kax helähdystä

aamulla kun heräsin ja waatteeni mä keräsin, no ei waiskaan ihan noin. Mut kuitenkin la aamuna 28. toukokuuta wuonna 2011 hywin nukutun yön jälkeen kun hawahduin katsomaan kuinka paljon kello näyttää niin huomasin samalla yhden wiestin saapuneen. Kello oli siin warttii waille seittemän. Awasin wiestin; "Suutariongelle ?" siinä luki, lähettäjänä Jari Käpylä, 5:53. Noeiku soittamaan et wieläx oot maisemissa. No melkein oli mut lupas palata takas. Ehkä wartin päästä simmujen awaamisesta olinkin sitte jo pelipaikalla Huilin lammikon/ojan länsipäässä. Siitä niitä (suutareita) on ennenkii saatu ja sorvaa, isooki.


NÄKYMÄ TUUSULANMERELLE PÄIN



NÄKYMÄ JÄKEN PRISMAAN PÄIN














 http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=4000&text=suutarii%2Fsorvaa&srs=EPSG%3A3067&y=6705188&x=394578&lang=fi

Pohjaonkitsydeemi maissisyötillä pyyntöön ja wenttaamaan. Samalla päätin wirittää ja kokeilla pari päiwää aiemmin Malmin Prismasta ostamani 3,9 metrin neliosaisen rottinkiwawan toimiwuutta.

Siinä sitten samalla saikin tawaransa jo heti tuttuun sekamelskakaaoxeen.

Ja odotusta. Jarin pyyntöwälineessä joitain pienehköjä nyswäämistapahtumeja.Wälillä satoi, wälillä jopa aurinkoista. Onnex paikassa on jonnin werran puustoa suojaamassa pieneltä sateelta.







Kello 10:03 (kuwa otettu sillon) wihdoinkin jotain konkreettista. Jari sai sorvan ylös. Jippii. Päiwä pelastettu. Ainaskii toisella.

Toisenkin koho-onken laitoin pyyntöön mahdollisuuxejen parantamisexy, Sitten helähti wawan päässä olewa "wanhanaikainen" häläri. Waan se siitä. Ei jatkotoimenpiteitä

Mediheli käwi laskeutumassa noin sadan metrin päähän meistä. Prismassa joku oli saanut sairauskohtaukxen. Ei kuitenkaan wiety kopterilla pois. Mutta nostihan aikamoisen hiekka- ja roskamyrskyn. Lammikon pintakii oli hetken aikaa ihan lehtejen peitossa. Jarin onkimatuolikii lensi nurin. No Jari ei onnex just sillon istunu siinä. .



Wälissä käwäsin Jäken torin kahwiosta hakemassa meille kahweet. Ei paljoo läikkynyt sormeille käwellessäni täpötäydet piripintaan täytetyt mukit kätösissäni. Olihan mahdollinen läikkymishäwikki ennakoitawa. Hywältä maistui.

No sitten helähti toisen kerran ja oikeestaan heti perään kolmannenkii, et niinku samaa helähdystä ja oikein kunnolla. Nyswääminen jatkui wielä päästyäni wawan wiereen ja ottaessani sen warowasti otteeseeni mutta wastaisku ei kyllä saanut ketään tarttumaan. Maissit kyllä oli häwinneet.

Pintautumiseja kyllä nähtiin useitakin, pyörteet waan jäi weden pintaa ei ihan pienen kalan mulahtaessa. Mutta ei ollut yhteistyöhalukkuutta tänään, ei. Siinä puolenpäiwän aikaan todettiin tuulenkin yltyessä ja wilun hieman hiipuessa kehoihimme ( ja nälkäkii ) että tämä oli tässä..Kelatessani omaa maissimöttiä ylös wedestä semmonen kymmensenttinen sorva yritti raukka iskeä kiinni just ennen pintaa. Ei aiheuttanut onkinnan jatkamista. Kamat kasaan ja kantoon. Jari autollensa ja meitsi munamankelin kanssa kohti uuseja seikkailuita.

Tästä ei woi oikeen muuta ku parantaa. Munat pataan meitsillä tästä reissusta.