... näillä houkutteleweilla sanoilla kutsussaan sai Tero meitsinkii täydentämään jälleen x:n pilkkimistaisteluwälineistöään tarkoituxena saada narrattua kuha tarttumaan tarjottuun petolliseen pelkästään tartuttamiseen tarkoitettuun teräweillä koukuilla warustettuun pilkkiin, pysty/tasuri, iha sama, ku waa tarttuis ja lähtemään kuhajahtiin Tuusulanmerelle 13. tammikuuta. Wiime talwi jäikin tän wesistön kohdalla meitsillä waan yhteen heti myös tammikuun alussa käwästyyn kairan terän purewuuden tarkastuxeen muutaman reijän tehden ilman saalista No se oli silloin, ny oli meininki toisenlainen, warma kuha tiedossa.
Kohteena (yhtenä) Vanhankylänniemen uimarannan tietämillä olewa kahexan metrin sywynen monttu jossa olimme aiwan warmoja kuhejen oleskelewan myös talwiaikana. Kesällä niitä sieltä paikan tietäwät (ei näwy sywyyskäyreissä, on nii kaponen ja lyhyt, waan kaikupa paljastaa) niitä jikittelewät pintaan. Tämän paikan löytämisen warmistamisexy myös Henkka joka paikan tietää ja weljensä Jussi myös oliwat lupautuneet mukaan suureen seikkailuun.
8:42 näytti kello kun oheinen eka reikäni oli walmiina wastaanottamaan sywyyxeistä nostelemejani kuheja. Teron kanssa aloitimme kuhastelun kuitenkin uimarannalta katsottuna jonkin matkan päässä Sarvikallion suuntaan, paikasta josta edellistalwena nostin kolme kuhilasta käwäsemään happea haukkaamaan. Myös Terolle kuhasaaalis mestasta oli tuttua juttua aiemmilta talweilta, tosin wuoseja sitten.
Tero kairaa
Waan eipä se kuha kummallakaan ekasta reijästä noussut joten eikun lisää reikää jäähän ja ettimään. Onnex oli jäällä hywä käwellä kun oli sopiwasti waan muutameja centtejä lumikerrosta jään päällä. Ja jäätä turwallisen paxusti, 30 - 40 cnt, jalkojemme ja hyisen weden wälissä. Pakkastakin oli wähenmpi mitä ennustettu waan wiimaa oli. Pitemmän päälle rupes hiukka wiluttamaan josei liikkunu ja touhunnu lisää reikejä. Ja niitähän touhusteltiin. Ja odoteltiin tärppejä. Joita ei tullut. Henkan ja Jussin ilmestyttyä myös jäälle oltiin jo hiljalleen siirrytty kohti noin tasan täsmälleen suurinpiirtein tarkasti tiedossa olewaa monttua. Onnex Terolla on kewyt kannettava luotari jolla sywyydet näkyy. Tänään tosin jäi himppeen. No kyllähän se neljään mieheen löytyy. Joo, wiittä metrii parhaat siimapituudet kohti pohjaa, ei enenmpejä. Warmaan oli monttu ainaskii jollain tosi lähellä waan ei waa osunu just kohalleen. Eikä kyl kuhatkaa.
Kaukana olewat werkon nosto puuheissa olewat miehetki aikanaan palasiwat ohitsemme rantsuun. Ja saaliina muutameja kuheja. Ei kuitenkaan sinne lähetty. Etittiin monttua. Eikä löywetty. No Tero sit jossain waihees ilmotti lähtewänsä kohti Tuusulanmeren osaa joka on Vähäjärwexi nimetty ja ettiwänsä isot appurat sieltä matalammasta. Läxin siitä sitten minäkii jonkin ajan kuluttua pysähtyen ehkäpä juuri niille paikoille josta jo silloin kun jo muinaiset foinikialiset ..., tai ei ny iha nii kauwan mut kauwan sitten joskus woitin junnusarjassa Jäken kaupunkin pilkkimestaruuden ja seuraawana wuonna olin kolmas. Sillon muuten tuli Tuusulanmerestä kalaa iha eri tawalla ku nykywään. Nyei tullu mitää. Teron luo päästyäni kuulin saman stoorin, ei ollu Terollakaa saalista. Henkka ja Jussikii näyttiwät luowuttawan ja käweliwät montunetsintäpaikalta rantsuu päin.
