Lohjan kautta Tammisaareen ja kotio

Markun kalakaweri oli käyny kesällä Tammisaaressa kalailemassa ja kehunut paikan kowin hywäxi, rakkolewää ja kaikkee kiwaa, karppiikii mato-onkella. No Markku ajatteli et lähettäis käwäsemään ja tsiikaan jos waikka vaskikala rakkolewäiköstä löytys. No olin walmis seikkailemaan, Mökki la - su ööx warauxeen + wene ja sit lähettiin la puoliltapäiwin. No ny täytyy het kirjottaa et ei se paikka mitää rakkolewää koskaan oo nähnykkää. Matala merenlahdenpoukama kyl iha täynnä kaikkee muut kaswillisuutta walmiina tarttuun uistimen koukkuun heti mahdollisuuden saadessaan, Ja kaislikko rantaa. Muutameja jyrkkejä kalliorantoja. Mut tää me saatiin hawaita wast ku lähettiin weneellä wesille.

Sitä ennen matkalla kuitenkii käwästiin Lohjalla Porlan lammikoilla ku Markku onnex hokas matkalla et sehän on ihan reitillä eikä mihinkään oo kiire. No sinne sit ihailemaan kultasäyneitä joita näky melkein joka lammikossa.

Waan emme heitä yrittäneet koukuttaa. Suuntasimme lammikolle josta wiime kesänä olimme viisipiikkejä löytäneet, Ja löyty nytkii, waan pienejä kaikki, pari centtisii.

Yritystä oli käywä syöttiin kiinni ja näykkiwättenkin pienen pientä matosen palaa waan ei tarttuneet. No siinä sit jotenkii niinku meitsii rupes ottaan pattiin tommonen isompejen piilottelu ja päätin kostaa ainaskii yhelle peenelle. Laitoin siis haawini lammikon pohjalle makoilemaan ja houkuttelin koukkuni ja syöttini awulla witosen haawin päälle. Samalla ku kala näykkäs syöttiä nostin sekä siima/koukku yhdistelmää ja haawia. Ja siellähän se sätkytteli, 22 millinen viisipiikki.


Ja iha laillisin kalastuslain sallimin pyyntimenetelmin.
(Ammutaanhan hevosiakin (They Shoot Horses, Don't They?) on Horace McCoyn romaani vuodelta 1935. Teos ilmestyi suomeksi 1978, ja sen on suomentanut Heikki Salojärvi. Teoksen pohjalta on Sydney Pollack ohjannut samannimisen elokuvan.)







Markkukin haaweili omansa 28 millisen, mut pohjasta lehtien seasta. Siellä ne lepäilee ja piilottelee.

Leirintäalue ja mökkikii löyty helposti

ja eihän siinä sit muuta ku wesille. Aikamme wetouisteltiin ja putsattiin kasweja waapuista. Lopulta pysäköitiin (ilman ankkurii) kaislikon reunaan, eka heitto. Ja KABOOM, Ugly Stik Graphite 8´0" (2.44M) wapa taipui, joku jumputti wahwasti siiman päässä. Ihan kiwan kokoselta tuntu ilman näköhawaintoo. Jarrukii oli sen werta löysällä et pääs pari kertaa nykäseen siimaa ulos. No siinä ku yritin saaha wisuu näkösälle ni oltiinkii jo ajauduttu kaislikkoon. Ja sit se näky. Hauki, kuten oletinkii. Olikii isompi ku miltä tuntu. Siinä weneen wieressä suu ammollaan irtautaumista yrittäessään näytti koko woimansa ja tempoillessaan weden roiskuessa sai ittensä kiinnitettyy pariin kaislaan ennenku Markku ehtis soutaa riittäwästi ulos kaislikosta. No eipä hätiä mitä ( ja paskat, paniikki oli jos irtoo), olin nähny et wiehe ulkona suusta ja körmy kahesta takimmaisesta koukusta kii. Eiku wene wiereen ja Markun ammattitaidolla tehty haawiiminen ja olihan se wenhossa. Erinäisten toimenpiteiden jälkeen oli hän ( = hauki ) rauhoittunut et päästiin mittaamaan. 88 centtimetriä tulos. Kesän (toistaisexy) pisein.

Melko munkki, sattu Rapala warmaan suoraan suuhun just semmoseen paikkaan mis ei pariinkymmeneen senttiin ollu kaswillisuutta. No sou wat, kiitos Markku oiwasta soutamisesta oikeaan paikkaan.

Siinä sitten kalasteltiin wirpalla ja mato-onkella ilman mainittawaa saalista. Kunnes taas uistellessa keskellä ei mitään se tapahtu mitä nyt keskellä ei mitään woi tapahtua. Markun wapa ilmoitti merkin tärpista ja waltawa merten jätti saatiin tai siis Markku sai wenhoon nostettua oman haukensa.

Yhestä paikasta harmittaa kuen ikuistanu mahtawaa pasuria, 5 cm. Hieno hemmo. Aikansa oli kiusannu Markkua kun pyysin ystäwällisesti (uskoo ken tahtoo) josko saisin ite yrittää. Ja se nnous. Peenin ikuna saamani pasuri.

Ja ilta ja ilma oli waltawan upee.

Tän jälkeen ei tapahtunu muuta merkittäwää ku et aikanaan rantauduttiin, fileerasin hauwen,

käwästiin möxässä ja jatkettiin kalastusta. Pimeen tultua käwästiin autolla toteamassa yx mahollinen lirkkipaikka mahottomaxi ja palattiin mökille. Siitä wene-/uimarannan hietikolle katsomaan mitä sieltä löytys. Pientä särkikalaa, kiiskejä ja appoo. Markku sai haawittua säyneen poikasen. Ei mitää toiwottua koukutettawaa pohjaeläjää. Siitä päästinkii jo enne woorokauden waihtumistä lewyttämään ja odottamaan unen tuloa ja puol kuudex aamulla sowittua herätystä.

Aamulla ku Markun nynny pärähti todettiin molemmat yxmielisesti et ihan liian pimeetä on wielä. Puol tuntii  lisää unta. Siitä sitte aikanaan lähettiin tai siis Markku,

soutamaan edellisenä päiwänä katsastamatta jäännyttä kaislikko rantaa. Markku innostu saamaan pientä appoo pyydyxeensä ja pari edellispäiwän haukea isompaa hemmoo, mut pienejä kuitennii.

Ja oli se waan hieno ihailla aurinkonnousuwa. Woi ällö mitä immeiset aamusin pitkään nukkuessaan menettääkään.

Wälillä pysähdeltiin kans metskaamaan, appoo, särkee, sorvaa, ei paljoo, ei isoja.

Sit rupes tuuleen sen werta kowasti et sillä wenholla ei ollu enää mukawan tuntusta oleskella wesillä, warsinkii ku tuuli tuntu koko aikasti yltywän. Paluumatkalla meitsillekii tarttu waihtamaani Minnow Spooniin hauki, jonka tärppi antoi alux toiwetta lisähaukifileistä. Mutei, ehkä kilonen, tai alle. Ei wiittiny tappaa, päästin kaswamaan. Mut kyl keräs Spoonikii rehuja, ei koukkuun, mut eteensä. Sen werta rehewää kaswillisuus ainaskii täsä waiheesa syxyy.

Wene rantsuun ja Tammisaaren kalat sai jäähä meilta rauhaan.

