FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

arskaa Pellingissä ja Tuusulanmerellä

sunnuntaina 2.6.2013 lähettiin Teron kanssa Jäkestä 5:30 kohti Pellinkin mahtaweja kala-apajeja, siis ainaskii niinku eka katastus oisko jo appoparwet suut ammollaan. Seittemän pintaan alotettiin pitkähkö merimatka lossilla kohti hotspottii.



Jostain Tero sai päähänsä et kuus lajii o pwän tawote, waik hän ei warsinaisesti mikää himofongaaja oo, ja meikällläkii tää wuos on täysin wailla tawoitteita mutta mikäs siinä, kiwaha tämmönen wälitawote reisula o ola. Siispä siitä alottamaan sillan alta, pohjaongella, matosyötillä ekaa lajia, appo, pasuri, lahna, iha mikä waa yrittämään.


Tuolta wastarannan sillan wierustan kiwikosta alotettiin pyssytys, kowin oli hiljasta, tais sielt muutameja appoja nousta waan eiwät mitää isoja olleet. Jakuei niei, siitä sit noiden neljän siltapilareijen keskeltä takana häämöttäwään lahdukkaan yrittelemään. Tää kuwa hämää wähästi tota aikajanaa ku taitaa meikän wawan kärki jo näkyy tosa wasemmalla. Tänne puolelle siirryttiin sit lopettelemaan reisuamme. Noei mennä wiel asioitten eelle.


Sieltä Tero sit nappas siihen asti reisun isoimman hemmon, lahnan. Olisko ollu jo neljäs laji. Appo, särki ja pasuri tais olla jo nostettuna.



















Tässä kohin jonku aikaa yriteltiin saada saalista waan kuei niei tässäkään, mitää mainittawaa. Pikku appoo. Siispä suunta tästä kuwan wasemman reunan ulkopuolelle kohti rantakaislikossa olewaa rantakallion palasella warustettua kalastelureikää. Siellä Teron wirpatessa saatiin näköhawainto uistetta rantaweteen seuranneesta hakista, waan ei ollut riittäwän nälkäinen tarttuaxeen.

No joo, siitä himpsittiin sitte sinne jo tossa storyni alussa mainitsemalleni sillan toisen puolen kiwikolle kattomaan josko siellä tapahtus jotain mainittawanmpaa. No Tero nosti ja päästi takasinkii nii nopeesti etten ees kerenny kuwaa ottaa jonku semmosen pari kikosen hakin, laji nro wiis. Yhtä uupu.


Pasurii nous, piti oikeen kahesta suunnasta ottaa jälkipolweille dokumenttii.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Wielä siinä sit Tero kexi et mennään yrittään läheiseltä laiturilta kokeileen josko sen ympärillä/alla lymyilis semmosii mukaan otettaweja appoja. Tähän asti kaikki oli saanu lennähtää takas kaswamaan. No ei tuntunu sielläkään olewan. Meikän kohoo wietiin wälillä aikasti lujaa wauhtia kohti meren pohjaa waan mitään ei noussu noston mukanassa weden pinnan yläpuolelle. Siis enstex, kunnes rupes ilmaan asti madossa roikkuwejen kolmipiikkejen puruwoima heikkeneen ja putosiwat takas weteen. No niitähän sitten oli ja aikasti paljon. Jaeiku autolta, jonka olin jo käyny hakemassa lähemmäs, hakeen pienenmpi koukkunen onkitsydeemi. Ja awot, hetki wain ja reisun kuudes laji oli tosiasia.
 


 Kahen aikaan sitte luowutettiin ja kotomatka alko.
 
Siinä jossain waiheessa päiwää oli Tarantella Analta tullu wiesti et; tseins of plääns, nou Lempäälä todei. Katepalin laawun wirtausten sulkavejen liitsillä metästys oli waihtunu Tuusulanmeren rantakalasteluun; nakerias ja karppi ajatuxeina. Lupasin ainaskii käydä moikkaamassa. Joo, no sehän sitte weny se moikkaaminen, wähä.
 
 
Siellähän se Antti istuskeli warjossa ja antoi silloin kun tulin jonkun ulkomaalaisen hemmon nykii pasurii ja muuta särkikalaa semmosella rakettitouhulla ylös weestä et iha hirwitti. Jos ois koukku irronnu ni ois kalat lentäny puolen kilometrin päässä takana olewan Prisman kalatiskille. Sen werta oli riwakka nykäsy äijällä. Pasurikatapultix Ana hänet nimes. Pasurii nous nimittäin, ja wauhdilla kuten kirjoitin. No joutu Antti sit wälillä nauttiin aurinkon paisteestakii ku piti syöttejä korjailla. Oli Tompalla käyny ostoxilla; pellettii, rikii, dippii ja kaikkee muuta kiwaa. Karppi tosissaan mielessä. Ja nakerias, syöttikalaa nous hywästi, ei tarwinnu käywä ostamassa. Meikä tosin käwi Prismassa ennen kuutta ostamassa makeeta pakastemaissii ku Analla oli waa purkkimaissii suolaliemessä mukanassa. En tiiä mikä suuri merkittäwä sexuaalinen ero niillä oikeesti on (joku pliis kertokaa) mut en ite waa usko et särkikala tykkää suolaliemessä uitetusta enenmpi ku makeesta. Ja makeeta oon ite tottunu käyttään, et six käwäsin ostoxilla, suom. huom.
 
 
Itekkii nautiskelin kauniista ja kuumastakin kesäsäästä ootellen josko tarjoomaani syöttiin sattuis joku iso särkikala nappaamaan, waan ei napannu, päiwällä. No aikanaan yhexän jälkeen päästiin Anan kanssa nauttimaan toudella upeesta aurinkon painumisesta Tuusulanmerta ympäröiwän puuston alapuolelle ja tosi metsästys saattoi alkaa.
Ana päätti ruweta keskittyyn sen nakeriaan koukutuxeen ja kalanpalaa rupes oleen joka koukussa.
 



 


 
 
 
 
 
 
 
 
Meikä jatko karpin metästystä heittokohon alla tarjottawalla herkulla. Pikkasen kuwaa pimeemmällä hetkellä wälillä näytti siltä et walotikulla warustettu koho liikahteli ja kyllähän sinne sai wälillä uutta syöttii pistää. Kahteen asti olin Analle sanonut et woin olla mukanassa mut sit pitää mennä nukkuun, aamulla herätys sowittujen menojen takia. Wähä unta ennen päiwän touhuja pitää saada.
 
Joskus ehkä wähä jälkeen yhen homma meinas mennä mielenkiintosexy. Jotenki pikkasen syrjäsilmäkulmalla hawaitsin jotain tapahtuwan aiwan kohoni lähellä. Kun ehdin tarkentamaan katseeni, oli jäljellä ainoastaan hieno wedessä lewiäwä rengas kalan pintomisen johdosta. Ana wannoi ja wakuutti katsoneensa oikeaan aikaan ja juuri oikeaan suuntaan eli koholleni ja nähneensä xx centtii pitkän ja x centtii korkean kalan selkäewän uineen kohoni ohi sitä liikauttaen. Ja mitäpä minä tätä hawaintoa mitään epäilemään, sen werta monta x:aa oon tänä kesänä karpeista saanut näköhawaintoja samalla paikalla. No pikkasen ainaskii meikällä jännitys kohosi.
 
No mitään jatkotoimeja ei tapahtunut niin päätin tarkastaa syötin, ei ollut syöttiä, lienee karppi uinut syötittömän koukun ohi. No eipä noi takuuwarmasti tartu waikka olisi syöttikin paikallaan mutta kait se parantaa mahdollisuuxeja. Siispä syöttiä koukkuun ja walmiusasemiin odottamaan. Ja heti kohta rupes koho elämään. Waan semmosta pomppimista se oli et siel mitää karppia woinu olla, ja sorvahan sieltä sit nousi. Siihen syöttiin enää mikää karppi ehi jos sorvat on paikalla hereillä. Tais siitä uudella syötillä nousta toinenki sorva. Soli sit siinä. Kello oli jo pikkasen yli itselleni asetetun tutumaanmenoajan ja päätin sowitusti lopettaa pelin siihen. Saman teki Ana. Sowittiin uusinta myöhemmin kesällä, pwm jäi auki. Nou karppi, nou nakerias, tällä x:aa, joku toinen x takuuwarmana, ainakii toinen laji. Siis noista kahesta. Wähemmän pasurii :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti