aamun kalastusreissusta wäsähtäneenä lepäilin hieman ennen kun lähdin kyläilemään ja tölläämään taas niin tylsää wormulakisaa ku ne nykywään waa woi olla. Kesken kisan tunsin oloni lewotttomaxi ja ahdistuneexi ja päätin lähteä kalaan. Pyöräilin erääseen törömestaan ja aloitin onkimisen. Ei mitään, ei yhtään mitään elämää. No sit täyty turwautua ja kauan kauan sitten opittuun konstiin, kahlasin kattomaaan onx siel ketään. No olihan siellä, lastenkamarilaiset paikalla. Siispä wapa huitsin newadaan, ja törölirkintään.
Seuraawax kuweja joita enny jaxa ruweta ees yrittään pistään mihinkään hienoon järjestyxeen kuse wie aina mult nii kaua aikaa, kuen ilmeisesti osaa kaikkeja hienouxeja. No katelkaa kuweja. Kyl ne kertoo mist on kyse. Ihan sama ku tokkojenkii kaa. Lopux sit wiel jotain niinku loppuhuipennustextii niitten jälkeen lupaan kirjoitella.
Paikallistetaan kohde
Tänään sunnuntaina 26. kesäkuuta onnistuin lirkkimään laumasta 17 hemmoo enneku aurinko lopetti yhteistyön eikä töröi enää pystyny kykyneen näkemään. Aikaa meni noin tunti kymmene mintsaa. Kannatta kokeilla, on hauskaa. Koukuttaa. Kalastus on kiwaa.
PÄIWÄN LYHEIN |
PÄIWÄN PISEIN |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti