epikriisi

jospa 3:n kk:n tietokonettoman ajan jälkeen koettais saada jotain muisteloita talteen ainaskii muutameista reissuista joita edellisen blogitextin juhlallisen julkaisemisen ja tämän päiwän wälillä on tullu tehtyä.

Waikka kewäisen sulkavajahdin totaalisesti mentyä iha poskeelleen päätin et tänä wuonna saa mahdollisimman monen lajin saalistaminen jäädä tasan täysin aiwan totaalisen toissijaiseen arwoonsa ja nautitaan waan kaikeista reisuista, tuli mitä tuli tai jäi saamata, niin iha pakko kuitenkii oli syyskuun 19. pwä lähtee kokeileen wielä puuttuwaa turpaa (!!!!!!) yhdestä Keravanjoen suosikkipaikoistani. Samasta paikasta yleensä nouseee kans normitöröö kookkaampeja yxilöitä. lähennellen omaa rekoottiini 14,1 centtimeetrivä. Siispä fillarin selkään, paikan lähelle ei saa autoo, ja joella rämpimään melko pitkä matka pitkin joenrantaa spotille. En pysty ymmärtään miten oon pystyny jättään tänä kesänä käymättä ennen tätä wisiittii.

Siinäpä wasemmalla yläwirrasta spottiin ja oikeella spotista ylös (sama suoran pätkä) maisemaa joen mutkassa sijaitsevalta spotilta. Loppuliusta ja sen jälkeisestä suwannosta löytyy töröt ja suwannosta tullut (ehkä ?) joka x turpa merkkinen weten eläjä. No töröt löyty het, ekax sieltä wirrasta ja sen jälkeen ku koko ei miellyttäny myös suwannon puolelta. Waan ny oli jonninmoiset lastenkekkerit menosa. Nippa nappa kybä centtiin ylsiwät sinä pänä suureimmat. Kuwasta woipi päätellä mistä nimi (?), TÖRÖturpa. Mukawasti ne huulet supussa.

No töröt ei ollu ainoo särkikalalaji joka erehty syöttiä maistamaan. Taistelun tiimellyxessä olin aiwan warma et kuwan hemmo on turpa. Oli sen werta kowat taisteluxet ennen ku sain hänet kätösiini. Nojo hetkee ennen sitä läheltä wedessä nähtyäni totesin et turpaan tuli, soon särki.

Turpaa ei sillä x:aa tullu eikä toisellakaa reisulla samaan paikkaan. Waan mukaweja ootteluhetkejä kuitenkii sain wiettää hienossa maisemassa.



Seuraawa keikka oli seisenruototokon metsästyxeen pyhitetty keikka Hangon rantawesiin 21. syyskuuta Markun kanssa. Tarkat spexit paikasta mistä sitä on poikasnuotalla löydetty oli tiedossa. Lisäx samalta paikalta on aikanaan joku kala-alaa opiskellut hemmo tehny tutkielman liejutokkojen sielunelämästä, joten jonku werta oli odotuxeja. Paikalla oltiin ennen pimeetä ja ehittiin juonimaan sotasuunnitelma tokkoja warten. Meitsi alkuun harhaili ihan turhan mutkan kaislikon reunassa olewalla hiekkapohjasella rantsulla. Kolmipiikkii ja meduusaa oli. Meduusaa iha hemosti. Ja muutama appo.

Todettuani paikan tokoista tyhjäxi läxin Markun seuraxi hänen alotuxeen walitsemalle spotille. Tokkohawaintoja oli tehnyt hän. No ei kauaa mennyt kun itellänikii oli eka hietatokko koukutettuna ja takaisin kaswamaan pääsemistä wailla walmis kätöselläni. Jonkin ajan kuluttua kuulin Markun höpöttäwän aiwan täpinöissään jotain käsittämätöntä ja sitä seurasi hänen ripeä syöxynsä saalistamiswälineenään käyttämänsä haawi rantaa kohti edessänsä sojottamassa. Ja hitto, sieltähän saaliin mukana tulleen hiekan seasta paljastui litteä pienehkö kala. Kauwan kaiwattu kampelasuwun edustaja oli löytynyt.

Tämän jälkeen meitsikii kalibroi näkimensä pois pitkulaisten tokkojen etsimisestä pyöreän pohjassa makoilewan kalan näkemiseen. Markku tosin oli omastaan nähny waan musteina pisteinä pohjasta pilkistäwät silmät. Eipä kauaakaa ku näin pohjasta silmejen lisäxi myös kalan pyöreät reunawiiwat. Jaeiku matoo pään eteen, ja kampela karkuun, onnex rantaa kohti ja waan parikyt centtii matkana. Toinen madon tarjoomisyritys ja pakomatka jälleen, Nyt rannnan myötäisesti kuie oikeen paljoo pitemmälle oikeen olis päässykää, wettä waan ehkä 5 cm kalan yläpuolella. Onnex ei walinnut pitkää syöxyä kohti sywyyxejä koska kolmannella x:aa otti madon palasella werhoillun koukun kärjen suuhunsa ja sain hemmon kiskastua kouraani. Ja rantsuun ettei waan putoo weteen jos koukku huonosti kii.

Siinä se sit oli, omani, kampelani.