Wihowiimoisena kikkawitosena uiteltiin uimalaitureiden wieressä morrejamme edes yhden saalissintin toiwossa. Aiemmin toiminut. Waan ei tänään. Et silleen otsikon mukaan meni se päiwä ky yhen aikaan lopettelimme mekin; kuhan waa pilkittiin, waan ei kuhaa saatu, eikä muutakaa. Paitsi munapataa. Semmosta se on, kalastus, wälillä. Kuhan waa kalastetaan/pilkitään :-).
6. tammikuuta oli aika meitsin lähtee kauden 12/13 ekoille jäille. Pilkkimiseen kowasti kalastusmuotona tykästynyt kawerini Tero oli saanut mukaan halukkaista lähtijöistä sopiwan kokosen kisaryhmän, JunioriTeam (Olli ja Tero) ja Ikämiehet (Jari ja meitsi) kohteena Pernajanmeren tuttu paikka joka on waihtelewasti suonut siellä käyneille saaliiksi appoo ja haukeja. Samat lajit nytkin etusijaisesti siinteliwät werkkokalwoillamme. Paikalle saawuimme sopiwasti hiukka ennen klo yhexää ja eiku ekax kohti kuwassakin näkywejä ruohikon reunoja touhuumaan kuuwen tuuman reikejä walmiix möyhenmpää käyttöä warten. Warmaan wiitisenkymmentä awantoo sinne jäi urakan jälkeen rauhottumaan hetkex ja keräämään haukeja ihmettelemään lisääntynyttä waloisuutta waltakunnassansa.
Olli jäi sinne ruohikon lähistölle ja met muut suunnattiin kohti tuttua pientä luotoa jonka
ympäriltä eri etäisyyxeiltä on tullut aika kiwastikkii kotiin wietäwää apon lihaa. Alku oli iha lupaava, alotussyöttinä käyttämääni Nilsun tasuriin tarttu het toiselta reijältä ihan kiwan kokonen appo. Tähän mennessä kauden suurein, Airistolt tuli waa kukkoappoi.
No sen jälkeen olikii meitsillä sit aikasti pitkän aikaa tosi hiljasta. Ei tullu tärppejä tasuriin. Tero appojen nostelun lomassa ehti nostaa hauwenkii, joka x tainnu olla näin, ennenku ehittiin warsinaisille haukiapajeille. Pystypilkkiin waihto rupes harwaxeltaan taas antaan meitsillekii edes jonkun werran ajankulua ku sai aina pari appoo per reikä irrotella koukusta. Ei iha ehtiny pitkästyyn koko touhuun. Pari tuntii ku oli kulunu ni suunnattiin kohti haukisaaleita.
Ollin eka
Jari ja Tero alotteli heijän tekemeistään reijeistä ja Olli ja meitsi wuorottain "omeistamme" pudottamaan Räsästä houkuttelemaan iskuun paikalla oleweja petoja. Muutaman reijän jälkeen tuntu meitsin wawassa ihan reippaan tuntunen tärsky ja ihan tukewa tähän tarkotuxeen suunniteltu wapa hetken tärisi nostaen adrenaliinitasoo. Waan irtoshan se ennen ku sain ees reikään nostettuu. Woi ällö. Noeiku jatkamaan. Pari reikää möyhemmin Olli nosti näkösälle takas päästettäwän puikulan. Jari ja Terokii tuliwat seuraamme omeilta tyhjeiltä reijeiltä. Meitsii jäi sen werta kaiweleen se karkuun päässy et suuntasin takas samalle reijälle ja pudotin Räsäsen jään alle. Jaeiku saman tien taas tömäkkä tempasu ja sen werta kauwan oli tärinää et ehtisin jo kuuluttaa etnysse nousee ku ilmeisesti uistimen koukku tarttu reijän reunaan tai jotain muuta, sou wot, irti pääs sekii. Ne methän emme lannistuneet waan kiertelimme wielä uudemman x:n ekalla kierrroxella tyhjeixi osoittautuneita reikejä. Kyl kannatti. Ollilla nappas iha kunnolla ja Tero meni apuun warmuudex nostokoukun kera ja sieltähän se nousi, reissumme kolmas hauki. Arwioitiin siinä hemmon paino johonkin neljään kiloon.
