Saawuin wähän ennen Sampsaa. En muistanukkaa et oltiin Kalamaratoonissa jo treffattu. No siel kyl näki nii paljo uuseja ulkonäköjä et ei waan alkawalla dementikolla kaikki pystyny kykynemään jäämään muistojälkenä aiwosoluihin. Nose siitä. Sit ehkä jo jotain kalastuxesta.
Alux wiriteltiin maissisyöttit pohjaan odottaan karppi/suutarinykyä. Siinä samalla laitettiin pintaonket kans pyyntöön. Saarisen Lare jonka kanssa aina silloin tällöin kalastelen tuli kans paikalle ku olin edellisenä päiwänä kertonut aamuaikeistani. No mitäs siinä, Lare ja Sampsa rupes kiskomaan matosyötillä (tais olla Sampsallakii täsä waihees) fisuu ylös wedestä; lahnaa, ahvenaa, kiiskee ja sorvaa. Meitsin maissisyötti sai olla ihan rauhasa waik Samspsa niinku ihan wierestä sai kaloja. Pisin sorva saman mittanen ku eilinen meitsin pisin eli 260 mm. Ihan eri meininki meitsin onkesa ku edellisenä iltana, Kun pohjaonkitsydeemeissäkään ei tapahtunu mitään ni läxin Jäken torikahwiosta hakeen itelleni (itsekkäästi waan itelleni) kahweeta. No tuli jotain muutakii.
Siinä sitten naatiskelin aamupalastani ku ei kalat mitenkään häirinneet istuskeluani kalastustoolissani myös aamuaurinkosta naattien. En muistannukkaan miten hiton hywä konsti on kalassa ruweta wäsäämään jotain muuta kalastuxeen keskittymisen waihtoehtona. Olin nääs laittanut järwen puolella parin- kolmenkymmenen metrin päähän rantsusta matosyötin likoomaan. No sen pyynnön kilikellot rupes sitten häiritsemään jo omaa tuudittaumista täydelliseen joutenoloon. Muutamejen häläreiden jälkeen se tapahtui.
Noin parin tunnin odotus palkittiin. sain saaliixi wedestä ylös ihka aidon Tuusulanmeren hirmuahvenen. Pyysin Sampsaa ikuistamaan tämän waltawan hienon tapahtuman myös mahdollisesti tulewalle jälkipolwelle.
Kauaa en kyl wiihtyny ku oli jotenkii nii lewottomat jalat et päätin ottaa riskillä mukaan waan yhden wawan ja maissia ja käwästä kattomassa onko Kinnrin lätäkkö tosiaan niin hiljanen mitä wiestit oliwat antaneet ymmärtää. Yleensä kuei ota mitää warajutskaa mukaaan ni homma loppuu minuutissa, koho puussa, koukku pohjassa/ulpukassa tai iha jotain mitä tahansa muuta mikä estää onkinnan jatkamisen, Mut kuiteskii. Ja jonkun marjat, mitää hiljentyny ollu. Kellosta katoin ku pistin maissin weteen, wiis mintsaa, kuus normiruutanaa pussissa.
.
Näillä lähettiin jälleen Karawaania kuljettamaan eteenpäin. Hywäxi ja riittäwän tilawaxi hawaitulla Markun kuljettimella myös meitsin kaiken turhan (kuten kuwasta woi hawaita) kamixen saamisexy mukaan.
No olihan aikomus monen moista eri kalastusmuotoa jälleen yrittää. Lähtöaika piti hywin ennalta sowitun mukaisesti.
Aloitus tapahtui kuten sowittu/suunniteltu ruutanoiden metsästyxellä Niemenmäen lammikoista.
Mut hei, ei sielt mitää ruutanoita tullu, särkejä ja Markulle appojakii, hän kun ei luota maisssisyätin tehoawaan wetowoimaan. Lähdettiin kiusaamaan tokkoja josko waikka saisimme isompeja kun tähän asti et KOOBEEIIÄMMÄ rupeis nousemaan sfääreihin tai no jonnekiin. Paikalle kun saawuimme jakaannuimme niin kuin kaxi äijää waan woi et toinen aloitti toisesta paikasta ja toinen toisesta paikasta. No ei menny kauaa (enemmän ku eiliseisssä minuutissa) kun huomasin Markun roikuttawan siimasta n. 28,14 metrin päästä meitsistä WALTAWAA möhkäletta.
MARKUN YHEXÄNTOISTACENTTINEN |
En muista hihkaisiko hän jotain wai satuinko juuri wakoilemaan äijän tekoseja ettei pääse salaa TOSIapajille. No kyllähän Markku oli löytänyt oikean kohdan. Hetki ihmeteltiin kunnes oli mittauxen aika; 19 cm, ennätysrekisterikala. Iha järkyn kokone möhkäle. Onnittelut Markku Sinulle täällä blogissanikin. Oli hieno hetki itsekin nähdä kalakawerin onnistuminen. WAU, wielä kerran.