Päästin hemmon kuwauxen jälkeen wapauteen ja katselin ihastellen hänen omintakeista uintiaan. Lepattaen taitaa olla termi jolla sitä mietittyäni parhaiten woin kuwailla. Pyöreä wartalo keinui tahdikkaasti päästä pyrstöön pitkittäisin liikkein. Pienet ewät myös hienosti liikehteliwät aaltomaisesti keinumisen mukaan. Walitettawasti wapauteen päästyään pohjautui wasta päästyään liewästi lewän werhoamaalle pohjalle, joten weden alla kuwattu otos ei anna täyttä kuwaa hawaitsemiswaikeuxista. Parempi kuwa löytyy tästä http://fish-species-hunter.blogspot.fi/2012/11/flattie-hunt.html.

Wielä löyty molemmille toisetki  lätyt ja Markulle siloneula. Tokot meitsillä jäi yhteen hietixeen. Seitsenruototokko jäi löytymättä mut lättykala korwas kyl sen. Kotomatka sujui warsin hilpeissä tunnelmeissa.

Päästyäni kotiin otin Lauri Kolin kirjan SUOMEN KALAT esiin, koska joku asia jäi niissä lätyissä waiwaamaan. Kirjaa tutkiessani selwisi mikä. Saamamme lätyt oliwat piikkikampeloita. Wanha "tuttuni" n. kolmenkymmenen wuoden takaa. EI siis elis meitsille waan Markullepa oli. Noeiku textarii peliin kellonajasta huolimatta. Gratulixet wielä täälläkii Markku hienosta löydöstä. Sain siinä oman riemuni myös.

Roope oli kans jossain wälissä tiedustellut kalasteluhalukkuuttani ja läximme sitten kimpassa Anglersin Toni myös seurassamme kokeilemaan Etelä-Hämeestä mateen/ankeriaan ottihalukkuutta syyskuun 24. pänä. Syöttikalojen onkinta Tuusulanmerestä ennen lähtöämme ei oikke onnannu, kax tuntii korkeella olewessa sameessa wedessä tuotti tuloxena kolme warmaa tärppii, EI muuta. sama tahti jatku kohdepaikassa, Roope ja Toni nosteli särkikaloja ylös, meitsi muna pataa. Enne tulewasta ?illasta ??. No madoilla aloitin sitten metästyxen laittamalla kunnon nipun lieroja koukkuun,

alkuun syötit waa kummasti häwis ilman hälykilikellojen säestystä. Missä wika ? En tiedä wieläkään. Mitään muuttamatta onnasin sit saamaan ylös kellojen kilinän awustuxella muutaman pasurin, mukana kauden pisein, ja niistä sitten kalan palaa koukkuun ja weteen oottamaan nälkäsejä öttiäisejä. Siinä kosteahkossa kelissä sit kolme ukkoo koetti saada aikaansa kulumaan jutustellen mielialaa kohentaweja niitä näitä. Wälilla ainaskii meitsillä oli ns. "warma" vieras, joka kuitenkii osoittautu waa toiweluulox. Kunnes sitten Tonin wapa oli kotwan heilahdellut lupaawasti ja eiköstä sielt sit noussukii muutaman tunnin kalastuxen jälkeen illan eka lota lota.

Hywä ja tänxit Toni. Usko omaankin edes toisen kohdekalan saamisesta kohentui huimasti. No ihan hetkeen ei sit kauheesti mitää tapahtunu ja muutettiin hiukka paikkaa wirtaawan wesistökohdan alawirran suuntaan maantiesillan alle. Siellä tais ainaskii meitsil pohjan kiwikkoisuuden takia jäädä joitain koukkuja Ahdin waltakunnan saaliixi. Rantawedessä kiiskejen ja appojen seurasta fbongattiin semmone kybä centtine hauwen rääpäle. Hieno hemmo. WaltaWa pää suhteessä suurempeihin haukeihin.

Jaeiku takas ylemmäs ja taas tärppäs. Nyt tuli Roopen matikka rantsuun.

Kello rupes oleen sen werta paljo et siihen päätty se lota lota keikka. Meitsi jäi "melkein" ilman. "Melkein" tarkottaa sitä, et Toni anto omansa, nähtyään ensin waiwan nylkeäxeen sen, wietäwäx kotiin. Eikä tarwinnu etes hirweesti ruinata :-). Olin nimittäin luwannut eräälle wiehattäwälle naiselle tuoda matikkakeittoainexet jos satuttais matikkaa saamaan. No tällähän sen lupauxen pysty pitää. Ei ollu onnex puhetta, et jos meitsi sattus saamaan kyseisen saaliskalan. Iha hywä näin, kiwa keikka.













Silakan rantautumisesta en ollu kuullu mitään marraskuun alkupäiwinä. Päätin siis käwästä kattomassa ilman tiedusteluja mikä tilanne Lauttasaaren sillan kupeessa. Ekalla x:lla oli hiljasta. Ei ollu montaa litkajaa paikalla kun aamusella pöräytin Puntolla mestoille. Ei ollu kyl silakatkaan. Kymmenkunta n. tunnin aikana nostelin pussukkaani ja päätin lähtee siitä sit muihin touhuiluihin. Wajaa wiikko myöhemmin 9. marraskuuta tulin uudestaan katsastamaan josko tilanteessa oli tullu parannusta. No ei ainakaan ollu tunkua paikoille tälläkään x:aa. Olin siinä suhteellisen pitkän ajan kuluessa saaliiseen nähden kosteahkossa kelissä nostellu wissiin wiis tai kuus silakkaa ku huomioni kiinnitti n. kolmenkybän metrin päässä meitsistä olewan miehen nostama saalis. Olin huomannut et litkaamisen lisäxi kalasti myös pohjalitkalla. Mitään en ollu huomannu nousseen, waan nyt nostamansa kala herätti mielenkiintoni. Siispä tallustamaan ja katsastamaan mikä oli saaliina. Hitto wie, kampela. Liewästi itä-suomalaisittain murtaen näytti hän myös toisen aiemmin, ilmeisesti ennen saapumistani saamansa saman lajin edustajaa.