Ollin toka
Pitihän se siitä sit wielä wierestä kokeilla ja parin reijän päästä onnistuin sit minäkii nostamaan oman haukeni, nelkytkuus centtii pitkän jätin. Eiku kaswamaan.
Keli oli kaunis ja jäällä hywä käwellä, muutama centti lunta, paikka paikoin lähes lumetonta jäätä eikä kellokaa ollu ku puolen päiwän tietämissä, siispä uuwemman x:n appojen jallituxeen ja antamaan aikaa uuseille hauweille löytää odotuspaikat. Siinä sitte hajaannuttiin ite kukanenkii oman waistonsa ajamana eri puolille Pernajanmerta kokeilemaan missä sen päiwän apot, ne isot, waltaweina parweina löytys. No en päässy kelleen ilmottaa tämmöstä ilosanomaa eikä kekään muukaan tällä x:aa törmänny tämmöseen miellyttäwään löytöön.
Pari tuntii siinä taas nopsaan aikaa wierähti ja ruwettiin ite kukanenkii hinaamaan ahtereitamme ja haukijallituswälineitä kohti uutta kokeilukierrosta. No ennen ku ite kerkesin mestoille ni Olli sielt huus et "Taisin Wesa nostaa sen "sun ?" hauwen". Kysyin et onx siin reijän kohalla lumeen weetty näkösälle ruxi. No olihan se siinä, sama reikä mist olin onnannu kax x:aa päästämään karkuun jonkun wedenelän, elikkä luultawasti hauwen. Ollin arwion mukaa jäi wähä alle kilon joten ei onnex jääny kaiwertaan kauheen pahasti :-). Eli Ollille jo kolmas hauki täl reissul. Ei kai kauheen heikosti. No muilla ei sit tullu walitettawasti ees tärppei. Täl x:aa oli outoo se et meitsil ei jääny yhtään uistetta merenpohjaan. Yleensä oon kax sinne saanu jonnekin tarttuun eikä yhtään haukee. Ny tuli ees ys puikula. Ens x:ll sitte tositoimeen. Kewäämmällä. Eikä N-8 pudonnu kairanreijästä Pernajanmeren pohjaan. Kello tais lähennellä kolmee ja kun ne apot ei ollu siihenkää mennessä suosiolla antautunu ni me kans lopetettiin touhu tällä reissulla siihen ja jätettiin paikkarauhaan seuraawaa wierailuamme warten. Tais "kisa" mennä Junioreitten woitox.
jo syxyn mateilukeikalla Anan ja Paula Orvokin kans päätettiin et uusitaan noin woos sit tehty wuoden waihteen wastaanotto kalastellen jälleen Airistolla. Plussana (ainoona ?) yx lisäpäiwä edelliseen oleiluun. Möxän warauxesta asti katselin epäsäännöllisin wälein paikan sääennusteita ja waikka wäliin tuli pakkaspäiwejäkii ni kowat tuulet saiwat meitsin lähes satakybäwakuuttuneex et jäille ei päästä. No kaira mukaan tietty jos toisin olis, waik sit joutuis laiturin wiereen tekeen awantoja jos jää ei kestä pilkkijän kewyttä olemusta. No sateisen aamu seiskalta Jäkestä alkaneen matkan päätteex perillä yhentoista aikaan wastaanotti just samat olosuhteet ku koko matkan ajan, sumua, lähes tihkusadetta ja tuulta. Täs kohtaa hommelit wiel suht koht hywin, mutku pääsin kuwan oikeassa reunassa laiturin wiereen ilmestyneen lotjan wiereen ni koko karwas kohtalo paljastui kaikessa kauheudessaan. Siellä toudella tuuli.
No onnex oli mukanassa tuli(märkä)kasteessa uusi kellupuku joka pelastitilannetta totaalikatastroofilta. Siinä Tarantelloja (Duracell, Paula Orvokki ja Ana) ootellessa eiku pyyntöä sywyyxeihin, pohjimmaisena Merisepe-pilkkiin siimatapsilla solmittu koukku missä mojowa nippu matoja houkutteena, ja Sepen yläpuolella wiel kas koukkuu siwutapsis höystettynä punasella pärkäspoikasella muiden (kuore, ahven, särki, ?) kalojen koukuttamisex. No siin ei kauwaa menny ku kewytrakenteinen herkkä wapani wälitti oikean kätöseni tuntohermokkeisiin wärinää, elikkä siwutapsis joku muu kala, ei simppuu pohjasyötis. Just niihän se olikii, appo siwutapsis punasen syötin pettämänä. Niitä appoja sit tuli waik paikkaaki waihto siihen malliin et aattelin jo nykästä ne siwutapsit huitsin Newadaan ku ainasti piti olla kelaamas niitä ylös, eihän ne simppusyötit kerenny oleen paikallaan warsinaista kohdekalaa warten. No sit ennen ku ehin tätä operaatioo tehä ni tuntu nykäsyä tehdessä "tuttu" raskas paino ilman mitää ylimäärästä hienosteluu ja wärinää. Siispä kuitenkin pientä jännitettä Wesan kropassa tuntien pilkin ja siinä hywin oletettawasti kiinni olewan jonkun saaliin kelausta kohti pintaa samalla katse sywyyxiin kohdistuen koska ja mitä sieltä aikanaan lähellä pintaa kirkkaassa wedessä näkyisi. Ja sieltä se wajaan tunnin kalastelun jälkeen nousi suu appoawoimena harmaa selkä ja walkea watsa wälkkyen matonipun pettämänä reisun eka härkäsimppu, Myoxocephalus quadricornis.
On se waa nii kaunis. No tokihan piti Analle textari heittää, oliwatten ruokatauolla eräällä huoltamolla sitä tarkemmin tässä mainostamatta. Pyysi jättämään muutaman heillekin, en uskaltanut moista luwata ;-).
Siinä odottelessa mainiossa Suomen suwisäässä jatkoin naatiskellen siwutapseihin tarttuneiden appojen irrotteluu näpit hiukka kohmeesa, en poistanut niitä tapseja norsseja ootellessa. Ja tuli siel sit taas jonkun ajan kuluttuu taas yx appoawoinkii, ei siis appo. Kylä tohon suuhun mahtuu. Sinä pänä yleensä hanakasti siwutapsiin asetettuihin syötteihin tarttuwat norssit elikkä kuoreet loistiwat täysin poisssaolollaan. No wielä siinä ennen Tarantellojen saapuessa pelipaikoille noin neljäntoista aikoihin pääsin ikuistamaan yhden pedon liikehdintää nostettuani hänet laiturille ihailtawaxi.
Ja onnasin muute wiel saamaan koko reissun ainoon särenkii, siis koko porukasta, jippjaijei.
Hawaitsin Tarantellojenkii saapumisen ja kokosin kamixejani siirtyäxeni samaan seurueeseen laitureita erottawan henkenwaarallisen ammottawan kuilun ylitte.
No siin meni niinku muutama mintsa ko taas kattelin heittiä päin ni eikös Paula Orvokki jo roikottanu ekaa simppuunsa ilmassa. Wälimatkasta ja kowasta tuulesta johtuen en kuullut iha takuuwarmasti ilmoille päässyttä noin wuos sitten tutuxi tullutta huudahdusta "TaDaa". On hän waan kowan luokan simputtaja. Siis noin kalastusmielessä. Päästyäni turwallisesti ylitte siinä sitten jatkettiin nelistään kalastelua höpisten mukaweja ja Duracellii kannustaen hankkimaan itsellensä elistä julmetun kauniista sarwipäästä.
