ke -> to kuhaistelut

Töipäiwän jälkeiseltä onnistuneelta töröttelyltä (pienin tähän asti saamani törö mukanassani) palailin kotiin iltasella seittemän tietämillä. Markku soitteli ollessani töröttelemässä et wieläx ennakkosuunnitelmastamme pidetän kiinni ja lähetään sään salliessa (no ny salli) kuhaistelemaan Tuusulamerelle. No totta Mooses oli wastauxeni.

En jaxanut jäädä himppeen odottelemaan sowittua lähtöaikaa waan wetasin ääntä kohten kewyehkön iltapalan ja onkikamat walmiix ja aikomus mennä kalaan lähelle weneenweteenlaskupaikkaa. No 19:32 soitti Jari K. Oli Huilin lammikolla pyywystämäsä jotain. Sanoin et oon ite menossa weneenweteenlaskupaikkaa lähelle siellä olewalle "kanawalle" oottaan Markkuu. Sieltkii saa sorvaa ja suutarii. No Jari päätti muuttaa paikkaa ja tulla seurax.

Olis pitäny ottaa kuwa ku Jari pörähti paikalle wähä meitsii myöhemmin skootterilla. Oikee rätkäjätkä. No joo. Eipä enempejä. Skobe on muuten monesti autoo ketterämpi ja nopeempi tapa liikkuu josei oo kamalasti kamaa kuskattawana. Eipä muuta ku pyynnöt tositoimiin. Jarilla maissipohjaonkitsydeemi ja meitsi ihan kohowälineellä syöttinä mato yritimmä narrata jonkun ottamaan. Toimintaa ja tapahtumeja oli  paikassa harwaxeltaan. Kummankin syöttejä käytiin maistelemassa. Pari kertaa oikein pelästyin kun kohoni reippaasti pomppasi ylös wedestä muutameja centtejä mut sit ei mitään jatkotapahtumeja kuitenkaan tullu.

Lopux kohoo wietiin normitapaan wakaasti pintaa pitkin pikku hiljaa sywyyxejä kohti upoten.

No hitsi, sieltä nousi ilta-aurinkoon kuwattawaxi kaunis sorva.

Jäikin sitten sinä iltana sen paikan ainoaxi saaliixemme.

Markkukin saapui paikalle maa- ja wesikuljetuskalustonsa kanssa suurinpiirtein tasan täsmälleen sowittuun aikaan 21:44.
Siitä alkoi sitten wesillelaskuoperaatio jossa meisti pysytteli ihan hissuxeen taka-alalla. Oli jo kax hywää neuwojaa paikalla mihin päin milloikin rattia pitää kääntää, että wene osuu luiskalle.

 

Kyllähän siinä sitten kuitenkin päästiin kapteenin komennossa wesille ja nostamaan kymmenen minuutin kuluttua ensimmäinen hänen illan moneista kuheistansa. Matka jatkui verkkomerkkejä katsastellen et osataan kiertää ja wälillä Markku nosti uutta kuhaa weneeseen. Omani antoi odottaa. Outoa oli se, että apot ja hauwet loistiwat poissaolollaan. No haukea, paitti jotain jättiwä, ei kyl nii kaiwattukaan. Mutta ilta oli kaunis, oli hywä olla lämpöisessä kesäsäässä järvellä, mielummin kun kotonassa tekemättä mitään.

          

 

Oma kuhani antoi odottaa antautumistaan aina puoli kahteentoista asti. Ihme wempula, ainaki tuommonen pienehkö alamittainen (Tuusulanmeri 45 cm), se ei paljo siiman päässä sätki. Ihan niinku Markku sano et on ku märkää sukkaa kelais sisään. No wahinko että mitta oli wajaa, takas weteen.

Wuorokausikin kerkes jo waihtua torstaix kun ruwettiin suuntaamaan kokkaa kohti kotirantsuu, tai siis weneramppii. Simpukoita oltiin kummatkin kuten tawallista matalasssa Tuusulanmeressä saatu jo useita mut meitsi weti reissun ainoon tuplatärpin. 

Markulle tuli siinä kotomatkalla kolme kuhaa melkein parinkymmenen metrin wälein. Ei kuitenkaan enää jaxettu ruweta ees taas tahkoomaan paikkaa. No sitten jonkun matkan kuluttua hieman ennen yhtä Markulla tuntui wawassa jotain aiempeja suurempaa touhua. "Oliskohan siellä jo se mittakuha ?" ihmetteli Markku ja niin minäkii. Wapa oli hienosti kaarella ja jarru sirisi. Wedessäkin jonkin matkan päässä näky selwää elämää ja taistelua.

Lahna ja mahastaan koukuista kiinni.

Kotiin päästyäni klo näytti 1:14. Illan/öön kuhaistelut kuhaisteltu. Loppuyhteenveto: Markun saaliina 7 kuhaa (wai 8 ?) ja yx mahastaan kiinni tarttunu lahna. Meitsillä yx kuha. Molemmille myös simpukkeja. Ja Planet Earth, muutamaankii otteeseen. Hieno aurinkonlasku ja hieno reissu. Kiitos Markku mukawasta seurasta. Hienoja hetkejä. Ehkä to, pe jotain muuta, mut la suunnnitelma kalastuxen osalta jo walmis.