No siispä palattuani kalasteluwälineistöni luo silakkalitkan muuntaminen pohjaonkintaan soveltuwaxi. Onnex oli matoja mukana. No olishan ollu kyl silakkaakii, silakan palalla oli tämä em. hemmo omansa saanut haukkaamaan sisään piilotettua koukkua. Ei kauaa tarwinnu odottaa ku kellot kilisi ja eka saalis kiwetyxellä; pasuri. No siinä sit tuli muutameja pasureita ja pari appoo lisää ennenku oli meitsin riemu lähes rajaton. Sydän pamppaillen nostin wedestä ylöspäin kohti turwallista kiwetystä jo wedessä hetkeä ennen noston alkua kampelaxi tunnistamaani kalaa. Mitä jos se ei ookaa kunnolla kii ja tipahtaa alas takas wetiseen elementtiinsä ennenku woin todentaa sen fongoxi nro 39 (mukana siloneula ja pikkunahkiainen käsin/haawilla). Noei pudonnu. Kiitoxet jonnekin, jollekin.
















Kait se sit on waa nii etku kalas käy eikä löhöö waa kotonassa tai muuaalla ni mahixet kauheeseen munkkipullaan kohenee. Ihan niinku meitsilläki näitten kahen kampelalajin kans. Tääki hesalainen oli wiel tota punapilkullista kampelalajiketta ni iha pikkasen ohikiitäwän hetken käwäs ajatus punakampelassa. Mut ei sentään. Tawislätty iha riittäwä. Parit pasurit wiel mateilua warten ylös ja ei enenmpejä kampeloita ni oli hywä lähtee taas kohti Jäkee. Tulihan reissult kans yx kiwasti KOOBEEIIÄMMÄÄ kohottawa hemohessi silakkakii.

Spiderman Anan kans oltiin muistaaxeni jo hywissä ajoin sowittu etku aika koittaa ni sit lähetään yhessä lotastamaan. Siispä ny oli hywä 28. marraskuuta lähtee yrittään ku "kampelareissun" siwusaaliit, silakat ja pasurit, oli pakastettuna just tätä ajateltuna.

Ana jo ootteli ku Puntolla kurwasin ottipaikan läheiselle parkkixelle. Wiime syxynä löywettiin, tai siis Ana kait, tää warma mesta. Keli oli etukäteen ajateltuna ehkäpä liiankii kiwa, aurinkoinen mut kalastajalle kiwa. Kirpeässä loppusyxyn säässä oli kiwa odotella tulossa olewaa tärppiä. Anaki oli kaiwanu jotain pakkasesta koukkuihinsa sujautetettawaa. Ei kowin kauaa, n. 1½ tuntii ku muutamejen kilinöiden jälkeen oli kelatessani oman siimani jatkeena olewassa koukussa mukana myös made, jee. Nro 40. Siinä ku nynnylläni ikuistin iloista perhetapahtumaa Ana nykäs ekan omansa kans ylös. Wautsi wau. Tuplakuwauxet.

Ei ollu suureja mut SW, Analle 39. koukutettu. X:n meitsi oli iha satakybätäpöwarma et toinen tulee ku tarkotuxella annoin pitkään reuhtoo wapaa, waan ei. No Ana nosti toisenkii itellensä. Jäi todisteex ku koukku oli jo melkein ulkona syömäjätteiden ulostuloaukosta.

Kokeiltiin wähä yleenmpääki waan ei aluxaan tuntunu iha parhaalta paikalta. Eikä tullu matikkaakaa. Mut hei, ei huono ulkoiluhetki. Paulan tullessa paikalle hakeen Anaa sowittiin et pannaan laittaen uusix edellinen wuodenwaihde seuraawana ko. ajankohtana. Parannuxena yx wrk lisää. Siispä warasin kotiin päästyäni möxän Airistolta.

Tosa wiel Ana blogeiluu lotailusta http://heittokalatarantella.blogspot.fi/2012/10/blogin-elvytysta-ja-jokimadetta.html

bäk in bisnes

do dii, kahen wkon Kuusamon purojen  ja Norjan Arnöyan saaren ympäröiwän Jäämeren kalastelutuntejen jälkeen (ainii, ja Muonion Harriniva) kesti noin yx wko kun taas tuntu siltä että reissulla hetkex täyteen tullut "pahin" kuume waati taas lisää kokemusta rakkaan harrastuxen parissa. Siispä kun käytettäwissä olewalla aiwokapasiteetillani tuumailin olleen riittäwän kauwan sateetonta päätin lähtee wko 33 alussa katsastamaan josko isot kivennuoliaiset olis toiwottawasti aika rauhallisesti wirtaawassa kirkaswetisessä purossa pois piiloistaan ja koukutettawissa. Meitsin kalastelu kuei oo pelkkää yhen lajipisteen (tai siis mahollisimman monen wuosipinnan) hakemista yhellä lajin yxilöllä waan haluun tutustuu lajeihin wähän tarkemminkii ja ettii sitä omaa rekoorttiyxilöö. Tulee jos tulee. Josei ni sw, ei mee ööunoset. No kun illan pimennettyä parkkeerasin reissussa rähjääntyneen Puntoni parkkiin kohdepaikalla niin autosta noustessani korwiini kuuluwa weden kohina ei luwannut kowin hywää. Tämä paljastui lopullisesti rämmittyäni otsalampun walossa ryteikön läpi puron warteen. Jostain ylenmpää warsin laajoiltakin ympäröiwiltä waluma-alueilta puroon walunut ruskea wesi oli harmittawan korkealla. Minuutti tsiikailuu ja rämpiminen takas Puntolle ja kohti kotia. Noeise joka x onnaa. Wielä on syxyy jäljellä.

Ke 15. pänä elokuuta oli taasen komia keli ja päätin lähteä kaikkien tietämälle supersalaiselle Rutikan lammelle kiusaamaan piikkimonneja. Walitettawasti en jaxanut odottaa riittäwän pitkälle iltaan waan lähdin matkaan aurinkon wielä paahtaessa täydellä tehollaan.
















Sieltähän se automatkan ja hetken käwelyn jälkeen häämötti, tuttu lampi. Ja kun lämmin keli oli niin myös uimareita paikalla. Waan eiwätpä he aikomuxejani häirinneet. En ajatellut laiturilta kalastaa waikka yhellä reisulla siinä poikansa kanssa kalastellut mies kertoikin aina siitä ruutanoita ja monneja saaneensa. Ihme kyllä, ruutana paikan lajeista on karttanut tehokkaasti meitsin tarjoomeja syöttejä. Aloitin metästyxen jonkin matkan päästä laiturista. waan ihme ja kumma, taino olix se kumma ku klo oli nii wähä ja kuuma keli, ei kekää ollu kiinnostunu syötistä. Ja musta tee-(ei kahwi)paita imi tehokkaasti  arskan luowuttaman lämmön ja sai hikikarpalot kihoomaan otsaluutani peittäwälle iholleni. Siispä paikan waihto. Ja melko heti kohta suunnaton riemu, jota ei woi kirjaimilla muille wälittää waan se pitää ite kukasen iha ite kokea, täytti koko Wesan ku koho alkoi määrätietoisesti liikkua pitkin weden tyyntä pintaa. No nosto oli kyl sit pelkkä madolla kuorrutettu koukku ilman kalaa. Mutta pääasia olise et jotain siel on hereillä ja wahwa usko säilyi saaliin saamiseen. Eikä turhaan.
Hetken päästä eka normi wiixiwallu oli kätöselläni. Ja tulihan niit sit lisääkii. Lopulta kuuma keli keskeytti huwituxen ja päätin lähtee kohti Jäkee ennen warmaankin parasta syöntiaikaa. Mut kiwaa oli. Ennätyskala jäi odottamaan.

No seuraawan päiwän iltapäiwällä taasen piti lähtee nauttimaan elokuisesta arskan lämmöstä. Täl x:aa iha fillarikyydillä katsastaan josko supersalaisella Kinnarin pesiskentän wiereisessä lätäkössä olis yhtään wapaata wesiplänttiä lumpeenlehtejen wäleissä mihin wois syötin kohon alla pudottaa odotteleen pikkuruisten ruutanoitten ryntäystä sankoin joukoin tarjotun syötin kimppuun. Misä muuten o tarjotun syötin kimppu ? SUOM HUOM ! No olihan sielä wapaata wettä ja rakoja lumpeenlehtejen wälissä. Niistä wäleistä pari ruutanaa änkes tsiikaileen weden yläpuolista maalimaa ja pari mintsaa ylen sangen riemuisasti hypppelehtiwät lumpeenlehtejen päällä ennen sukeltamistaan takas omaan elementtiinsä jostai ilmeisesti toisesta löytämästään rakosesta. Warsin metkan näköistä hommelia. Eiwät tosin samaan aikaan käwäseeet. Jälkimäine tais olla ekan kertomasta innostunu ja päätti kans ite kokeilla. Tai sit ei, ehkä ne kuitenkii jotenki wahinkosa joutuwat ahtinkoonsa eikä se riemua ollutkaa. No onnex kans oli niitä nälkäsejä wiien centin mittaseja joitten kans jonnin werran aikaa jaxo kuluttaa. Täältäkään ei noussu paikan ennätysyxilöö. No odottaa saa sekii.

Lauwantaiaamu 18. elokuuta oli taas semmonen kutina et jotain halus tehä, siis kalastuxellista. Päätinmpä käwästä julkisesti tiedossa olewalla Viikin koetilan lammella kokeilemassa kuinka pitkeixi allikkosalakat kesän aikana owat kaswaneet. Ekax kuitenki aloitin jallittelemalla hopearuutanoita jotka owat warsin tehokkaasti wallanneet kyseisen wesialueen lähes omaxeen.

Sieltä sitä heti rupes pukkaan ylös, yx ja kax wuotista ötttiäistä.




Waan exyipä tarjottuun matoseen nro kybän koukusa yx hiukka kookkaampikii yxilö.
242 millii pitkä tai lyhyt miten ny asiaa haluu tarkastella. Hieno kuviointi suomuissa peräosastossa.

Melkein heti kohta kelpas syöttini toisellekii pikkasen yli yx ja kax wuotiselle lammikon asustajalle.

Ja se o muute sit suwunjatkamiskywytön/-kelwoton hybridi. Hopsun ja normiruutanan sekasikiö.

Kyseiset ikä ja hybridimäärityxet ei oo omejani waan ne teki kanssani lammikolla kalastanut Pennasen Jussi. Jussin mukaan näitä hybridejä on noin 5 % (procenttii) koekalastuxessa saaduista kaloista.

Owat nimittäin (Hgin kaupunki, RKTL ja kait joku muukii taho yht.töössä) wirittäneet pyyntiin paunetin ja parit katiskat ja rapumerrat koeaineiston saamisexy. Hopsut eiwät kuulemma noihin pyydyxeihin hewin exy waan niitä on sit onkittu yli tuhat kappaletta pois. Normiruutanaa, alleja ja piikkikalaa tulee kyllä. Ja tälläki x:aa muutama täplärapu.

Aloin sit jossain kohti aamupäiwää kokeileen onneeni allikkosalakan pyydystämisessä. Siinä kyl melko tehokkaasti häiritsi numbba kahenkybän koukkuun myös hanakasti tarttuneet hopsut ja neljä normiruutanaakii. Ihan kamalan wakawaa ei toi allejen hätistely ei ollu sinä pänä kuen wiittiny Jussin ja paunetin tyhjentäneen Matin seurasta laiturilta lähtee Jussin neuwomalle mestalle, jossa hänen tämän kesän kokemusten mukaan isoimmat allit on uiskennellu. Kyl sinne kerkee. Jos kiinnostaa, ja mikä ettei jos aurinkopäiwii riittää. Wesisateella nou tänx, muillekii paikoille.

Mut näinhän muuten sit sinä pänä ISOn allin. Matti nosti paunetin saaliin joukossa 78 millisen allin. Meitsin päiwän suurein 72 millinen waikutti iha poikaselta waik niitä ei ny rinnakkain laitettukaa. Oma oli jo takas weessä. Mut siis 6:n (kuuden) millin pituusero aiwan järkyttäwän huomattawa. Ja ympäryysmitta, ja säkäkorkeus. Kyl siis sokeeki jo näkee et tommonen SE-kala on tosi iso. Jussikin sen mitan päällä tarkisti ja totes ennätyspitkäx. Wähä harmittaa (ehkä) kuei tullu walokuwattuu waik wertailukohteena jonku 7 centtisen kans. Niitä seiskacentticii tuli sentään jokunen. No ens x:al täytynee ite onkii tommone isomus ni saa foton.

Paunettiin oli uinut jonkin werran myös tän kesän pienejä poikaseja.

Aikanaan se lysti piti lopettaa ja käwästä Jäkesä syömäsä ja lahtee taas seikkaileen ennalta sowitusti Markun kans Hämeenlinna/Valkeakoski/Iittala/Tarttila/Kuurila/Ohtinen tietämille jallittaan puronieriää tiedossa olewasta purosta. Iha ekax reisun alkuun tehtiin pikakäwäsy maaliman supersalaisimmallahyshysTÖRÖhotspotilla Keravajoella Sipoontien sillan alla hakemassa Markulle tältä wuodelta puttuwa törölajipinna. Ja matka jatku. Ja se nieräpurohan warsinaisestta kohteesta sit löyty, helposti, ilman harhareittejä. Meitsi jäi ekax yritteleen tien alittawan ojarummun molemmin puolin. Ainoina merkittäweinä tapahtumeina oli muutamat upeet pakowanat. No Markku läx yläwirtaan päin katsastaan kui stilanne siel on. Jonki ajan kuluttuu läxin minäkin pitkin upeessa maisemassa kiemurtelewaa puronopahasta ylöspäin warmistaan Markun saalistilannetta.


















Liewähkönä probleemini oli matala wesi, wiiestä wiitentoista centtiiin oli noin suurinpiirtein wettä uomassa ja wirtaus erittäin wähäistä. Pakowanoja näky waik kuinka warowasti yritti lähestyy. Sen werta tanner tömisi et fisut tunsi saalistajejejn tulon.Olis pitäny olla kymmenen metrin keppi lyhyellä siiman pätkällä kepin nokassa ja siitä tarjota napattawaa nieriöille mut ei se maasto antanu semmosiin wirityxeihin mahixei. Sama tilanne soli Markullakii oli ku tawattiin jossain waiheessa iltaa. Aika erillämme alux seikkailtiin. No lopus sit wielä molemmat yriteltiin lyhkäsillä kepeillä ja lyhyellä siimalla tarjota risukon seasta ojarummun päissä suuhun laitettawaa kaloille. Yhen Markku sanoi saaneensa ylös wedestä mut risukko esti kokonaan rantauttamisen. En kyl nähny moista suoritusta. Mut hei, en kyl epäillekään etteikö nii ois tapahtunu. Eipä oo ollu koskaan tarwetta mihinkään wilunkiin tai liiotteluun, elikkä ittensäpettämiseeen kummallakaan. Ja oon ite nähny ku wiime reissul kamu nosti just ojarummun alawirran puolelta ko.lajin komean edustajan. Ite jäin silkin x:aa ilman puronieriää siin paikas. Hytykät rupes illan edetessä käymään hiukka liika akressiiwisix ja ku toi kanta ei näyttäny hirmu runsaalta päätetiin jossain waihees pistää homma pakettiin ja lähtee Iittalan Shellin kahweitten kautta kotio. Olihan siinä jo kokemusta saatu. Paluumatkalla punottiin uuseja suunnitelmeja. Katotaan kuinka päästään toteuttaan. Aikaahan on wiel hywinkii ennen jäitten tuloo. Palaillaan niistä sitte möyhemmi. Mut hei, kireitä kaikille ja onnistuneita kokemusmatkailuja.

liewähköä yrittelyä

siitä kiitoxet Käpylän Jarille joka soitteli ke iltana 18. heinäkuuta ollessaan kalasa
HYSHYSTOPSIIKRETSUUTARIHOTSPOTISSANSA kyseistä särkikalaa jallittamassa. Hywin mäskätty ja saalista jo aiemmpinakii päiweinä oli tullut myös kohdekalan muodosa muiden särkikalojen joukosa. Kyseli hän josko meitsiikii kiinnostais Jokelan akwaariokaloja suuremmat yxilöt saada siiman toiseen päähän taistelukawerix. Waan ku Punton p...a oli pajalla ja kaikki kalastelukamixet sen sisuxeissa jouduin walitettawasti toteemaan et jouwun jättään sil x:aa wäliin mahdolliset taistelut tuon mahtawan ja hienon saaliskohteen kanssa.
Ihan häwettäwän wähän on tullu kalsteltua tänä kesänä tuossa tutussa ja niin rakkaassa Tuusulanmeressä et melkein ei uskalla tunnustaa mut tulkoon se ny täs tiedox

No sen werta kuitenkii rupes kiinnostaan et polkasin paikalle munamankelillani jutustelemaan kuei oltu pitkään aikaan nähty. No siinä sit jutusteltiin suutari- ja karppimetästyxen saloja mäskäyxineen, boileineen ja muistakii saloista. Siinä sit lahnojen, särkejen ja sorvejen lisäx sai Jari maihitettua pienen mukawan taiston jälkeen upeen näkösen ehkäpä n. kolkytcenttisen suutarinkii jonka kaikella hellyydellä ja kunnioituxella laski hän (siis Jari) takas omaan wetiseen elementtiinsä jatkamaaan oleskeluaan. Tarjos Jari ystäwällisesti mukana olleita toiseja kamixejaan käyttööni mut jätin sil x:aa tasitelutantereen hänen hoitoonsa. No sit tuli meistin aika jo lähtee jatkaan matkaa mut hetken päästä tuli peräs textari et toinenkii kaunis suutari oli antautunu. Hieno juttu.

No torstai aamuna ku tuttuun tapaani heräsin taas tosi aikaseen  ajattelin lähtee itekkii kokeileen josko onnistais. Puol kuuwen aikohin taisin olla pelikaikalla. Sorvat ja tosi walkoewäiset särjet hiwenen punertawa häiwähdys silmeissänsä oliwat kinnostuneitata tarjoamistani syöteistä. Nou suutari sinä aamuna. Ei tuo onnex päiwää päässyt pilaamaan. Paikka nii lähellä et sinne  pääsee jos waa wähänkää kinnostaa tosi nopeesti aamuisin tai iltaisin yrittelemään. 


Iltasella ku oli taas aamusella päässy wähä niinku kii harrastuxeeen ja ilmakii houkutteli tekeen jotain muuta ku kattoon sisätiloissa jotai tósi typerää Van Dammen tai Steve Seagalin leffaa ja Puntokii oli fixattu ajokuntoon päätin lähtee jallittelleen piikimonneja.









Ja niitähän löyty. Ei tosin Tuusulanmerestä waan muualta, warmaan lähes kaikkien tiedossa olewasta lammesta Etelä-Suomessa. Waihdon paikkaa rannalla melko tiheään yrittäen etsiä omaa rekoortti monnia waan joka paikasta pukkas tulemaan sitä wakiokamaa, muutamaa liewästi kookkaampaa yxilöä lukuun ottamatta. Tosiaan metkoja hemmoja niinku wissiin aiemminkii oon kirjottanu. Alkuwaiheessa ne tuntuu olewan kiinni jossai tosi tiukasti ja sitne poxahtaa tulemaa kowaa wauhti kohti pintaa. Mukaweja saaliskohteita.

Seuraawana aamuna perjantaina ku taas heräsin neljän aikaan täyteen walosaan "päiwään" eikä nukututtanu ni wääntäydyin taasen suutarimestalle tutkimaan mitä sinä päiwänä olis Tuusulanmerellä tarjolla. No särkikalaahan se pukkkas. Lahnaa ja pasurii edellisen aamun lajejen joukossa. Ja paljon pikkuappoo. Nou suutari sinäkään aamuna. Iltasella ei sit kalasteltukaan missään.


Lauwantaiaamuna ku taasen aikasin heränneenä läxin ennen wiittä rantsuun oli wastassa hieno keli. Uswaa nous Huilin ojasta ja järwen pinnastakii.

Syöttiä weteen ja särkee, sorva, lahnaa ja pasurii ylös. No sit onnex tuntu, ku x:n rupesin taas nostamaan nelimetrisen lasikuituwapani awustuxella siiman päässä olewaa koukkua ylöspäin kun pintaa myöten liikkuwa koho ilmaisi jonkin öttiäisen olewan syötistä kiinnostunut, aiempaa tiukempaa wastaan hangoittelua. (Olipas ilmaisu, huh huh). Ja mikä ihana rusehtawa kylki alkoi wilahtelemaan kalan käydessä taistelun tiimellyxessä pinnassa wälillä näyttäytymässä. Kohdekala suutari, Tinca tinca, oli hywäxynyt tarjoamani syötin. Hetken aikaa kesti mukawaa taistelun tiimellystä ennen kuin reilut kolkytcenttii pitkähkö kala oli tarpeex wäsähtäny et uskalsin uittaa sitä haawin suuta kohti siinä onnistuen. Ei karannut. Sain walokuwattua ennen wapautusta. Hieno kala.

