wierestä wietiin

lauwantai-aamuna 9. heinäkuuta 2011 heräilin ennen aamuneljää ja Laren kanssa sowitusti rupesin repimään itseäni Tuusulanmerelle tawoitteena suutarikalat, tai karpit. Samalla wois katella näkyykö ööllä kawereitteni oltua nakeriasonkella limajälkejä  saadusta saaliista ruohikolla. Noin 4:07 läxin matkaan ja textaxin Larelle et nymennään.

Saapuessani rantsuun oli tutut nakerasonkijat jo lähteneet. Paikalla oli öökalastusreisuilta tutuxi tullu wenäläismies, tällä kertaa koko perheensä kanssa. Oli tullu puolenöön aikaan ja nähnytkin tuttuni. Eiwät kuulemma olleet nakeriasta naruttaneet. Sen Roope myöhemin textarilla wahwistikin.

Kaislikosta kuului loisketta ja huomasin siellä sumpun. Kysyin saaliista ja kax isoo lahnaa ja yx n. kilon suutario li wastaus. Tarkistus warmisti asian. Waikutti lupaawalta. Paitsi että he kalastiwat juuri siinä missä oli itse suunnitellut niin tekewäni. En kehdannut änkee ihan wiereen waan tyydyin kiltisti toiseen paikkaan. Waikee paikka, ulpukkaa piukkanaan rantsust pitkälle Huilin ojaan, ransus pikkää kaislaa/kortetta tai mitä lie. Mut siit niit o wiis kilosii karppeikii wejetty rannalle

AINOO YLÖSWETOUOMA

Laree ei näkynyt ni soitin äijälle. Heräs soittooni, ei ollu kuullku textarini hälytystä. Noei siin kauaa menny ku oli paikalla ja aloitti hänkin onkimisen matoa käyttäen. Itse pelasin maissisyötillä ja olin jo ekan saaliinikin saanut ylös ennen Laren tuloa, nätti mutta pienehkö sorva.

Ei ollut aamulla syöntihalukkuus lähelläkään edellisen illan luokkaa. Harwaxeltaan käytiin maissisyöttiäni kohon alta warowasti tuhraamassa, mutta ylös ei noussut juuri mitään. Enemmän kalaa sai Lare ylös madolla, onkiessaan sisempänä Huilin ojaa. Appoo ja kiiskee, pientä.

Lare ja aamu-uswaa

Joo, siellä sit tapahtu enemmän missä olin ajatelukkii kalastawani. Mes nosti käyttämällään pohjaonkitsydeemillä 4 suutarii ja waimonsa koho-onkella yhden suutarin ennen heidän lähtöänsä pois noin seitsemän aikaan. Meitsillä muutama sorva ja särki. Et silleen. Kaweri käytti mäskiä joka ilmeisesti piti kalat heidän "alueellaan". Eiwät lähteneet uimaan kohti meitsin maisseja. Ennen lähtöään kaweri heitti loput mäskit weteen. Käytin tilaisuutta hywäxeni ja siirryin samoille paikoille.

Alko tulemaan enemmän tapahtumeja. Kolmesta pohjaonkesta wietiin maissisyöttejä kuitenkaan kenenkään tarttumatta, kilinä kellossa ei ollut mitenkään raiwokasta, yx sorva tuli. Ei tän wuoden pisin sekään, wielä. Koho-onkella sai keskikokosta sorvaa paikasta nostaa aika tasaisin wäliajoin. Ei mietenkään hirmusyöntiä mut kuitenkin. No reissusta warmistui ainaskii se, että siellä ne suutarit wieläkin on. Samoissa weseissä ja paikassa ku aiemminkii. Ei siis mitään paineita eikää kiirettä. Wielä tulee se hetki kun itse saan tuntea noin kiloisen (mieluummin isommankii) woiman sen tempoessa siiman päässä wastustaen rantautumistaan. Upee tunne.

Lare sai jossain waiheessa tarpeexeen ja  lähti torikahwilan ja aamukahween kautta jatkamaan päiwän askareita. Kun tapahtumeja oli wiiwyin ehkö noin puoli yhdexään kunnes totesi et ny kamat kantoon ja torikahwilan kautta kohti päiwän muita tapahtumeja.

JOUNIN MYYMÄÄ HERKKUWA