Ekan kalan sai Tero heti noin wartin kalastuxen jälkeen.
Lupaawan nopee alku, appo oli, waan muut mielessä.
Taimen, säyne, kuha tai waikkapa harri.
Kaikista seuraaweista kalansaaleista ei oo ihan tarkkoja saantiaikainfoo kun rupesimme jakaantumaan melko pienen alueen silti hywin useaan kalastuspaikkaan. Wälillä täyty nynnylkii ottaa yhteys et misä oot just nyte ? Warmaan kymmenkunta spottia josta oli hywä yrittää ja wälillä ottaa homma hiukka rennomminkin kuitenkin koko ajan wiehe pyytämässä.
Siinä kolme äijää sitten kierteli ja kaarteli paikkoja, wispas ja watkas, waihto wiehettä, lippaa, lusikkaa, waappuu ja jgiii. Kekään ei perhostellut.
Kirkasta, tosi kirkasta oli wesi wesi ja kiwikkoista. Kirkkaus ei kuitenkään mitenkään pystynyt estämään wieheitä wälillä tarttumaan kiwikkoon kiinni ja niinpä sain minäkin tehtyä itselleni kaxihaara Mepsin. Onnes waa yx haara jäi sinne Ahdin waltakuntaan kiween porautuneena. Loppulippa jäi käyttööni.
Waan silläpä sain sitten päiwän ekan apponi, noin puol yhentoista aikaan. Muuten ei tuntunut kalat ainakaan wielä olewan syönnillään waikka kelikin oli ihan lupaawan pilwinen. Täytyi siis syödä ite.
Ja kalastus jatkui edelleen paikkoja ja wieheitä waihdellen. Ei suuren kalan elonmerkkejä. Joku muu kun appo oli meitsil hetken aikaa kiinni waan ei ollu sekään mikään iso. Alamittainen taimen ? Pikkukalaa näkyi kirkaassa wedessä tosi paljon mutta missä saalistajat ? No yhet ainakii rannalla.
Yhen aikaan alko tapahtua. sain toisen apponi.
Kolmihaarakoukuisella lipalla.
Siinä sitten taas jälleen kerran waiheltiin paikkoja ja kuulumiseja. Terokii oli saanu lisää appoo ja Ollikii. Mut sitten neljän aikaan se tapahtu.
Sain elämäni ekan särjen (Rutilus rutilus) wieheeseen suustaan tarttuneena |
Sateen heikentyessä tuli näkywiin upea sateenkaari.
Tämän jälkeen jatkoimme wielä kuhametsästystä. Olli ja Tero meniwät itäpuolen loppuluisua kokeilemaan ja meitsi jäi saadun winkin (olin kertonu muillekii) takia länsiliukuun. Mutta ei. Sowittuun aikaan noin puol kahexan lampsin autolle johon kaweritkii oli just saapuneet.
Hei hei Miekankoski, kotimatka alkoi.
Yhexän pintaan Jäkessä, Tero wei himppaowelle ja luulin purkaneeni kaikki, tällä kertaa tosi wähäiset kamixeni pois kunnes jo diwaanilla lewätesssäni Tero soitti ja kysäs et onx mul housut hukassa. Hetken mietin ja tajusin et joo, wedenpitäwät tuulihousut uupuu. Onnex Tero oli wiel kaupugisssa joten housujen tuonti ei (toiwottawasti) aiheuttanut suurta waiwaa.
Eli sinä päiwänä omalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti