kuhan pilkin Tuusixella ...

... näillä houkutteleweilla sanoilla kutsussaan sai Tero meitsinkii täydentämään jälleen x:n pilkkimistaisteluwälineistöään tarkoituxena saada narrattua kuha tarttumaan tarjottuun petolliseen pelkästään tartuttamiseen tarkoitettuun teräweillä koukuilla warustettuun pilkkiin, pysty/tasuri, iha sama, ku waa tarttuis ja lähtemään kuhajahtiin Tuusulanmerelle 13. tammikuuta. Wiime talwi jäikin tän wesistön kohdalla meitsillä waan yhteen heti myös tammikuun alussa käwästyyn kairan terän purewuuden tarkastuxeen muutaman reijän tehden ilman saalista No se oli silloin, ny oli meininki toisenlainen, warma kuha tiedossa.

Kohteena (yhtenä) Vanhankylänniemen uimarannan tietämillä olewa kahexan metrin sywynen monttu jossa olimme aiwan warmoja kuhejen oleskelewan myös talwiaikana. Kesällä niitä sieltä paikan tietäwät (ei näwy sywyyskäyreissä, on nii kaponen ja lyhyt, waan kaikupa paljastaa) niitä jikittelewät pintaan. Tämän paikan löytämisen warmistamisexy myös Henkka joka paikan tietää ja weljensä Jussi myös oliwat lupautuneet mukaan suureen seikkailuun.

8:42 näytti kello kun oheinen eka reikäni oli walmiina wastaanottamaan sywyyxeistä nostelemejani kuheja. Teron kanssa aloitimme kuhastelun kuitenkin uimarannalta katsottuna jonkin matkan päässä Sarvikallion suuntaan, paikasta josta edellistalwena  nostin kolme kuhilasta käwäsemään happea haukkaamaan. Myös Terolle kuhasaaalis mestasta oli tuttua juttua aiemmilta talweilta, tosin wuoseja sitten.

Tero kairaa

Waan eipä se kuha kummallakaan ekasta reijästä noussut joten eikun lisää reikää jäähän ja ettimään. Onnex oli jäällä hywä käwellä kun oli sopiwasti waan muutameja centtejä lumikerrosta jään päällä. Ja jäätä turwallisen paxusti, 30 - 40 cnt, jalkojemme ja hyisen weden wälissä. Pakkastakin oli wähenmpi mitä ennustettu waan wiimaa oli.
Pitemmän päälle rupes hiukka wiluttamaan josei liikkunu ja touhunnu lisää reikejä. Ja niitähän touhusteltiin. Ja odoteltiin tärppejä. Joita ei tullut. Henkan ja Jussin ilmestyttyä myös jäälle oltiin jo hiljalleen siirrytty kohti noin tasan täsmälleen suurinpiirtein tarkasti tiedossa olewaa monttua. Onnex Terolla on kewyt kannettava luotari jolla sywyydet näkyy. Tänään tosin jäi himppeen. No kyllähän se neljään mieheen löytyy. Joo, wiittä metrii parhaat siimapituudet kohti pohjaa, ei enenmpejä. Warmaan oli monttu ainaskii jollain tosi lähellä waan ei waa osunu just kohalleen. Eikä kyl kuhatkaa.

Kaukana olewat werkon nosto puuheissa olewat miehetki aikanaan palasiwat ohitsemme rantsuun. Ja saaliina muutameja kuheja. Ei kuitenkaan sinne lähetty. Etittiin monttua. Eikä löywetty. No Tero sit jossain waihees ilmotti lähtewänsä kohti Tuusulanmeren osaa joka on Vähäjärwexi nimetty ja ettiwänsä isot appurat sieltä matalammasta. Läxin siitä sitten minäkii jonkin ajan kuluttua pysähtyen ehkäpä juuri niille paikoille josta jo silloin kun jo muinaiset foinikialiset ..., tai ei ny iha nii kauwan mut kauwan sitten joskus woitin junnusarjassa Jäken kaupunkin pilkkimestaruuden ja seuraawana wuonna olin kolmas. Sillon muuten tuli Tuusulanmerestä kalaa iha eri tawalla ku nykywään. Nyei tullu mitää. Teron luo päästyäni kuulin saman stoorin, ei ollu Terollakaa saalista. Henkka ja Jussikii näyttiwät luowuttawan ja käweliwät montunetsintäpaikalta rantsuu päin.

 



Wihowiimoisena kikkawitosena uiteltiin uimalaitureiden wieressä morrejamme edes yhden saalissintin toiwossa. Aiemmin toiminut. Waan ei tänään. Et silleen otsikon mukaan meni se päiwä ky yhen aikaan lopettelimme mekin; kuhan waa pilkittiin, waan ei kuhaa saatu, eikä muutakaa. Paitsi munapataa. Semmosta se on, kalastus, wälillä. Kuhan waa kalastetaan/pilkitään :-).