hellepäivän huumaa, 2469 gee täplixejä

perjantaina 10.6.11 oli taas eilisen kalastuswapaapäiwän jälkeen aika raijata kalastuskamixet mukaan töipaikalle ja töipäiwän päätyttyä lähtee Hesan rantsuille iha waa nauttiin kauniista kesäpäiwästä. Kaikki wedeneläjät mitä syöttiini mahdollisesti nappaisiwat olis iha pelkkää plussaa. Yxin kun alottelin jalkaisin kamixeitani raahaten aloitin läheltä Hesan steissii olewalta täplispaikalta. Onhan siin toki muunkii merkkisejä fisuja, päiwä sen näyttäis millasex hellepäiwän saalislista muodostuis.

Rankan raahaamismatkan päätyttyä tawotespottiin pyyntöjä peliin waan. Kello oli warttii yli neljä. Ja eiku odottamaan. Kymmenen minuuttia kesti ennenkun eka saaliskala eli täplis, oli kuiwalla maalla. Pikkusen päiwän keskikokoo isompi, 44 gee oli tää hemmo.

Siitä alkoikin sitten semmoinen hulabaloo et en ois ikuna kuunaan woinu kuwitella sellaisella helteeellä iltäpäiwällä tapahtuwan. Täplixejä tuli lähes tasasen tappawaan tahtiin ja wälillä niinku ihan solkenaan. En ennen ollut moista kokenut. Muut normaalisti saaliskiintiöön kuuluvat kalat pysytteliwät syystä tai kolmannesta kaukana syöteistäni. Ehkäpä hywä näin. Warixeilla ja lokeilla oli loistojuhlat kun heitin lähes kaikki ylös saadut kalat niiden syötäwixi.

Luulin jo saaneeni muutaman isonkin, waikkakin enkkakalaani 183 millimetrii pienempejä oliwatten kun  Ahti soi ihanan yllätyxen. Weden sameudestä nousi ylös kirkkaaseen aurinkonwalaistuxeen siihen asti ehdotttomasti isoin täplis mitä olin ikuna kuunaan liwenä nähnyt. Siinä se oli kätösessäni. Möhkäle.

PAINOA 114 GEE

Tällä kertaa mukana oli myös waaka, joka punnitsee wiiteen kiloon asti painon yhden geen tarkkuudella. Kätewä kapistus. Kello oli pikkasen yli  kuus kun tämä saalis minulle suotiin. Tästä oli hywillä mielen tosi hywä jatkaa kalastelua. Olimme Markun kanssa sopineet treffit kunhan hän ensin käwäsee kotonassa Kervocityssä hoitelemassa wähän asioita. Täplixejä tuli ihan sujuwasti joten mielenkiintoa riitti. Paikkaakaan ei tarwinnut waihtaa kun Markku oli sinne tulossa ja olin merkinnyt rewiirini kuten yleensäkin tosi huolella.

Ainoastaan muutama appo oli tullut täplisten lisäxi ja särkikalat olivat kokonaan loistaneet poissaolollaan. Normitäplisten jälkeen noin tuntia myöhemmin ekasta ylläristä tuli se päiwän paras. Oma ennätystäplixeni.

JESS !!!

Wautsi wau, yllätti kyllä päiwän odotuxet, joita ei helteen takia juurikaan kowin korkealle oltu asetettukaan. Mutta on se uskottawa, ei ne kotiinkaan tuu. Ne on tullaxeen kelillä kun kelillä kun waan wiittii weden äärellä wiettää laatuaikaa syöttiä kaloille tarjoten. Eix ookkii simppelii ;-). No siin sit just kohta tän hemmon saamisen jälkeen Markkukii saapui paikalle ja kykeni todistamaan molempejen hemmojen koon kun olin säilyttänyt niitä kaiken waralta mukaani ottamassa pikkuruisessa "ämpärissä". Ei ollut helle kuiwattanut ja kutistanut. Hjuwa kexinto.

Siinä tunnin werran kimpassa nosteltiin lähes yxinomaan täplixejä ylös wedestä, kun Markku onnnistui saalistamaan elixensä nro 57, siloneulan. Aiwan mahtawa jutska. Ja melkein heti kohta muutaman mintsan kuluttua wielä toisenkii. Wähintäänkii yhtä aiwan mahtawa jutska.

No sitten onnex tuli taas wähän waihtelua saalislistaamme. Matosyöttiini tarttui kesän eka (ei wuoden) kivinilkka, aiwan loistawa walioyxilö. Hienon mittainen ja kokoinen noin niinku ikäisexeen.

Tuli niitä pienejäkii täplisyxilöitä, jostainhan niiden täytyy kaswaminen aloittaa.



hirwee peto. Nro 4 Mustad wäkäwartinen koukku ja kunnon kasiainen jaeiku kimppuun waa


Puol kymmenen aikaa päätettiin lopettaa siltä paikalta kalastus. Ennen sitä ehti wiel yx paikalle tyypillinen saaliskala, alamittainen taimen erehtymään tarttumaan syöttiiin. Onnex oli hellästi kiinni. Uskon wahwasti, että ei aiheutunut wapautusoperaatiosta henkisejä tai fyysisejä traumoja sen werta paljoo, etteikö sen puolesta pysty jatkamaan kaswuaan isoxi taimenexi. Kokonaissaalis meitsillä 67 täplistä, 4 appoo, 1 kivinilkka ja yx taimen.

Jätimme wartijat paikalle eitoiwottujen wierailijoiden häätämisexy pois paikalta ja poistuimme hakemaan kaffepaikkaa matkalla seuraawaan kohteeseemme.

Ylläri, ylläri, kello oli jo sen werta yli kymmenen etteiwät enää päästäneet meitä sisälle. Outo kiinnilaittoaika. No eihä siinä sitten muuta ku jatkaamaan matkaa ilman iltakahweeta.

Seuraawa saalistawoitteemme oli kivisimppu, joka tämän wuoden lajipisteistä wielä kummaltakin puuttui. No joo, aluxi epätoiwo waltasi mielemme. Rannat oliwat wallanneet jo muistakin paikoista tutut kiusankappaleet, kolmipiikit. Hanakasti kiinni syötissä josei kerenny nostaa pois. Jonkin aikaa warmaan wielä wiipywätkin koska wain harwalla ylösnostetulla näkyi merkkejä alkawasta kutuasuwärityxestä. Sinnikkäästi kuitenkin lamppujemme walossa tiirailimme kiwenkoloihin ja kiwejen päällekin missä ne (simput siis) joskus myös lekottelewat. Ehkä noin tunnin ikuisuudelta tuntuneen kyyristelyn jälkeen huomasin kahden kiwen wälissä alimmaisen kiwen päällä pilkistäwän tutun näköisen lättäpään. Kaxkakkonen koukku syötteineen muutaman centin päähän nokasta ja kiinnisyöxy oli selwiö. Ahne paskiainen.  Pysyikin waltawasta pyristelystä huolimatta kiinni kätöseeni asti. Jipii. Siitäpä sitten walokuwa todisteexi (ilman mittanauhaa/wiiwotinta) ja mittaus -> 77 mm. Jaeiku lisää etsimään. Ja löytyi heti kohta toinenkin. Markulle ei sinä iltana flaxi elixiä enempää onnistanut. Päätimme wähän ennen wuorokauden waihtumista lopettaa ja suunnata kotoihimme. Hieno iltapäiwä/ilta. Jälleen kerran.