ruoholahden kanawan mustatokot ?

to 14.7 Saarikosken Antti lähestyi Facebookissa kalareissuasioissa. Käydyn kirjeenwaihdon jälkeen lopputulos oli et lähettin Ruoholahteen tarkastaman tilanne mustatokkojen suhteen. Onnex oli edellispäiwän nakeriaskuskaus- ja Saimaan kanavan kalastusreissun jälkeen onkikamat walmiina firman pakussa et oli helppo lähtee töitten jälkeen sowittuun paikkaan treffaamaan Paula Orvokii ja Anttii. En kyl menny pakulla. Käytin junaa ja metroo. Nopeenmpi niin.

SIELLÄ NE ODOTTAA, MUSTATOKOT

Kymmenkunta mintsaa ehtiskelin siinä onkiskella ennen ku Paula Orvokki ja Antti tuliwat mestoille. Aloteltiin kaikille tutusta paikasta R-kiskan sillan luota. Just sopiwasti sain nostettua wedestä täplixen näytille.










Ennen sitä oli wedestä noussut jo särkee, appoo, pasurii ja salakkaa. Käytin kolmen koukun litkaa jonka annoin maata kanavan pohjassa tarkoituksena löytää siellä lymyilewät tokot.
Mutta hywinmpä nuo muutkii kalat löysiwät tiensä pohjalle nappaamaan syöttinä kaytettyä kärpäsentoukkaa tai madonpalaa suuhunsa.
Tuplatärppi ei ollut sinä päiwänä mikään harwinainen tapahtuma. Syönti oli ajateltuna olosuhteita, aurinkoinen kuuma päiwä, oikeestaan pirunmoisen kiiwasta. Mutta sitä etsinnässä olewaa merkkiwä, mustatokkoa, sitä ei tuntunut paikassa olewan. Yx lupaawa tapahtuma oli kun Paula Orvokin siiman pää (siis koukku) jäi yllättäen jumiin johonkin pohjaan. Käsityxeni mikaan mustatokot tekee just silleen et ku ne pääsee nappaamaan syötin eikä ehdi ajoissa nostaa ylös, ne menee johonkii kotokoloonsa ja sinne se koko koukku/syötti/kala yhdistelmä sit jumiutuu. Yleensä koukkuukaan ei saa takas. Paula Orvokilla tais tulla koukku täl kertaa takasin. Aina wälillä täytyi Paula Orvokille laittaa uutta matoo koukkuun ku särkikalat weiwät entisen mennessänä. No olihan meitä kax Jamesia hommaan.

Saatiin siinä onkiessamme pari kaweriikii lisää seurueeseemme. Yrittelin pikkunatiiweiltä tiedustella et owatko onkiessaan saaneet semmmosta sormen mittasta/paxusta mustaa kalaa wedestä ylös, mut wastaus oli walitettawasti wäärä "ei olla". Tommoset natiivit kandee aina hyödyntää kun warmaan warsin  hywin tuntewat kalawetensä.

Siinä samalla "rannalla" wiiwytiin joku towi ennen ku päätettiin lähtee kokeilemaan "wastarantaa". Anttikii sai oman täplixensä ennen paikanwaihtoa. Sama tahti tuntu jatkuwan, appoo ja särkikalaa waan ei tokkoja. Towi siinä wierähti  kunnes meitsil natsas, täplis nous. No sitä ei tultu hakemaan et inkkarittanssi jäi tekemättä. Sitten kesken appo ja särkisaaliiden Paula Orvokilla nappas.

PÄIWÄN AINOO KIISKI

No ei ollu sekään toiwomamme laji, waihtelua silti, ehkä. Alux meitsi ajatteli ottaa reissun kaikki omat kalat talteen ja laskee prosentuaalinen jakauma, mut tuntejen kuluessa limaisten kuolleiden kalojen käsittely alkoi tuntua wastenmieliseltä joten luowuin koko LAAMA-ideasta.

Yx täplis wasemalla yläriwissä. Meitän touhuja ahkeraan seurannet pikkunatiiwit auliisti auttoiwat meitsii heittään jo kuolleet kalat kanawaan mistä lokit lähes äänettömästi kiitolliseina ne noukkiwat. Erästä lokkia seurasimme mielenkiinnolla warmaan wiitisenkii minuuttii kun yritti niellä isoo pasurii tai lahnaa. Kun ei meinannu onnistuu, pottuuntunena nokki sitä aikansa jaeiku uuwestaan nielemisoperatziooniin.ja onnistu. Harmi et ei tajunnu ottaa fotoo. Antillekii tuli täplis täst paikast. Ja päiwän isoin lahna, mormyshkalla. Tais meitsikii toisen täplixen nostaa.

Päätimme taas waihtaa kanawan toiselle puolelle, hieman eri paikkaan kun misä ekax oltiin. Sitä samaa se oli, särkikalaa ja appoo. Paula Orvokki nappas päiwän komeimman/isoimman apon. Sitten se tuli, sysimusta kala.

Mutta täplän kanssa. Taitaa kuitenki olla mustein täplis mitä oon ikuna koskaan saanu.

Wielä jatkettiin särkikalojen onkimista ja sitten ei wedetty wälistä, waan molemmin puolin. Nimittäin Paula Orvokki istuskeli keskellä, Antti ja minä kumpikin hänen molemmin puolin ja lähes samalla sekunnilla muut paitsi Paula Orvokki  (siis Antti ja meitsi) nostettiin wedestä ylös sen päiwän wiimoiset täplixet. Olihan siinä jo nelisen tuntii onkiskeltu, höpötelty ja wietetty mukaweja hetkejä hienon harrastuxen parissa (waikka tawoite, mustatokko jäi saamatta) niin oli aika lopetella ja lähteä kohti kotojamme. Hieno iltapäiwä/alkuilta mukawassa seurassa. Kiitoxet Paula Orvokki ja Antti. Toiwottawasti toistekkii päästään kalasteleen yhdessä.