Wielä muutaman särjen ja sorvan jälkeen päätin tyytyä tähän yhteen hienoon hemmoon ja palkita itseni herkulla Jounin torikahwilassa. Ehkäpä parin wiikon Kuusamon ja Norjan reisun jälkeen yritellään uuwemman x:n. Ken tietää, minä en.

kolmen rantsun keikka

lauwantaina 14.7.2012 tuli nukuttuu sen werra makosat ja pitkähköt päiwäunoset ettei illal meinanu sit niinku nukuttaa myöhänkää illal. Hyppäsin siis Puntoon josta oli hälymerkkiwalokii jollain ihmetapaa sammunu. Elikkä taas Hesaan waan eri rannoille.

Ekal rantsul melkein törmäsin nukkuwaan joutsenoon. Onnex toi walkonen hahmo kuitenki näky nii selkeesti ettei ny warsinaiseen törmäämiseen ollu oikeessti mitää waaraa. Näpsäsin muutamat kuwatuxet ja jatkoin matkaa ku rantawiiwaa oli riittäwästi kokeiltawana ilman et hänen unosensä meitsin lirkkimisestä häiriintyis. Jo wiime kesän kokemuxet eiwät antaneeet mitään suureja odotuxeja mut olihan se tilanne käytäwä päiwitttämäsä.

Walitettawasti tilanne waa mennny pahemmax.

Ainoot asukit mitä pystyin hawainnoimaan sameen weden ja melkosen leweäikon joukossa oli WaltaWa määrä täplisten poikaseja.
Niitä ainaki meitsin on lähes mahoton koukuttaa, on ne nii arkoja nää pienokaiset. No ei kyl oo mitää mielenkiintokaa niitten kans alkaa hippasille. Yhen kamikazekanditaatin saaminen kuwattawax ja lajimäärityxen tekemisex riitti. Täs nyei näwy se ewän täplä mut kyl täl se oli. Mut hitto, täytyhän se koko rantsu kuitenkii kahlata josko jotai muuta sattuis löytyy. Waik teisti :D. Mutei löytyny.

Siispä paikan waihto. Kivisimppuja katteleeen. No siel ei sit lewät tehny kiusaa, kiweissä, warsinkii isoimmeissa oli pinnalla lewää, waaan onnex warsin lyhytkaswusena. Simput näky selwästi, waik wesi oli jonnin werran sameena. Ja ne löyty sit niinku heti, minuutis tai kahes eka ja himona tarjottuun matoon kii,

Onnex sentään joihinkin asioihin woi luottaa tässä saastuwassa wesistötilanteessa. Waan koko kyl pienentyny huhtikuun hemmmoihin werrattuna. Kait se ens kewäänä taas pitää lähtee pakkaseen ja jääkykylmään weteen palelluttamaaan itteensä löytääxeen enenmpi ja isompeja hemmoja. Tai onhan täs wiel syxy aikaa. Josko lewät wähä häweis pois.
















Hetken kuluttua oli aika waihtaa mestaa. Suuntasin rantsulle missä en ikuna kuunaan ennen ollu ööaikaan käyny lirkkihommeleissa. Kesällä olin käyny muissa ku onkiasioissa mestoil ja tuumaillu et mielenkiintoset on rantsut, warmaan kokeilemisen arwoiset, Ja ny oli sen aika.

Ja kannatti. Heti rantsuun päästessäni kirkkaassa lewättömällä hiekkapohjalla lokoili hieno lajinsa edustaja. En wiitsinyt hukata mahdollisuutta yrittämällä ensin walokuwausta osin tosi matalan weden takia ja halusin myös selwittää öttiäisen lajin. "Pala kakkuu" Lontolaisittain,, mato suun eteen, hotkaisu ja nosto rantahietikolle turwaan.

Hieno wiiskytkax millinen hietatokko lepäili walokuwaamiseni kohteena.

Tää olikii sit reissun wika foto ku kamerast loppu wirta, ja wähä enne sitä oli otsalampun akku simahtanu. Noeise mitää. Waralamppu, käsilamppu pelasti tilanteen ja uusejen tokkojen etsiminen jatkui. Ja löytyihän niitä. Muutameja, Waan tää eka oli ehottomasti kaunein. Walitettawasti täl rantsul kirkaswetine alue oli aikasti kapee. Nopeesti weden sywetessä se oli het montaa astetta sameenmpaa. Ei näkyny muuta ku kiiluweja pienten kiiskejen silmejä. Ja sit simahti käsilamppukii. Meitsil olis kyl ollu wirtaa jatkaa mutku muut wirtalähteet oli pimeenä täyty lähtee takas autolle.

Ja tähän pitkä litania kirjoittamatta jääneitä woimasanoja. Starttaamisen jälkeen polttoaineen syöttöjärjestelmän waroituswalo paloi taas iloisen keltaisena. Ja 23.7 pitäs aloittaa automatkailu Kuusamoon Rukalle, siitä sit kohti Kittilää ja elokuun alussa sielt kotiin. Wälissä Markun auton kyydissä wiikko Norjassa Arnöyan saarella pallastelemasa. Nyt en sit enää ainakaa Puntola käwäse kalasa enne Norjan keikkaa waik saatais kuntoonkii. Onnex on luwattu wara-auto käyttöön jos jätän Punton reissun ajax kunnostettawax. Ja shit dynamenttiä peliin.

olipat te kiwaa ...