Siinäpä se reissu siltä osin mitä woi kertoo oli. Jotain salaisuuxeja pitää jättää wain osallistujille. Et semmottii. Seuraawan kerran mitä luultawammin kalastelen wasta Ruoholahden kanawassa 31.8.11. Tai siis opastan/walwon/selwitän sotkuja.Valtakunnallinen kalastuspäivä tapahtuma. Odotettawissa n. 300 lähinnä peruskoulun alaluokkalaista onkimaan. Onnex porrastetusti ja luokeittain aikataulutettuna. Mut silti HUH HUH ja HUH.

tropical storm

joo, Hesasa oli tropical storm 22.8.11.Iha perseelleen koko Itämeren reisu. Markun kanssa lähettiin iltasella Hesan wesille wähän kalastelemaan. Seittemän pintaan näytti wiel ihan hywältä, pilwistä ja tuulista. Olisi ( w...n konditionaali, mä wihaan sitä yli kaiken) pitäny olla ihan oiwallinen kalastuskeli.

Markku hawitteli tältä woodelta puuttuwaa kivisimppua ja meitsi aatteli samoilta wesiltä yrittää wielä puuttuwaa elistä, seipii. Paikasta josta jotkut ( esim. em. MM ) owat niitä tänä kesänä onkineet. Iha wierestäkii wiety. Noei se mitää. Wielä se(ipi) jostain tulee. En wietä yhtään unetonta/lewotonta öötä mokoman öttiäisen takia. Elämässä on suurempejakin asioita. Waik ei niittenkään takii kannata ööitä walwoo. Laittaa waa päiwäsaikaan kondixeen.






No eniwei, puol kahexan aikaan näytti jo paljo hoonommalt, lännessä salamoi ja jyrisi ja kuulin kun saderintama kohisten lähestyi onkipaikkaani jossa hiilariwapani kanssa seisoskelin rantakiweillä.

 


Katsoin parhaaxi ennen totaalista 
kastumista kasata wapani ja lähteä lampsimaan kohti jonkin matkan parkissa olewaa Markun autoa. Tosi lähelle päästyäni satoi jo ihan kunnolla. Suojauduin puiden katweeseen ja odottelin Markun saapumista näkywissäni olewalle autollensa. Nokuei äijää kuulunu soitin kysyäxeni et meinaax tosissaan sateesssa jatkaa kalastusta. No wastas istuwansa autossansa. Käskytin peruuttamaan kolkyt metrii et pääsen itekkii autoon kastumatta läpimäräx.

No siitä pähkäiltiin et pöräytetään katsastamaan yx sillan alusta mistä kivisimppuja on ennenkii nosteltu. Mut siel olikii jo muita kalastajeja sateensuojassa. Mietittiin et mitäs sitte. Sade oli tosi rankkaa ja päätettiin lähtee takas kotikonnuille. Matkalla Markku soitti pojalleen Kewaralle ja kyseli sääkuulumiseja. Ei kuulemma satanut. Matkan edetessä wähän epäiltiin saamamme tiedon todenperäisyyttä kun sade waan jatkui. Mut sit ennen Hyrylää alkoi kuiwa aswaltti. Tässä waiheessä päätimme mennä kuluttamaan aikaa Jäken ABC-huoltsikalle ja kahwitellen wiettämään aikaa ja odottaan illan pimenemistä. Sit olis aika siirtyä tiedossa olewalle kivennuoliaispaikalle hakemaan Markulle puuttuwa wuosipinna.

Kympin tietämisssä oltiin jo pelipaikalla. Löysin ekan nuoliaisen lähes wälittömästi ja huhuilin Markkua et tuuhan tänne koukuttamaan otus pois wedestä. No eihän hän ollu edes siinä waiheessa tehny sitä ekaa jutskaa joka tehdään ku tullaan pelipaikalle, wirittäny ottipelejä walmiix. No meitsi nosti sen sit. Ja Markku rupes wiritelemään wehkeitänsä ( siis onkiwehkeitä) et pääsee lirkkimään..

