juhannusaaton 2011 kalastuxet

aamusella kuuwen maissa awailin silmejäni suitessani diwaanillä löhötessä ja huomasin iloxeni, että aurinko Jäkessä pääsi paistamaan pilwejen lomasta ihan perille maanpinnalle asti. Tästä ilahtuneena päätin lähteä Hesan rantsuille katsastamaan josko sieltä löytys tapahtumeja, Seittemän aikaan pääsin läxeen hakeen rakkaan poikani Ville Johanneksen Obeliskiä, jonka hän oli ilahduttawasti luwannut juhannuspäiweixi käyttööni. Mitä lähemmäs Hesaa pääsin sitä enempi pilwet peittiwät aurinkon näkywistä. No eihän se mikään hoono fisustamiskeli oo, pilwinen sää. No määränpäässä puhalsi mereltä melkoisen nawakka tuuli. No ei sekään mitää, keinuttaishan allookko syöttiä huokuttelewasti tawoiteltawejen saaleiden kuonon edessä. Näin luulin. Siinä kyllä pelipaikalla sai katella ihan riiitäwän kauan pelkkää kohon keinumista aallokossa ilman mitää merkkiä wedenalaisesta elämästä. Joo. Mielenkiintoista. No koskaan ei tiedä mitä ihan heti kohta woi tapahtua.

Ja tapahtuhan sitä sit ku se tapahtumisen aika oli. Kohoo wietiin weden alle lujaa ja kowaa. Kerkes pois näkywistäkii ku yllättyneenä moisesta tapahtumasta olin niin nukahduxissa. Meinasin olla tajuumatta nostaa wawan awulla kohon ja mahdollisen saaliin ylös. Ja sieltä se sit kuitenkii nousi.

Just tollasta mä olin koko kesän halunnukkii.

No sitku oli eka saatu ylös no tulihan sietä sitten onnex muutakin ettei komee kolmonen ainoox jääny.

Siinä noin puolentoista tunnin tuulisään onkiskelun tulos.

Lähin muuten sitte wex.

Siinä lähistöllä oli  (ja on wieläkin) yx kivisimppumesta josta öiseen aikaan oon joka kerta simppuni löytänyt ja nostanut maihinkii. Päätin käwästä siellä. Jotenkin oon skeptinen ton kivisimpun päiwällä saannin mahixiin, waikka monet owat niitä sanoneet päiwällä saaneensa. En kyseenalaista heidän sanojaaan. Pitäsköhän lukee Warhimon ohje SKESin siwuilta. On kuulemma siellä. Enoo waaa ehtiny lukasta.

Oon kyllä itekkii wiime kesänä löytäny ja saanukkii pyywystettyä kivisimppuja keksellä aurinkoista ja hieman tuulista iltapäiwää. Se oli wiime kesänä Sysmässä kun olin yhen järven rannoilla ihan muusta syystä ku fisustamassa. Ei ollu mitään kamixii fisustamiseen mukana. Oli kuiteki sen werta hywän näköinen kiwikkoinen ranta et rupesin kääntelemään kiwejä kivennuoliaisen löytämisen toiwossa. Noei löytyny. Löyty kivisimppuja ja mateen poikaseja. Mut ne oli kyl niin siel kiwen suojassa lähes keskellä et en tiiä miten ne sielt olis syöttiin syöxyny. No kait ne olis. No kuiteskii hemmot jäi kököttämään paikalleen kun olin kiwen nóstanut heidän päältään pois ja siitä kädellä hätistäen oli melko helppo saada ne uimaan pahwimukiin, No se siitä.

Ei ollu nytkään lirkkimiswälineitä mukana, mut onnex ohutta siimaa, pientä koukkuu ja painoja oli.

Loput löyty taas luonnosta; nimittäin wapa. Kuiwahtanu männyn oxan pätkä.

                 Tommone metrin halko löyty

Siinä jonkin aikaa (mielestäni ikuisuuden waik fisustamassa ollessa aika kuluu yleensä tosi nopiaan) pudottelin syöttiäni mielestäni jokaiseen mahdolliseen kiwenkoloon ja kiwejen reunoille jos siinä oli kiwen alle mentäwä rako. Mutta ei. Yx ainoo, arwatkaa mikä, no kolmipiikki oli sen werta kiinnostunu syötistäni et oli hetekne kiinni rimpuilemassa. Oli aika jatkaa matkaa. Mielessä oli wielä tässä waiheessa illan pimentyessä sen werta mitä se ny pimenee tulla uudestaan. Pimeäkalastusta warten suuntasin matkani seuraawaan kohteeseen ihan tsekataxeni miltä tilanne waikuttaa.

Ja tosi hywältähän se waikutti. Wesi ei liian sameaa etteikö fisuja kirkkaalla walolla näkis, wirtaus ei liaan kowaa, pieniä lampareita wirran wieressä ja suwannon reuna wirraton. Hywä paikka palata "pimeellä". No mitään palannnu sinä  iltana, minnekään, siis kalastaan, nukuin.

Auto ku oli käytössa käwin wielä katsastamassa yhen töröpaikan mihin ei nii helposti jaxa pöyräillä ku Sipoontien sillan alle. Ja olihan siellä töröt hereillä ja ottihaluiseja. Tein Myllylät, alle minuutin eka törö kätösessäni, waan ei mikään hirmu, mut  kaunis.

Ja syöntiä riitti, kowin agressiiwisilta waikuttiwat höykkäyxet, kohoo wietiin tosi wauhdilla, mut useimmiten nostossa ei tuntunut ketään kiinni syötisssä. Hienoja ilmalentoa näkyi myös tawallista enemmän, uimahyppykilpailussa alastulo olis kyllä werottanu pisteitä, useimmiten tuliwatten kyljelleen weteen. Syyxi huonoon tarttumisprosentiin epäilen koukkuni pintä kokoa, nro 12, taikka sit waan niitten siinä kohtaa olewejen lastenkerholaisten pientä kokoa. Oli yx walwojakiin 122 millin mittanen nälkäsenä. Waan sit oli pakko lähtee kauppaan, ostaan äidilleni palvelutalon jääkaappiin syötäwää ja muutenkii hetelmää ja muuta herkkuwa,  tyttäreni Veera Pauliinan 16-wuotiaan Nellin kissan ruokkimisen aikakin oli ja myös poikani Ville Johanneksen Manu marsun ruokinnnan aika.

KEKÄ EI KUULU JOUKKOON ?