FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

maanantai 20. helmikuuta 2012

täplixei jään alta

ma 20. helmikuuta piti palauttaa wiikonlopun muuttohommiin warattuna ollut wirman paku ni päätin siitä sit samalla ku matkakii oli lyhyt käwästä kokeilees tuleex täplixei samast paikkaa ku kesälläkii. Kamut Lare ja Masa läxiwät messiin. Ilma oli aiwan mahtawa.


Perillä Eteläsatamassa tietyssä altaassa hywin warowasti laskeuduin hetken harkinnan jälkeen pitäen kairasta kiinni ja kaira tukewasti kiwimuurin päällä mikäli jää pettäisi. Oli nimittäin joissain kohteja jää irti kiwiseinämästä. Ja wetiseltä näytti.

No onnex ei ollu pienintäkään pelkoo jään pettämisestä, wahwuutta riitti.



Ihan sai wääntää kairan kierteet loppuun asti ennenku löyty wettä minne pilkin pudottaa.











Lare ja Masa läxiwät messiin wähä niinku ex tempore joten warsinki toi jalkinepuoli ei ollut ihan asianmukainen. Lare kyl käwi kastelemassa jalkineensa, sukkansa ja näiden kahden alta mainitun ihonsa. Nous kyl aika nopeesti takas kiwetyxelle. No ei se mitään, reikejä tehtiin kiwetyxen wiereen, niistä pysty pillkimään. Kesälläkii siitä ihan muurin wierestä niitä täplixei (= mustatäplätokko, Neogobius melanostomus) kans nosteltiin.
KESÄTOKOTpituudessa-loytyy-2534 mm


Awantoja tuli tehtyä suhteellisen paljon sille pienelle alueelle, pystypilkkiä mehewällä madolla, morria pärkasenpoikaseilla maustettuina tarjottiin eikä mitään. Ja sentään kerran  laskettiin et siitä altaasta on yhden kesän aikana saatu wiistoista eri lajia.



Mut tosiaan märkää oli, en ikuna oo ollu paikassa missä jään päällä on niin paljon wettä.


Eikä oo alla mikää feikki kuwa, kaira kuwan oton jälkeen parin kierron jälkeen puhkaisi paksun jään.




laitetaan tähän loppuun wiel kuvakollaasi Laren kännyllä otetuista kuweista seikkailustani muurejen ulkopuolella ollessani menossa kaatamaan winosssa kököttäwää reimarii tai mikä tolppa wirallisesti sit lieneekii. Matkan warrella porailin kyl reikejäkii ja pilkin mut ei näpyn nyppyy, ei yhtikäs mitään hawaintoo
kaloista. No toki ihan oikeesti läxin kokeileen 
josko niitä kaloja olis siellä kun kesälläkin se paikka ihan kuhisee monen merkkistä weteneläjää. Ei jää saaliitta. Mut ny kyl tuli munapadat kolmelle äijällä. rehellisesti olen hieman pettynyt. Olin ny jotain oottanu waikkei täplistä ois tullu. Kivinilkkaaki saa siitä kesällä + normilajit särki, salakka, pasuri, lahna.


kylä kaatuu prkl
ja paskat, pystyyn jäi kallelleen kenottaan
Nojoo, ei kaloja, mut eipä toi ollu eka kerta, eikä wiimoinen. Wielä tulee reissu joka korwaa kaiken.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

joo, tulihan käwästyy

su 19.2.2012 oli tarkotus lähtee Lempäälään sulkavaa yrittään jallittaan. Meitsi heräs ajoissa nou problemus. Ajoin sit hakeen Laree ja äijällä kämpän walot pimeenä. Sit soitin hänen ylhäisyytensä nynnyyn et josko hän suwaitsis nousta. Nou wastaus. No eiku käweleen äijän owelle, owi aukeskii ennenku ehtisin ruweta potkimaan sitä. Oli hän kyl pistäny kellon herättään mut ferätys wimpstaakeli oli jääny OFF asentoon. No eihän siin mitää kiirettä ollu. Lare keitti aamukahweet ja sit pakattiin Larenkii kamixet autoon ja eiku menox.


Mäskiä oli mukana 2800 rammaa ni otettiin wähä isonmpi kuljetusneuwo alle. Matkalla oli kyl aikasti kamalan tuntunen ilma ku tuuli lähes waakatasossa ja lunta siinä se tuuli lennätti. Lohduttelin Laree ( ja itseäni) et ei Lempäälän luwattu kowaa tuulta. Tarkotus oli alottaa pilkkiminen samasta paikasta mistä wiime talwena (PÖPILÄSTÄ)
saatiin lätyskäkaloja, pasurii ja lahnaa melkone määrä.
Waan kueiniei, eine ollu mitään lumitöitä tehneet siihen Möttisen venerantaan, ei edes sisäänmenotie ollu aurattu, mahtawat kinoxet. Riittäwän lähellekään autoo ei pystyny jättään joten se paikka jäiny kokeilematta. Siispä siirryimme wiime wuoden aloituspaikkaan, Käsi- ja taideteollisuusopilaitokxen parkkixelle. No siitä ei sentään kalastettu waan siiryimme aiwan wieressä olewan Ahtialanjärven jäille.
nou lumisade, wandöfull kl0 9:10





Siitäpa sitten awantoja touhuumaan wirtaisessa wedessä olewejen kahden pienen saare(kkee)n lähistölle.

Lare wääntää













Mäskiähän oli tosiaan mukana ja sitä pläjäytettiin wähemmän wirtaisessa kohtaa awantoon houkuttelemaan kaloja. Tai niin me siis luulimme. Siis, että se houkuttelee, siis kaloja.

Hopeemorrii walkosella pärkäsenpoikasella peliin ja sulkavaa ylös. Haaveissa wainko oot  mun ?. No Lare sai ekan kosketuksen käyttämäänsä pystäriin waan ei tullu ylös asti. Meitsi wäänsi reikää ja heitti puuroo perään eikä mitään, ai anteex, kax hentoo tärppii tuli.

No tulihan sieltä sit yx ylöskii, waan tälle reissulle wäärä laji. Pienehkö aponressukka. Sai uida saappaanjäljessäni hetken aikaa ettei päässy warottamaan muita. No parin reijän jälkeen tuli toinen, hiukka isompi. Päästin molemmat takas kaswamaan. Wiime wuonna samasta paikasta saimme natiivilta winkin et mitä lähemmäs wirtapaikan sulaa uskaltaa mennä, niin mahixet sulkavan saantiin paranoo. No ny ei ollu sulaa mut lumettomeja kohteja. Uskalsin hiljalleen lähestyä wälillä kairaillen ja nou hätä. Jäätä riitti.

















Huono puoli oli se, et siimaa soljui jään alle mieletön metrimäärä. Wirta wei morriin jonnekii järvelle päin. Toisaalta tommonen wapaana liikehtiwä morri wois olla kowastikin kalaa kiinnostawa iskukohde. Tähän luottaen jonku aikaa paikassa oleskelin odottaen wawassa tuntuwaa waltawaa tärähdystä SE-sulkavan iskiessä kiinni, Waan toisin käwi. Loppu mielenkiinto enneku yxkään kala oli tärpänny. Siirryin siitä sit saaren toiselle puolelle missä wirtaus oli oikeestaan olematon tai siis sitä ei ollu siinä uomassa. Käwin saaren kärjen kohdilla kans tekemässä reikejä, oli hywin waihtelewaa sywyyttä et ninku mahixet piti kalan löytömiseen olla, Mutkueiniei.


Säätiedotuxesta huolimatta oli Ahtialan järvellä melekonen tuuli. Pysyteltiin sen takii aika paljon suojaisissa paikoissa. Wiime talwen reissulla niist kyl tuki saalista, waan ei nyt. Wettä oli joka paikassa lumen alla kymmenkunta centtii. Joo, todettiin melkoisen samaan aikaan. Ny saa tää tyhjän nyhjäämine riittää ja kokka kohti kotia. Harmitti se wenerantaan pääsemättömyys. No aina ei saa mitä tilaa. Nou sulkava, tälläkään kertaa.



lauantai 18. helmikuuta 2012

kuhailemasa


olin jo etellisenä pänä päättäny et lähen lauwantaina 18.2.2012 käwäsemään Hakaniemessä tsiikaas onx siel kuhilaat söönnillään. Alkuun aamupala ennen aamuseittemää Jäken ABCeellä. Siitä sitten warsin hiljaista motaria pitkin kohti toiwottawasti nii aikaseen löytywää parkkipaikkaa.


Noei ollu waikeuxeja löytää autolle paikkaa ja eiku jäälle. 7:32 siellä oli jo kolome hemmoo alottanu touhuilunsa.


Siinäpä sitten minäkin kaiwoin ahkioni ihanaisesta sekamelskasta toiweikkaana isolle kuhalle, tai sattumahauwelle (niitäki sieltä saahaan) sopiwan jämerän warustuksen.


Ja reikejä kairaamaan. Porukkaa kertyi hiljalleen lisää ja aikaisin tulleita jo lähti pois. 23 hemmoo laskin samal x:aa olewan pyyntöaikeissa. Ite alottelin kuhapilkillä jonka Hakkaraisen Jani Steve Wozniak meitsille möi Meri ja Metsä ollessani Puntoa noutamasa Raisiosta. Waan hiljasta oli. kokeilin sitten erilaiseja tasureita mut eipä tuo tahti tuosta mitenkään muuttunut. No eipä kellään kädet wiuhtonu kowin kiiwaasti.


Kyselin siinä aika monilta et onko tullu mitään waan kaikki walehteli etteioo, mut edellisenä päiwänä oli tullu kowinkii hywejä saaleita. Yhen alamittaisen näin awannosta nostettawan mut onnex päääs takas kaswamaan.

Munapata näytti jo uhkaawalta ni oli taas jälleen x:n turwauduttawa morrin "takuuwarmaan" pelastuxeeen.
Ja sieltähän se tuli, pelastawa enkeli. tai siis ihka oikeesti kiiski, Gymnocephalus cernuus.



Ja kun muutamat uuwet awannot ei morrillakaa mitää uutta antanu keskityin hetkeksi taas isomman kiisken sukukaisen kuhan tai apon pyytämiseen. Mut ei mitää iha yhtä hiljasta ku Pernajassa 
Pernajan hiljaisuus. Ja kun monelta poistujalta sain saman wastauxen minkä itekkii olin huomannu pakkasin kamixeni ja läxin kotia kohti. Wielä sinne yli kymmenkunta paremman tekemisen puutteessa (tai muuten puutteessa) olewaa hemmoo jäi. Kireitä heille. Huomenna Lempäälään lättykalojen perään. Aamukuuwen maissa tien päälle. Ei siis kampelaa kuitenkaa.




sunnuntai 12. helmikuuta 2012

ikämies uuwahti

la 11.2.2012 läximme Pernajan aalloille silmejemme werkkokalwoilla suuret hauwet ja rekoorttiaffenet. Teron järkkäämälle reissulle oli aamuwarhaisella hiukka yli kuuden aamulla lähdössä Teron ja meitsin lisäxi Olli http://unelmahommeja.blogspot.com/2011/07/miekankosken-taistelut.html ja Salosen Juha iskänsä Matin kanssa. 3 min 48 sekkaa myöhästyin (Tero laski) kun Tero malttamattomana haki auton Tuomolta (=Teron isä) aiottua, sowittua aiemmin, poltteli, poltteli , laittoi kyl textarin jonka missasin ja soitti sit 6:05 et mis ikämies wiipyy, auto on jo owella. Walmiina olewat kamat siitä paikast het just heittäen rappukäytäwään ja shiita hissiin ja alakerrassa hienosti pakaten autoon, Matka saattoi jatkua treffipaikalle Shellille Porvoon motarin warrella. Juha ja Matti siel jo olikii ja Ollikii tuli niinku het kohta. Jaeiku menox.

8:02 Olli kuwasa autolla kohdepaikan parkkixella, Juha ja Matti jo jäällä taiwaltamassa. Tero liwahti pois kuwatuxesta. No mukaan ottamani ahkio ja pulkka lastattiin täyteen kamixeja ja lähtö kohti haukikaislikoita ja appomatalaa. Keli oli suurimman osan  matkaa (mikäli oikein muistan) aika paskamaista lumisohjoo. Ikämies (=meitsi, kiitos Tero) oli aikasti puhki ja karwawuorine lentäjänlakki iha läpimärkä ku päästiin lopulta "perusleiri"paikkaan. Siinä minuttin palautumistauko ja sit neljän äijän woimin reikejä wääntämään mutkittelewaan riwiin. Juhalla oli mukana 8" kaira mut tais jäähä yhteen awantoon sillä wääntö. Kuulemma raskas wekotin.

perusleiri 8:56, Juha, Olli ja Tero was -> oik

Ku haukireijät oli walmiina jätettiin ne rauhottuun ja läximme appojahtiin, Meitsi oli jo enne reissuu päättäny etny apon/hauwen awulla KBIM kaswaa kohisten ja turwauduin heti alkuun järeeseen arsenaaliin., Tirrit jääköön kaswaan ISOix. 8 centin tasuri peliin ja jarrullinen matalaprofiilihyrrä kuitusiimalla. Kyllä tokenee.





Siinäpä sit wäännettin reikää waan hiljasta oli, Terolla pari warowaista tärppii, sama meitsillä. Eli usko oli wiel wahwa et meitsinki jättiin tarrais kunnolla jättiappoo. Waan ei. Tero sen ekan kuten yleesäkin nosti ylös.

Mattikii sai ylös tasurilla omansa. sanottakkon jo ny et se jäi reissun suurimmax. Hiljasta oli ja ku aikaakii oli kulunu kaislikon reunasta lähdöstä mielestäni ihan tarpeex ni sanoin "junioreille" et ny lähetään kattelemaan kaislatoroedojen ottihalukkuutta, Matti jäi jatkamaan appojahtii. Haukireijiltä aloteltiin ite kukanenkii eri paikoista ettei jonossa kulettu woorotellen testaten taas jo äsken kokeiltua reikää. Ite pistin Kuusamon Räsäsen pelini. Edellisellä reisulla hywäx hawaittu. Kax ekaa reikää ja pohjaan jättö. Nou hauke
http://unelmahommeja.blogspot.com/2011/04/mukanassa.html

Ny alko paremmin kolme reikää ja Räsänen yhä pelissä. Tosin tartuntoja (nou hauke) oli kyl johonkii ollu mut repimällä, tempomalla irtos, Neljäs reikä ei enää antanukkaan Räsästä takas.Wieheen waihto.No kuudes reikä ja kunnon tempasu, tai oikeestaan kolme iha peräjälkeen samana tytinänä. Jäykkä haukikeppikii jonnin werran kiwasti taipu. Hauki kii, wastaisku ja stoppi, lusikka tiukasti jossain kii. Tulihan se sieltä sit jonnin ajan kuluttua ylös, ilman haukee. No rehellisesti sanottuna ei kauheesti harmittanu. Oli kuitenki kokemus tuokin wahwa tärppi. Herätti hetkex. Tämmöst se o, EI aina saa mitä tilaa.

Ei tarwittu ohjausterää isontaan reikejä yli kybäkiloseille.






Ei muillakaan ollu sitä wähääkää hawaintoo joten takas appojahtiin. Matti oli sil wälin saanu yhen apon lisää, koosta ei hawaintoo. No aika nopeesti Saloset tais kyllästyy huonoon "kalantuloon" ja ilmoittiwat waihtawansa paikkaa, Emixeen grillimakkaralle ja katsomaan josko paremmin olis sen paikan kalat yhteisyöhalukkaita. Myöhemmin Juha rapsas et kolme appoo oli saanu. Matin lisäsaaleista ei tietoo. No met kolmistaan jatkettiin etsintää käwellen hiljalleen etiäpäin katsomaan josko löytys sywenmpää wettä ja sopiweja reunuxeja.


Tero, meitsi, Olli, was -> oik













Mutkuei niei, ei yhtikäs mitään. Lopulta tuli aika tehä päätös ruweta palaileen takaspäin. Hirwitytti jo ikämiestä pitka matka rasittawassa hankessa tarpoen. Tero läx wielä katsastamaan yhen kiwikon wierustan, meitsi hiljalleen "kotia kohti, wälillä pysähtyen reijälle wielä toiweikkaana, Olli määrätietoisesti marssi wissiin yhtäjaxoisesti erään salmen suulle jonne oli tosi piiiiiiitkä matka, Aikanaan Tero sain meitsin kii ja jatkettiin matkaa yhessä tarpoen kohti Ollia. Oli se kauheeta matkantekoo. Hyi hitto. Aattelin ettei enää ikuna koskaan ilman moottorikelkan kyytiwä. Ollin luo saawuttuamme ja  lewähdettyäni kairailtiin siihe paikkaan reikejä. Tero kolme apposta tapsipilkillä taltutti. Waihdoin sitten minäkin wastoin ennakköpäätöxsejäni morriin wälttyäxeni munapadalta. waan nihkeetä oli. Ehkä kymmenes aukko antoi kax apposta.

klo 15:11 ekani

Sit ei muta ku kamixet ahkioon ja Tero omansa pulkkaan. 



Olli jaksoi oman reppunsa kantaa seljässänsä ja autolle ja kotiin. Matkalla Teron kanssa sit jo sowittiin uus reisssu, Niin nopeesti sitä ikämieskii unohtaa waltawan uupumuxesta tulleen pahoinwointinsa. :D. Eipä mitään, hywässä seurassa taas hywä keikka, EI aina saa kilokaupalla kalaa, etes pasureita. Wähä yli 17 kotonassa. 


maanantai 30. tammikuuta 2012

hiljaiseloa Hirvijärvellä

mut olihan komee keli

Aamusella su 29.1.2012 klo 8:30 tietämissä (wai olix se 9:30, piti nimittäin jo matkalla ollessa Teroa hakemaan textarilla warmistaa et kumpa aika, lahopää ku on) olin siis Teroa ja Henkkaa PUNTOLLA (soon kotonassa, paitti ny teki peenen reissun) hakemassa kyytiin kohti Riihimäen Hirvijärven jäitä ja niiden alla oleweja sywyyxejä ja kauhian kokoisia saaliskaloja.

Hirvijärven sywyyxejä


Kybän maissa alettiin talsimaan ihanan ohuessa jään päällä olewassa lumipeitteessa, kuiwaa ja kiteistä. Helppo kulkee.

Henkka ja Tero taipaleella 10:02



Ekat riejät tehtiin hetken jäällä kuljettuamme. Sywyyttä löyty jo "rannasta". Odotuxet korkeella. Taimenen kilohinnan oli tarkotus pudota romahdusmaisesti Teron duunipaikalla Jäken Cittarissa seuraawal wiikol. Isot apot ja mittakuhatkii näkyiwät ja hankella silmiemme werkkokalwoilla.


Teron tyylinäyte


Henkan tyylinäyte 20 wee tauko takanassa



















Pelin awas Tero pienellä apolla ehkä puolen tunnin päästä. Meitsi ja Henkka jouwuttiin oottaan omaa awaustamme hiukka pitempään. Sit tärähti kans meitsin wapa ja munapata oli wältetty.

11:14

ehkä seittemän centin appo

















Ja melkein het perään toisen lajin edustaja, ISOmpi ku appo, taloussiika.

Tero jatko matkaa ikäänkuin rantaa seuraillen, Henkka liikku perässä hiukka hitaammin ja meitsi päätti lähtee hiljalleen reikejä kaireillen kohti järven keskiosaa. Jäätä oli kahdes kerroxes, 15-20 centti yhteensä, ehkä. Kestäwää ainaskii. Ja sywää wettä. Lähes kaxkybää.

Siinä sai meitsi kaikessa rauhassa sywemmällä seikkailla, yx särke (päiwän suurein saaliini) käwäs häiritsemässä kelistä nauttimisesta.












Seuraawaa tärppii ja kalaa löytykii sit wast ku taiwalsin upeessa pirtsakassa pakkassäässä Henkan ja Teron luo Isosaaren (katso karttalinnki ylenmpää) kärkeen. Ja heti kallion wieressä yli kymmentä metrii wettä. Henkka oli siitä jo ehtiny "ottaa" reissun ainoot pannukarheet kax appoo. Kello oli jo yli yx.


Siitä sit meitsiki sai muutaman alle kybäcenttisen apon.

Reikiä tuli suht tiuhaan sille alueelle. Tero kait parikyt pientä jallitti, Henkka ja meitsi jätti ne enenmpi rauhaan.


Aikanaan ku isoo eikä sit lisää pienejäkää löytyny lähettiin hienoissa maisemeissa palaileen kohti lähtöpaikkaa reikejä kairaillen epämääräisin wälimatkoin.

















Kaiken kaikkiaan kalallisesti ei tosiaankaan kellään parhaita reissuja mut keli oli nii upee et lähtisin toisenkii kerran. Ainahan siellä on kuitenkii paremmmat mahollisuuwet saada saalista ku kotona.


15.25 näytti tiimalasi ku wikalla awannolla pistin pelin poikki. Saman teki kaweritkii. Siitä autolle kamoja tunkeen tilawaan perhe-/matkailu-/kalastusreissukulkuneuwoon PUNTOON


Onnex jää oli suht ohutta. Suomen ennätyskalarekisteristä nimittäin löytyy listalta Hirvijärvestä saatu kirjoeväsimppu. Yritin sitä jossain reissun alkuwaiheesa löytää kivikkoisesta rantamatalasta ja kairanterä löys kiwen. Paras leikkuukulma män siin.


EI LÖYTYNY 29.1.2012