Ei siinä sit kauaa aikaa menny ku Markku sai itelleen wooden ekan kivennuoliaisen. Gratulixet siitä. Ei kauwaa oltu ku seuraawa päiwä oli töipäiwä. Ennen woorokauwen waihtumista jo kotonassa. Pakko mennä taas uuwestaan oikee ajan kans. Jäi harmitttaan yx h..o jätti kekä pakeni koko ajan aina waan eteenpäin uusejen kiwejen alle. Seuraawax otan TNTeetä mukaan josei soostu koukutettawax. Kylä näi o jämpti.



Siellä niitä nimittäin on, jokaiselle riittäwästi.

Keskellä kuwaa ötökkä nimeltä vesiskorpioni

nakerias VI

18:44 jälleen kotirannikolla

lauwantaina 20.82011 olin jo etukäteen päättänyt lähteä ehkäpä wiimoisen kerran tänä woonna yrittään koukuttamaan nakeriasta kotowesiltä Tuusulanmeren Rantapuiston rannikolta. Mukaan oliwat alustawasti lupautuneet myös Antti ja Sampsa. Olikin kulunut tosi pitkä aika ku wiimex siellä kalastelin. Iha liaa pitkä. Pitkähköltä tuntu odotus ku ei kauheen aikasin wiittiny mennä muutakaan kalaa pyydystään ku koko ööx oli tarkotus jäädä. Karppi ja suutari myös iha mahdolliseja saaleita.

Eihän siinä muuta ku pyynnöt weteen ku pääsiin hotspottiin ja istuskelemaan wisuja ja kawereita oottaan josko heillä olis mukana waik unohtamani haawi ja et wahtaawat kamixejani ku käwäsen Shellillä ostamas purtawaa ku jo ostetut oli edelleen kämpilläni jääkaappiin unohtuneena. Onnex neljä purnukkaa matoja muistin ottaa messiin. Aattelin kuitenkii säästää ne wisuille.

Heti ekax tuli pannuappo ja aattelin et no nythän tää luistaa hjuwin. Sit saiki taas ootella, särkeä. No ei se mitään, tunteja jälelä waik kuinka monta.

19:18

20:26

20:29

20:30

No Antti sieltä ekax tuli paikalle ja kohta Sampsa weljensä Veijon kanssa. Kohta oli wapawiidakko walmiina. Pintaonkee ja pohjaonkee. Muut paiti meitsi taisiwat ekax onkii sööttikaloja paloteltawax nakeriaalle.

Salakkaa ja särkee kyl tuli porukalle mut sit ku se laji unohettiin ja pelisä oli waan kohteena nakerias/karppi/suutari ni tuli kyl siis hiljasin reissu tänä kesänä mitä oon Tuusulanmeren rannikolla samassa kohtaa ollu. Matoja kulu kyl iha himosti mut täräyxet mitkä heilautti walopäähälykilikelloo oli tosi waisuja.

Sitä samaa sielt sit jonku werran tuli mitä ennenkii, lahnaa, pasurii ja sorvaa, pientä kaikki.

Häirikköpasuri klo 22:02. Syöttinä olleita kalanpaloja käytiin kans huomaamatta jyrsimässä. Rawustuxesta tietäwä Veijo kerto rapumerrassa syöttikalojen näyttäwän ihan samoilta rapujen nakerrettua niitä. Ja rapujahan Tuusulanmeressä on. Täytynee lainata wirmasta pari mertaa ja pistää rapukekkerit pystyyn.







Siinä sitä waan sit ooteltiin et jotain järisyttäwää tapahtus ja turistiin jotain kalastuxesta ja wissiin jostain muustakin. Kait siin aina wälillä joku jonku särkikalan sai rantaututtuakii.



Meitsi tuttuun tapaansa sai tehtyä taas selkeästi muusta alueesta ja porukasta erottuwan waltauxen alussa niin siististi paketissa olleista kamoistaan. Se on taito jota en oo muilla kawereillani huomannu olewan. No jospa he oppiwat jos waan wiitsiwät kanssani käwästä joxus kalailemassa.

Hyttysejä onnex oli tosi wähä mut muuten se hiljaiselo ei oikein ollu ehkä kaikkein parasta mitä kalakeikaikalta wois ootella. Mut jokainenhan sen tietää et näilt ei woi siis mitenkään wälttyä. Mut ei ne wisut sinne kotisohwallekkaa tuu, kyl se pitää wetten äärelle wääntäytyy jos jotain haluu koukuttaa. Niinku Antti, sorvan.

Pyydän anteexi kuwan suuntaa mut tää loki ei waa suostu laittaan sitä pystyasentoon. Kääntäkää, wääntäkää päätänne tai sit ette.

Matosyötit oli syytä kilauxejen jälkeen kyl tarkistaa ettei pelkällä koukulla yrittäny turhaan. Joskus Tuusulanmerellä käy kyl niinkii et pitkä hiljaiselo woi tarkottaa jonkun makoilewan tyytywäisenä syötit sisuxissaan liikkumatta paikallaan. Silloin ei kyl muuta saalista tarwi ootella.

Ihka eläwä oli , ei pelkkä kelatessa tarttunu tyhjä kuori. Koukku melko sywälle imastuna. Ei oo meitsille muuten eka x. Nikulan weljexet sai hiljaiselosta tarpeexeen jotakuinki (wissiin) aamukolmen aikaan. Heti Sampsan ja Veijon lähettyä sain saaliixeni ylläri, ylläri pasurin. Pitihän se heti soittaa Sampsalle et ny se söönti alko mut ei se saanu heitä palaamaan rantsuun. Tais jommalla kummalla olla päiwällä jotain ennalta sowittua tapahtumaa.

Antin kans jatkettiin ja se kannatti.

Siinä tyytywäinen kalamies hymyilee pikkasen ennen puol neljää syötistä tarpeex kiinnostunu suutarik kätösissään. No taas piti Sampsalle ilmotta, mut textarilla. Kiusa se o "pienikii" suutari :-). Wai mitä ?No meillähän molemmilla oli unohtunu haawit himaan mut Antti ammattimiehen ottein wäsytteli kalansopiwasti niin raukeex et meitsillä oli rantakiweltä helppo homma ujuttaa koetinsormi appoawoimeensuutarin suuhun ja sit waan peukalon kans yhteistyössä tiukalla otteella nostaa upee kala maihin.

On se waan upee. Gratulixet Antti

Matojakii oli wissiin yhteensä seittemästä mukana olleesta lootasta wähä jälelä, ni päätettiin jatkaa hamaan loppuun saakka. Yx hywä tärppi Antilla wielä oli mut ei tarttunu. Meitsinkii walotikkukohoja ulpukkamaton reunassa wietiin hywää wauhtia, waan ku ei ni ei, ei tarttunu, mitä pasureita sit oliwattenkii. No puol kuuwen maissa oli syötit loppu. Siitä oli hywä tehdä päätös pistää kamixet kantokuntoon ja suunnata kumpikin kotojamme kohti. Meitsi pienille aamuunosille ja Antti Jedun = Duracell ;-) kans kattoon aamun lastenohjelmeja. Et semmost taas sillä x:aa. Nou nakerias.

kalastusta purjelaiwalta

http://www.vivanyhdistys.com/

ma 15. elokuuta pakkauduin muiden (Annika, Hanna, Lare ja Tero) Jäkestä lähtijöiden autoon mukaan kohti Kotkaa jossa M/aux VIVAN, puinen, kaksimastoinen apukonein varustettu kaljaasi odotti matkustajiaan nousemaan laiwaan yhexän pintaan kohti torstaina 18.elokuuta n. klo 17 lähtöpaikkaan Kotkaan päättywälle purjehdus retkelle Suomenlahdella Kotkan/Haminan edustan saaristossa. Nopeesti meni matka ku rallikuski Hanna oli puikoissa ja meitsi nukku luottawaisin mielin lähes koko matkan. Ja hups, hetkesä perillä.

 
Kaikkiaan mukaan lähti 22 matkustajaa + 3 laiwan wakituista miehistön jäseniä Sepe kapu, Emmi ja Mikko laiwatyttö/-poika. No meistä matkustajista muodostettiin kyllä osa miehistöä, 3 ryhmää, joten ei se mikään ihan löhölaiwailu ollut. 1. ryhmä huolehti keulapurjeista, 2. ryhmä isopurjeesta ja 3. ryhmä johon meitsi kuului, mesaanipurjeesta.

Wahtiwuorot ympäri woorokauden. Kolmosen woorot 08:00 - 12:00 ja 20:00 - 24:00. Wahtiwuoron jälkeen oli "täys" wapaus lepoon seuraawat neljä tuntii ellei purjeita reiwailtu. Ehti ottaa tirsat jos tuntu siltä. Wahtiwooron aikana ilmotettiin ajan kuluminen laiwakelloo kilauttamalla.

Tunti kax kilausta ja kulunu puol tuntii juksi kilaus. Elikkä wooron lopussa neljä x kax kilausta. Wooron alussa siis eka kilautus yx x.

Kapteeni Sepe laittoi meitit ennen lähtöä jo satamassa kuiwaharjoitteluun ennen merelle lähtöä. No siinä jotenkuten wetästiin purjeet ylös ja alas ja sit lähettiin moottorilla ajelulle. Jossain waiheessa nostettiin "oikeesti"  purjeet ja lähettiin wiilettään ihan hywää wauhtia. Kesti wissiin 15 mintsaa toi eka oikee nosto. Noei kowin kauaa wiiletetty purjeiden awulla ku kapu käski laskeen purjeet. Tuuli ihan liian kowa 12 m/s. No laskussakii meni wissiin ainakin se 15 mintsaa. Jälkeenpäin Sepe sano et oli ihan liian kowa tulikaste ekakertalaisille toi noin kowa tuuli. No eipähän laiwa kaatunu. Runkoon tuli jotain pientä feeluu. Mut se ei ollu meitin wika.







Enmpä muista nostettinko ja laskettiinko enää purjeita

 

mut rantauduttiin jonnekkii saaren kupeeseen kuuwentoista maissa. Maihinnoususilta paikalleen,

laiwan oma sauna lämpeen
























ja ylöskiipeemistikkaat uimareille paikalleen.

Kahwia, pullaa, kaakkua, kexejä koko aikasti tarjolla, myös purjehteillessa.

Kunnon ruokaakii tietty syötiin päiwäsaikaan ja rantautumisten jälkeen illalla grilliherkkujen wuoro. Aamiainen ennen lähtöä seilaamaan, Siinä päiwärytmi.

Rantautumisen yhteydessä lewitettiin koko laiwan kannen peittäwä sadekatos jonka alla pysty ihan    hywin seisomaan ja käwelemään katoxen estämättä. Monet nukkuiwat makuupusseissa öön kannella.

Ja jotku riippukeinusa/-matosa, ihan miten kekäkii haluaa sanowa. Meitsilläkii oli mahollisuus wika öö keinutella waan jäipä tekemättä. Aakella oli kax keinutinta maukana ja toinen olis ollu wikan öön wapaana ja mulle tarjottuna waan jäipä tekemättä . Ehkäpä harmi. En tiiä, Enkä sure. Mukawaa oli muutenkii.

Ja aamulla katos kasaan. Tosta esteettömästä käwelystä alakerrassa, se waati nöyrtymistä. Eikä meinannu onnnaa meitsiltä, unohti ainaskii neljästi nöyrtyy (=kumartuu) tullessaan ruokailu-/oleskelu-/nukkumatilaan, siinä ku oli iha tahallaan madallettu kohta. Komeet  patit ottasa ku kumahti oikeen wauhdilla. Ei pystyny lippista pistään puupään soojax. Iha oikein. Mitäs en oppinu kerrasta.



Ekalla rantautumispaikalla käwin wakoilemassa mahdolliseja lirkkirantoja ja niitä oli jonkin matkan päästä laiwasta kummallakin puolen. Luonto oli kans iha wertaansa wailla.

Siinä wahtiwuoroni loppumista ootellessa Laren kanssa pilkittiin laiwan reunan wierestä särkee, pasurii ja pientä appoo. Ei suurta innostusta ollu kaloilla.

Karkuun päässeen silmienwäli

Pari kawerii käwäs onkimasssa rantakallioilta, heilläkään ei suurta menestystä. Illan mittaan wälkkyi taiwaalla elosalamoita ilman jyrinää, ilman sateita. No sit ku tuli meitsin aika lähtee lirkkiin käwelin kiertäen korkeat rantakalliot puolen kilsan päässä olewalle kiwikkorannalle. Waan tuli tosi nopee wilkasu ku rupes räiskimään ja sataan niinku ensin tihkumalla ja sit tietty enempi. Eiku takas laiwalle, ei nähny weden pinnan rikkoutuessa yhtikäs mitään kaloja. No sen öön salamoi ja satoi ihan kunnolla.

Aamulla aamiainen (kuten muinakin aamuina) ennen seilaamaan lähtöö. Purjeita nosteltiin ja laskettiin tilanteeen mukaan. Siinä päiwä meni kannella maisemeja tsiikaillen  tai sisätiloissa oleskellen hereillä tai horteessa.

Seilatessa oli reelinkillä istuminen kölin alta wedon uhalla kielletty. No muutaman x:n kapu megaffoonilla töräytti perse pois käskyn.








Kunnon kuhmun sain kun kapu Sepe kuulutti ollessani alhaalla lepäilemäsä et nyt tuu Wesa kannelle, mennään riittäwän lähelle sitä kalasääsken pesää et saat kuwan siitä ja ehkä böödistäkii. No pitkä putki äkkiä kameraan ja lähöx ja PAM, otsa aiemmin mainittuun ansaan, hywä et taju ei lähteny. Selwiydyin kuitennii kannella ja räpsäilin kuweja. Kiitoxet Sepelle. Oltiin edellisen iltana juteltu asiasta, hän kun tuns seudun ja pesän sijainnin.

Myöhemmin päiwällä käwästiiin yhessä saaressa jossa oli kiska ja kauppa. Onnex kapu ootti sen werta et kauppa aukes n. klo 14:00 ku kiskast ei saanu kaikkee tarwittawaa. Hereillä ollessa läppä lens kiitettäwästi (joidenkin) seilaajien kesken, Hywä fiilinki warsinkin ku hiukka tutustu muuhun porukkaan. Eihän kaikki meistä oo herwottomeja läppäkoneita, jotkut aika hiljaseja kuten meitsi. Täytyy huomioda ja kunnioittaa sitä. Woi ku osaiskii riittäwästi, siis meikaläinen. No tuli sit taas aika rantautua, tällä kertaa johonkii pieneen wieraswenelaituriin, tai oli niit kai kolme siin paikkaa. Salakkaa wilis pinnassa aiwan kamalasti, Ajatus niitä saalistaweista apoista tai waikka kuheista kutkutti. Mut saalislistaan weneestä tai laiturilta ei tullu muuta lisää ku kiiske. Käwin taas wakoilemassa  rantoja ja nyt oli  lupaawan tuntusta monta sataa metriå. Mut tuuli ihan liikaa. Elättelin toiwetta et ööx tyyntyis.

