awowesikauden awaus 2013

lauwantaina 27. pänä huhtikuuta 2013 pääsin aloittamaan awowesikalastelukauteni. Jos muisteloni owat lähelläkään oikeeta, jäi wiime kaudesta melekosen monta päiwää jälkeen. Noei haittaa, tänä wuonna ei toi lajimäärä sitäkää wähää mitä wiime wuonna määrittele mitään pakkoa puristaa kelillä ku kelillä joittenki satakybätäpöwarmojen lajejen perään. Mennään sillä fiilixellä ku huwittaa.

Oli tona pänä muutakii asiaa pääkaupunkiimme ni pakkasin himasta lähtiessäni jotain peruskamixeja Punton sisuxiin ja käwäsin ohimennessä Kerawan Honkkarista ostamasa pärkäsenpoikaseja ja matoja. Purnukka/laji. Tuulet oli semmoset et päätin suosiolla unohtaa lirkkitouhut. Mieli kyl tekis. Joku siin hommas wiehättää.

No eniwei, ku olin asiani saanut touhuttuu, päätin pöräyttää Puntolla sit siihen oikein wimosen päälle SUPERHYPERHYSHYSTOPSIIIKRETHOTSPOTTIIN (jota en ny tässäkään tuu paljastaan) katsastamaan josko siellä jo kutemaan walmistautuwat SE-painawat täplismammat maha mätiä pullollansa olisiwat halukkaita luowuttamaan ko. lajin rekoorttituloksen Jarkko J:n hallusta meikäläiselle.

Mukana paskahara-(=pohjalitka)wälineet ja tapsipilkki wermeet. Siispä pohjalitkan madotus ja weteen odottamaan wawan kärkeen asennetun hälykilikalikellon herwotonta kilinää mammojen syöxyessä kilwan tawoittelemaan waltakuntaansa ilmestyneitä herkkupaloja. Sillä wälin lähistöltä pilkin alla madolla kuorrutettua kuokkua tarjoomaan lähietäisyydellä et kerkee syöksyyn litkawawan kimppuun kellon kilistessä.

No sai kyl iha rauhassa touhuu sen pilkkisetin kans. Hälykilikalikello oli ja pysyi waiti.
Pilkkikoukkuun ehkä kybä mintsan paikkeilla joku uskalikko käwäs warowasti kokeilemassa mut ei sit kuitenkaan sitkeestä tarjoomisesta huolimatta halunnu tulemaan näytille. No aikanaan siitä ku pikku hiljaa etenin ni tuli toinen tärppi. Waan ei tarttunu. Waan sit iha heti kohta tarttu. Aikasti tämäkästi. No nyt, ajattelin, hetken. Waan en kauwaa. Sain kalan pinnan yläpuolelle, muoto oli oikea, pitkän omainen, waan wäri wäärä, ruskeahko, ja kiemurtelewa mato.

Kivinilkka, no ei sinällään mikään suuri ihmetys. On niitä samasta paikasta aiemminkin tullut täplisten seassa, harwaxeltaan, mut kuitenkii.

 

 

Siinäpä se oli, se pwä. Ei muita tapahtumeja waik jonkin aikaa kokeilin paskaharallakii eri paikoista ja pilkillä laajalta alueelta. Sitku pilkki jäi kiinni johonkii pohjaan asetettuun kalasteluwälinetuholaiseen oli homma saletti. Ei uuseja wiritelmejä, paskahara ylös ja kohti kotia. Noei tullu munapataa. Wai haittaax se jos oliskii tullu. Ei kait. En tiiä. Täplisten jahtiin joskus toiste. Melko warmasti.

3:45

siitä se lähti, nynnyn herätysmusan alkaessa soimaan su aamuna 10.3.2013. 4:30 oli Villen tarkotus kurwata ala-owelle hakeen mut messiin ja siitä sit Tero koukaten kohti Pernaja Kvarnuddenin wesejä. Matkalla Olli liittyi Hesasta päin tulleena mukaan Porvoon Shellin aamukahweilla. Tarkotuxena olla jäällä ennen aurinkon nousuu (Forecan mukaan 6:49) ja siinä hywin onnistuttiin, noin warttii yli kuus ekat askeleet rantajäillä mahtawassa hankikanto-ominaisuudet omaawassa jäätä peittäwässä lumessa.  


Teron tyylinäyte 6:50

Ja jäätä oli paksusti. Tosin oli siin päällä ehkä parikyt centtii pakkaantunutta luntakii pinnalla. Mut oli se silti onni et waihoin iskemättömän terän keikalle. Ei se edellisen päiwän testaus Tuusulanmerellä ihan wakuuttanu warsinkii ku muutameja päiwejä aikasemmin Airistolla reijän teko oli silkkaa tuskaa. Waan nyei olu. Hywin uppos. Wiitä yli seittemän oli oma munapata selwitetty, tais olla muillakii. Terppa oli iha ekana nostanu tasurilla semmosen parikyt centticen hauwenrääpäleen joka tietty pääs takas isontaan itteensä. Siinä met tutun luodon/karikon ympäriltä aloteltiin ettiin isomuxeja, jotku sai, meitsi ei. Alkuhetkeillä oli iha mukawa otti päällä jos koko porukkaa ajatellaan.

Aurinkokii nous koko aikasti korkeemmalle yrittäen säteillään lämmittää mut oli kuitenki sen werta miinuxen puolella celsiuxet ja liewähkö wiima et wiel puol kasin aikaan ulos suun kautta puhallettu ilma sai lähistön karwat huuruuntumaan.

Olli (oik.) ja Ville (vas.) kisaamassa tasurejen wärejen toimiwuutta.

Siitä tutulle alotuspaikalle tiuhaan touhutuista reijeistä aikansa Ahti anto antejaan kunnes ei pystäri, tasuri tai pystärin alla roikkuwa morrikaa oikein tuntunu kelpaawan kelleen weden waltakunnan asukille. No ekax siitä läx sit Olli walkaboutilleen kohti lännessä olewaa kapeahkoo salmee mistä jollain reisuila kans on saatu saalista, Tero suuntas melko koht sen jälkeen melkein wastakkaiseen suuntaan. Villen kans hetki pörrättiin samoilla gepsikoordinaateilla kunnes päätin lähtee lämmittelypyrähdyxelle kohti Ollia. No ei siel sit mitää ihmeitä ollu tapahtunu ku samoille mestoille pääsin. Pikku appoo, sama sit meitsille kans kohtalona, ja aika harwaxeltaan. Samalla wakoiltiin "salaa" Teron ja Villen (joka oli kans siirtyny Teron seurax) touhuumiseja. Kowasti tuntuwat pörrääwän Teron in-the-middle-of-nowhere walitsemaan paikkaan noin niinku iha waan  pysähtyen johonki kohtaan jäälakeutta ilman mitää sen kummenmpaa näkywää maamerkkiwä.

Ei met jaxettu kauwaa siel sit Ollin kans wiettää aikaa. Lähettiin wieläkii hienolla hankikantosella lumella lampsiin kohti alotuspaikkaa mistä meitsi jatko wiel Teron ja Villen luo. Taino Ville jo tuli poiskii, matkalla ku treffattiin kerto Teron löytäneen muutaman puolen kilon apon ja semmosii kolmesatasii sit lisäx.

Mut ei ollu Ville ehtiny niihi karkeloihin mukaan. No ei se paikka sit meitsillekää eikä Terollekaa antanu enempejä isomuxeja tai pienejäkää. Eikä siinä mitää kummosta monttuu ollu, aika tasasywystä koko se lahdelma mis on sillon tällön käyty kokeilemas.

Läxin siitä taas kohti karikkoo ja Tero jatko omaa walkaboutiaan. Siel sit aattelin loppuajan härnätä sitä isoo morrilla. Kylse kelpaa isoillekii. Yx reikä sit löyty minkä alta löyty kiwan epäsäännöllisin tasaisin wäliajoin tarjotusta houkuttimesta kiinnostunutta porukkaa, pientä tosin. Mut sit koko pikkasen suureni muutamalla hemmolla. Noei nekää wiel mitää pannukarkeita kotiin wietäwejä ollu. Tulihan sieltä sit x:n wähä painoo siiman päähän, ei suostunu iha suoraan nostolla tulemaan putkeen waan ui sen werta siwulle et morri tarttu reijän alapäähän koukustaan jäähän kii. No se oli siinä sit morrin waihto ku ei just ny ollu sit sitä haarakeppi mukanassa mil ois woinu yrittää painaa morrin irti. Yleensä mukana et ei tartte tasureit waik menettää just ton jäähän tarttumisen takii. Laskin sit uuwen morrin reijästä alas ja sit hywin lyhyen hetken oli painoo kunnolla ja wawasta wälitty käteeni melkone täräys ja lopputuloxena hienosti tuulessa heiluwa katkennu siima. Mikä lienee morrini prkl wieny. Hauki(ko ?), kuha, iso appo. Ken tietää, minä en ja Ken ei mulle kerro.

Siinä sitä wasurilla on sen yhen reijän antimet ja oikeella sit o wieres toinen kasa aiemmin reisun suomat apot. Aika lailla ulkoiluhommeleix meni meitsillä tää keikka waik kyl iha ns. tosissani yritin toki taas saada jotain kotiin wietäwää. Wielä sen toisen morrin menetyxen jälkeen toki uitin kaikenlaista tarjotinta jään alla waan kueiniei.

Keli oli ollu aiwan mahtawa koko päiwän, ei pilwen pilwee aurinkon säteiden ja meijän wälissä sen jälkeen ku mollikka oli alottanu aamulla nousunsa kohti päiwän korkeinta kohtaansa. Kolmen aikaan (en tiiä oliko päiwän korkein kohta) se wielä komeesti helotti ku porukka oli jälleen suht koossa alotuspaikallamme. Lähettiin siitä sit käweleen kohti onnex melko siedettäwän matkan päässä oleweja Ollin ja Villen autoja. Hieno päiwä. Onnex oli sentään joitakii onnistanu myös saaliin kanssa. Tais kaikilla muilla paitti meitsillä ollu kotitehtäwejä wielä edessä. Enmpä jaxanu sitä sillon murehtia enkä jaxa nytkään tätä rapsaa naputellessani. Ei reissuu ilman kiiskee :D.

 

Paitti Tuusulanmeren kuhajahti, Kytäjän lotailu ja Larun öttimöttiäisteeweekeikka.

pakko kairaa

Airiston keikalla 4.3.2013 oli reijän teko kairallani lähes ...wetillisen tuskan takana ni oli pakko la pänä 9.3. ennen seuraawan päiwän Pernajan keikkaa lähtee tarkistaan olix jää ollu jotenki outoo waiko kairastani häwinny paras purewuus. Siispä Tuusulanmeren eteläpäähän mihin kirkon tietämille on kaislikkoon jostain syystä touhuttu pitkä rannan suuntainen wäylä. Sielläkö kenties Tuusulanmeren sulkavat ja muuta särkikalat talwella piilexii. Noei muta ku reikää wääntään jäähän ku perille pääsin ja pilkkimäään sekä selwittään mite asia o.

No eka reikä sujahti mahtawassa aurinkoisessa kewätsäässä ihan mallikkaasti. Wettä löyty wähä wähenmpi mitä olin muistellut parin kesän takaselta käynniltä, mut onnex kuitenkii muutama kybä centtii niiet siel löyty elämääki. Eka rajuhko tärppi yllätti arskasta nauttiwan meitsin iha täpöö, ns. wastaiskuu oli turha haaweillakaa tehä, ei tullu selkäytimen jatkeesta iha itestään. No seuraawaan tärppiin olin walmis ja reilu wastaweto lennätti siiman päässä olewan Nautilus pilkin ja sen alla lyhyehkössä olewan pienen hopeamorrin walkosine pärkäsenpoikasineen just nii ylös ku siimaa riitti, elikkä ehkä metrin werran. Ja nopeesti takas alas hankelle. Ja ilman kalaa.

Seuraawat tärpit maltoin jo ottaa hiukka rauhallisemmin ja niistä tärpeistä tuli kax pikkuruista appo hetkex haukkaan happee, walokuwattawax ja sit takas kaswaan. Pari seuraawaa reikää oli ilman elämää ja kaislikon järven puolelle tehty reikä ulottu pohjamutaan asti. Siispä wiel x:n takas ekalle reijälle ja yx rääpäle ikuistuxeen ja takas kaswaan. En ollu kuitenkaa täysin tyytywäinen terän purewuuteen joten lyhyehkön ulkoilun lopputuloxena päätin waihtaa kotona olewan uunituoreen waihtoterän seuraawan elikkä su pwän Pernajan keikkaa warten. Jos waikka ne wiiskytä haukireikää enstex kimpassa touhuttais ja sit jos niit appoi joutuu ettiin. Pirun kylymää ainaskii aamusta wiel o ennusteet ku jotku hömelöt o päättäny et jäkest lähetään jo 4:30 matkaan. Woi jösses. Ehkä waan lämpimixenikii kairailen mut kuitenkii mieluummi teräwäl teräl, ei tu iha liika hiku. Et semmosta pakkokairailuu. Waan eipä tullu Tuusulanmeren keikalta munapataa. Jaseo paljose :D.

yhen "awannon" täsmäisku

maaliskuun 4. pwä oli Markulla taasen wuotuisen kewätkokouxen aika Paraisten Kalakoululla ja pyysi hän sitten jälleen x:n mukaansa matkaseuraxi ja kalastelemaan kokouxen jälkeenkin. Kahexan pintaan reisu alko ja yhentoist aikaan pääsin alottaan kalasteluu ja Markku walmistautuun klo kaxtoista alkawaan parin tunnin miitinkiin. Kuten aiemminki meikä kalasteli kokouxen ajan siinä Kalakoulun rantsun jäillä. Aiemmin sielt pilkkimällä on noussu appoo, hauki, kiiskee, särkee ja pasurii. Siispä nytkin jo tuttuna wieraana (ja kieltotauluista huolimatta fongauskalasteluluwan saaneena kuha pusseista ei nostella) kirrekaswatuspussejen wiereen nosteleen ekax pasureita. Tai niin luulin, waan eipä ollu kirreja ny pussukoissa eikä ruokintaa eikä pasureita. Ihan wierestä ja wähän kauwenmpaa sekä läheisen kaislikon reunameilta nous kyllä pientä appoo ja kiiskee. Haukikoukkujen merkkikepit oli tuttuun tapaan näkywissä waan ei wiittiny mihinkään haukijahtiin alkaa. Kairaki jostain syystä oli melkosen haluton yhteistyöhön. Kauheella painamisella alaspäin sai weiwattuu reikää waiwalloisesti jäähän. Wiikko aiemmin iha kondixessa ollu terä ei ny jostain syystä löytäny purewuutta jäähän. Ja suojus oli ollu koko Puntosa säilytysajan aikana paikallaan. Jäässäkö syy ? Enmpä tiiä. Reikää piti kuitenkii weiwaa ku yx reikä ei parii sinttii enenmpää suostunu luowuttaan.

 

0,056 metriwä hemmon lyhyys

Parikybää oli pakkasen puolella ilman lämmöt amusella ku lähettiin waan Paraisilla enää parin miinusasteen werran. Mut lunta tuiskus reippaan tuulen kera. Ei kiwointa kelii.

 

                                                                 

 

Siitä tuiskusta siirryin sit parin tunnin appo/kiiske saalistuxen jälkeen laiwa-/wenelaiturin wiereen hieman tuulelta suojasenmpaan paikkaan katsastamaan josko ennenkii siellä sulan weden aikaan oleskelleet eri merkkiset särkikalat ois paikalla. Olihan niitä, toudella warowaisella syönnillä ja pientä. Waan siinähän se aika melko kiwasti kulu oottaessa josko joku muuki merkki ku särke suostuis maistaan walkosella pärkäsenpoikasella kuorrutettuu morrin peräkoukkku. Pari hemmoo hieman epäilytti waan tarkenmpi tarkastelu toi tylyn tuomion, särke ite, hitto. Säyneen poikaseja joskus ollu paikalla.

 

 

 

Jesseki oli sinä pänä wapaalla opiskelujen ollessa parin kuukauden päästä loppumassa ja oltiin jo ennen reissuu sowittu et liittyy hänkin seurueeseen jossain waiheessa päiwää. Nynnyteltiin siin parit x:t ja Jesse oli walmis liittymään ryhmä rämään noin tasan tasmälleen suurinpiirtein samaan aikaan ku Markkukii tuli meitsii hakeen kokouxen päätyttyä elikkä neljäntoista tietämeillä. Siitäpä sitten liewähkö siirtymä Airiston hotlan laitureitten tietämeille, Jesse pörhälsi paikalle omalla kulkunewollaan.

 

Ja eiku jäälle, reikejä touhuumaan, ja kowenmpaan tuulahduxeen ku koulun rantsus.

Jesse ja Markku hiukka eri tyylejä käyttäen.

 

                                                                

 

 

En sitte tiiä oliko syynä eri tyylillä toimitettu kalastelusuoritus wai waan yxin- tai kaxinkertaisesti WaltaWalla herkällä Wainulla Walittu reijäntekopaikka, waikka reikejen wälit toisiinsa joka hemmon huomioiden oli waan muutameja metrejä ni Markkuhan se nappas noin mintsan istumisen jälkeen mahtawan käsejen wiuhtomisoperaation jälkeen ylös kauden ekan kalansa, härkäsimpun. Ottipelinä Markun joka paikassa ja kaikille meleko kowalla ylistyxellä kehuma Kuusamon liukupilkki alakerrassa pärkäsenpoikaseilla maustettu morri. Kowasti o tykästyny hän tähän kyseiseen härpäkkeeseen. Oli iha pakko kysyy kuse herwoton käsejen wiuhtomine alko et onx kaikki kunnos wai saikkona jonku kohtauxen tapasen. "Eiku mulla on kala" kuului wastaus. No joo, ja kuus mintsaa (tarkastettu jälkikäteen) myöhemmin nous samasta reijästä sit kivinilkka. Kommentit jääköön sinne jäälle missä ne Jessen ja meitsin toimesta ääneen lausahdettiin.

 

Tais olla jotakuinkii tähän wäliin Jesselläki eka mörkö kiinni. Jesselle lainaamani pilkkiwawan notkeahko kärki ainaskii taipu melko mukawalle kaarelle ku Jesse kelas Shimanon awokelalla siimaa sisään. No sit tää mörkö pääs reijässä irti. Jesse noitu reikään jättämäänsä sohjoo. Waan ei ollu kuitenkaa tarpeex sohjoo reijässä ku mörkö ei siihen juuttunu waan pääs putoomaan takas sywyyxeihin. Ei auttanu sohjokauhalla tawottaminen.

 

Meitsi oli tält reissulta jättäny kokonaan madot pois, olin tuumannu et ei se härkäsimppu wälttämättä tartte sitä isoo koukkuu ja puolen kilon matonippuu. Kylse rohmuna ottaa pienenmpäänki syöttiin. Siitä muistona Markun wiime talwena morriin tartuttama simppu. Nii, ja ylenmpänä se liukupilkki, tiättty :D. Ja lisäx paremmin onnistuu sit ehkä kivinilkan koukutus ku sillä on sen werta peenenmpi suuwärkki. Elikkä pystärin alla tapsissa kiinni siniwihreähkö fosforoiwa morri ja punasta pärkäsenpoikasta muutama kpl, sillä mennään. Tulee mitä tulee, siihe tyydytään. No noin wartti Markun simpusta tuntu wawassa joku tömäys ja kelatessani siimaa sisään Shimanon matalaprofiilihyrrän puolalle taipui myös oma wapani kärki (samanlainen pilkkiwapa ku Jessellä) jonnin werran et ei sielt ainaskaa pelkkä pilkki ja morri ylös ollu tulossa, waan ei kyl mikää mörkökää, jotain kuitenkii. No härkäsimppuhan se sieltä putkahti näkösälle. Tuntu olewan simppuu joka suunnalla.

 

 

En sit heti lähteny minäkään waihtamaan paikkaa ja kaitse sit kannatti ku wiitisen mintsaa härkäsimpun nostosta tuntu taas tärppi ja kelasin ylös kivinilkan. Päiwän Myllylät toistu.

 

                                                                

 

Jesse oli kans päättäny kokeilla yhen reijän taktiikkaa ja härnätä se karannu hemmo tai sen korwike samoilta makuusijoilta. No kuoretta nous, waan ei ainaskaa wiel täs waiheessa uutta simppuu. Markku touhus uuwen reijän ja simpppuhan sielt kohta nous, ja wiel toinenkii. Se oli toudella hienosti rokastettu. Morrin koukku ulkoopäin tasan täsmälleen keskeltä otsalohkoo kiinni. Taitolaji, toi rokastaminen, ei woi muuta sanoo.

 

 

Jesse käwäs wälillä ikuistamassa kosteuden/weden kestäwällä wideoukameralla touhuilujamme. Kivinilkan kiemurtelut tuli kans sillä talteen. Pystyy wehkeellä kans weden alla kuwaamaan. Edellisen wuoden Norjan kalastusmatkalla oli äijät wiritelleet kuwauxeja warten siimoihin kii. Enny muista merkkii, täytys waik kysästä. Wois tuleweilla sukelluskeikoilla ollu hywä kapistus. Jesse tosin lupas lainata ku meitsillä o toukukuun lopussa laitesukelluskurssin awowesisukelluswiikonloppu Hankon weseillä. Tiedä mitä öttimöttiäisejä siel tulee wastaan. No oma kameraki kyl menettelee. Mut ei taida olla omalla yhtä laadukas kuwa, no mietitään, tuumataan. Oouukei, takas päiwään 4.3.2013 ja kalasteluihin.

 

Meitsi oli kans jääny siihe samalle reijälle ja aika pian kivinilkan jälkeen nous toinen nilkka, pikkasen ekaa lyhkäsenmpi. Ja kun en wieläkää luowuttanu ni sain sielt sinnikkyyden tai laiskuuden, iha mite waa, palkkiona samasta reijästä wiel kolmannenki lajin, arwostettuun lohikalojen sukuun kuuluwan hienosti kurkulle tuoksuwan kuore merkkisen petokalan.

Pilkin yläpuolelle sidottuun siwutapsin ja nro 12 koukun + punasen pärkäsenpoikasen yhdistelmään täräytti kiinni melkosen kowasti. Ei woi jäädä huomaamatta tärppi.

 

 

Tää ku kaswais muutaman kilon painosex ni sais pikkukalat kyytiwä, järkyttäwä hammastus. Kokeilkaa waik joskus ku saatte, ei o puruwoimaa, ei katkee sormi.

 

Täyty siinä sit jo ku hetki oli ollu hiljasta tehä uutta reikää ja kokeilla wanhoistakii. Markku ja Jesseki tais muita reikejä touhuilla tai ainaskii kans wanhoja testata. Markku sai wiel yhen härkäsimpun ja molemmat kans yhen apon. Yx kuore lisäs meitsin saalissaldoo wikan tunnin aikana. Jossain waiheessa arwuuteltiin kellonaikaa ja Jesse tuumas et wiis. Tarkisti ja hiukka heitti, yhtä yli. Markun kans todettiin et taitaa olla ny sopiwa lähtee kuo wiel yli kolmen tunnin kotomatka ajattawana. Sanoin siinä et wiel tää yx reikä kokastawa ja het tärppi ja päiwän toinen simppu ylös.

 

Alla meitsin päiwän saalis nopeesti räpsättynä laitureiden tietämiltä, tasanen 2+2+2

 

 

 

Keli oli loppuajax muuttunu ihan siedettäwäxi, jopa hienoxi. Tuuli laantunut ja mollikan säteiden pääsyä ihan hankeen asti ei pilwet ollu estämässä. Wähä ennen puolta kuutta sanottiin näkemisiin Airiston maisemeille.



 



öttimöttiäisejä fongaamasa Hesasa

tarkotus oli su 24.2.2013 Markun kans käwästä Hesas Larun rannoilta katsastaan josko sieltä jäiden alta löytys kans kewäällä/syxyllä rantamatalasta fongattuja kampeloita, kivinilkkoja ja kuoreita. Tai muutakii, Markulle alotusfongo, hänen eka kalastelukeikka tänä woonna 2013.  Kartasta oli hywät käppyrät katottu alotusrannasta parille luodolle, 1,6 -> 3 -> 7 -> 10 -> 12,9 metrii ja siitä taas madaltuen luotoja kohden. No hämmennnys oli melkonen ku rantsuun päästyäni näky muutaman sadan metrin lumisen jääosuuden jälkeen kirkasta jäätä ja sen jälkeen korkeahkot jääröykkiöt. No suunnitelmaa piti hiukkasen muuttaa.

 

 

Markku oli wiel parkkixel odottamas TV ykkösen toimittajeja jotka oliwat reisumme sopimisen jälkeen olleet yhteydessä Markkuun ja tiedustelleet joskus (sinä pänä) jutuntekomahollisuutta pilkkimisestä. En wiittiny tän tietooni saatuani peruakaan hywältä tuntuwaa reissuwa waan rohkeesti siis suostuin ehkä kuwattawaxi. No kohta Markku tuli parin nuoren naistoimittajan kans paikalle ja siinä sit kuwasiwat ku kairattiin, heiluteltiin wapojamme, saamatta yhtää mitää. Pari tärppii molemmilla. Wajaa tunti siin tais mennä ennenku kuwamateriaalii ja haastattelun pätkää oli mielestänsä tarpeex ja jättiwät meitit tositoimiin.

 

Siinä yx ohikulkija pysähty jutusteleen ja kertoi et siellä jossain näkywän punaisen rakennuxen luona oli verkoistansa sinä pänä joku hemmo saanu mukawan kokosen lohen ja ison kampelan. Hieno juttu, ajattelemaamme kampelaa siis on mestoilla ja ku suunnitelmat oli muuttunu ni siihen suuntaan oltiin jo kerettyki päättää lähtee lampsimaan wälillä reikejä poraillen. Tehtiin sinne kirkkaalle jäällekii kokeex waan ku paksuutta tais olla wajaa kybä centtii ni ei lähetty riskipelillä pilaamaan kastumisella reissuamme.

 

Markun nautintoa tyhjää nyhjätessä

Ku oltiin matkan aikana kairailtu reikää ja lähetystytty werkkopaikaa nii puol kahen aikaan saatiin sit seuraxemme junnujoukkio joka oli warsin kiinnostunut siitä et mitä ne äijät oikeen touhuu. Ja kysymyxejä riitti; eix ne kalat kuole ku wesi on niin kylmää, mitä sit jos iso kala nappaa, mix sul on noin monta eri wapaa mukana etc. No niihin piti yrittää sit löytää jonninmoine järkewä wastaus et heränny mielenkiinto hienoon harrastuxeen säilyisi muistoissa myös eroamisemme jälkeen. Siinä käsi wähä wäpätti ku jokainen sai wuorollaan pitää wapaa pikkusissa kätösissään. Ihaneja owat, ihmisen alut.

Ja sää oli aiwan mahtawa, tän talwen ehottomasti hienoin keli, waan oliko siinä syy et mikään kala, ees appo tai kiiske, ollu yhtikäs kiinnostunu tarjomistamme syöteitä. Markulla siellä tän reissun kääntöpaikassa käwäs joku kunnolla täräyttämäsä waan ei antanu tartuttaa.

Paluumatkalla lyhyehkön reissun kalastelut päätettiin puol kolmen aikaan aiwan loppumetreillä ku Markku huomas rantsulaiturin portaiden wiereen kylmään weteen pulahtamista halajawille touhutun kastautumisreijän. No siinä waiheessa oltiin warmoja et nyo munapata wältetty. Siispä tarjoketta peliin, meitsi morrii, Markun tarjoketta en muista. Hienosti näky, morri pohjaa wasten ja pohjakii, puolen metrin matalassa weessä. Ja hiekkapohjaa, nou kala. Et se reissu oli sit niinku jäällä oleskelun osalta taputeltu. Munapataa peliin.

 

Wielä illalla pääsi fiilistelemään munapatakeikalla ku klo 18:00 uutisissa tuli klipattu pätkä ulos ja yle.fi siwustolla oli kans lyhyehkö tarinanpoikanen.

Vesa Karsikas (vas) ja Markku Myllylä pilkillä 24. helmikuuta.
Kuva: Yle KOTIMAA 24.2.2013 klo 18:59

Markun reseptit :-)

 

 

 

ulkoiluwa Emixessä

ikämiesten, Jari ja meitsi, ulkoilureisu to pänä 21.2.2013 Emäsalon jäille alko osaltani herätyxellä 4:45 ja siitä ewäs- ja muitten touhuilujen jälkeen Jäken assalle ootteeleen junaa 5:41 millä Jari saapu Hyvinkäältä kyytiin nousseena. Matkalla Jari heitti textarin ja ilmotteli junan kulkewan ajallaan. Kiitin herätyxestä ja totesin et taitaa tulla meitsille wähä kiire. No Jari oli jo walmis jäämään oottaan asemaravintolaan :D kaffeelle tuloani. No selwishä se asian oikee meininki ku laitoin peräään wiestin et assal ollaan jo. Täytyy wähä kiusaa, wälillä. Kylmä kerkesin sitä päiwän aikana joitaki x:toja katua mut ei niist ny eikä möyhemminkää täs textis enempejä. Hymyssä suin alettiin taiwaltaa Porvoon Kuninkaanportin Shelllin aamukaffejen kautta Emixen jäille ja siellä kohti jään alla odottaweja suurappoja ja -kuheja. Ja iha mitä muuta waa mille syötti kelpais.


wähä ennen kahexaa anto taiwaanranta lupauxeja tulewasta hienosta päiwästä

Warttii yli seittemän aikaan oltiin parkkixella ja siitä sit waa taiwaltamaan kohti suunniteltua alotuskohtaa, samaa paikkaa mistä wiimex pari wiikkoo sitte isommal porukallakii. Ilman elektrooniseja härpäkkeitä, wenäläiswalmisteine perseenreijantäristinkii mikä ei tärise eikä mahu perseenreikään jätettiin kotio. Sywyydet katottais sen mukaa paljox siimaa rullaa alas pohjakosketuxeen ja sen lisäx etittäis hywät penkat Jarin ystäwällisesti tulostamast käppyräkartasta, jonka hän sit huwixeen oli jättäny Hyvinkäälle. Rankkaa oli taiwaltaminen, hiki tuli, paita kastu. Ja meitsi sen suunnitellun paikan suhteen nii pihalla ku waa jäällä ollessaan talwella pikku pakkaselle meren jäällä ollessaan waa woi olla. Wiiimex pimeessä taiwallettin, nyolijo päiwä pidentyny huimasti. Walosas kaikki tosiaan NÄYTTI erilaiselta.

Lähellä kuitenkii oltiin ja päätettiin sit jostain alottaa. Olikii kyl jo tauwon paikka. Tyhjejä oli ekan paikan reikejen alustat, tai ei ainakaa tarjottu syötti kelleen kelwannu. No sit wihdoin uskoin Jarii ja siirryttiin muutama sata metrii siin waihees jo meitsillekii tuttujen  maa- ja merimerkkejen perusteella "tuttuun" paikkaan.

Puol yhexän aikaan oli oma eka "kala" ylhäällä, pikku appo. Ja niitä riitti. Kuin myös kiiskejä. Jari oli oman munapatansa jo wälttänu ennen meitsin ekaa, muutamalla kiiskellä. Siinä ku ns. alueella porailtiin reikejä, oli wettä sit metri tai wiis ni aina appojen lisäx löyty hywää kalaliemiainesta. Jätettiin waa jostain syystä ottamatta. Morrilla ku olin matalasta saanu pikkuappoo, särkee ja parit kiisket waihoin sit pystäriin ku kaloja tuntu olewan otillaan. Waik morrilla/tasurilla on tullukii niit isomuxeja ni aattelin waa et josko pieni pystärikii kiinnostais kans niit isomuxeja. No kiinnosti se kaiken kokosta, ja appoo, kiiskee ja särkee. Aina wälillä tuli semmoseja kotiin otettawejakii appoja. Noin alkuun niitä tosi isoja oottaessa en ollu nii hirween kriittinen sen alarajan kans. Mut kaikki poikaset pääs takas kaswaan oottamaan uuseja treffejä muutamejen wuotten päähän.

 

Kahentois aikaan oltiin jo siirrytty saaren (ei kuwassa näkywän) reunan toiseen päähän ja saatiin nauttia tosi kauniista helmikuisesta pilkkikelistä hurtilla huumorilla maustettuna. Meikäläisellä ei ollu aikasenmpiin reissuihin werrattuna mitää walittamista, paitti isojen puuttuminen. Siis lähes joka reijällä oli tärppeja ja ylöskii asti nous, suurin osa oli waa sitä pikkuappoo. Misä ne suuret oikee sit luuras. Eri sywyyxejäkii kokeiltiin. Jari taas oli aikasti leipääntyny tän keikan WaltaWaan kiiskemäärään aiempiin keikkoihin werrattuna. Mut kyl niit olikii, siis kiiskejä.

Ja särkee. Kekä kertois mix sanoisko jopa pienehkö särki tärpätessään aiheuttaa lähes weren seisauttawan siiman winkahduxen ky nykäsee wastawedon ja alkaa hilata hemmoo ylöspäin. Aina hetken luuli et nyo se isonmpi appo tarttunu. No kyl se matalaskii weesä jo noston aikanakii käwi selwäx et wäärä hälytys. Ällöö tommone turhan toiween herättäminen.

Jari yritti tasureillakii ja waihto pystärii, morrii ei tainnu kokeilla. Meitsi pysy koko aika samas edellisenä päiwänä ostamassa kokohopee pienes pystäris jos oli keltane, pienellä mustalla pisteellä warustettu kolmihaarawärikoukku + punasta toukkaa. Kunnes se sitten häwis. Sanoin x:n Jarille ku tein pienen noston etny o painoo, no paino samantein häwis. Wähä aikaa wiel heiluttelin pilkkii ennenku hilasin ylös ja perhana, wärikoukku kadonnu ketjun alapäästä, lenkki misä koukku oli ollu, oli ehjä, ei siis taipuneena auki asentoon. mut wärikoukku, ei näkyny. Eio muute eka x ku tällee meitsille o käyny. Täytyy Pekalta kysyy ku käyn hakemassa uuden "takuuwaihto"pilkin wärikoukulla takasi et kui se tollai pystyy häwiin.

appo 105 mm

Kauheella ahneudella ne pienetkii tarras kiinni, kaikki kolme koukun haaraa suussa. Tuhraa siinä sit irrotellessa. Hermot meinas mennä. Ei kehannu repii puolta päätäkää irti jokaselta. Ja sitku korwasin häwinneen koukun superkewyellä kultawihree morrilla ketjun päähän nieise mitää syöntitahtiin tai - kiiwauteen waikuttanu. Olis wissii kelwannu mikä waa. No sielt lähettiin sit walumaan takas tulojälkejä pitkin kueise paikan waihtokaa mitää isomuxeja meille suonu. Muuki porukka mitä oli jäällä liikahteli paikasta toiseen aika ripeessä tahdissa, et ei tainnu oikeen sinä pänä löytyy syönnillään oleweja isoja appoja parwena paikallaan oleweina siltä näkywissä olewalta laajaltakii alueelta, oli aakeeta laakeeta saarejen wälistä selkää, saarejen kiwikko-/ruohikkoreunaa, karikkoo, wäylämerkkejä elikkä wälis luultawasti sywää.

Sillä paluumatkalla sit sattu nappaan sen reisun meitsin suurein kii, muitten jonnin werran pienempejen seurax kotiinwietäwäx. Ei päässy yli kolmesataa rammaan wiel tälläkää x:aa. Pitäisköhä käywä useemmin wai lopettaa toi ulkoiluasenne ja tehä jotai toisin. Emmä tiiä. Raskaan kelin ku jätti huomiotta ni kiwaa oli kuiteskii koko aika. Jopa kuunnella Jarin kirousta hänen saadessaan kiisken :D. No joo. Sieltä alotuspaikalta wiel kokeiltiin mut ei mitää ihmeitä. Kiwaa ku oli ollu ni kellokii oli jo tikittäny sen werta etiäpäin et alotettiin raskas talsiminen kohti Puntoo. Siihen samaan paikkaan oli ilmesty kans yx hemmo joka tuskaili kans appojen pienuutta ja kyseli et onx paikkawinkkei ku hän o ekaa x:aa Emixes. Noei me osattu neuwoo ku suht tuntematon paikka meillekii. Kerrottii waa paikat mist wiime x:all  ja tänä pänä oli jotai nostettu. No hänelt oli joku monsteri siin paikas hirween täräyxen säestyxellä wieny kahen morrin wirityxen. Kuhaa arweli, me waa Jarin kans oltii samaa mieltä, kuhaahan siel wesil o, no olishan se woinu olla waik hauke tai hirmuappokii.

Siellä se häämötti, puol neljän aikaan, rantautumispaikka, pari pysähystä oli jouwuttu tekeen kuei waa jaxanu yhtee pötköön käwellä. No samal sen wikan reijän reisun isoimman toiwosa oltiin tietty porattu kans parit reijät, mutku ei ni ei. No joka tapauksessa. enempi kalaa ylös täl reissul ku yhteensä kaikil aiemmil. Mut isoimmat jäi pikkasen pienemmeix ku edellisil. Haittaax se, ei mua ainakaa. Jari taas oli saanu hiukka wähenmpi täl x:aa. Näin se waa menee. Kalastus on mielenkiintoista. Siispä pari wäsynyttä äijää neljän aikoihin Puntoon, Porvoon Shellin kaffeitten kautta Jarin wienti kotiinsa Hyvinkäälle ja ja just sopiwasti ennen klo kahexaatoista, saunawuoron alkuaika, Jäkeen ja odottawiin löylyihin. Perfect timing. Ja eiku seuraawaan reisuun, bai bai, Wesa kuittaa.

 



reissu Rönnäsiin

neljäwiiskytä (4:50) ku su aamuna 17. helmikuuta 2013 pärähti nynnyst herätysmusa soimaan ni eka tuumaus oli et woi juma, eio totta, pitääx taas lähtee ja näi aikasee wiel yrittää herätä. Kroppa wiel iha jumisa edellisen päiwän kiiskejen nostelun ja lumisohjos rämpisen jäljiltä Kirkkonummen reissust. No onnex se fiilis meni aikasti nopeesti ohi. Punto oli jo edellisenä iltana lähes walmiix pakattu siihen malliin et Jarin kamixeille oli jääny sopiwan kokone pikkune kolo. Iha ilman kiireitä kerkesin Jäken assalle 5:41 saapuwalle junalle millä Jari alkutaipaleen Hyvinkäältä taiwalsi. Siitä sit kokka kohti tuttuu treffipaikkaa Porvoon Kuninkaanportin Shellii. Henkan, Teron ja Villen kans hörpättiin aamusumpit ja matka jatku kohti Teron walmiix kattomaa jääntäytymispaikkaa. Jaeiku lampsimaan sielläkii melkosessa sohjossa jonnin matkan päässä näkywejä kiwejä/karikkoo, minkä tuntumaan ekat awannot porattiin siin wähä puol kasin jälkeen. Ei tainnu kekää sen paikan awannoist nostaa saalista ja siispä edessä oli siirtymä onnex ei kowin kaukana olewan saaren edustalle. Siellä sit pystärillä ja morrilla tai niitten yhistelmällä jotain pientä nous, Henkalla kiiskee ja kait muilla paitti Villellä sinttiappoo. Ville oli nimittäin pyhästi ja WahWasti päättäny et tasurilla otetaan sinä pänä ne kalat, eikä sen pienempejä ku yli witosen kuhaa ja yli kilosta appoo.

Puol ysin aikaan sain sit ite jallitettuu morriin tarttumaan ekan ylös asti tulleen alle kybäcentin appotirrin. Olin siinä jo walmiix kattonu uhkauxestani huolimatta (ekast reijäst korkeintaan kymmenen metrin siirtymejä) jo taas pikkasen kauwenmpana näkywää saarta ja sen isoja rantakiwejä ja niitten wieressä olewaa heinikkoo ja suunnitellu sinne siirtymistä ku siin paikas oli niinku elo iha dööd.

Tero oli wissiin samaa tuumannu ku kerkes ennen meitsii lähteen tarpoon just meinaamaani suuntaan. No toteutin sitten siirtymän minäkii, Henkka ja Ville läx kans tarpomaan ja Jari jäi wiel siihen toisen porausalueen tuntumaan ettiin monttuu misne isomuxet suu auki oottaa hänen tarjoomaansa herkkkusyöttii. Siel "uudes" rantsus tais olla eka reikä minkä meitsi awas ja alta löyty nelisen metrii wettä ja het ekalla laskulla Hopeasiipi pystärin alle tapsiin laitettu wihertäwä selkänen liewästi fosforoiwa morri sai warttikilon apon awaan suunsa ja imaseen sisään. Ja nostokii onnistu. Ja tunti ekasta kalasta kulunu aikaa. Hywä syönti oli Rönnäsis. Noei kyl Henkalla, Terolla ja Villellakää asiat ollu juurikaa paremmi. Tero siitä joitain pikkusunttejä huhuili nostaneensa ku kysyttiin ja sit äijä läxii lampsiin jonnekii huitsin Nevadaan. Henkan ja Villen kans tuumattiin et kierretään tää saari ku siin oli jonku aboriginaalin aika tuoreitakii tekemejä reikejä, ja kahexan tuuman weiwillä. No Henkkahan se se ties et ne aboriginaalit waan huijauxen wuox niit porailee et tyhmät turistit jää wääriin paikkoihin kokeilemaan onneensa. Joitain tosi warowasti syöttiä pussaaweja pikku appoja tosi harwoin sielt sit nous. Ja Ville siirty sit tieteelliseen testauxeen eri tasurejen wärin ottiwaikutuxesta weiwaamalla kax reikää sopiwan lähelle/kauwas toisistaan et pysty molemmeilla käseillänsä uittaan tasurii, elikkä siis kahta yhtä aikaa.

Sitkee sissi, sinnikyys palkitaan, noin kolome ja pual tuntii tasureittein uittoo ja monen myöhästyneen wastaiskun (tärppi tuli just ku jutustelut oli kesken) eka appo ylhäällä. Hjuwa Ville.

No porauxet jatku kolmen äijän porukalla, Jarista ja Terosta ei ollu näköhawaintoja, saarta kiertäen. Jarille soitin ja kysäsin et mihi o liikkunu ja onx Terost hawaintoo. No Jari oli suurinpiirtein lähtösaaren tietämillä jotain silloin tällöin nostellen ja Terost sama hawainto ku meilläkii et jonnekii kaukasuuteen hää oli pyyhältäny meneen. Heinikon päässä olewan kiwikon toiselle puolelle ku päästiin ja oltiin touhuttu reijät semmosen kymmenen metrin etäisyydelle toisistaan silleen niinku kolmiomaisesti kateltuna ni alko kaikilla tapahtuu lähes samaan aikaan, ekax tais tulla Villelle tärppi, ja ehkä kalaki, ja meitsillä hywä täräys ja toine semmone noin warttikilonen appo ylös. Se reikä sit oikeestaan wissiin niinku pelasti oman reissuni. Siin alapuolel oli sit wajaa kymmenkunta kotiin otettawaa appoo ja lisäx Henkalle ei iha pientä kukkuappoo annettawax. Ja Henkka ja Ville nosteli kans omeja appoja. Siinä se tapahtu lyhyt keskipäiwän syönti.
















Wielä yritettiin siihen lähistölle kairaten löytää lisää syöntihalukkaita uhreja siinä kumminkaan onnistumatta. Hiljalleen saarta kiertäen ja reikejä epäsäännöllisin wälein tehden yritettiin saalistamme kaswattaa waan ei ainakaa meitsi siinä onnistunu. Saaren pimennosta päästyämme ja maiseman paremmin awautuessa tarkasteluamme warten yriteltiin arwuutella et kekä o kekä, elikkä Jari/Tero, näkyweistä oleweista kaukana kyykkiweistä hahmoista. No nynnytin sit Terolle ja selwis et hää oli se hemmo joka näky siel lähellä alotuspaikkaamme ja Jari taaseen oli hemmo siel toises paikkaa. Jarille kerroin sit kolmikkomme keximän hywän suunnitelman, saaren rantsust sywän poikki kohti jääntäytymispaikkaa sinne tänne reikejä kairaillen. Sieltähän sywyyxeistä wois nousta waik mitä yllärii, kivinilkkaa, kampelaa, simppuu, tai jotai muuta. Jari kans sano lähtewänsä kohti Teroo jonka läheltä suunnittelemamme reitti jossain waiheessa weisi. No siinä käweltiin sit motorikelkan jälkejä pitkin helpottaaxemme kulkuamme ja porattiin reikää samalla koko ajan lähestyen aloituspaikkaamme, kiwejä/karikkoo. Yx tärppi oli meitsillä jossain kohti matkaa waan ei onnistunu tartutus. Teisti tais päästä karkuun :D. Lopulta siinä karikon kohdilla wiisikkomme oli kutakuinkin koossa jälleen ja alkoi tarpominen kohti autojamme. Wielä siinä rantamatalassa muutamat reijät tuli tehtyy, koska ainakii meitsillä o monasti reisun suurein tullu just wikast reijäst. Waan ei täl x:aa.

Wähä yli kolomen oli lähtöhässäkkä walamis. Jarin ja meitsin kamat Puntoon ja muitten kamat Villen autoon. Kotimatka woipi alkaa. Jarin kans tehtiin yhen pysähyxen taktiikalla kahwestoppi Shellillä ja siitä sit Jari Hyvinkäälle wieden itekkii himanaseen Jäkeen ja pienen lepohetken jälkeen nylkemään appoja ja keittämään hywin hywin warowaisesti kokonaisena mätipussukan kalwoa rikkomatta irrotettuja pussukoita herkuxi leiwän päälle. Siinä se noin kaxtoist tuntii reisusa mukawasti wierähti + nylkyhommat lisäx.