kewätnakerias

QUOTE; "Kävin luokkani kanssa (19 oppilasta) tänään ongella. Paikkana oli Tuusulanjärvi. Saatiin kiiskejä, ahvenia, pasureita, sorvia, särkiä, lahna ja ankerias. Ihan hyvä reissu ja vielä sai palkkaakin tuollaiselta työpäivältä. Vois siis olla huonomminkin."

Ylläolewa somessa kalakawerini Arin julkaisema texti kiinnitti melkoisesti huomiotani toukokuun 27. pänä, nakerias päiwänwalossa, no ennenkin olen sen jopa itse liwenä, wäreissä todistanut, Tuusulanmereltä, normimato-ongella, wierestä katsoin kun Käpylän Jari pari kesää sitten tempas kärmeen rantsunurmikolle. Mutta toukokuussa, yleensä kesäkuun puoliwälin jälkeen wasta ruwetaan suunnitteleen nakeriasmetästystä. Tai siis ainaskii meikä ja tuntemani kalastuxen harrastajat.

Tästä kiinnostuneena ja tietty innostuneena päätin tehdä walmisteluja ja läxin syöttimetsälle samana pänä tuttuun matokompostiin katsastamaan josko sieltä muutameja kunnon nakeriaskasiaiseja suostuisi antautumaan tulewaan (joskus) yhteistyöhön nakeriaan koukuttamisessa. Ja kiwa kiwa, löytyhän niitä. Siispä talteen kylmiöön tulewaa käyttöä warten.

No sepä tilaisuus kasiaisille tulikin aikasti nopeesti, ei nukututtanu iltasella ja wuorokauden waihduttua pe pwäxi näkyy kuwasta milloin polkasin Punton käyntiin ja suuntasin kohti Tuusulanmeren rannikkoa, nakeriaat warokaa. Syöttikalat puuttui mutta on madot ennenkii, ja monella muulla, pelittäneet. Kunnon "puolen kilon" nippu waan solmittuna riittäwän kokoiseen koukkuun. Ja tietty karppi ja suutari odotuxen kohteina.

Yön pimeydessä Punto parkkiin iha pelimestoille ja warustuxen purku saattoi alkaa.

Tämän wuodenajan hämärinmpään hetkeen oli syytä pystyttämääni wapawiidakkoon kiinnittää tunnelmaa luomaan lähes wihowiimoiset (lisätilaus jo tehty) wirtaa omaawat kalakaweriltani Janilta tilatut walopäähälykilikalikellot. Toki ne myös helpottawat hahmottamaan minkä wawan kelalta siima purkautuu jos waan samalla syötti/koukku suussa uiwa kala sattuu saamaan aikaan wawan heilahtelua. Noi elektroniset hälärit kun on wielä jääny hankkimatta.

Hienostihan nuo hämärässä/pimeydessä loistawat ja pystyy sitten tilanteen niin waaatiessa ryhtymään tarwittawiin toimenpiteisiin juuri oikean wawan kanssa. Tänä yönä, tuohon aikaan, ylläri ylläri, pasurit taisiwat olla jossain nälkälakossa koska ainoastaan pari hemmoo kiskoin ylös.





Yhteen pyyntöön olin wirittänyt lisäksi heittokohon minkä onttoon ylätikkuun saa sujautettua walotikun. Tämän alla matonippu oli asetettu sywyydelle missä se sai lojua pohjassa odottamassa nälkäistä suuta. Wajaa tunti siitä kun olin saanut kamixet pyyntökondixeen juuri tämä koho liikkuessaan riwakkaa wauhtia pitkin Tuusulanmeren pläkää pintaa keltainen fosforitikun hohto selkeästi paljasten jonkun sitä kuljettawan kiinnitti huomioni. Lisäxi wawan kärjen ja punawalopäähälykilikalikellon heilahtelu ja kilinä hetken kuluttua herättiwät WahWan toiWeen jostain muusta syötistä kiinnostuneesta kuin pasurista.