No iltagrillauxen jälkeen ku olin wiel saanu muulta ryhmältä täytellisen wapautuxen wahtiwoorosta sinä iltana päästäxeni lirkkimään lähettiin Laren kans tarkasteleen tilannetta. Tuuli oli wieläkin aika nawakka. Löyty tuulensuojaaki, mut siel oli waan pinta-/wäliwedessä uiwaa kalanpoikasta. Yhen isomman koukutin. Ehkäpä mutu ?.

Pohjassa ei näkyny tokoista minkäänlaista hawaintoja. Lareki kyl warmaan osas kattoo oikeella tawalla ku oli just nostellu niitä pienejä kivennooliaisiikiii ku wanha tekijä. Ja sit se tuttu juttu mitä ei siis pitäis enää missään nimesä tehä. Menin liian sywälle ja wuorelliset saappat hörppäs wettä ja sisällä olewat pakxut olohousut kastu. Kax päiwää kuiwateltiin. Kuei siis nii sywällä ei oo niitä tokkoja ja muita saalislistan kohteita. Koskahan ma opin. Mut sit taas tuuli koweni ja pientä tihkuu rupes tuleen taiwaalta. Siispä laiwaan. Woi woi.

No aamulla taas wiien kuuen tietämillä wääntäytyminen sisätilojen nukkumapaikkojen yläritsillä

(warasin heti ekana omani ennen ku muut kerkes tosi itsekkäästi kuten meitsillä on tapana) alas ja katsastamaan wisujen aamusööntihalukkuutta. Ei ihmeitä. Appoo, särkee, pasurii, eikä paljoo.

Päiwällä käwästiin Klamilassa tyhjentämässä sankkitankki ja ottamassa lisää juomakelposta wettä. Ja etittiin kaupaa kahenkin ryhmän woimin. Ei löywetty. Molemmat ryhmät eri reittejä pitkin ja lopetetiin liian aikasin käwelymme. No laiwatyttö Emmi haki sit tarwitsewille lisää tupakkia.

Hän ties mis kauppa oli. Ja sit taas seilailtiin jossain.

Kapu warmaan ties missä mut tais ollakii ainoo. Illalla taas parkkiin ja tällä parkilla rupeskii illalla löytyyn kaljaasin weerestä ihan kunnon kokosta appoo.

Onnex oma kesän enkkakii nous kolomen metrin ilmamatkasta huolimatta kannelle, 32 cm pitkä appo.

Pikkasen jäniitti et putooko. 0,12 kuitu jo jonkin werran pureutui kätöseeni nostossa. Punnitusta ei tehty. Ei ollu "riittäwän" ISO. Kapu = Sepe, Emmi, Mikko, Aake ja Hannukii kokeili onneaan.

Jokainen tais saaha apponsa tai pari/muutaman. Siinä sit wahtiwooro loppuun ja woorokauwen waihtuessa tutumaan ja wähä ennen aamukuutta taas kokeilemaan aamusyöntihalukkuutta. Waan isot oliwat pois uineet. Harmi.
Halukkaille oli opastettu maisemakierros aamupäiwän aikana. Kipeetä särkewää wasenta nilkkaani tekosyynä käyttäen jäin botskiin ja wetäsin upeet tirsat.

Keli oli sen werta kowa et ku jatkettiin matkaa puoliltapäiwin ajeltiin koneella Kotkaan ja kotimatka autolla Jäkeen alkoi, Saunaan ja nukkumaan. Liewähköö uniwelkaa kuittaamaan. Ihana tunne.

Lahjattomuuteni estää minua kirjoittaen wälittämään muille kaikkea sitä mitä näiden neljän päiwän aikana tapahtui. Se waan pitäis itse kokea. Hieno oli reissu waik sääolot ei ihan parhaat olleet. Ja hywä fiilinki kuten aiemmin totesin. Uuwestaan lähtisin milloin waan (siis kesäaikaan). Et semmottii täl x:aa.

Mut iha pakko wiel laittaa tähän kaljaasin ohjaamosta (=F1) muutameja kuweja. Muutakii ku ruori.