Siinä kuitenkii meitsin syötistä kiinnostu taas yx yxilö. Ihmettelin ku kaiweskelin sywälle nielassua koukkua matonipun kera et mikä ihme siel nielus oikein o. Joku musta möhkäle. Noeiku pitkäkärkisillä pihdeillä ihmetys ulos. No sehä oli simpukka jonka sisältä läx wipeltään pois kolme katkaa. Lieneekö katkojen metästyxen himossa ottanu niitten suojapaikankii suuhunsa. Ilmeisesti.
Kello rupes lähenteleen jo wiittätoista ja Harry´s Pub mistä awaimet möxään noudetaan aukee klo kuustoist ni ruwettiin siin jo tekeen lähtöö ku x:n wiel erehty yx simppu tarjoomaani syöttiin. Waan tämäpä otti ylimpänä olewaan siwutapsiin. Ei uinukkaa pohjas tää hemmo, punane pärkäsentoukka kiinnosti enempi. Loput kalat päätettii sit jättää seuraawille päiwille ja Paraisille kauppan ostaan iltapalasta ja hakeen möxän awaimet et päästiin saunoon ja paistaan takkkatulen hiilloxes makkaraa. Sorry Paula Orvokki et sekotin makkarapaketit ja pistelin surutta nieluuni sun EI juustohiilloxet.
31.1.2012 aamul saatiin Anan kans ittemme naiswäkee aiemmin edustuskondixeen ja läximme hiippaileen kohti laitureita ihan siedettäwässä kelissä aamun waljettua yhexän kieppeillä.
Kymmene tienoilla oli eka simppu appojen jälkeen yläällä ja päätin waihtaa kewyenmpään warustuxeen, pieni INI-pilkki ja 0,12 siima. No appooha sillä pohjan tuntumasta tuli. Kivinilkkaa etiskelin waan en löytäny. Apot aina oxens tota uimarakkoonsa näkuwille. Toutaali groussi näky.
Oksensi ne muutakii, tämmösii katkoja. Jaku näit laitto koukkuun ni tärpii tuli heti eikä hetken kuluttua ja tömäkämpänä ku pärkasenpoikasiin. Siinä Anan kans waellettiin pitkin laiturii ettein kumpikii sen hetken kohdetta, Ana simppuu ja meitsi nilkkaa. No Ana sit sen omansa onnas löytään. Mut olihan warsinaista showta se ohuel siimal siinä tuules fisustaminen. Käsin ku kerit tärpin jälkeen siimaa ylös n. kybämetrii ja tuuli tarttu siihe wieden niinku joka suuntaan ni sehä oli kii aika monessa kohtaa laiturii ja laiturille iha tahallaa esteix laitettuja jotai wempeleitä. Jotai wiis mintsaa aina ennenku INI oli taas walmis kivinilkkaa tartuttaan. No olihan kokemus.
Ja meitsin INIin sattu exyyn reissun pienein simmppu. Siinä sitte Anan kans ruwettiin miettiin muittenkii lajejen kokeilemista. Kummallaki oli keltaset jigit mukana ja Ana rohkeena päätti ruweta kuhailemaan. Läx sit siitä wissiin saman tein sinne laiturin sanoisko rannemmalle osastolle, toiselle puolelle sitä railoo jonka ylitte yhessä olimme naiswäen mennen tullen awustaneet. Läxin siitä minäkii samoille maisemille ku Duracelli ja Paula Orvokkikii oliwatten muualle häipyneet. Wiittiny yxin olla. Ja siellähän jigittäjä Ana roikotti, mitäs muutakaan ku jigiin tarttunutta päiwän toista simppuaan. Toistaisexy reissun suurein, pömppömaha.
Siinä sitte wiel wähä aikaa yriteltiin ja Ana nappas toisen jigisimppunsa ja meitsi madoista luopumatta kans wiel yhen. Soli sit niinku hywä lopettaa ruokatauon ajax. Niinku tasapeliin, molemmilla kolome. Paitti et Anal oli suurein. No SW. Siispä Paraisille syömään ja ostamaan Paula Orvokille takas syömiäni makkaroitansa ja lisää Hartwall Original Vichy 0,33 l lasipulloja sisältöineen sauna- ja ruokajuomax ja jotai muutakii pientä.
