en antaudu

14. lokakuuta perjantaipäiwänä kysäsin textarilla Markulta et lähetääx tänään wai huomenna lirkkikeikalle. Jääny kaiwelemaan se kivisimppujen lyhyys. No Markult tuli wastaus et se perjantai-ilta sopii. No ennen kahexaa lähettiin katselemaan Hesan rantoja. Sanoin Markulle kun haki mut Jäkestä et täl reissul ei Wesan sukat kastu, sywälle en mee kalojen perässä.

Ekassa paikassa oli rantsu wäärän suuntaan ja rantautuwa aallokko waikeutti huomattawasti harrastustamme. Ja wesi tietty wieläkin tosi korkeella. Normaalia rantawiiwaa metreittäin jääneenä weden alle. Jotain siel kuitenkii pysty näkemään. Jäätiin wähäx aikaa. Markku "haaweili" kaikkea liikkuwaa

ja jotain öttiäisejä sielt haawin pohjalle tais jäädäkkii.












Meitsi yritti itsepintaisesti saada syötinpalasella warustettua koukkua pysymään kohdallaan näkywiin tulleiden kalojen suun edessä.

Kolmipiikkejä ekax tuli jonkin werran meitsin otsalampun walokeilaan näyttelemään kirkkana wälkehtiwejä kylkejään.

Täytyhän se iha treenin takii ainaskii pari koukuttaa. Waan ei tän lajin oma ennätys tullu täl reissul yhtään pitemmäx.

Pieniä mutuja uiskenteli myös harwaxeltaan aaltojen alla. Waan kowin säikkyjä oliwat. Liekö tuulinen sää syy wai muuten waan syxyllä arempeja ku kewäällä.

 

No sillä rannalla en saanu yhtään tokko tai simppu tai elaska tai kivinilkka tai muidenkaan lajejen hawaintoo ku noi kax jo mainittua. Päätimme etsiä tuulensuojaisen rannan.

No sehän löywettiin. Samat kolmipiikit ja mudut, mut paljo suuremmat mudut. Ja tokkojakii,

Ekana onnistuin koukuttaan yhden normiliejarin. 

 

Ja kun mutuja pyöri jaloissa aloitin arkojen hemmojen houkuttelun,. Ei ollu helppoo. Mut kyl se waan aina wälil sattu jollain ihme tsäkällä onnaamaan.

Kuuskytyhexän (69) millii oli illan pisein. Kuwan hemmo on pikkasen sitä omaa nykystä enkkaani (= 69 mm) lyhkäsempi, mut yhtä kaunis. Markku onnistu illan aikana haaweilemaan muistaaxeni 92 millisen.

Mut sit jäi mudut ku rupes simppuu löytyyn. Ekana niin pieni et ei wiittiny tuhlata matosen palasta. Sen jälkeen lähes kaikki nostattiwat weden wääristäessä kokosuhdetta odotusta uuden simppuenkan syntymisestä. 

Niitähän tuli näkywille paikan kirkkaassa wedessä lähes tasaisin wälimatkoin. Ja taas kaikki, tai melkein kaikki, edelleen himosyönnillä. Paitsi se illan kenties pisein joka jo kerran melko sywällä otti syötin suuhunsa mut jollain konstilla wapautti itsensä ja siirtyi pikkuisin liikahduxin kohti sywempejä wesejä. Ja minä perässä yrittäen epätoiwoisesti uudestaan herättää hänen ruokahaluaan. Ja siinä se meni se lupaus Wesan kuiweista sukeista reissun jäljiltä. Öwerix meni, siis wesi, saappanwarren yläreunan. Se niistä kuiweista sukeista. Wähä aikaa pikkasen kylmetti mutku wiitisen minuutti oli liikkunu simppujen perässä ni saappaissa kirnuuntunut wesi kerkes lämmitäkii ja unohti koko homman, siis märkyyden. Ei simppujen jahtaamista. Se jatkui. Lopulta ei jaxanu enää, selkä ei enää taipunu. Olis pitänu ottaa mukaan se pitkäwartinen lirkkiwapani. Jännityxellä kahlailin takas Markun luo johon oli kalastelun aikana syntynyt jonkinlainen etäisyys jaeiku simput kalliolle ja mittanauha esiin ( ku olin sen wirman Kalahara Oy:n tekemän mittalauden onnistunut tilapäisesti hukkaamaan, mikä tässä häweliäästi nyt tunnustetaan ).

Mutkueiniei, kylse yhexän centtii on waa tänä woonna wissiin mahoton rajapyykki. No tonne ihan warmasti meen kyl kahluuasusteet ja pitkäwartinen lirkkiwapa mukanani wiel tänä syxynä, jos waa ilmat sallii. Wiikolla ei jaxa, waik nytkii olin kotonassa jo 0:28. On syxys se huwä pooli et woi lähtee hitsin paljon aikasemmin lirkkiin ja jos selkä kestää ja muutenkii jaxaa on pirusti pimeetä aikaa koluta rantsui.

MilliKlubi tsemppaa loppuun asti. Sota kivisimppuja wastaan jatkuu.

Kuwa: © Jarkko J. Tapio                                                                                                                                                    

‎

ja sota jatkuu

päätin wielä tehä wikan rykäisyn simppumestoille ke 12.10.2001 ennen seuraawan päiwän kyynärpääleikkausoperatsioonii ku ei tiiää kuinka kipiäx ja kuinka kauax aikaa pipiä jatkuu. Tietty sen jälkeenkii jatkan sotaa josei se ISO wielkään löywy. Siis sit ku käsi sallii. Wiimestään ens kesänä. Houp sou.

Kuu möllötteli mukawasti taiwahalla kun aloitin iltakahexan jälkeen omaa taiwallustani pitkin Hesan rantoja. Wesi oli wieläkii (laskeekohan enää ja koska ?)  korkeella ja hirmu sameeta. Tuli ikäwä Tammisaaren edellisen wiikonwaihteen pirtukirkasta wateria. Tuulta tuulenpuoleiseilla rannoilla pikkasen liikaa waikeuttamassa saaliskohteiden hawainnointia. Mut löytyhän niitä. Yxinäisejä kolmipiikkejä, ei tarwinnu houkutella tarttumaan, iha ite halukkaasti iskiwät.

Waan ei onnex ollu niin waiwax asti ku kesällä jollain kalastelureisuilla ku ei saanu syöttii edes pohjaan asti tarjolle halutun saaliskalan naruttmisexy ku nää wälkkykyljet ampas salamana matoon kii. No se oli sitä aikaa. Markun kans on ollu puhetta et ku nää taas täs wiel möyhemmin tulee (tai ainaskii joinain woosina tulleet) taas parweina rantsuihin ni kehitteillä o tsydeemit millä otetaan ne isot sieltä talteen rekisteröitäwäxi ja jälkipolwejen ihmeteltäwäx.





Sitten hokasin pienejä tokkkojakii ja harjootuxen wuox narautin niitä tarttuun söötttiin. No onnex, pisin liejari weijari tänä woonna nous kätöseeni, huikeat 37 mm. Antti: liejutokkoenkkani parani puol millii, wiel kolmetoista saman mittasta parannnusta ni sun nykyne ennätys o bai bai :D

Aikanaan löyty yx illan harwoista kivisimpuista, no täyty sekii harjootella. Ja pari muutakii.

Mut kylse korkee wesi wissiin oli saanu suurimman osan öttiäiseistä jäämään "normaaleille" paikkoilleen elikkä nii sywälle et olis wetet walunut wettäpitäwejen jalkineiden yläaukosta sisään jos ois niitä käyny hakemasa. No ei niit ois weten sameuden takii nähnykkää. Tai emmä tiiä oonx oikees täs asias. Et ne siis nii sywälle jääneet olisiwatten. SW.






Et semmonen reissu, muutamassa paikassa käwin, kaikki ei wakiopaikkoja, mut eipä missään mitään kilpailua tarjoomaani  sööttiin ollu.

Nou jonoja. Ei saaliin kannalta parhaita keikkoja, mut tyyytywäinen oon et tuli lähettyy. Mahixeja siis oli ennmpi ku kotonassa töllöö toljottaen. Muutaman tunnin unosetkii ehtii ottaa ennen ku pitää lähtee seittemäx Hyvinkäälle oikean (ei siis teko- eikä wäärän tai wasemman) käden kyynärpään leikkausoperaziooniin. No  lirkkimine o warmaa hywää jumppaa leikkauxen jälkeen, joten SEn suuren simpun metästys jatkuu. Suuret tokot sivutootteena kelpaa nekii.

ja wittu joo, mitää leikattu. Koko lafkan ainoo niwelhöylä menny epäkuntoon. Uus


yritys joskus.

Nukutuxes ois tehty, esilääkityskii annettiin. Kiwa pöhnäwäsymys oli päällä. 


Nauttisko hereillä wai meniskö nukkuun ? Menin nukkuun. Pomolle soitin et 


pannaan saikux tai iha mite waa muten lähe sekoileen töipaikalle. On tää 


touhuu. Melkein ku omat sekoilutouhustelut. Jippijaijei.

aurinkoinen syxyinen sunnuntaikalasteluiltapäiwä

waik pari edellistä öötä oli jääny unejen suhteen pikkasen wähille oli ilma sunnuntaina 9.10.2011 niin totaalisen ihana, et sitä ei woinu jäädä wiettään sisälle ja jos kerran ulkona aikoo olla woipi erittäin hywin samalla kalastella. Soitin aamulla kybän aikaan Larelle josko kiinnostais käwäsy Hesassa tsiikaamassa josko wielä tänä woonna iteltäni puuttuwa hopsu sattuis erehtyyn koukutettawax.

Ja Niemenmäkeen, siel niit on ollu. Lare tos wirittelee onkikamojaan. Hää käytti matosyottiä. Meitsi taasen luotti kohdekalan takia maissin luomoawaan tehoon. Muutameja maisseja nykästiin irti koukusta. Päämäärätawoitteellisesta kohon liikkumisesta rauhallisesti weden pinnalla ennen uppoamista uskon WahWasti kyseessä olleen rutkun. Nimittäin särkeeki käwi syötillä ja tuttu nypytys paljasti merkin, Yx putos ilmalennosta takas wateriin ja yx tuli rantsuunkii.





Noiden kohoa wiewejen tarttumattomuuden syy mysteerio. Liian iso/pieni koukkuko ? Enmpä tiiä. Ja waik tietäsinkii, en kertois.

Tuolta rannalta Lare onnistu karkuuttamaan kax ruutanaa,. Eka putos kyywistä Laren saatua sen jo weden pinnan yläpuolelle, ruskee hemmo. Tais siis olla tawisrutkku. Ja toinen karkas ku Lare haki meitsin luota matoo ja päästyään takas pyynnölleen oli wisu tartuttanu ite ittensä ja siima oli kireenä kohti "ulappaa". No shit urpo tarttu siimaan ja rupes sillee wetämään kalaa rantsuun. Näki et ei ollu mikää pikku appo tai särki. Siinä tuli shit joku keppi johon wedettäwä tsydeemi tarttu ja se oli bai bai sillekii, melko warmasti jonkulaiselle rutkulle.

Siirryin minäkii aikanaan toiselle rannalle mistä Lare oli nostanu muutameja särkejä ylös asti. Kysyin siitä siimasta wedosta et mix. "Noku oli mato kädes enkä wiittiny liiskata sitä ottamalla wapaa käteen" oli saaamani pätewä wastaus. No eipä olleet mun kaloja noi menetetyt. Mut ei täst lätäköst kyl muutenkaan löytyny mun kaloja. Siispä laiturilammelle yrittelemään.

Yllätys yllätys, joku oli nysässy laiturin wex. Kapeelle onkimiskelpoiselle kaistaleelle ojan yli oli kyl tehty koiwupalikoista pitkospuut. Mä käwäsin nopeesti yrittämäs, mut kueiniei. En jaxanu  ny kowin ottaa ressiä yhest kalast ja päätin etnyo paikan waihdon aika.

Päätin pitkästä aikaa kokeilla paikasta pilkiten saada saaliskalani. Ja tuli sentään jotain.

Eka saalis oli täplis. Kymmenisen mintsaa piti ootella. Oli hienoo taas tuntee wahwa tärppi. Erotti kyl heti särjen hyökkäyxestä kekä oli asialla.

Sit pukkas särkee ja täplistä, molempeja alle kymmene kpl. Ei yhtään appoo.

Lare onki kohotsydeemillä ja rauhassa sai kyl koho laineilla liplatella. Ei tunkua koukulle.

No sit tulikii lopulta se koko ajan odotettu ja kauwan kaiwattu JYMYPAUKKU. Lyhyt wapakii taipu mutkalle tärpin woimasta. Jännityxellä odottelin ku wedin siimaa ylös wedestä et paukkuuko SE.

Aurinko meni siinä waiheessa jo kerrostalojen taa piiloon, hywä aika lähtee kotiin warsin wähäsaaliiselta reisulta. EI sentään tullu munapataa. Sai Hgin Yo taas pikkasen lisää opetus-/ tutkimusmateriaaliwa.

seitsenruototokkko

olimme Markun kanssa jo kauan kauan sitten päättäneet, että seitsenruototokko on WahWasti tämän kesän uushankinnoissa mukana. Lauantaina 8.10.2011 (ei siis aiwan wiime hetkillä) lähdimme Tammisaaren weseille katsastamaan kyseisen kalamerkin mahdollista esiintymistiheyttä. Markku koukkas  Jäkestä meitsin messiin iltapäiwällä ja ehdimme saalistamismetalle suunnitellusti jo riittäwän ennen pimeän tuloa. Ehdimme tehdä käwelylenkin mahdolliseja hywejä rantoja tarkastellen ja teimme pimeydessä tehtäwää kalastelusessiota warten reittisunnitelman.

Matkalla kun olimme käwässeet sufeella, tuli outo fiilari et missäköhän edellisen päiwänä tuunaamani uusin lirkkiwapani mahtaa olla. No huoltsikan pihalla tehty onnex wähäisten (yllättäwää) kamojen tsekkki ositti sen puuttuwan joukostamme. Muistin sitten, että olin wapaani näyttänyt eräälle hlölle joka Jäkessä odottaessani Markkua kyseli mitä kaloja tällä x:aa tähtäimessä. Ja siihenhän sen olin lämässy, talomme seinustalla jököttäwän jonkun ruman mikä lienee kaapin (peltisen/ruskean) päälle. No nou hätä, en ekaa x:aa käyttänyt luonnnon amtimeja hywäxeni. Katkaisin pensaasta oxan ja lirkkiwapani (jota lyhensin pimeän tultua tarpeettoman pitkänä) oli shiinä.

Ja siihen sitten waan sitomaan walmiina oleweista tapseista nro 26 koukulla ja painohauleilla warustettu yxilö. Ja redi tu rock´n roll. http://www.youtube.com/watch?v=LyXIVi34sDI.  Kaikki wetenalaiset öttiäiset, wots aut, Wesa is kaming.

Yhexäntoista aikaan oli jo sen werta hämärää et eiku otsalammppu wirrat päälle ja tarkastelemaan mitä löytyy. No hetihän se tokko siellä erittäin kirkkan weden seasta pohjassa pötkötti, waan ei kauaa. Ämpee wältetty.

Wedessä oli sankoin joukoin myös läpinäkywää pikkufisuu. Minkä lie poikaseja. Paikka paikoin niin sakeena et ei pystyny kunnolla pohjaa näkemään eikä siellä mahdolliseja juuri meidän syöttejä odottaweja saaliskaloja. Mieluiten seitsenruototokkoja. No ei se haitannut, Markkukin omansa sai. Paikassa josta aloitimme oli pikkotokkoo sanoisinko jopa erittäin runsaasti. Waan tosiaan pikkutokkoo. 2 - 3 cm, ja pienempääkin. Aikamme siin' touhuttuamme ja kun sopiwasti siihen paikkaan tuli yllättäwä wähäinen tuulenwire waihoimme seuraawaan katsomaamme paikkaan.

Siellä sit wast olikii sitä pikkukalaa tsiljoonittain.

Sieltä pikkukalojen joukosta tai siis niitten alta piti sit tihrustaa sielläkin majaileweja pikkutokkoja.

Waan ne ISOt tokot sekä seitsenruototokot eiwät suostuneet näytille tai ei waa nähty niitä. Eikö oltu nähty muuten yhtään kivisimppuukaa, waik Markul aika useesti meni puheessaan nää kax lajii sekasin. Totesinki jossain aiheessa et pitäisköhän ottaa lähempään tarkasteluun Markun saamejen lajejen todellinen oikea määrä :D. No joo, ei tarwii.

Kahlasin siitä lyhyehkön kaislikon läpi seuraawalle mestalle jossa oli kiwikkoo ja kiweissä hieman wihreetä kaswustoo, ja hip hei, eka simmppu löyty, waan pieni oli hän.

Noeise mitään, awauslöytö antoi taas uutta uskoa. Niille jotka eiwät sitä tiedä kerrottakoon etoon julistanut sodan kivisimppuja wastaan. Syynä se et ne ISOt, yli yhexan tai mieluummin yli kymmenen centtiset owat karttaneet meistin näköhawainnot tosi tehokkaasti. Kahexan ja puolen ja yhexän wäliin on kyl noussut waik kuinka monta.Tämän pienen hemmon jätin kuitenkin rauhaan eleskelemään ja kaswamaan.

Näitä ötökkejä, vesiskorpioneja, näky kirkkaassa wedessä pohjalla aika paljon. Enempi ku oon missään muualla nähny.

Meduusoja lillu kans joka paikassa. Yhen otin käteen ja on se kyl tosi löllöö. Ei se kasassa pysy millään. Koko aikasti waa waluu sormejen wälistä tai kämméneltä pois. Eikä oikeestaan tunnu yhtään miltään. Onnex Suomessa ei oo nittä poltteen aiheuttaweja tän lajin edustajeja.

Wähän aikaa kun oltiin paikkaa tsiikailtu ja olin lisää pienejä tokkoi ja simppui nähny Markku "huusi": "Wesa, tuu ottaan täält Suomen ennätys simppu". Kysäsin et mix et ite ota. "No ku en saa sitä haawilla tuolta kiwenkolosta kaswejen alta" wastas hän. No kahlasin siinä waiheessa jo jälleen kerran wettä hörpänneen kumpparini ja kuiwana säilyneenkin kanssa Markun luo ja kysäsin et "Misse on". "No tuossa" Markku wastas. Otin hieman kaswillisutta pois edestä siellä se oli, WALTAWA pää näky kiwejen wälistä. Eiku matoo nenän eteen ja NAPS, se oli siinä. Tosi ahneesti syötti ja koukku suuhun. Nostin woimakkaasti rimpuilewan kalan kätöseni warmaan otteeseen. Kun tsiikasin simppuu sanoin heti Markulle et "Ei riitä". Sen werta useesti oon pitäny kädessäni tänä wuonna just näit alle ysejä. Markku ei uskonu joten taskustansa rullamitan kaiwoi hän. 88 mm. Hatutti wähä. Ku ei oo pituutta tarpeex ni ei oo. Jonkin ajan kuluttua löysin toisen "gigantin". 89 mm. Jeps. Sota jatkuu.

Aikanaan totesimme paikan tarpeexi nädyxi ja kolutuxi. Kohti wikaa ajateltua rantakaistaletta. Hiekkapohjaista rantaa, siellä täällä pientä kiwikkoa. Ja heti pientä tokkoa näkywissä. Isompaakin, tosi ISOo, niin luulimme. Pari ekaa kalaa ylös wedestä ja karwas totuus paljastui. Pienejä kiiskejä. Wedessä toiweajattelumme sai ne pohjaa nähen katsottuna warsin tokkomaisilta. No jatkossa jäiwät rauhaan. Toiwottawasti ei jätetty tokkojakii, no enmpä kyl hewillä uso.

Waan kun ei kowasti uutta saalistoomme tuonut tämä ranta päätimme mereen heijastuwan kuunwalon loisteessa jättää wäliaikaiset jäähywäiset aiwan kiwalta tuntuwalle kalastelumestalle. Ajatuxissamme palata wielä joskus uudestaan. Mut ens kesään saattaapi mennä. Seisenruototokko jäi fongobongoista edelleen puuttumaan.

Alla wielä saamani mustatokot ja lyheimmät liejutokot

 

hieno reissu, KBIM kaswaa kohisten, MilliKlubi jyrää

perjantaina 7.10.2011 kun kowan tuulen ei ennustettu kestäwän öön yli päätin pimeen tultuu lähtee Hesan rantoja kiertään. No matkal kahexan jälkeen alko sataa ja ku pääsin ns. perille sato iha kamalasti ja tuuli oli edelleen kowaa. En wiittiny takasin Jäkeenkään lähtee ajaan enkä ulos kasteleen itteeni, joten päätin kaikessa rauhassa pistää pötkötellen wirman lainassani olewan pakun etupenkeille. Just sopiwat meitsin mittaselle lyhyelle hemmolle. Noin tunnin päästä wääntäydyin pystyasentoon ja lähdin etsimään itelleni uudesta paikasta elämää, elikkä kaloja. Wälil saa winkkei jostain. Hieta- ja liejutokkoo, mojowan kokosta wois olla luwassa. No tokkoja oli. Ei kauheesti, eikä niitä mojowan kokoseja. Kymmenkunta luultawasti liejutokkoo sain koukutettuu. Näkemäni kivisimput jätin suosiolla rauhaan. Oliwatten selkeesti alle yhexän centtii.

siellä on tokko

sama tokko kädessäni

sielläkin on tokko

Paikka ei sillä x:aa mielestäni tarjonnu enää lisää joten läxin parin tutun paikan kautta jatkamaan matkaa. Mut olihan wesi korkeella. Ja suurin osa kaloista kenties tutuilla paikoillaan jotka nytten sitten oliwatten melko kaukana rannasta ja saawuttamattomissani. Pientä tokkoo ja simppuu näky waan ei huwittanu enempää treenailla sillä x:aa niitten kanssa. Särkikaloja kans näky mut en niitä oo koskaan saanu ööllä lirkilla tarttumaan joten jätin senkin suosiolla wäliin. Siitä paikan waihto jälleen paikkaan joka on jäänyt aiemmin ööllä kokeilematta. No jäi oikeestaan nyttekii. Aallokko sen werta kowa et ei siel kunnolla pystyny tsiikaan josko pohjakiwikossa -hietikossa jotain paikallaan löhöis oottamasa meitsin tarjoomaa madonpalaa. No toisel x:aa paremmal menestyxel, toiwotaan, jos tulee käytyy. Ens kesänä, luulen ma.

Kotona näit ei pysty kokemaan



Wielä yx mesta, näin päätin täsä waiheesa kalasteluani. Ei ollu taaskaan nahkiaiseja paikalla waikka niin olen kuullut wäitetyn et niit täst ojast on löytyny, kewäällä ja syxyllä. Warmaan just heti sotejen jälkeen :D.  Tänä wuonna (2011) kewäällä Kalamaratonin aikaan kylläkin näin lähistöllä kaikessa rauhassa rauhoitusaikanansa erään hemmon pintawedessä uiskentelemassa. Waan en täsä ojasa mihin niitten pitäISI (witun konditionaali) nousta sankoin joukoin toisiinsa takertuneina. Noeise mitää, oli hywä aika lopettaa ja lähtee kotiin walmistautumaan noin kymmenen tunnin päästä alkawaa Tammisaaren keikkaa warten. Pimeellä sielläkin kalastellaan. Yx pikku stoppi matkal walosan aikaan, jossain muual ku jonku huoltsikan huussisa. Warmaan jotain kalastelua, ehkä. Katellaan sitä reissuu sit möyhemmin kuhan kotiudutaan.

Tuli tän kesän ja kait koko lyhywen elämäni liejutokkoenkka, 0,0365 m. Ja KBIM kaswaa.