Ja kyllä, heti wastaiskun jälkeisistä ensimmäiseistä riwakoista otteista olin warma, että pasuri/lahna/sorva se eio. Enkä uskonut kowinkaan paljon karppiin tai suutariinkaan waikka on niitäkin matosyöteillä meikälle saaleixi suotu. Mikä ihana fiilis kun otuxen loiskiessa riittäwän lähellä rantsuu sytyttämäni otsalampun loisteessa näkyi ohuehko pitkänomainen kiemurtelewa hahmo, nakerias. Ja kun ei koskaan woi olla warma onko tosiaan niellyt syötin kunnolla, wawalle rientäessäni mukaani ottamani haawi weteen walmiixi odottamaan saaliin uittamista hawasten syöwereihin. Jess, onnas, siellä se kiemurteli limaten koko haawin toudella perusteellisesti, SW, nakerias, soli pääasia. limoista wiis, tai kuus.

Walopäähälykilikalikelloja ei sinä yönä riittänyt ihan joka wapaan joten jätin karpinpyyntöön wiritetyt wawat ilman ko. warusteluja. Luotin, että jarrujen ollessa minimissä kelalta purkautuwa siima saa räikän ujeltamaan riittäwällä woimakkuudella herättämään huomioni. Ja just niinhän siinä käwi kun kuwailin innoissani wuoden ekan nakeriaskeikkani uskomatonta onnistumistani = mahdotonta tsäkää, et sieltä karppipyyntöjen suunnalta kuului tämä toiwottu ääni.

Siispä ripeä siirtymä siihen suuntaan ja wapa käteen, wäärä wapa, ei ketään, tosi nopea wiereisen wapan nappasu kätöseen, wastaisku ja mojowa wastus tempoili siiman päässä. Ja räikkä parkui, jarrun kiristämistä, ja räikkä jatkaa parkumistaan. Ja ennenku ehtisin lisää kiristellä jarruu estääxeni siiman paon, naps, siima poikki. Just ja joo. En oo ennen tuntenu semmosta woimaa siiman päässä. Tais olla iso. No woi woi, ei woi tietää, en nähny wilaustakaan. Mix siima katkes ? Ken tietää, mutta Ken ei kerro mulle. Heikko kohta, nirhauma kuidussa. En tunnusta kiristäneeni jarrua liikaa koska siima koko aikasti purkautui kelalta. Hiukka harmitti. No wielä on kesää ja kalasteluhetkejä jäljellä, ehkä joku toinen mörkö kiinnostuu ja siima kestää.

Uutta pyyntöö weteen ja takas nakeriaan tappopuuhiin ja wielä muutameja fotoja.

Myöhemmin päätä katkoessani irti huomasin, että ei ois tarwinnu haawii limatella, sywällä oli, koukku. No haawi oli sillon jo huljuteltu ja nakerias tuppiin nyletty.

Päiwäkin siinä aikasti nopeesti rupes walkenemaan ja fiilixet oli katkenneesta siimasta huolimatta toudella mahtawat, hieno saalis, hieno lämmin yö, hienoja hetkejä. Yxin, waan ei kuitenkaan yxinäisenä. Jotain upeeta, yökalastuksessa, myös kaweriporukassa. Hiljaiseista hämäreistä/pimeistä hetkeistä, päiwän alusta, niihin woi samalla tawalla hiljentyä nauttimaan.

Riittäwän waloisan tultua rupes meri tarjoilemaan lahnaa, pasurii ja sorvaa. Ei sillä x:aa enää kauwaa riittäny wirtaa odotella niiden lajejen isomuxeja. Torikahwilan aukeeminen lähesty, siispä Punton haku parkkixelta lastauxeen ja eiku menox. Wielä tullaan, Tuusulanmeri, soon saletti. Kiitos taas näistä hetkeistä ja muistoista.





Kotonassa wielä nakeriaan nahkan limojen poistoa ja nupinauloilla kiinnitys laminaattipalaseen toisen nahkan seuraxi. Tällä x:aa nahan halkaisu waalean mahan puolelta. Wähä toisen näköinen.