Paraisilta palattuamme käwästiin wielä ku oli walosaa, pikkasen aikaa. laitureilla. Sinne warsin pian naiswäki jätti Anan ja meitsin pimenewään iltapäiwään yrittelemään waan nopeesti siitä meki lähettiin möxän lämpöö kohti.
Illalla pariin otteeseen käwästiin koko aikasti huononewassa kelissä paukauttaan (tai siis Ana oli paukauttaja, me muut kateltiin) Tarantellojen ostamat räjähteet ja takas möxän lämpöön.
Edelliseen wuodenwaihteeseen werrattuna ei kelleen tullu wähäisintäkään intoo lähtee wuorokauden/wuoden waihtuessa ulos yrittään mahollisimman nopeeta ekaa lajipinnaa. Tuuli nimittäin sen werta nawakasti ja lumimössöö muutaman metrin werran rannasta ulapalle päin et lirkkiminenkää ei ois onnannu. Eikä pohjalitkaan tärppiä wiittiny mennä odottaan semmoseen myräkkään. Siispä katsottuamme elokuwan, josta emme mitään lopulta wäsymyxestä kai ymmärtäneet, painuimme tutumaan ja odottamaan toiwottawasti parenmpaa keliä aamuxi.
Ja haaweexi jäi, se aamuinen parempi keli. Mut sinne waan painuttiin, Ana ja meitsi, yrittään. Hirrrrweeseen myräkkään.
Wähä ennen kymmentä. Surkeesta kelistä johtuen naiswäkee ei niinku ois yhtää wähenmpää kiinnostanu kalastella mut Ana sentään sai jonku werran armon aikaa wuoden ekaan lajipisteeseen. Ana jäi edellisen päiwän jigihotspottiin ja meitsi paineli tuuleen ja tuiskuun taas laiturin päähän ja siwutapsiin wuoden eka laji 10:15 appo ja puol tuntii möyhemmi härkäsimppu 10:45.
Soli sit siinä. Yhtä nopeesti kirjootettu tää wika päiwä ku kalastettukii.
Saatuani oman simppuni läxin pois laiwan suojasta kattoon mites Anal tilanne.
Ei näkyny, soitin et saitko jo omas wai kyllästyittekö.
No 10:09 oli jigillä noussu simppu ja eiku menox.
Sama meitsillä. Ei jaxanu siinä myräkässä enempejä.
Toiwoteltiin turwalliset kotomatkat ja loppuwuodet.
jospa taas pitäis listaa yllä lajeista joita onnistun tänä wuonna 2013 jallittamaan. Tulewatten saamisjärjestyxessä, lajikuwa warmaan monen osalta waihtuu ajan edetessä jos/kun tulee parempeja tunnistamista warten. Elikkä eka kuwa saamastani lajin edustajasta ei wälttämättä roiku mukana koko aikasti. Mutta tästä tänään lähdetään wiemään lajikalastuxen ilosanomaa omalta osaltani etiäpäin. Enmpä usko et tänäkään wuonna apinan raiwolla paineita puuttuweista lajeista keräten hampaat irwessä yritän jotain tiettyä lajilukumäärää tawoittaa. Joka tapauksessa warmaan tulee käytyä monenlaisessa eri paikassa ja kun sattuu flaxi ni tuleehan niitä eri lajejakii sitä kautta. Nauttimalla hetkeistä, näin mennään.
8:42 näytti kello kun oheinen eka reikäni oli walmiina wastaanottamaan sywyyxeistä nostelemejani kuheja. Teron kanssa aloitimme kuhastelun kuitenkin uimarannalta katsottuna jonkin matkan päässä Sarvikallion suuntaan, paikasta josta edellistalwena nostin kolme kuhilasta käwäsemään happea haukkaamaan. Myös Terolle kuhasaaalis mestasta oli tuttua juttua aiemmilta talweilta, tosin wuoseja sitten. 
