terweisejä Lempäälästä

ja kirjoitanko mistä muualta. Noen sentään. Luwan (muun kuin kalastusluwan) kanssa wietimme Markun (-mm-) kanssa äitienpäiwän 2011 loistavassa kelissä ulkosallla kalastellen. Ei palellut. Aamulla karawaani starttasi Kerawalta seitsemän aikaan koukaten Jäken kautta poimien meitsin mukaan. Yhexän aikaan oltiin perilla Lempäälän Nesteellä lupeja ostamassa ja hörpättiin kahweet. Siitä sitten enstex Herralankoskelle, lähinnä sulkavaa yrittämään.

Warusteena sulkavametsästyxen ammattilaisen antaman winkin mukaan niin pienejä mutu-leechejä kun waa löytyy. No niitä heiteltiin siiman päähän sidottuna joka ikiseen poukamaan ja paikkaan jossa waan sulkavan woi kuwitella wiettäwän aikaansa. Mut ei, nou sulkava, meitsillä mustalla ja walkoisella liitsillä (=leech) muutameja ahweneja, pisin 23 cm.

Markku jäi ilman tärppejä. Yhden liitsin koukku tosin poikkes irrotuxesssa kun Markku tartutti puun. Hywä laatu. Liitseily loppu ku oma walkoinen tarttui ja jäi puuhun. Päätimme waihtaa paikkaa.

Talwella saatujen winkkejen paikat käytiin mato-onkintaa warten katsastamassa, ekassa ei keppien kanssa pystynyt melskaamaan ja toisesta eli wenesatamasta tuli särkejä, ja pieniä, ja riittäwästi. Tais Markku saada ahwenankii. Wai olix se möyhemmästä metskaamispaikasta. No sou wot, sai kuitenkii, affenan, Lempäälästä.










Wuorossa sen jälkeen tawoitteena toutain Kuokkalankoskesta. Aloitettiin kosken alaosasta. Takuuwarma sininen lottolippa sai kyytiä.

Mut waan heitettynä ja takas kelattuna. Ei antanu toutaimet wauhtia. Edes wiime syxynä tuttuja läiskähdyxejä ei kuulunut yhtäkään. No yhen lottolipan onnistuin jättämään puuhun. Puufriikki.

Ja etittiin siinä hywin pieni hetki jossain waiheessa meitsin nynnyyki, löyty ku  -mm- soitti siihen. Olin jättänyt auton katolle. Kameraa etittiinkii sitjo wähä kauemmin lyhyen paikanwaihdon jälkeen. Löytyi takin hihasta. Ou jee. Hjuwa ma

Oli hetken kiirekin meitsillä kun Markku siirtyi näköetäisyyden ulkopuolelle ja hetken kuluttua kuulin "Wesa ...???... kala???...". No haawi käteen ja juoksux kivikkoista ja pusikkoista koskenrantaa pitkin.

Mitää kalaa siiman pääsä ollu. Särkikaloja paistattelemassa päiwää matalassa ja ehkä lämpimässä poukamassa.

Niistä ilmoitti, hitsiläinen. Ainakii sorvaa, pientä toutainta tuskin. Mut lippa ei kiinnostanut ja paikka mato-ongikieltoalueella.

Päätettiin siirtyä kosken keskiosalle yrittelemään. Ennen siirtymistä auton wierestä olewesta pienestä wenewalkamasta ongittiin madolla parit särjet.

Keskiosassa aikamme heiteltyämme totesimme lämpimän ilman tehneen tehtäwänsä ja wieneet jo puhdin pois "EI enää kaxkymppisiltä". No olihan siinä jo kahexixen tuntii yritelty. Eli sulkavaa ja toutainta ei tullut tällä reisulla. Tämä selwennyxexy sekawasta sepustuxesta.



Meitsin kamojen "siisti"
pakkaus kotomatkalle ;-)