pituudessa löytyy, KBIM -> 163,188

Keskiwiikkona 8.6.2011 aamu alkoi sillä, että hamusin kaiken  mielestäni tarpeellisen roinan kasaan ja pakkasin ne x kpl reppuun/Prisman kestäwiin ISOihin muovikankaskasseihin ja eiku kamat fillarilla asemalle ja junaan, tai siis kahteen ku Tixissä wiel waihto. Eix wähemmällä tosiaan pärjäis. Inhaa kantaa tommosta roinamäärää jalkapatikassa ja fillarin kyy´isä

Tarkoituxena nimittäin suoraan toipäiwän päätyttyä suunnata Malmilta Hesaan. Hakkaraisen Jani Suamen Turuust oli käwäsyllä Hesassa ja aiko onkiikii. Päätin änkeytyä mukaan mukawaan seuraan.
No oli siit jo aiemmin ollu puhetta ja sowittu juttu. Markulla ja Janilla oli jotain wapakauppoja sowittuna ni hywäxyin siis Markunkin seuraamme. Warsinkin kun hänen nelipyöräisellään liikkuisimme. Walitettawasti Janin aikataulu ei antanut perixi wiipyä sowitussa kohtaamispaikassa kowinkaan pitkään. Waimokkeensa oli ollut Hesassa jossain pääsykokeessa ja halu oli jo lähteä kotiinpäin. No Markku osti wapansa ja tiätty meitsikii sit taas sortu lisäwälinehankintaan ja osti toisen jäljelle jääneistä wapatuxista. Kyl käyttöö löytyy warmasti. No onnex Jani oli ehtiny jallittaan allisalakan, ruutanan, kymmenpiikin, täplixen ja taimenen, Ja wissiin jotain normilajejakii. Noin se tais olla. Kireitä hänelle Turun suuntaan.

Paikalla lähistöllä olewan lokinpoikasen wanhempejen suojeluwaistot oliwat saaneet Janin suosiolla hieman waihtamaan paikkaa syrjemmälle jossain waiheessa. Ihme kyllä Markun ja minun "lisääntyminen" paikalle ei aiheuttanut mitään lisäjatkotoimenpiteitä.
No ehdin ite aloittaa onkimisen kaikessa rauhassa haluamassani ja walitsemassani  kohdassa ja Janikin sai todistaa ennen lähtöään itselleni aiwan kertakaikkiaan ainutlaatuisen ja ensimmäisen tuplatäplistärpin. Woi jehna, arwatkaa waan monta kertaa et olinko niinku wähä weri häpi män. Wapa (ei uus Janilta ostettu, se korkataan lähipäiwinä) notku ja tutisi ku kiskoin ylös kahden metrin pitusta kuuwella koukulla warustettua pohjalitkaani kalojen ollessa wielä lisäwastuxena. Alkusoittoa tuleweille tapahtumeille.




EKA TUPLATÄPLISTÄRPPINI

 

No niit tuli sit wiel neljä lisää sinä aikana ku paikassa wiiwyttiin wajaa pari tuntii. Pari lisäkuwaa niistäkii. Eri tärpeistä owat

En ite saanut sinä päiwänä minkään muun merkkisejä fisuja ku täplixejä. No niit tulikii yhteensä yhexäntoista, yhteispituus 2534 millimetrii. Markulla oli ainakin kerran taimena kii ja ylös nous ahven, salakka ja särki merkkisejä wedeneläjejä. Kuus täplistä nous kans kuiwille, yhteispituus aika tarkaan 600 millimetrii. No sit käwi niinku useesti käy, kauhee, siis ihan järkyttäwä munkki. Oltiin jo päätetty et lähetään jatkaa matkaa ja päätin wielä kerran kokeilla selkeesti kauempaa ku ihan muurin wierestä. Oli sielt noussu siihen mennes päiwän lyhein täpliskin, 65 millimetrii. Jäikin muuten päiwän lyheimmäx.

.

Siinä se on, pikkuinen

Ja kannatti tosiaan kokeilla se kuuluisa "wielä yhen kerran ja sit lähetään". Tuloxena päiwän ainoo ja elämäni eka triplatäplistärppi. Kiwasti ne jumputtaa ku on herkkä wapa ja kolme kalaa tulossa. Hieno elämys.

TRIPLAT

Noi kax hemmoo ei oo samassa koukusa kii waa owat uineet wedessä jotenkii ristiin rastiin päätyen suutelemaan toisiansa.

Eikä triplassa wielä ollu riittämiin. Kax aiemmin saamaani hemmoo oli 178 millimetrin mittasii, mut täs rykelmäs oli kans  päiwän suurein, 182 millimetrii. JESS !!!!.

MULLE ANNETTU PÖTKYLÄ

Siihen me sit lopeteltiin ja jatkettiin matkaa kohti kivisimppujen tiedossa olewaa oleskelupaikkaa. Waan ei sieltä simppuja saatu. Nopeita oliwat kolmipiikit iskemään simpuille tarkoitettuun syöttiin.

Osalla oli jo osittain merkkejä kutuasusta.
No ei niitä kauaa jaxanu kiskoo ku eiwät olleet edes mitenkään suurikokoiseja. NiinMpä matka jatkui kohti päiwällä tiedoxi saatua mahdollista kymmenpiikin saantimestaa. No eiku mehän jotenkin onnistuttiin ajamaan sen ohitte ja ei sen kummemmin lähettu enää kurwailemaan waan jatkettiin matkaa jo ennalta päätettyyn paikkaan josta edellisenä syxynä oli saatu hywinkin ja paljohkostikin mustatokkoja. Jospa täplixet eiwät olisi wielä lewittäytyneet sinne asti. No ei me niitä täplixejä kyl saatu mut ei saatu mustatokkojakaan. Edellisen paikan tapaan wikkelät ja erittäin ottihaluiset kolmipiikit oliwat lisääntyneet ja täyttäneet weet. No sain sieltä niiden lisäxi sentään yhen appon, sorvan ja särjen. Emme kauaa wiipyneet waan päätimme suunnata kokan kohti kotojamme ja ottaa unoset ennen seuraawaa töipäiwää.

Matkalla jostain syystä puhuimme sitten kalastuxesta ja jonkin aasinsillan kautta päädyimme törö-merkkiseen särkikalaan (Suomen kolmannexy pienein särkikalamme). Olin omani hakenut supersecretsalaisesta mestasta muutama päiwä sitten ja Käpylän Jari edellisenä iltana. Markku totesi, että hakee omansa pois jonain päiwänä. No sithän ma sen wast hokasin, mesta on melkein mun kotiinwiemisreitin warrella. Ehdotin Markulle poikkeamista NYT. Kellokin oli wast iltakahexan tietämillä, jonnin werran yli. No Markku innostu asiasta jaeiku töröilemään. Jonkin aikaa kesti ennen ku paikalla oleweista töröistä jotkut innostuiwat naukkailemaan Markun tarjoamaa syöttiä. Waan eiwätpä tarttuneet. Arasti uskalsin ehdottaa Markulle muutamaa astetta woimakkaampaa syötin (ja törön) wedestä nostoa. No hitsiläinen, Markku kokeili jutskaa ja kohta hänen kätösessään oli kesän 2011 eka törönsä. Tähän oli hywä lopettaa ja lähteä kotiin tutuilemaan.

klo 21:09 ja iloinen fongaaja