hieno ilta, hieno joki

ma illansuussa 11. heinäkuuta päätin polkasta Kervanjoelle Lemmenlaaksoon tutkimaan paikkoja joissa en sitten poikawuosejen (35 wee sitten) ole käwässyt. Tämä tiesi siis rämpimistä kainaloon asti ulottuwassa nokkospensaikossa (shortshit jalasa), lähes läpipääsemättömejen ryteikkojen läpi tien raiwaamista, henkenwaarallisen jyrkeillä rantatörmeillä onkimista ja kaikkea muuta mukawaa. Mut sou wot, adwenture in the wilderness tekee wälillä ihan hywää. Paitti pitkälle iltaan nukahtamisen asti jatkunut nokkosten polte jaloissa polweista alaspäin ja käsiwarseissa. No pikku juttu siihen werrattuna siihen mitä nautintoja reissu taas soi (= antoi) meitsille. Noei kun ekax pyörä parkkiin kahlehdittuna kiinni puuhun.

 Aloitin kalastamisen ekalle mestalle päästyäni erään pienen kosken yläpuolelta.

Siinä muinoin oli töröja sankoin laumoin. Tällä kertaa ainoaxi saaliixi tuli ihan wireän oloinen appo. Muut kalat (jos niitä oli) eiwät syötistäni kiinnostuneet
 .












Rämmin rantoja pitkin kosken alapuolelle

josta löysin seuraawan onkimareijän henkenwaaralliselta waikuttawan jyrkän rinteen kohdalla. Muuten ihan nappi mesta. Rinteessä oli onnexi wanha puunkanto jota wasten pystyin jalkojeni warassa pysymään. No ei aikaakaan kun eka saaliskala siitä kohtaa oli näpeissäni.

Särkiparvi oli löytänyt siitä itselleen mieluisan mestan. Niitä muutama tuli ylös ennen kun paikalla onnexi tuli törölauma joka ajoi särjet (ehkä wissiin) pakosalle ja aloittiwat oman kiiwaan syöntinsä. Normitöröjä, semmoseja kymmenen sentin mittaisia, pituuden werran kappalemääränä ehdin nostaa wedestä kunnes kalastaminen siinä paikassa loppui kun törmässä siihen asti paikallaan pysynyt kanto päätti pudota jokeen. Onnexi sain jostain yläpuolelta olewasta kaswillisuudesta sen werta otetta että löyty jonnnmoinen kolokii toiselle jalalle ja pääsin raahaamaan itseni ylöspäin turwallallisille "wesille". Onki putos jokeen mut sen sain siimasta wetäen pelastettua. Takertui johenki kaswustoon.

Jaeiku matka jatkuu. Mitäs me pienistä. Ei käyny kuinkaan. Seuraawasta pusikkoaukosta luonto antoi taas jälleen kerran hienon kokemuxen. Keskellä suht heikkoa wirtaa lähes paikallaan selkäewä weden pinnan rikkoen uiskenteli ylöspäin iso turpa.  ja tarkoitan siis ISO. Tänä wuonna saamani 38 centtinen on pieni yxilö tähän werrattuna. Hieno näky. Pakko oli waan ihailla enstex. Hetken epäröin uskallanko tärpin uhallakin heittää kolmimetrisellä wawalla ja 0,20 monofiililla warustetun syötin weteen, Jos waikka olis nälkänen. No liikkumiseni häiritsi hemmoa sen werta et häipyi yläwirtaan mustana torpeedona. Töröjä, normi sellaiseja onnistuin paikasta koukuttamaan ja näin myös pienempejä musteja selänwilauxeja elikkä turpeja ku ekax näkemäni. Mutta jonkin ajan kuluttua sekin palasi takaisin. Mutta syötin tarjousyrityxet suun eteen saiwat hänet hermostumaan ja pakenemaan alawirtaan.

No alawirtaan olin itsekin päättänyt seuraawaxi siirtyä kun ei ennätystöröni isomman kokoiseja paikka minulle suonut. Täytyi jatkaa etsintää. No seuraawa paikka elikkä siis jo päiwän neljäs antoi heti kax pienehköä töröä ja jälleen hienon näköhavainnon isosta turpakalasta. En tiiä olix se se sama hemmo taas joka waan päätti härnätä meitsii. No kuitenkin häipyi taas. Mutta ei mennnyt kuin pieni hetki ja sain wäsytellä hänen pikkuweljeään tai -siskoaan. Pakko oli antaa riehuu wedessä menettämisen uhallakin koska paikassa oli sen werta korkee penkka eikä haawia mukana et ainoo mahis saada ylös olisi siimasta nostamalla ja toiwoa et olis kunnolla kiinni. ja olihan se.

Kaunis kala, on se

tosta se nappas

kuwassa melko alareunassa, molemmeissa siwustoissa näkywejen kiwejen (tummahkot täplät) keskeltä. Takempaa spexii en pysty kertoon.  Wielä siit muutama törökii nous, mut sit päätin et on aika lähtee suiteeni tutumaan. Lopux wielä kuweja turvasta eri kulmista kun se niin auliisti halus esitellä itseään kameralle pyöriessä ympyrää roikkuessaan kätösestäni siiman warassa. Ja joelle palataan wielä, tutuille ja tuntemattomille paikoille.