Hietatokonkii n. wiis centtisen hemmo oxensi ulos
sisuxistaan jouwuttuaan kuiwille.
Kuhajahtiin oli alkuperäisen suunitelman mukaan tarkoitus myös mennä käwäsemään mutta JÄTTItokkojen kuwat silmiemme werkkokalwostoilla saiwat meidät jäämään näille apajille.
Yli kymmenkunta yhteensä saatiin ja Markku jälkikäteen laski yhteispituudexy 1530 millimetriä. Omeista tokoista pisin oli 15 cm. Kax centtii pitempi ku Maratoonissa pyydystetty.
SUUREIN ja pienein |
No aikanaan alkoi jo hämärtyä riittäwästi seikkailumme seuraawaan waiheeseen eli edellisellä öökeikalla saamatta jääneiden kivisimppujen lirkkiminen. Jätimme tokkopaikan rauhaan kaswattamaan isompeja täplixejä saaliixemme seuraaweille kerroille. Jokin tuossa tokkojahdissa on tosi koukuttawaa waikka ne suuret jäisiwätkin wielä uiskentelemaan. Ehkä se ajatus SIITÄ suuresta, enmpä tiiä. Omalla rumalla tawallaan kuitenkin kaunis. Tukewa pötkylä.
Matkalla wielä pysähdyimme aamuonkella Sampsan antaman winkin kohdalle täplisjahtiin. Meille wielä neitseelllinen maasto. Mut Markku korkkas sen melko nopeesti (ei ihan minuutissa) ja nosti n. 170 millisen täplixen ylös wedestä. Meitsii joutu tyytymään muutameihin melko lupaawiin tärppeihin. Eiwät kyllä waikuttaneet appojen tai särkikalojen tekosilta.
Wihdoinkin waihto illan/öön pääkohteeseen; kivisimppujen kimppuun. Niitä nähtiin wiimex (ja wiime syxynä saalistinkin niin, että ei kaikkeja wiittiny edes yrittää jallittaa) tosi paljon waan hyljexiwät tarjottua syöttiä. Nyt olimme kexineet uuden metkun; koukku 22 ja puolikas pärkäsentoukka. Johan pitäis herättää isosuiden kiinnostus. Siispä YO(ei yö)-juhlijoiden ihmetellessä ja kysellessä, että mitä ihmettä te oikeen touhuutte, walokeilaan herkeämättä tuijottaen katselemaan pohjan näkymejä. ja tapahtumeja riitti, oli pientä ja isoo ahventa, pientä ja isoo kiiskewä, joitain pienejä särkikaloja tuhottomasti, yhden mudun näin. Myös tokkoja oli näkywillä. Ja niitä ISOja kivisimpppuja. Mutta ei kun ei, taas pään kääntämistä pois syötistä ja lopulta hermostunut pyrähdys näkymättömiin. Missä wika ? Normaalisti simppu tulee syötin kimppuun jo wiien centin päästä. No yx peeni ja yx wähä isompi hetken weden alla pyristeli kiinni koukussani. Markku jo sanoi lähtewänsä kahlailemaan takaisin kohti kulkuneuwoamme kunnes se wiimein tapahtui; yx öttiäinen nappas kunnolla kiinni muutaman pään wäistöliikkeen jälken ja sain se näppihini. Riemuni oli rajaton. Hemmon pituus selkeästi hieman yli 10 centtiä. Mutta sitten; romahdus; MUSTATÄPLÄTOKKO. Net per.....t on wallottaneet jo senkin paikan. Elikkä saattaa olla, että kaikki näkemäme ISOt öttiäiset oliwatkin täplixejä eiwätkä simppuja. Laitoin "simpun" rannalta löytämääni pahvipurnukkaan ja päästyäni lähelle huikkasin Markulle: "Nyt nappas. Ja ISO". Wähän kauenmpaa nähtynä Markkukin jo onnitteli hienosta saalista kunnes paljastin karwaan totuuden hänelle. No eipä hätiä mitiä. Päätimme jättää paikan syxyyn asti rauhaan ja koettaa simputtaa muualta tietämistämme paikoista päiwällä/illalla/ööllä joxus möyhemmin, ehkäpä jo seuraawalla wiikolla. Kekä sen meistä kahesta tietää mitä me kexitään.
Mutta kuitenkin, päiwä, kiitos täplisten, aiwan upea elämyskalastuskokemus jälleen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti