FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

miekankosken taistelut

jaa, mitäköhän osais kertoo. No alotetaan siitä, että lähettiin Ollin kanssa Teron kutsumalle kalareisulle sunnuntaina 24.7.2011 Jäkestä aamulla noin kuuden aikaa. Yhden stopin taktiikalla oltiin perillä noin kahexan pintaan, ostettiin kalastusluvat ja alettiin kalastaan.





Ekan kalan sai Tero heti noin wartin kalastuxen jälkeen.
Lupaawan nopee alku, appo oli, waan muut mielessä.
Taimen, säyne, kuha tai waikkapa harri.

   
Kaikista seuraaweista kalansaaleista ei oo ihan tarkkoja saantiaikainfoo kun rupesimme jakaantumaan melko pienen alueen silti hywin useaan kalastuspaikkaan. Wälillä täyty nynnylkii ottaa yhteys et misä oot just nyte ?  Warmaan kymmenkunta spottia josta oli hywä yrittää ja wälillä ottaa homma hiukka rennomminkin kuitenkin koko ajan wiehe pyytämässä.
 

Siinä kolme äijää sitten kierteli ja kaarteli paikkoja, wispas ja watkas, waihto wiehettä, lippaa, lusikkaa, waappuu ja jgiii. Kekään ei perhostellut.




Kirkasta, tosi kirkasta  oli wesi wesi ja kiwikkoista. Kirkkaus ei kuitenkään mitenkään pystynyt estämään wieheitä wälillä tarttumaan kiwikkoon kiinni ja niinpä sain minäkin tehtyä itselleni kaxihaara Mepsin. Onnes waa yx haara jäi sinne Ahdin waltakuntaan kiween porautuneena. Loppulippa jäi käyttööni.

Waan silläpä sain sitten päiwän ekan apponi, noin puol yhentoista aikaan. Muuten ei tuntunut kalat ainakaan wielä olewan syönnillään waikka kelikin oli ihan lupaawan pilwinen. Täytyi siis syödä ite.

Ja kalastus jatkui edelleen paikkoja ja wieheitä waihdellen. Ei suuren kalan elonmerkkejä. Joku muu kun appo oli meitsil hetken aikaa kiinni waan ei ollu sekään mikään iso. Alamittainen taimen ? Pikkukalaa näkyi kirkaassa wedessä tosi paljon mutta missä saalistajat ? No yhet ainakii rannalla.


Yhen aikaan alko tapahtua. sain toisen apponi. 
Kolmihaarakoukuisella lipalla.



Siinä sitten taas jälleen kerran waiheltiin paikkoja ja kuulumiseja. Terokii oli saanu lisää appoo ja Ollikii. Mut sitten neljän aikaan se tapahtu.

Sain elämäni ekan särjen (Rutilus rutilus) wieheeseen suustaan tarttuneena
Ei saanu hemmosta säynettä millään krapula-aamun punaisten silmejen takia. Hetken kuluttua sain puolikkaan särjen. Se nimittäin tipahti irti koukusta takas weteen just ennen ku olis pitäny limata walmiina wastaanottoon olewa käteni. Hywä näin. En siis sanut kokonaista pistettä. Waik ei me niitä laskettukkaa. Tero oli saaanut jossain wälis jigattua noin kilosen hauen rantsuun ja pistänu saman tein takas kaswamaan. Ei wieläkään kaiwatun merkkisejä kaloja. Ilmakin oli päiwän aikana hieman waihdellut, pilwisestä aurinkoisexy, wäliillä nosti tuulen woimakkuutta, pikkasen tipautti muutameja pisaroita wettä mut kuuden (18:00) aikaan tuli sit kunnon sade. Ei ku sateelta suojaan. Waan kalastusta ei lopetettu. Suojarakennuksen katonreunuxen alta pysty hywin heittään wiehettä wirtaan. Ja meisti waapun suoraan ylöspäin puiden oxiston läpi kymmenen metrin korkeuteen ja sinne jäi.


Sateen heikentyessä tuli näkywiin upea sateenkaari. 



Tämän jälkeen jatkoimme wielä kuhametsästystä. Olli ja Tero meniwät itäpuolen loppuluisua kokeilemaan ja meitsi  jäi saadun winkin  (olin kertonu muillekii) takia länsiliukuun. Mutta ei. Sowittuun aikaan noin puol kahexan lampsin autolle johon kaweritkii oli just saapuneet.
Hei hei Miekankoski, kotimatka alkoi.


Yhexän pintaan Jäkessä, Tero wei himppaowelle ja luulin purkaneeni kaikki, tällä kertaa tosi wähäiset kamixeni pois kunnes jo diwaanilla lewätesssäni Tero soitti ja kysäs et onx mul  housut hukassa. Hetken mietin ja tajusin et joo, wedenpitäwät tuulihousut uupuu. Onnex Tero oli wiel kaupugisssa joten housujen tuonti ei (toiwottawasti) aiheuttanut suurta waiwaa.

Eli sinä päiwänä omalta osaltani loppuyhteenwetona matkoineen noin wiidentoista tunnin kalastuskeikka. Saaliina wirpalla kax appoo ja 1/2toist särkee. Kaikki kalat eri wieheellä. Kiitoxet Ollille ja Terolle kiwasta seurasta ja kannustuxesta. Kalustotappioina kax menetettyä lipppaa ja kax waappuu sekä mäsäx menny wawankärki. Liewänä harmina läpimäräx kastuneet waelluskenkät, sukat ja farkut polwiin asti. 

Seuraawaz kalastan wast ku torstaina puolilt päiwin ollaan startattu kohti Norjaa, ekan kerran Pohjois-Suomessa  Muonion tietämillä. Nyt on pakko tehä jotain muuta pakollista juttuu ennen yhentoista päiwän reissuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti