hieno päiwä Hesassa

su 29.4.2012 olin sopinu treffit Roopen (Jansson) kanssa iltakuuex Laruun. Ajattelin et samalla löpön kulutuxella (tai lähes) wois wiettää koko päiwän kiertämässä Hesan kalapaikkoja (niitä harwoja mitkä tiiän).

Alotus Suwannolta aamukahexalt ja kymmenen mintsaa myöhemmin oli matoonkella nostettu eka saaliskala ylös, särki, totesin.

Siinä niitä käwi kaloja polskauttelemassa muurin wieresä  waahtoawana wellowasa wirtaawasa weesä. Oli helppo nähä käwäsyt, oli pientä ja isoo molsketta.

Siinä wasemmalla sitä waahtoo sit näkyy. Oli aikalailla leweesti, kohon punanen tikku ei kuwasa nii hywästi näwy ku liwenä,mut helposti huomas ku se katos waahdon/weden alle. Jonkin moine hirwee syöntisessio niil tuntu olewan ku koko aikasti oli joku näpertämässä matoa. Oli kutukyhmystä kylkee ja oli sileepintasta kylkee. Mut "nokassa" oli jotain outoo. Yläleuka alaleukaa pitempi ja sellanen kyömy. No meitsi sitte ilahtumaa et  JESS, vimpaa tulee. Ja wielä eteenpäin jossain waiheessa joillekin kertomaan.


Mut ku kuwista sitten onnex  (tai siis walitettawasti) ennen tän textin kirjoottamista tarkastelin edes hieman huolellisemmin koko kalaa niin isot suomut herättiwät suuren epäilyxen hurmoxessa tehdystä lajimäärityxestä. Ei kyl kekää saa niitten kalojen kylkiwiiwalle 57 - 63 suomuu mahtumaan mistä walokuwatuxet otin. Tai sit jäi oikeesta vimmasta ottamatta. No joka tapauxessa, vimpaa EI ole fongobingobango listallani tälle wuodelle, WIELÄ !!! Wai olix noi niitä paljon puhuttuja hybridejä ?

Pliis, joku lukijoista, kertokaa.

NO eniwei, kun noita "isompeja" oli tullu tarpeex ni waihoin kewyempään warustuxeen, koukku 12 ja rupesin nosteleen salakoita ku liukuhihnalta ylös. Liian helppoo.

Tietty oli wirppawehkeeetkii mukanassa jos waikka hauki tai kuha saattuis olemaan ottipäällä. En muusta osannu ajatellakaa. Jonku werran olin heitelly aina wälillä siiman päähän kiinnittämääni wihreeselkäkeltakylkipinkkiwatsa wäristä kelluwaa waaputinta, mutta ilman tulosta. Sit kesken metskaamisen huomioni herätti waltawa pakokauhu pikkukaloissa (kuore, salakka) jonkun matkaa rantapenkasta/-wallista jossa metskasin. Wirppa käteen ja yrittään pakokauhun aiheuttajaa. Kai siel joku peto pitisi olla. Muutaman heiton jälkeen ku ei enää ehkä ees oottanu mitää ni kesken kelaamisen tuntu hirwee tärähdys ja siima läx iha wäärään suuntaa, pois kelalta, räikkkäjarrun säestämänä.

Eiku jarruu tiukemmalle et ei lopu siima kesken ja taistoon wielä täysin tuntemattoman pedon kans. Waan olihan waltawan tiukkaa ja määrätietoista wastaanhankoittelua hemmolla. Ei paljoo täristelly mut oli tosi raskas saaha liikkumaan haluamaani suuntaan elikkä rantaan. No haawii ei ollu mukanassa enkä sit huudellu muiltakaan (lähes kaikki parikyt heeboo tais kuitenki huomata taiston). Nii  isolta tuntuwaa kalaa ei pystyis mitenkää nostaan siimasta penkalle. Ainoo waihtoehto oli ohittaa rajakyltti, wapa waa kädestä toiseen ja sujuwasti ite toiselt puolet ohitte rantakiwikolle kattoon paikkaa mihin wois uittaa. Ja kiinni pysy, siis kala, nii ja wapakii, kala itee piti huolen siitä et oli jatkuwa weto päällä. Noku hemmo oli tarpeex lähellä ni hitto, syke nous wieläkii, toutain. Kolmella koukulla warustettu waaaputin etummaisesta koukusta kahella haaralla nähdäxeni hywin uponneena poskilihoihin (SISÄPUOLELTA). Siispä hetken wielä uittamista et wäsyis ja riittäwän lähellä ja pihtiote peukulla ja etusormella suusta ja nosto kauemmas turwaan rantakiwille ja siit penkan nurtsille. Warmaa iha wäärin kaikkeja oppikirjoja. Mitä niistä. Mulon omat tyylini. Karkaa jos karkaa. Ei mee ööunet.

Sit siin oliki jo porukkaa ihmettelemässä et mikä tuli. Yx ystäwällinen mies tarjoutui ottamaa muutaman yhteiskuwan toutsista ja meitsistä. Hieno homma. Ei tarwinnu käyttää 12 sek wiiweellä itselaukasijaa ja rynnätä takas paikalleen poseereemaan. No sekii homma on kyl jo tullu opittuu. Kiitoxet kuwaajalle. Jos joku kuwan pilaa ni seon meitsi, ei kuwaaja.

Ja eipä loppuaikana mitää lisää sit meitsille tapahtunukkaa. Ei etes kuoretta saanu rokastettuu. Yx pyyntömies rantautti kuuen ja puolen kilon hauwen. Nätin pitunen kroko. Mut molin iha häpi tost toutaimesta. Puntariki puuttu matkasta ja yhen miehen puntarist oli wirta katki. Arwioin (ja muutkii) et siin kahen ja puolen kilon paikkeilla tommonen 66 centtinen (tarkistusmittaus wenytti hiukka) olis. No Pulakan Jukkaan (LUJE TÄMÄ) olin sit möyhemmin samana iltana yhteydessä. Jukka tuntee toutaimet erityisen hywin ja sain hänelta samansuuntaisen arwion; noin suurinpiirtein kaxtuhattakuussataaseitkytäneljä (2674) gee. JEE !

Ja matka jatkui, Olympiaterminaalin kautta kattoon onx täplixet hereillä, ei ollu. Yx kiiske oli. Ja iso.

Lauttasaaaren sillalla ja Tammasaaren/Kaapelitehtaan laiturilla oli litkaajeja. Liityin heidän joukkoonsa. En saanut silakkaa enkä kiiskeekää. Joku nosteli harwaxeltaan yksinäisejä silakoita ylös litkasansa

Siispä kohti sowittua treffipaikkaa Laruun. Hieman etuajassa menin tuulensuojaan lämmittelemään. Roope sit saapui sowittuna aikana ja kampela/siika/siika/kampela tai waik näitten kahen mutaatio silmiemme werkkokalwoilla pyyntöjä wirittelemään rantakiwikkoon. Ja het koht helisi hälykilikalikello, sen paikan eka saaliskala meitsille; appo. Jonku werran siinä kerittiin kellojen kilinän wäleissä jutustella niitä näitä, lähinnä tais olla jotenkii kalastuxeen liittywejä jutskoja. Mut uskokaa tai älkää, mut oli hywä kiiskepaikka. Wälil heittelin siimaan sidottuu (ettei tuu liia kalliix) mertsarilohilusikkaa, nou kala. No sai Roope yhen sären. Ja katkas siimansa, minkä mä sain möyhemmin omaaan siiaani, ja Roope kelatessaan sitä käsin maihin sai sen uudestaan katki. Sit kello olikii jo nii möyhä et kasattiin kamixet. Nou siika/kampela/kampela/siika saatika mutaatio.

Alko olla jo sen werta hämärää ja kohta pimiää et Roope päätti wiel jäädä wähäx aikaa jäädä jollekin lukuisista Larun rannoista lirkkimään. Ikämiehen oli siinä waiheessa nostettawa käjet pystyyn wämysyxen eesä, pitkä päiwä jo takanassa, ja toiwotin Roopelle kireitä ja läxin kotomatkalle. Kiitos Roope seurasta.

21:44 elikkä warsin aikaisin werrattuna muihin huhtikuun Hesan reissuihin siinsi kotomeri, Tuusulanmeri, näkywissäni. Koto jo lähellä. Hieno päiwä Hesassa reissuni oli päättymäisillään.

kauden awaus Tuusulanmerellä

la 28.4.2012 oli pakko päästä wähäx aikaa rentoutuun ja ku toi oma rakas Tuusulanmeri on jo jääpeitteestään wapautunu ni siihenhä sitä oli helppo tosi lähelle wääntäytyy parix tuntii muutaman lokin seurax.

Nii, ja olihan siel jo pohjaonkiwirityxejen kans Jari (Käpylä) ja Seppo. Sepi ei kalastele mut käwäsee yleensä turisemassa ku onkella siel oleillaan.

Omeja kamixejani wast olin rupeemas wiritteleen ku Jari alkoo wääntään ekaa kalaansa rantsuu kohti. Waikutti isolta, "karppi" taisin lausahtaa mut lähemmäx tullesssa paljastu lahnasx. Iha kiwa, kilo, ehkä, noin suurinpiirtein. No kiwa, elämää siis on talwen jälkeenkin, nou happikato sukupuuttoa aiheuttanu ollut.



Siispä oma yx kelaonki (kuen wiel oo ostanu sitä kolmen wawan lupaa) ja wiien metrin keppi siimalla, koholla, haulipainolla ja madolla kuorrutetulla koukulla pyyntöön.

Kelaonki tehdaswalmisteiseen penkkakeppiin nojalleen ja "mato-onki" luonnoliseen wapatelineeseen odottamaan tärpin ilmaisua.

Ei menny montaa mintsaa ku huolestuneena tuolissani istuessani katselin et missäköhän se mun koho mennä wiipottaa. Ei näkyny, siispä keppiin kiinni ja nosto. Oho, siel tuntukii ihan kiwan tuntunen wastus ja temmellys. Jari haki haawinkii awux ja nostin sitten ylös hienon särkikalan, ite särjen. 31,5,cm mittauxessa pituutta. Puntarii ei ollu mukanassa joten paino oli se mitä oli. Hieno yxilö.

Ei ollu wiel kauheeta ryntäystä syötteihin sen parin tunnin aikana minkä wiiwyin. Pohjawirityxellä tuli lisää yx särke mikä oli nii pullukka et näytti wähä pasurilta. Wenyny kans ylös/alas suunnassa, waan peenempi ku eka särke. Mato-onkella tuli ylös muutama semmone "normi"särke. Jarilla ja meitsillä kummallaki oli kyl jotain tärpin tapaseja pohjawirityxis waan ei saatu tarttuun ja rantsuun.

Tuuli humisi korwis niiet pahaa teki, pakko pitää huppu pääsä. Ja ku toolilt perseensä nosti ni eiku nurin, siis tooli. Noeiny iha joka x, mut aina wälillä. Tuusulanmeren humisewat rantsut.


Siitä sit oliki jo pakko taas lähtee jatkaan tarwittaweja toimeja, siispä kamat kasaan ja tilaihme Punton takaboxiin. Jari rupes kans kasaileen omia kamixejaan siltä päiwältä. Wielä nähdään, Jari ja Meri.

sadepäiwän jälkeen ...

... oli mukawa ti 26.4.2012 illalla sateen tauottua lähtee ulkoilemaan ja minnekäs muualle ku taas Itämeren (Hesan)  rannoille katsomaan mitä tyynen weden pinnan alta löytyis pohjan tuntumassa lymyilewejä ewällisejä weden asukkeja.


Ilma oli mitä mainioin saapuessani hieman ennen pimeyden tuloa rannikolle.

Siitä waan weteen kahlailemaan illan pimentyessä katsomaan koukutettaweja kohteita. Muutaman mintsan jälkeen oli eka tokko ylhäällä.

Kaikki tokot eiwät tälläkään x:aa olleet täysin halukkaita hamuamaan nro 26:n koukuun sujauttamaani herkullista pienen pientä madonpalaa waan säntäsiwät hieno pohjahiekka pölähtäen walokeilani ulottumattomiin tai kaiwautuiwat tosi nopeesti wartaloaan wärisyttäen piiloon pohjahiekkaan. Osaa ne olla tosi nopeita molempeja tehdessään.

Homma ei muista illoista juurikaan poikennut. Tosin lisänä nopeita hopeanwärisejäwälähdyxejä pyöri melko tasaisin wäliajoin panlampan walossa ja jaloissani. Kuoreita rantawedessä,. Waan eiwät pysähtyneet riittäwän pitkäxi aikaa et olisin saanut tarjottua niille syöttiä suun eteen.

Kivisimput oli täl x:aa kaukana omasta tänä kewäänä saadusta rekoorttihemmosta (99 mm). Pisein oli 88 mm, tutux tullutta normikokoo, useimmat( ja isoimmat) oli  pulleewatsasii naaraita joiden watsat pömpötti waaleanpunaiseina ja pinkeinä. Muutama ylös nostamani pienehkö simppu oli warmaankin koiras ku ei niillä mitenkää ollu watsa pulleena.

Lisäx tuttuja kolmipiikkejä wilisi weessä ja näky myös kivinilkkoja. Ja taas niitten joukossa oli yx kooltaan warmasti meitsin henk.kohtasta rekoorttipituutta pitempi hemmo ja reilusti. Waan minkäs teet ku siinä kohtaa oli tosi runsaasti niitä lewejen peitossa oleweja kiwejä joitten rakoihin sen jätin oli pirun helppo jemmata ittensä näkymättömiin. Noei woi mitään. Joku toinen x sitte. Yhtä pientä "siittiötä" onnasin hiton kylmän weden alle tönäsemälläni kameralla hetken aikaa seuraamaan ja ottamaan liikkuwaa kuwaa.

Oli öttiäinen waa nii matalassa weessä et se yöllä ollut pieniki aallokko heilutti kewyttä nilkanpoikasta + sen oma luikertelu waikeutti hommaa sen werta et häwishän se melko nopeesti pois kuwauxesta. Eipä tuo haitannu. Tulihan nähtyy.

 Ja arkoja mutuja. Niiden uidessa
awoweessä ei pienintäkää mahistä koukuttaa, eiku pakoon waa. Muutama kiwejen wäliin jämähtäny oli edes wähä kiinnostunu syötistä nii et sai nostettuu ihailtawax. On se kaunis kala. Harmi et ei kaswa isommax.

Elikkä iha "tawallinen" koukutuskeikka. Tänä kewäänä omiin aikaisempiin wähäisiin kokemuxiin werrattuna oon ollu hämmästyny tokkojen (hieta-) isosta koosta. Onko syy se et oon ollu hiton paljo aiemmin nyt rantsuilla ja et ne isot on just aikasin kewäällä jotain touhuumassa waiko muusta. Enmpä tiiä.

Osa illan tokkosaaliista rantakiwikossa/-hiekalla

Alla yx hemmo (liejutokko) "jemmassa" ja sama koukutettuna kädessäni. Pituutta 33 mm. Illan pisein liejis.

Parin rantsun saaliin hietatokkojen keskipituus oli 50,8 mm (43 - 60 mm) ja liejutokkojen 30 mm (27 - 33 mm)

Käwin wiel katsomassa kahta "lirkkikelwotanta" paikkaa (aiemmin iha OK, siis wiime kesänä), wesi älyttömän matalalla ja aiwan sameeta. Walo stoppas jo pintaweteen.

Mitäs siinä sit enempejä yrittteleen. Rupes ikämiehen selkä jo pikkasen wihotteleen ku kuitenkii aikasti paljo selkä kyyrysä monta tuntii kytänny meren pohjaa. Ja sit wiel aika monta (siis oman kestokykyni mukaan) yökeikkaa suht lyhyessä ajassa ja wähillä uneilla. On se waa myönnettäwä. Ikä painaa. Joissain asioissa.

Siispä bai bai Helsinki, siltä yöltä. Warmaanki wiel rannoillesi palajan

jälleen x:n

kalastelemassa la 21.4.2012 ja Hesan wesillä. Ekax iltapäiwällä Olympiaterminaalin mustataplätokkojen syöntihalukkuutta testaamaan.

Waan hiljasta oli.
Ei hälykikalkellot kumahdelleet kowin theään eikä pilkkiwermeillä tarjottu koukkukaan matokuorrutuxella kelwannut.


Wiis tärppiä kilikellon säestyxellä, kolmesta saalis ylös, kahta en osannu ottaa.









Kolmas tärppi antoi yden ainokaisen kiisken, ei muita  seuralaiseja. Muutama tunti siinä kuitenkin aikaa kului ku keli oli niin mukawan leppoinen ja lämmin. Kiiski, särki, ahven, pasuri. Nou mustatäplätokko. Siitäpä läxin aikanaan katselemaan päiwänwalossa pimeällä tutuixi tulleita lirkkirantoja ja paria muuta uutta rantaa ennen pimeen tuloa.

Hämärän tullessa OTTIMESTOILLE oli taas aika käydä tositoimiin. Otsalamppu loistamaan ja pohjaa tsiikaileen, waan ei ollu elämää. Olinko liian aikaisessa wai missä syy. Tokkojahan kuulemani mukaan ( ja myös todistettawasti ) löytyy ja pystyy koukuttaan päiwällläkii. Kolmipiikkejä oli. Waihdoin paikkaa,

Saapuessani siellä jo olikin muita alan harrastajeja. Puskaradion kautta saaduista tiedoista arwelin kyseessä olewanTarantellat. Lähestyessäni hahmojen muodot wahwistiwat epäilyxejäni. Kyllä, Paula Orvokki ja Anahan ne siellä, kalastelemassa jälleen. Jo päiwällä Suwannolta oliwat kuoreita repineet ja nyt lajin waihto.
Hetken rupateltuani aloin minäkin lirkkimään Anan kans tokkoja. Hieno oli maisema siihenkin touhuiluun.

Waan waikeelta tuntu, näky ja "paljon" waan eiwät awannneet suutaan, No eihän semmone peli kowin kauwaa wetele waan met ne suut lopulta awattiin. Analle wuosipinna hietixestä aika kookkaalla yxilöllä. Lisätietoja saa halutessa koosta (siis tokon) häneltä, siis Analta. Omat tokkoni oli pituudeltaan 27 - 61 mm. Hietixejä kait, ehkä yx tarkistetaan korkeimmassa kalalajitunnistusoikeuden istunnossa.

Aikansa kutakin, Paulaa rupes wissiin wäsyttään ja ehkäpä oli jo kalsaakin ja meitsille sai sen illan tokot riittää joten koukkukoko suuremmax ja simppujahtiin. Oli siin jo yhes waihees wälillä yhen simpun löytäny.
Aika nopeesti simppu ja pari löytyki, kuten saattoi olettaa ja Ana nappas yhen ylös waan sit oli aika lopettaa heille, siis Tarantelloille, jo pitkä kalastelusessio. No meitsi wiel jatko ettimistä ja löytyhän niitä simppuja ja muutama kivinilkkakin joista yx suostu nappaaman kiinni,

Eipä siinä sinä iltana kowin kummosta erikoista mainittawaa tapahtunu. normaalii wanhan miehen selän jäykistäwää kyyryssä oloa silmät tarkkana mahollisten saalisötökkejen löytämisex. Yhen aikaan loppu se lysti siltä x:aa.

Eipä mitiä, uudemman x:n taas johonkii. Siellä niitä on, Siis wedessä, siis kaloja.

ei nukututtanu

siispä päätin ke 18.4.2012 illal kahenkymmenenkahen maissa pöräyttää Puntolla Hesan rantsuille tsiikaan mitä täl x:aa ois ylläreitä Wesaa warten tarjolla. Aikaisemmat tän "kesän" keikat on opettanu (?) et tokot o aktiiwisempii alkuillast, wai onx se siitö et ku aiempejen keikkojen lopus on päiwän sarastaess nii wäsy eteienää waa huomaa niitä. No kuitenkii alux niitä aloin metästää. Ja löytyhän niitä, puolix hiekasa piilosa, osin kokonaa näkywillä ...

... ja sithä niit löyty kädestäkii. Aika sywältä sai hakee. Semmosest 30 - 40 centtisest wedest löyty kookkaita hemmoja, 42 - 56 mm oli hietatokojen illan pituushaarukka. Matalammas wedes ei ollu paljookaa liikettä mut sitäkii wikkelämpää ja nopeenmpaa. Pikku tokot tosi arkoina wilisti pois walokeilasta niiet hieno pohjahiekka waa pölähti.
On muuten iha ÄLYTTÖMÄN  nopeita kaiwautuun hiekkaan piiloon

No yhen onnasin sit kauheen jallituxen jälkeen nostaan ylös, 27 mm liejari, jee, lajipinna lisää wuodelle 2012. Kuwas ei oo liejari.


Lasipurnukan oon huomannu warsin hywäs tunnistamisen helpottajax, ewejen wälisen eron näkee selwästi, warsinkii jos molempeja lajeja samas purkis. Ei tartte kelleen lähettää josei oo rekoortista kyse ja warma tunnistus saatawa.

Löyty niitä simppujakii ennen ku ehin siirtyy niitten tän rantsun warsineille rewiirille.

Laiskana miehenä ku en koko aikasti jaxa joka hemmoo mittaa, paitti jos WahWasti epäilen oman rekoortin syntyy, pidän yleensä mukana pientä "akwaarioo" mis fisut säilyy elossa. Jossain taskus on pieni pullo mihin ne ekana pistän ja wälil käyn täydentämäsä. Kukin taplaa tyylillään. 

Siitä sit simppupaikoille, näkyhän niitä waan niin pienejö ettei edes wiittiny treenata, paitti muutama isompi, 88 milliin pysähty sinä iltana. No sit näin taas yhen kokeilemisen kokoisen, näytti kyl wähä oudolta, mut oli osittain hywin jemmassakii. ja oudommalt tuntu ku alux pakoili tarjottuu syöttii kääntelemällä päätään ees taas. No selwishää se sit kuhermostuneena luowutii ja awas suunsa. Mustatokko.

 

Kowasti yritin lisää löytää mut simppuja waa oli tarjolla. No joku toinen x sitte. Ei siel waa yx woinu elää. Kylne loputkii (tai siis osa niistä) wiel näyttäytyy.

No sit se taas tapahtu, iha kamala järkytys, walokeilassa kiwikossa lewäpintasen kiwejen wälissä löhöili kamalan pitunen kivinilkka, jos kirjotan et 30 - 40 centtii ni en paljoo walehtele. Iha warmasti ois ollu oma nilkkapituusrekoortti. Ihan rauhassa sain tarjoiltuu syötin hemmon suun eteen, waan ei kelwannu, rupes rauhattomasti wääntelehtii ja lopult pujahti wähän matkan päähän toiseen piiloon (tai niin se luuli, näin sen kyl koko aikasti). Noeiku taas tarjoilu pelaamaan, sama juttu, ei kelwannu. Ja siirtymä sywemmälle. Wiel yx x ja sit se menetti hermonsa ja liwahti tosi wikkelään syweille weseille. Kyl harmitti. Häirittikö walo, waiko ei waa ollu nälkä, en tiiä. Melkein heti kohta lähettywiltä semmonen puolet pienenmpi nillka teki samat temput. Ja kolmaskii näky, semmonen wauwa, warmaan alle kybäcenttinen, laiha tikku joka ei antanu ees yrittää waa piiloutu tosi nopeesti. No siinä lähettywillä sit tuli wietettyy kohtuullisen kauwan aikaa mut liika ois ollu liikaa, Ei näkyny neljättä kivinilkkaa sille illalle. 

 

No jotain muuta ku simppuja sentään. Tutun näkönen tikku liikehteli yhen kiwen wieressä, kappasin käteeni, wilkasu tikun peräosastoon, ei ewää, siispä siloneula. Särmäneula olis ollu elis.

Sit sai riittää, ilman lämpötila pakkasen puolella, näpit iha kohmeesa, tai siis koko äijä, ku oli taas yrittäny walokuwata wedealaiseja kuweja tosi huonolla menestyxellä.

Mut hei, ei taaskaan paskempi ilta, aamu. Jaeiku uuwemman x:n taas johonkii luonnon anteja ihastelemaan.