Puol yhexän aikaan olin paikalla ja tarkotus oli wähä onkii pikkukaloi nakeriaille syötix matojen lisäx. En kyl ehtiny yhtään saamaan ennen ku Paula ja Jenna tuli tuomaan Anttia wähä jälkeen kymmenen nauttimaan hienosta kesäisestä illasta. Paula sit nopeesti onki siitä meille monen sortttista pikkukalaa paloteltawax jos haluttais niitä käyttää.
Jenna piti mukawasti seuraa. Never a dull moment. Ihana napero. Olin ostanut ihan rannikkokalastusta warten kahexan metrin lasikuituteleskoopin ulottuwuuden lisäämisexy. Tilaamani penkkakepitkii tuli samana päiwänä ni kahlasin weteen laittamaan yhden wawan kärjen tuexi, ettei puolet wawasta makaa wedessä. Lisää nostossa painoa ja hidastaa wastaiskua.
Puol kymmenen aikaan oli upeet näkymät.
No ennen tän kuwan ottamista ja Saarikoskejen saapumista sain kokea jälleen kerran jotain sellaista mitä en ennen enkä ehkä koskaan toiste tuu kokemaankaan. Olin laittanut jo kolme maissisyöttiä pohjaonkella pyyntöön kun siinä tuolissa istuskellessa huomasin noin kymmenen metriä wasemmalla puolellani wiitisen metriä rannasta ison karpin pitkän matalan selkäewän sen liikuskellessä pintawedessä. Ja sen ympärillä ehkä parinkymmenen metrin säteellä nousi useita liikkuweja kuplawanoja, pidin niitä näkemäni karpin perusteella muiden karppien aiheuttamaxi. No mikäs siinä auttoi kun mahdollisimman warowasti heittää ensin yxi pyynnöistä karppien lähelle. No se aiheutti sen wielä pinnassa liikuskelewan karpin pujahtamisen waltawan pyörteen aikaan saaden sywyyxiin. No wettä ehkä metrin werran. Kuplawanat eiwät kuitenkaan poistuneet waan oliwat edelleen suunnilleen hawaitsemassani paikoissa. Loput kax syöttiä kuplinnan keskelle. Pulssi nousi, hikoilutti, pyörrytti ja ennen kaikkea oli toiwe, että joku tarttuisi tarjolla olewiin maisseihin. Yx siimoista sai eloa ja liikkui siwusuunnassa , waan wastaiskun tuloxena nousi koukku ilman maisseja. No heti sen jälkeen toinen siima sai kyytiä ja sain rannalle noin kymmene centin särjen. No tiesinhän heti kelatessa siimaa sisään ettei siel mikää karppi oo. Ei warmaan koskaan ennen oo mikään särki saanu niin pitkää ilmalentoo ku tää heittäessäni sen takas weteen niin pitkälle kun kipeä oikea kyynärpääni antoi mahdollisuuden. Onnexi tää jutska ei nyt ihan jää waan tähän oman kirjoituxeni waraan (mix muuten kexixin tätä ?) kun paikalla oli yhdestä mölkkyä lähellä pelaawasta joukkueesta eräs mies joka totesi et tähänhän hänenkii pitää tulla kalaan jos tässä tämmösiä kaloja oleskelee. Saman kerto Antillekin hänen saawuttua pelimestoille. Lupaawa mutta samalla rehellisesti kirjoitettuna kirwelewä alku illalle kun saalista ei suotu tällä kertaa siitä laumasta.
Wiime kewäänä Huilin ojassa Jerryn kanssa saatiin todistaa wähän samanlainen massaesiintymä kun suutarit oli kutupuuhissa. Hirwee melske ja mekastus. Rantapöheiköt lakos ja kamala loiske kuulu warmaan kilsan päähän. Eikä nittä sillon mikään syötti kiinnostanut. En sit tiiä mitä karpeilla oli mielessä mut mereen jäiwät odottelemaan, Usko niiden saamiseen Tuusulanmerestä kaswoi waltawasti.
Aloitetttiin onkiminen alkuillasta maissisyöteillä toiweena karppi tai suutari. Mixei semmonen iso sorvakii minkä Käpylän Jari koukutti edellisenä wiikonloppuna. No maissia kului mutta waan pasuria tuli saaliina. Ihan rittämiin. Kilikello muutaman kerran kilahti no oli warma et maissit oli wiety. Siimaa ei kekään lähtenyt wedettämään puolalta. Pienejä oliwt syöjät. Illan pimetessä siirryin matokimppusyötteihin ankeriaan toiwossa ja Antti laittoi yhteen onkeen pasurin etuosan (muutakin kuun pään) syötixi.
Onnex hytyköitä oli suht wähän. Tossa kuwasaa missä Antti jotain puuhastelee niitä näyttää lentelewän. Tuulinen sää warmaan helpotti hytyköiden aiheuttamaa kiusaa.
Yön hämäryydessä kun kuus wapaa oli pyynnössä ja meitsillä wielä se kahexan metrin keppi ni mukana olleista walotikuista oli hyötyä. Näky minkä wawan pää hetken heilui, ja waan hetken ja madot pois. Ja jos jotain ylös tuli ni se oli pasuri. Pari lahnaa Anttti tais saada ja molemmet wissiin yhen särjen, Pitkällä kepillä sain aamulla yhden pienen ahwenen poikasen.
Niin ja yöllä kelatessani syöttiä rantaan tarkastamista warten yleensä Tuusulanmerellä jokaisella wetouistelukerralla, onnistuin nyt myös pohjaonkella saamaan simpukoita.
Jossain waiheessa onkireissua Antti fongas ihan puolen metrin päässä rantawiiwasta hiljalleen uiskentelewan kalan ja sanoi meitsille et tsiikaa mikä toi on. No sehän oli ehkä wajaa parikiloinen hauki. Otin onnexi ihan wieressä olewan haawin käteeni ja warowasti laitoin sen hauen kulkusuuntaan nähden jiónkin werran eteenpäin. Sit tein sen wirheen ku hauen pää oli jo melkein haawissaehti wäistää ja häwis hamäryyteen. Oliswarmaan uinu tarpeex sisälle ilman mokausani et oltais saatu se rannalle mitattawax ja punnittawax. Mutku ei osaa ni ei osaa. Ens kerralla sitten. Ehkä. Jos tulee tilanne eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti