide. Koukkui ja painoi jäi kans, niist wiis, mut kellot, häwettää. Mut uuwestaan mennään, yhessä tai sit kans meitsi ehkä yxinkii yrittään ku nyt tööttömänä wiel o aikaa. Ja ny löywän paikankii, ehkä.