Puol kahentoist aikaan oltiin kohteessa ja Markku meni kokouxeen ja meitsi alotteli kalastuxen yllä olewassa kuwatuxessa näkywejen kirrekaswatusaltaiden ja rantsun wälistä.
Eka reikä, eka pystäri + morri alla, yhdistelmän nosto ja eka appo jäällä. Hieno homma. Jotku näköjään hereillä. Niitä tuli sit muutameja. Päätin lopettaa niitten kiusaamisen ja leikii upporikasta/rutiköyhää, kunnon pyydys peliin, kaikki tai ei mitään. KBIM kaswatuys mielessä. Joko uudella lajilla tai ISOlla apolla.
Kairailin walmiix ruohikon wiereen jonnin werran reikejä tarkaastaaxeni olisko hauwet siellä ottipäällä. Annoin reikejen wähän aikaa rauhottua ja käwäsin ekax sywemmällä kokeilemassa ja sit haukireijille. Ei tullu haukee siihen tasuriin, sillä x.aa.
Jaeiku uuwemman x:n taas muualle porailemaan reikejä. Pari warowaista tärpin yritystä oli tasuriini mut tumpelona en saanut tartutettuu. Tai sit ne oli waan jotain jättiappoja tai muita suurimuxeja jotka piruillaxeen waan pyrstöllään huitasiwat siimaa ohi mennessään.
Aurinkoinen mut tuulinen oli keli. Oltiin wäärin laskettu Markun kans matkalla tuulen suunta, no SW. Kun tasurista ei oltu sen enenmpejä kiinnostuneita, uudestaan kokasemaan haukee. No ei tullu nytkään. Sen werta tuuli et en enää kellonkii ehittyy jo tikittää eteenpäin kohti oletettua kokouxen loppumishetkee wiittiny palata SUURpetojen jahtiin.
Läxin kokasemaan kirrealtaiden ympäriltä olewasta sulasta wedestä josko siellä olis jotain, etes pikkuappoo suut auki. Olihan siellä, pasureita, jees.
Pari hienoo pikkupasurii kiinnostu sen werta et sain ylös asti kämmentäni limaamaan.
Tyhjältä näyttäneisiin kirrealtaisiinki tuli liikettä, ja tuli toudella paljo liikettä ku kolme hemmoo asteli paikalle ämpärit kädesään ja rupes löylykuupalla heitteleen ruokaa werkkojen sisällä olewaan awoweteen. Kirrenpoikaset hyppäs jään päälle safkan perässä.
Yhes altaas oli wiime punnituxen mukaan keskipaino 97 gee, toises 400 gee, kolmannest en tiiä.
Markkuki siinä tuli kokuxesta ja waihettiin suunnitellusti kohti Strand Hotel Airiston rantsuille.
Ja siellähän se odotti, wähä yli neljäntoista oli kello, aurinkoinen mutta kowin tuulinen möxäranta. Laiturin seutu jätettiin suosiolla wäliin ku autosta nähtiin miten paljo oli kawentunu jääkaistale laitureitten ja awoweden wälissä, 2/3 häipyny wiikossa. Karwamössästa sai pitää huolen et pysy päässä. Onnex meitsil on napit jotka sai leuwan alta kii niei lentäny pois päästä. Warmaan oli yli Forecan ennusteen mukaisen 8 m/s.
Oli täälläki awoweden reuna lähentyny ja selkee reuna jään ja weden wälistä häipyny. Tilalla parinkymmenen metrin werran tuulen rikkomaa/pakaamaa jäämössöö joka ei warmasti ois kestäny pilkkijää.
Rantsus tuntu jää kuitenki hywin kestäwän ja ekä reikäki todisti et jäätä on, waikkakii jonnin werran pehmeenmpää ku wiikko sitte. Mut turwallista liikkuu, tietyllä alueella. Ja kalaakii. Eka reikä ja eka appo.
Elättelin jonkun aikaa toiwoo yhden lisälajin saannista elikkä kivinilkasta. Tulihan se Markullekii pystärin alla olewaan morriin wiime x:lla.
Waan sitten päätin taas yrittää näiden jäiden rekoorttiapoo ja waihoin tasurin siiman jatkeex. Ja pelitti. Heti ekast reijäst tuli meitsin siiihen asti päiwän neljä suurinta.
Markun pystärin alle olewaan morriinkii erehty pari pannuun laitettawaa appoo ottamaan. Ekan tasurireijän jälkeen sit taas koko pieneni kunnes siihen asti päiwän suurrein tarras kii. Tuli mukana reikään asti mis pääs irti. Ikämiehex aika nopeella reflexillä kättä perään kairanreikään ja lipsahtawa ote apon pyrstöstä waan menihän se. Ei onnex ollu kauden rekoortti. Ja tulihan se sit päiwän ihan lopus wikana appona se päiwän suurein ylös astikii. Waan ei ollu sekään kauden rekoorrti. Wiien aikaan kerättiin kamixet kasaan ja kotimatka alko. Kymmenkunta pannuappoo sain mukaan ku Markkukii anto omistaan.
Sinne jäi, taas x:n. Waan ens jäillä tawataan. Jos Luoja suo ja polliisi sallii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti