herätyxejä

wuoden 2013 eka karppikeikka onnistui siis aiwan yli odotusten, hienoja moneja näköhawaintoja ja yx hemmo wielä rannalle asti ikuistettawaxi. Ja kun tässä "wapaalla" ollessa ei oo mitää waikeuxeja nousta aikaseen aamusella, ni mielummin teen jotain järkewää sen sijaan, että herättyäni jo walosan (tai ainaskii melkein) tultua yritän wäkiseltään yritellä hatutuskäyrän noustessa nukutella. Ja mikäpä järkewänmpää ku polkasta Punto käyntiin ja surauttaa hywin lähellä olewalle kotomerelle, Tuusulanmerelle, sen Pohjois-rannikolle katsastamaan eri kalalejen syöntihalukkuutta. No rehellisesti täsä kirjoitettakoon et kyl ekan karppikeikan jälkeisellä wkolla kolme seuraawaa käwäsyä tähtäs uuden karpin rantauttamiseen.

Useimmiten aamut oliwat jonnin werran sumuiseja mutta ei kuitenkaan mitään Lontoon rokkaa joten kyllä taas sai noina aamuina kokea walwomisen arwoista juttua. Karpit taas harwaxeltaan kiusataxeen meikää, päättiwät näyttää wilauxeja itsestään sen werta lähellä rantsuu et ei ollut mitään waikeutta erottaa toisistaan paikalla wieraileweja suomu- ja peilikarppeja toisistaan. Ui niitä tosin siellä kauempanakin, parikyt metrii rantsusta näyttäen ewejään pinnan yläpuolella matkalla kenties paikkaan jossa niitä on jopa tätä koordinaattia enenmpikii. Waan laiskana en jaxa lähtee ettimään.

Siellä wilaus kaakana waeltawasta ewästä jonka alapuolella melkoisella warmuudella on myös ihan kokonainen karpin kroppa. Pikkasen tarkennus kesti joten waa wilaus jäi tallennuxeen ennen sukellusta meren mataliin sywyyxiin.

Oli niitä tosiaan siinä pörräämässä lähenmpänäkin, yx peilikarppi päätti eräänä aamuna kiusata meikää oikeen kunnolla. Eka hawainto jäi tallentamatta kun oli kiirus yrittää saada hemmo rantautettua. Waan ei tää meikän yrityxeistä paljoo perustanu, käänteli hermistuneena päätään ku warowaisesti asettelin mielestäni toutaalisen wastustamatonta syöttiä hänen näkymättömissä mutta oletettawasti kohdallaan olewan suunsa eteen. Kunnes hermostui ja ällöttäwän hitaasti ja majesteetillisesti jatkoi matkaansa luoteeseen häwiten sitten näkywistä sameaan weteen.

Waan eipä kulunut warmaan kun kymmenisen mintsaa kun herkeämättömän tarkkailuni ansioista näin noin kymmenen metrin päässä juuri samassa suunassa mihin näkemäni hemmo oli suunnannut uudestaan peilikarpin; samaa kokoluokkaa, luultawasti sama hemmo. Siinä se yhen puskan juurella lökötteli.

Siihen asti kun häiritsin liikaa, ja siitä suunta luoteeseen. Siitä suunnasta sitten wielä yx hawainto peilikarpista, jälleen yhen puskan juurella ärsyttäwästi näkywissä itteensä houkuttelewasti heilutellen. Täl x:aa jätin pyyntöwälineet iha kaikesa rauhasa lojumaan nurtsille ja hiipisin hiljalleen kuin apassi, navajo tai joku muu äänettömästi kulkien osaawa inkkari kohti kalaa. Ja metsästyswälineenä olewasta kamerasta witeointitoiminto päälle ja ikuistamaan hienoo kalaa. Oli aikasti moista nautintoo.

Joka aamuna oli useita näköhawaintoja paikalla uiskenteleweista karpeista waan jäiwät noina aamuina rantauttamatta, onnex jotain tuli.

kilokaxsataa

Ja ku aurinko kunnolla rupes paistaan meren pintaan elämä loppu, tai siis söönti ja oli aika hakee Punto lastauxeen parkkixelt aja liwahtaa muutaman tunnin onkiskelun päättex torikahwilaan kaffenautinnolle.