http://www.siuronkoski.com/
ajatuxissamme sen wirrasssa ja pyörteissä oleskelewat kudun jälkeen syöntihaluiset nälkäiset SUURET toutaimet. "Oman" koskensa hywin tuntema Jukka Pulakka oli antanut meille wiime hetken täsmäwinkit ja wika päiwitys tuli Markun nynnyyn juuri ennen saapumistamme odottawille apajeille. Ekax kuitenni kahweet naamariin (siis suun kautta sisuxiin) kosken kahwilassa saadaxemme itsemme iskuun ennen kalastuxen aloittamista. Ilmaweiwi oli saanut edelliset yöunet jäämään wähiin adrenaliinin wirrattua elimistössä Granlundin häikäisewvän suorituxen johdosta.
Kalastus aloitettiin maantiesillan alapuolisten kaarien molemmin puolin,
Markku jäi "mantereelle" ja meitsi keplotteli ittensä sillalta tikapuita awuxi käyttäen kaikkejen kamojen kanssa wirran keskelle jääwälle saarekkeelle. Erään kombinaatin jäsenen muutamaa päiwää sittten saamien neljän toutaimen johdosta kiinnitin siiman päähän hopeisen punajuowaisen Salamander-lusikan. Wiides tai kuudes heitto ja KABAM, sielläseoli, KALA. Woimakas oli tärppi ja hywin pisti wastaan. Lähemmäs saatuani huomasin fisun olewan kirren, EI toiwotun toutsin. Noeiku haawiin waan ja nosto kuiwille.
Onnex ei ollu ihan pieni, 46 cm (KBIM -> 50,05) ja 1,51 kg. Tainnutus ja werestys ja takas wispaamaan. Kuei hetkeen tapahunut pohjatärpin lisäx mitään muuta mainittawaa niin päätin perata fisun. Siinä touhutessa kuulin Markun huutawan nimeäni ja siellähän oli toiselle rannalle noussut taimen, tosin Markun hienoisella awustuxella. Mut takas weteen, oli 31 cm lyhyt. Eli siis yhexän cm jäi uupumaan rantakalarajasta. No molemmille wuoden 2011 yhdet uudet lisälajipisteet oli siis jo haawittu, ja päiwä oli wast aluillaan.
Lopulta tuli aika waihtaa paikka kuei lisäsaalista kuulunut. Siirryin saarekkeelta mantereelle Markun seuraxi maantiesillan ja rautatiesillan puoliwäliin laitureille wispaamaan.
Ja sieltä SE tuli, meitsille toutain. WALTAWA.
Lähes huomaamatta.
Hokasin wast ku nostin Salamanderia ylös seuraawa wispausta warten
et hitto, sielon jotain ylimääräistä.
Ja keskikehosta kiinni. koukun läwistämänä. EI lajipistettä, suussa pitää koukun olla, paitti ehkä mateella.
No toiwe kuitenni myös hieman ja paljon isompejenkii toutsejen paikallaolosta ei tästä tietenkään hiipunut. Wieheiden waihtoa ja lisää wispomista. Ei toiwottua tulosta kummallekaan. Jukkakin saapui paikalle ja oli aika waihtaa paikkaa. Siiryttiin sitten maantiesillalta pudottamaan kelluwa waappu wirran wietäwäxi alawirrassa odottawiin pyörteisiin jai hitaasti kelaten taas ylöspäin ja sama toistaen kunnes tärppi tulee. Tärpin tullessa haawimies alas sillan wiereen penkalle odottamaan ja ohjaus haawiin. Warsin yleinen ja ilmeisen tehokaskin kalastustapa Siurolla. Waan ei tärppiä näinkään. Siis kahweepaussi. Takastulles oli kirre tarttunut yhden kalastajan wieheeseen ja tsiikailtiin miten homma käytännössä sujuu. Nou problems. Edes toisen siltakalastajan siiman mukanaolo ei haitannut. Eiwät sentään solmuun ollu menny.
No mitäs sitten kexittäis tuumattiin. Siis rautatiesillan luo alawirtaan yrittämään. Ja yritys oli kowa. Waan ois pitäny tehäkki jotain, elikkä tartuttaa se toutsi suustaan johonkii tarjottuun wieheeseen. Waan kuei niei.
No siinä sit rupes kalastusta häiritseen jo kahentoista Zetorin aikaansaama hirrrwee möykkä niiden lähtiessä
matkaan ja KUOREFESTAREILTA kuuluwa musiikki. Pääätettiin siitä lähteä syömään jotain kuoreesta walmistettua purtawaa. Ja paistetut kuoreet oli hywejä, suosittelen.
Siitä maha täynnä Siuron wikaan kohteeseemme. Rautatiesillan järven puolelle metskaamaan. Ei enää erityislupa-alueella. Meitsillä tuloxena yx ahwen (putos tosin nostossa, mut sou what, muutama nyhrääminen.
Markku otti mukaansa kotiin yhden (ja ainoan) saamansa pienen särkikalan tarkempaa tarkastelua warten.
No rapsa tuli nynnyllä illalla, toutain. Ja siis suustaan kiinni, ihan madon kimppuun hyökkäyxen jälkeen.
Kotimatkalla poikettin wielä Hausjärvellä piikkimonnilammella katsastamassa joko owat heränneet, eiwät olleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti