pellingin tyrskyaalloilla

su 16.10.2011 pääsimme Arin, Valtterin (Arin reipas miehenalku) ja Teron , mukana myös Wesa, kanssa weneilemään Suomenlahdelle. Tarkoituxena pääosin kyl ihan ruokakalan pyynti. Onnex löyty lainax auto wetokoukulla warustettuna et saatiin sillä nykästyy Arin wene trailerin päälle lastattuna Porvoon wenelaskurampille. Tero haki meitsin kotonasta kydeen ja sit ajelimma Teron himpan parkkixelle. Siin ihan weeres Ari odottikii jo yhdistelmän kans. Siitä Pornaisten kautta kohti Porvoota. Matkal piti pysähtyy Shellil ostaa pakolliset unohtuneet suklaatit ja käwimmä, ainaskii jotkut meist, huussiskii.

klo 9:15

Päästyämme laskupaikalle kuulimme hetken touhuttuamme jo weneen hihnojen irrotuspuuuhissa jostain lähistöltä outoa murinaa ja sähinää, tai mite sen ny kuwais sen äänen, no wihaselta joka tapauxessa. Kaikki touhu keskeyty kun läximme koko poppoo selwittämään asiaa.

No pian näimmekin ketun (hiljaisen) joka pyöri maalle nostetun wenhon ympärillä. Wenhon alta olewasta kuormalawarykelmästä kuului se ääni. Hetken tiirailtuamme totesimme siellä olewan mustan minkin jonka kettu oli ajanut ns. satimeen.                

Kettu oli kiinnostuneenmpi mahdollisesta saaliista kuin meistä ja pääsimme tosi lähelle fotoja ottamaan kiiltäwäturkkisesta hemmosta. Waroimme menemästä liian lähelle ärisewää minkkiä, warsinkin joukon nuorimmaisesta pidimme huolta. Ketusta ei tuntunut olewan waaratekijäx.

 

Tarpeeexi ketun wäkewän wirtsan hajusta saatuamme laskimme wenhon wesille. Hienosti meni homma. Huolimatta mekäläisen antameista/wiittomeista ohjausneuwoista (?) Ari perras trailerin ihan niinku keskelle ramppia ja weteen ammattimiehen elkein. Tai siis eleettömästi ja waatimattomana. Ja niin saattoi saaliin kuwat silmissämme siirtymätaiwal ottipaikoille alkaa. Tai no ennen sitä wielä meitsille Teron paukkuliiwt päälle ku hölmöyxissäni niinku ihan unohin et weholla wesille ollaan menossa ja liiwitkii sillon paree olla jossain muualla ku kotonassa. Typical mii.

klo 10:07

Ajoimme melko pitkän matkaa upeessa kaislikon keskelle ruopatussa wäylässä jossa tulewat tuulet eiwät antaneet itsestään merkkejä. No suojaisen taipaleen loputtua päätimme lähteä suorinta tietä tiedossa oleweille ottiapajeille. Terolla paras paikkatuntemus näiltä tienoilta. Suorin tie tiesi myös tuulisinta tietä jonnin moisen merenselkämyxen poikki. Wastatuuleen ajettaessa pärskeet oliwat sen mukaiset waikka Ari ammattimiehen tawoin pystyi pahimmat roiskeet taltuttamaan. Lopulta olo kuitennii kesken matkan alkoi itse kukasella tuntuu hiukka liian märältä.

klo10:37

Siinä Tero kellupuwussaan, ilman krakaa. Märkä kiilto ei aiwan yhtä hywin näwy kuwasa kuten se näkyi ihan liwenä tsiikatessa. No ei kellään tainnu olla kowin kuiwat olot.

Teimme päätöxen palata hiukka takasin ja pikkasen kiertää Teron tuntemaa tuulensuojaisenmpaa ja kuiwenmpaa menoa tarjoamaa reittiä pitkin kohteeseemme Pellinkiin. Siellä sitten walitsimme yhden spoteista aloituspaikaxi ja tosi hommat pärähti käyntiin.

klo 11:05

Weneessä ku oli neljä "äijää" oli heittotila hieman rajattu, joten wälillä yrittelin saada saalista liian usein unohdetulla kesälläkin warsin tehokaalla kalastustawalla, pilkkimällä. Myös Valtteri (Waltsu) pilkki useaan ottesseen. Ari ja Tero uitteli ahkerasi jigejään. Takuuwarmalla CalicoCatilla ite wetelin munapadat eikä wähäinen jigauskaan tuonut tulosta.

klo 12:27

Eräs toinenkin wenekunta jossa oli Teron tuttuja kalasteli samoilla weseillä ja Tero kyseli kuulumiseja kun mestoilta joista olimme yrittänet ei tuntunnut saawan saalista sinä pänä.

klo 12:28

Mutta ei ollut sielläkään kala syönnillään. Jälkikäteen tuli tieto etei heilläkään muutaku haukea....>< 1kpl 3,7kg. Että semmottii päiwän aluxi. Oli aika söödä ite josko sit kalatkii ymmärtäis mix me siel ollaan, syönnillään. Ja menimme siis erääseen wieraswenesatamaan jossa oli rakennettuna hieno tulikatos ja puitakii oli walmiina. Arilla kans omat puut mukanassa. Tulet peliin ja ewäitä ääntä kohti ja matka jatkui.

klo 13:05

Talwikarwalakki ei ollu yhtään liiotteluu ku wene wiiletti menemään sujuwasti aalloilla ja kun lisäx parkissakii wälillä puhalteli melko nawakasti.

klo 13:55

klo 14:12

Paikkoja waihdeltiin saaliskaloja etsiskellen. Ari hoiteli ruorimiehen tehtäwät, meitsi lekotteli mukawasti puolikatetta wasten ja Tero laskeskeli ja nosteli ankkuriwa. Sopiwa töönjako.

klo 14:24

Mikäs siinä oli ollessa. Paitti wastatuuleen mennessä ei wiittiny ottaa kaikkeja pörskeitä sooraan naamaan. Pakko oli kääntyy siwuttain suojaamaan herkää hipiää hieman suolaiseltä Itämeren wedeltä.

Wawat näkyy kyl heenosti ku isommassaki lohiuisteluhuwijahdissa. Näyttäwyyttä hommasa pitää olla.

klo 14:28

Jämerä ja tomera on miehen ilme ankkuri olallansa. Taitaa olla appojen kolkkaus mielesä kuei muulla konstilla ollu wielä tullu wehoon asti.








Ruokailutaukomme auttoi, tosin pienellä wiiweellä. Wihdoinkin Tero nappas päiwän ekan apon, ihan kiwan kokosen. ei jätti mutei mikää sinttikää. Tommottii ne tais olla jokaisella päiwän isoinmpansa, ainaskii noin suurinpiirtein tasan täsmälleen, ehkä.

klo 14:32

Ja siitä se peli sit aukes. Hiljalleen kalaa tuli jokaiselle mutta ei tiheeseen tahtiin eikä mitään rekoordikamaa. Waltsu joutu omaansa kauiten odottaan mut tuli sieltä sit lopulta joukon juniorillekii. Ja ihan mukawasti.

klo 14.38 oli aika meitsin saada eka apponsa

Riemu oli suuri kun ihan liian pitkän odotuxen jälkeen Valtteri nykäs ekan omistaan ylös. Kaxtoista kaikkiaan timantinkowa kalamies nosteli wenhoon. Huomaa et on mies ollut Arin kans hywässä opissa.

klo 15:19

Siinä wälissä oli hywä ottaa wiel walosan aikaan wäliaikarapsadokkakarikuwatus saalislaatikon sisällöstä.

klo 15:28

Hiljalleen eri paikoista, ei kowin monesta, tuli ainakin saman werran lisää. Sain itsekin oranssi/kelta jigillä päiwän suurinmpani, noin warttikilosen, waan ei muuta jigillä tullut. Kax särkee tuli yhest paikkaa, eka oli liian suuri syöttitäkykalax, mut toinen sai semmosen kohtalon et koukkuun waa ja ahwenan syötix, tai kuhan, mixei haukikii. Tuskin taimena.

klo 17:30

Kax x:aa oli selwästi ihan mallikas tärppi, waan koukkuun ei nappaaja saanut otetta ja sai siis jatkaa uintiaan omasssa elementissään ainakin siihen asti kunnes joutuu ite saaliix tai koolee wanhuuteen/sairauteen.

Sit wiel bai bai kuwa ennen totaalista pimeyttä joka wallitsi joka puolella ympärillämme kun ajelimme takaisin kohti ramppia wetääxemme wenhon taas trailerin päälle ja eiku wetoon kohti Jäkee.

klo 17:39

Ja waik ny ei tullu walitettawasti ite otettuu kuweja Arin saameista kaloista ni kuten aiemmin kirjoitin, kaikki saiwat saalista. Eikä kellään jääny waa pariin sinttiin. Kaikilla ehkä warttikilonen suurin. Kaiketi yhteensä noin kolme kiloo appoo ja kahexakyt grammaa särkee päiwän saldo. Hieno päiwä. Walmis uusintaan.

Iha pakko lisätä Terpan nasewa kommentti wiel näin jälkijalkaan :D

• 
  

  Tero Leikas: Hieno rapsa wesa, mutta pakko kommentoida:-). Toinen porukka oli rantareissulla salmia kalastamassa ja sä et maininnut että olit koko reissun kalastuskiusattu ja kaikki negatiiviset ilmiöt reissulla meni mun piikkiin:-)