päiwä Loviisassa, pohjas nököttäwä este

pe 4.5.2012 starttas Jäkeläinen kolmikko Tero (Leikas), Ville (Ryynänen) ja meitsi aamulla seittemän aikaan aamulla  kohti kaikille enemmän tai wähemmän tuttuja Loviisan "saaren"  rantsuja ja wesejä. Hakkii wirpalla ja pohjalitkalla yhellä tai useemmalla koukulla mitä ny sattuis ottamaan kiinni tarjottuun syöttiin oli tarkotus "ottaa". Aloteltiiin saunarantsust.

Siinä riitti walinnanwaraa lahdukasta tai wähä aawemmalta meren puolelt saada päiwän alotuskala ja enemmänkii tietty.

Päiwän ekan nappas matosyötillä lahdukasta madolla + koukulla Tero, lahna, ja kiwan kokone. Ei punnittu, ei mitattu. Kuwas näkyy. Ja Ville mukanassa saaliin saamisen riemussa.
Toinenki lähes saman kokone tuli Teron syöttiin ja rantsuun asti.

Meitsin matoon sattu nappaan pari kiwan kokosta n. kolkyt centtii pitkää särkelää ite. Ville rupes yrittään appoo kalapalalla ku saatiin Teron kans pienenmpääki särkee pari kappaletta. Tärskyjä oli, yx jopa huitsin raju, mut eiwät waa suostuneeet jäämään kiinni palan sisään ujutettuun koukkuun. Inhottaweja otuxeja, kuten yleensäkin. Ainakii meitsille.

Wirpalla tarjoiltiin lähes kaiken näköstä, kokosta ja wäristä uitettawaa uistetta mut ei waa hakit suwunjatkamispuuhiltaan tai jostain muusta syystä olleet kiinostuneita iskemään kiinni.Ei pohjaonkiikaa ollu mitään hirweetä tunkuu ni päätettiin jatkaa matkaa pitkin rantoja toisiin paikkoihin kokeilemaan.

No toisis  paikois oli wiel hiljasenmpaa. Yhestä niemen kärjestä Ville soitteli Terolle et siel o tärppejä. Oltiin jo ehitty hajaantuu jonnin werran etiskelemään syömähaluseja öttiäisejä eri paikoista. Teron kans oltiin sillon huutoetäisyyden päässä ni tieto wälitty meitsillekii ja eiku sinne missä oli tapahtumeja. No tietty me (tai meitsi) sai ne syömähaluset häipymään ku päästiin mestoille. Tähän wäliin parit kuwat hienoista maisemeista.

Päätetiin sitku ei mitää saalista saatu palata takas alotuspaikkan mist sentään jotain oli tullu. Noei enää sielläkää saalista. Wielä matkalla autolle Tero ehotti pysäkkiä paikkaan missä wiime kesänä (?)  oli ruopattu mantereen ja "saaren" wälistä uomaa sywemmäx.

Onkimapaikka oli siin kohti pohjasta ruoppauxen jäljiltä nostettua pohjamateriaalia, joka onnex oli lähes kokonaan kowettunu et sinne ei jalka uponnu. Paitti meitsillä joka uppos wähä ku jouduin kiertään toiseen suuntaan johonkii pohjas nököttäwään esteeseen tarttuneen kuuskoukkusen litkani irtisaamisex.

Itelläni oli melko wahwa usko siit et ei täst paikast woi tulla kalaa. Taisin sen ääneenkii sanoo et liian uus paikka. Ei oo pohjas mitää mikä sais kalat wiihtyyn siinä. Kuinka wäärässsä sitä woikii olla.

Olihan siihen kotiutunu särkikaloja mitä Tero mukana olleella koho-onkella rupes nosteleen maihin. Merkittäwinmpeinä saaleina wois mainita yhen ouwon näkösen pilkullisen "pasurin", kait ja säyneen poikasen (tunnistuxen tein wast kotonassa laskettuani kuwasta kylkiwiiwan suomut. Emmä noit kaikkeja pienejä särkikaloja oo wiel oppinu kunnolla tunnistaan iha warmuudella ilman apuja)

No olihan siinä Villellä ja meitsilläkii jotain tapahtumeja. Kalat jatko Villen kiusaamista wiemällä edelleen hänen apposyöttejään (kalanpaloja) koukusta kuitenkaan antamatta tartuttaa itteään rantsuun nostettawax. Ja meitsi jatko sen aiemmin mainitun pohjas nököttäwään esteen kans sitkeesti taistelua. Ja kohtalokkain seurauxin. Se nököttäjä oli nimittäin paikan ainoon heinikon tuntumassa ja sieltähän meitsi pohjalitkalla yritti heinikossa mahdollisesti wiihtywejä weden asukkeja koukuttaa. Ja onnistuinkii siinä. Wapa jossain waiheessa taipu pari x:aa woimakkaasti ja sit meni siima iha löysäx, ja sit lähti taas kiristyyn.

Ja meitsi wapaan kii ja wastaweto. Ja ihana tunne, toises pääs siimaa oli jotain painawaa, useemman kilon tuntusta painawaa. Ja pisti hanttiin, ja kowasti. Ja wapa kaarelle, kunnolla. Sen werta ehin nauttia tunteesta et sanoin Terolle ja Villelle et ny tarwitaan haawia. Sit loppu ilo. Ja ihana tunne. Kalan matka kohti haawia ja maalle nostoa ja walokuwausta stoppas ku seinään. Joku litkan koukuist jäi kii siihe  pohjas nököttäwään esteeseen . Siinä ku yritin saada litkaa uuwestaan liikkeelle näky waa WaltaWa pyörre ku kala (karppi, luulen ma) läx takas sywemmälle. Näkeen en muuta päässy. Tulihan se litkakii, yhtä koukkuu köyhenmpänä. Et sillee. Yleensä eio jääny kaiwelemaan, harmittaan etc etc pitkäx aikaaa mut rehellisesti kirjottaen tää jäi. Wielä seuraawana päiwänäkii. Onhan noita ennekii menny ja tulee meneenkii mut joku täs waa oli ... jotain, en tiiä wieläkää. Mut ei ny harmita enää ku kirjottelen. Kostan Tuusulanmeren asukeille :D.

Sinnehän se litka sit lopulta kokonaan jäi, pohjas nököttäwään esteeseen. Jonnin moisena lohdutuxena sain ennen sitä säyneen poikasen. Samalla Arin (Ahtiaisen) kans nynnys jutellen hänkii tuoreeltaa sai kuulla iloni (siinä waiheessa seipin [?] ). Ja WahWistaa epäilyxeni karpista. Niitä kuulemma on Loviisan wesillä, warsinkii nauttimassa radioaktiiwisesta woimalan lämpimästä lauhdewedestä.

Nii, ja tulihan silt wiel suht kiwan kokone sorvakii, punakontti.
20. lajipiste wuonna 2012.

Kotomatkan istuinkii sit Tuomon (Teron isä)  autosssa pussukat 

kuraisten kenkejeni suojana ettei auton matotki olis kuraset.

Eläköön pussukat.