... nimittäin käydä kalasa  to 12.7.2012, taino menihän se pe päiwän puolelle, pitkähkön tauwon jälkeen. Edellinen x oli Juhannusaattona tänä armon wuonna 2012. Ollu aina muka jotain muuta ja kelitkii ollu niinku sitä ja tätä ja muutenkii hirmu apatia wallalla. No nyseo wissiin sit selätetty. Kaikki seliselit. Houp sou. Sääennusteet oli kaikkee muuta ku lupaawat mutku se "luwattu" ukkosmyrskykii meni hjuwin laimeena jo alkuillasta Jäkesä ohitte ja Hesaan Foreca.fi lupas lähes pläkää ni superhyper lewottomat jalkani saiwat toisen painamaan Punton kaasupoljinta ja suuntaamaan ilman suureja saalistoiweita kohti Hesan rantoja. Wiimex ku Markun kans käwästiin hakeen hälle tokkolajipisteitä 21. - 22.6.2012 wälisenä kesäpäiwän seisauxen jälkeisenä wuoden lyheinmpänä öönä hawaittiin rihmalewejen jo wallanneen iha hirmusesti wielä huhtikuussa paljaana olleita hiekkapohjaiseja tokkorantoja ja kivisimppukiwikkoja.

No eniwei, pakko oli päästä käwäsemään. Iltakybän aikoihin olin ekal spotilla ja etsiminen lewejen paljaaxi jättämistä aukkopaikoista alkoi. No se sit suurinpiirtein oli siinä. Yx tosi arka kolmipiikki liwahti lewejen suojaan mut tokkoja ei näkyny, ei. Suuresti epäilin jo tokkosilmäni menneen totaali malfunktioon. Edes pienehkön sateen syyxi ei woinut laittaa tokkojen "puutetta". Ne muutamat pienet pisarat mitä putoili eiwät nimittäin rikkoneet wedenpintaa mitenkään näkywyttää pohjaan asti häiritsewästi.

Ei woinu luowuttaa yhen kolmipiikin näkemiseen waan uskoa "taitojen" tallella oloon oli lähdettäwä todistelemaan toiselle rannalle. Noei hywält näyttäny sielläkään. Wesi matalalla ja rihmalewämattoo silmän kantamattomiin.

.

Noli siel sit kuitenkii siellä täällä pienehköjä plänttejä joissa pinnan alta erottui hiekkapohjaa. Ja näiltä hiekkapohjilta erottui warsin hywin niillä lekoittelewat tokot- Jappijaijei, silmäleikkausoperaatio tarpeeton. Kolmen wartin aikana ehdin kymmenkunta tokkoo näkemään ja lähes kaikki koukuttamaankii. Oliwatten muuten tosi äkäsejä nappaamaan tarjottuun syöttiin.

Jotku jäi koukuttamatta kune häiriinty walokuwaamisestani, ei pidä liikaa iholle tunkee. Noeise mitää, ei mitää enkkatokkoja jääny uiskentelemaan, Ja olisinhan warmanastikii niit kyl yrittäny koukuttaa enkä waa walokuwailla. Ei harmittanu. Saaleiden pituudet 33 - 43 mm, hietixei kaikki. Kivisimppui ei näkyny. Kolmipiikkei kyllä. Jätin ne rauhaan. Ei ollu kivinilkkoi eikä teistejäkää, se wähä harmitti :D. Enempejä lewärantoja ei sil x:aa huwittanu lähtee katsastelemaan. Aatoxet jo kotimatkan warrella olewalla spotilla. Tosa wiel alla kuwa kolmipiikkipoikasest  uiskentelemasa.

Joo, sit wiel tosiaan kuei nukututtanu yhtään ku oli taas harrastuxen pariin palaaminen saanu adrenaliinin wirtaamaan werisuonistossani päätin käwästä moikkaamasa kivennuoliaiseja. Waik Hesas wähäine sade ei haitannukkaa ni rämpiessäni kaswillisuuden läwitte purolle mis kivennuoliaseja "takuuwarmasti" löytys sain kyl collegehousuni aikasti märkään kuntoon. Noeise warsinaisesti häirinny ku koti oli kuitenkii sit seuraawa parkki. Ja warsinkii sitku otsalampppuni loisteessa het löyty kaipaamejani kamujani. No ne woi kyl tost kamuudesta olla iha eri mieltä. Eiwät waa osaa sitä sanoo. No tosin monet öttiäiseistä kyl tais sen osottaa ku liwahtiwatten kiwejen koloihin piiloihinsa tarjoamani tuhoawan kolmakakkosen koukun ja madonpalan tawoittamattomiin pöllyttäen samalla paikan pohjan hienojakoista "lietettä" pilaamaan näkywyyttä.

"Normikamaa" täl x:aa suostu yhteistyöhön, pienet öttiäiset puuttu lähes kokonaaan eikä wirran syöwereistä pimeydestä otsalamppuni walokiilan ulottumattomista saapunu yllättäin pelästyttäen meitsii wirran reumamille lirkkiwapani ulottuwille yhtään isokokosta (yli kybäcenttistä) yxilöö. No ei se mitää. Wielä käyn paikalla. Olihan mukawa keikka taas. Myös se Hesas käynti. Siis kalastelu yleensäkii.