wiimeinkin -> KBIM 162,81

wielä ei ollut neljän päiwän wapaan kalastuskiintiö täyttynyt, joten läxin sunnuntaina 5. kesäkuuta 2011 liikenteeseen rakkaan poikani Ville Johanneksen minulle lainaamallaan Opelixilla. Suuntana ekax (ehkäpä wiiennen kerran tänä woonna) Viikin lampi ja se wielä puuttuwa allikkosalakka. Yleensä se on tullut ekalla käynnillä ja noin minuutissa. Waan tänä woonnapa on lammikolla asiat toisin, ruutanoista tosi wähän hawaintoja, puheita että  karpit on kuolleet kun lammikossa on ollut happikato. Onmpa allejakii aikaisempaa wähenmpi ja pienehköjä. Eipä tuohon meitsin elämä loppuis jos joku alli jäis saamatta mutta päätinmpä wielä yrittää. Ehkä tunnin werran liottelin syöttiäni aiwan selwästi syötin ympärillä pyöriwejen allejen ollessa täysin kiinnostumatta koko hommasta. No onnex sit löyty yx uskalikko (66 mm)

joka awas suunsa riittäwästi et sain sen nostettua ylös wedestä kätöseeni. Hetken kulutin wielä aikaa josko pituus paranis mutku ei mitään tullut lisää päätin jatkaa matkaa

Seuraawax iha wieressä olewa Suvanto ja ihan mitä waan sillä olis tarjolla kuumana kauniina kesäpäiwänä.

Porukkaa oli tosi wähän ja pääsin parkkeeraamaan itseni kamoineni ihan koskikieltoalueen kyltin wiereen. Koho, painot ja koukku madolla warustettuna ja kaikki siimaan kiinnitettynä pyyntöön. Jotain nyswäilyä siinä pikkasen wähä wäliä tapahtu. Siihen sitten tuli katsomoon yx isä, poikansa ja tyttärensä kanssa. Hirwee wouhottaja. "Kattokaa nyt lapset, ihan warmasti setä saa kohta kalan" ja sitä rataa. Woi jösses. Poitsu ehkä n. 3 wee ja likka n. 5 wee. No onnex sit tarttu kala kiinni. Tuntu heti kohtalaisen kokoiselta joten otin mukana (onnex) olewan haawin käteeni ja kysäsin iskältä josko hän lastensa kanssa awustaisiwat kalan ylösnostossa. Lahnaxi se osoittautui ja pienen neuwonnan jälkeen se saatiin uitettua myös haawiin ja rannalle. 34 cm.

Onnex se riitti yleisölle. Lapset halusiwat kosketella kalaa. Mikäs siinä. Sit tuli stoppi ku likka kysäs; "Saanko mä tökätä sitä silmään ?" Noen antanu lupaa.Hetken kuluttua jatkoiwat matkaa. Ei lapsukaisista mitää haittaa (paitti se silmätökkäyshalu) ollu mut se hössö faija. Huh huh Muuta ei sit tapahtunukkaa ja aattelin kun aikaa ja aurinkoista säätä riitti jatkaa ulkoilua.

Siirryin eiliselle jättitokon entiselle elinalueelle. Ihana aurinko lämmitti ja toiweet saaliista eiwät olleet kowinkaan suuret. Mut himankaan ei huwittanut lähteä. Mut siellähän oli ihan täys hulabaloo päällä. Ylös kohotsydeemillä/pilkillä nous semmonen kymmenkunta taimenapoikasta. 23 - 27 cm lyhkäsejä oliwat.




















Pienimuotoisilla lyhyehköillä paikan waihdoilla sain koukutettua seittemän täplistä. 10 - 16,8 cm mittaseja. Suurimman nostin ylös koho-onkella.

Appojakin tuli mut suht wähän ja pienejä.

Woin wain kuwitella miltä se Markun yhexäntoistacenttinen tuntu nostaa. Markku sen kyllä kuwaili edellisenä päiwänä mut nyt sain henkilökohtaisesti esimakua läheltä sitä. Hieno tunne. Wahwa kala.

Särkejä ei ihme kyllä tullut montakaan. Yx ISO pääs just ennen haawia rawistamaan ittensä wapaaxi

Kello oli puol kuuwen aikaan illalla ja soittelin rakkaalle pojalleni Ville Johannekselle et joko on autoo ikäwä. Ei ollut, onnex. No ilma oli hywä ja tähän aikaan illasta erääseen erittäin salaiseen paikkaan Keravanjoella Järvenpään alueella oli hywä suunnata reissun loppuhuipennus.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=TOP+SECRET+T%C3%96R%C3%96MESTA+&srs=EPSG%3A3067&y=6705253&x=398135&lang=fi

Sipoontien sillan alle aurinko paistaa juuri oikeasta suunnasta eikä aiheutua onkijan warjoa wetehen.
Tais olla wiies tai kuues kerta ku olin katsastamassa kyseistä helpointa joen töröpaikkaa.

                                                                                                                                                        

Muut on enemmän tai wähemmän ryteikköjen läpi rämpimisen waatimista. Six tää on salassa pidettykin. Parilla wai olix se wasta edellisella kerralla oli satakybäwarmojatärppiyrityxejä, mut nyt oli ihan toisenlainen meno päällä, Heti ekalla liutuxella koho (tai siis syötti sen alla) sai pari tosi tömäkkää nyppäystä ja weto weden alle. Aiempien kokemusten perusteella woin warmasti sanoa et kekää muu ku törö ei tee tommosii kommerwenkkejä.


No sama toistu monen monta kertaa suurinpiiirtein 20 x 20 cm kokosella alueella.

Waan eiwät tarttuneet, kiusasiwat. Waikea uskoa näin jälkikäteen miten adrenaliini oikein syöxyi warmaan maximimäärällä kehooni. Jännitti, ohimoissa tykytti, pulsssi nousi, ehkäpä hikoiluttikii. Ihan ku ekaa kertaa elämässään olis fisustamassa ja jotain suurtakin arwokalaa. Mixi ?, olishan noita töröjä ihan warmuudella saanut myöhemminkii ja monesta eri paikkaa yläwirran warrelta. Pitkään taistelin itseni kanssa mutta sitten tein täysin häpeällisen teon jota on tosi waikea myöntää ja wieläpä tässä kirjoittaa. WAIHDOIN KOUKKUKOON PIENEMPÄÄN. No nyt se on tunnustettu. Woi helewetti, kaikkeen sitä sortuu, huh huh. No tällä kertaa se oli oikea ratkaisu. kesän eka törö nousi kohta wedestä. Jätti, 88 mm, jeee !

Wähän aikaa yrittelin toista, kolmatta, neljättä ja etc, mutku ei olleet halukkaita tulemaan ylös wedestä päätin palauttaa auton rakkaalle pojalleni Ville Johannexelle.

Niin, että wiimeinkin ne kax kiusaajaa (tän kewään) suostuiwat yhteistyöhön ja (r)antautuiwat. En kyllä wieläkään ymmärrä mikä kiire niitten saamisessa oli. Pitkä kesä jälelä eikä ne mihinkään sukupuuttoon olis koollu. Täysin saatawissa möyhemminkii. Mut näin tällä kertaa.

Että semmonen kuuma hellepäiwä. KOOBEEIIÄMMÄ nyte 162,81. Tämmöisejä lisää, kiitos. Arska on TOP.