nakeriaiden öö

joo, Markku tuli tiistai-iltana 5. heinäkuuta 2011 puoli kymmenen aikaan hakeen meitsii  ja myös ankeriasonkikamixii ja pöräytettiin kulkuneuvolla Huilin 24 h parkkixelle ettei Pirkot/Liisat pääse naatiskelemaan laputuxillansa. Rantsuun kun oltiin päästy ruwettin wärkkäämään pohjaonkitsydeemejä ottikuntoon. Markku jo yhden sai laitettua pyyntöönkin kun meitsi wielä selwitteli kauhiata sekamelskaa et löytys oikeet nippelit.

Enpä sit muista kuuluko kauhee ähkäsy wai perkele, mutku käännyin kattomaan mitä se Markku touhuu ni siinä hän seisoskeli sormensa koukkuun saaneena. Juuri näin päin. Nro kakkosen koukku tökötti reilusti yli wäkäsen uponneena sormilihassa. Ei antanut ottaa walokuwaa todisteex, hitsiläinen. Pihditkö wai ei, tässäkö wai muualla. Parin yrityxen jälkeen päätös -> muualla. No Markku weiwas, anteex näpytteli 112 ja kyseli et mistä siihen aikaan löytys lähin apu. No Peijaksesta. Jäken terkkarikii menee kiinni klo 22:00. No purimma Markun wirityxet ja siihen sitten jäin yxixeen rantsuun kun Markku kaasutteli pois. Haki ensin auton kamisten luo ettei tartte pipillä sormella työskennellä turheja. No onmpa sitä ittekii muutama kuukaus sitte käyty poistattamassa koukku omasta sormesta. Näitä tapahtuu. Onnex harwoin.

Seuranani tsiljoona hytykkää (siis en sittenkään yxin kuten wähän aiemmin erehdyin kirjoittamaan) kuuntelin kolmen pohjaonkiwawan kilikellojen kilinää, syöntihalukaita pikkutirrejä oli riittäwästi. Matoja kului kiitettäwän (liian) paljon, waan nakeriata ei tainnut olla wesissä tai sit ne oli pienejä ku eiwät raiwokkaasti lähteneet wetämään siimaa kelalta. Walotikkukohon alta olewasta koukusta maissit kelpasiwat myös mallikkaasti. Koho sai wälillä hywääkin kyytiwä waan mikään ei suostunut ottamaan koukkua kiinni leukaperiinsa tai kitusiinsa tai wieläkin sywemmälle. Waihdoin jossain wälissä syötixi matoisen.

Eka pohjaonkikalani, pasuri, tuli ylös reilun tunnin odotuxen jälkeen, wähä yli yxtoist elikkä kakskytäkolome.

Siinä oikealla näkywissä on keskiwiikkoööhön/-aamuun noin puoli yhteen mennessä kertynyt WALTAWA saaliini. Se eka pasuri, kohon alta ekax kiiski ja sit appo. Ja pohjaonkella syötin tarkistuxen yhteydessä tullu simpukka, jippii. Weri häpi män olin ma, nakeriasonkella olewa kalastaja (?)









Markulta tuli wuorokaudenwaihteen tietämillä textari  et taitaa mennä tämä yö Peijaxessa jonotellessa. Jälkikäteen tieto kertoi et n. 3:10 koukku oli poistettu.

Jossain waiheessa rupes istumatoolistani rannalta järwelle päin katsoen oikealta puoleltani epämääräisin wäliajoin kulumaan melkoiseja loiskaukseja. Siirsin yhden pohjaonkeistani sinne pyytämään mitä lie sitten oliwatkaan. Aika pian eri tawalla helähteli wawan kärki kilikellon säestyxellä selkeästi riwakammin waan ei tarttuneet. Pidin wapaa kädessänikin walmiina wastanykäisyyn, ehkä noin puol tuntii siinä oltiin hippasilla kunnes maaeläjä (elikka ma, nakeriasonkija) wei woiton ja sai fisun tarttumaan. No se ei warmaankaan ollut mikään loiskauttelija. Oli semmonen kolkytsenttinen limalahna. Kello oli puol kahen maissa. Wähä aikaa wiel syötin matoja kaloille kunnes totesin etä ny riti mule.

Kotona olin käwelylenkin jälkeen sit siin puol kolmen aikaan.
Ja ilman nakeriasta.
No wiime kesänäkii iso natsas wast wissiin neljännel kerral.
Wielä on öitä jäljellä, wielä tulee ...

Sit olikii hywästi aikaa nukkua ennen herätystä saman päiwän töirupeamiin.