kewäisillä jäillä Pernajanmerellä

olihan komeet kelit ku oltiin päiwän uusintareisulla Pernajnmerellä. Wime keikast jäi wähä niinku hampaankoloon paikalliseja asukkeja wastaan. Eiwät olleet yhteistyöhalukkaita helmikuussa. Olli oli kans mukanassa tälläkin keikalla. Lokkeja ja warixeja "laulamassa" jäällä ja pienejä pärkäsejä pörräs ympärillä ku istuskeli reijän äärellä oottamassa tärppiwä. Haalaritkii oli lähellä lentää wex ku jossain waiheessa oli ihan oikeesti kuuma ku aurinko lämmitti niin kowasti.

Kuwassa Olli ja Tero puol kahexan aikaan parkkixella johon Tero oli saanu luwan pysäköidä. Säästettiin melkein parin kilsan jäätallustelu.

Täs alla on kartta pitemmän kaawan mukaan.

Täs lyhyt käwelymatka.

parkkis Kvarnudden

Molemmis ruutu lähtöpaikkana. Kiitos Terolle selwitystyöstä ja säästetystä taiwalluxesta.

Olin päättänyt tällä x:aa hakee kauden rekoorttiappoo käyttämällä tasuria pyyntipelinä. Ekasta koereiästä melko matalasta tuli heti tärppi waan ei noussu ylös. Hiljeni ja läxin Ollin ja Teron seuraan kauemmax tutun matalan kiviluodon kupeeseen. Siitä joskus löytyny hywinkii appoo.

Muutaman reijän jälkeen tuntu warowainen tärppi ja toinen. Kolmannella sain hemmon (jos sama) ylös asti.

29,5 centtii
ja
320 gee.
JEEE.
Hywä alku. Tästä hywä WahWalla uskolla lähtee OTTAMAAN kauden isomusta. Ja sit NYNNY PUTOS jotenkii, jostakii suoraan kairalla tehtyyn awantoon. En paljoo huuwellu kuten kalaa saadessani. Loppu Facebook liwepäiwityxet siihen. Wast möyhemmin tunnustin tapahtuneen.
Ei äijät ihmetelly yhtään. Waan ei uskaltaneet alux kyl hirweesti kuittaillakkaa. Möyhemmin senkii edestä. No semmost tää meitsin touhu on. Aina ei tarwii etes toisten awustusta.





Joo, kax ja puol tuntii möyhemmin muutaman tasurissa tuntuneen warowaisen tärpin ja pystäri/morri yhtistelyyn siirtymisen jälkeen wähä enne yhtätoista tuli seuraawa kala, särke itte.
Et ei nii hirween hywin jatkunukaan homma. Takana oli paljon kairattuja reikejä ja askellettuja askeleita lähes lumettomalla jäällä kunnes päädyimme erään salmen suulle. Ollilla ja Terolla oli saaliina wähä appoja ja kiiskejä. Salmen suulta tuli lisää appoo. Ja Terolle wähäx aikaa joku isomus hetken kii, hauke ?.
Eiku täkykalaa wiriteltiin Teron kans jään alle josko tulis takas tai olis enemmänkii. Waan ei tullu eikä ollu, ainaskaa nälkäsejä.

Siinä waiheessa Markkukin oli liittynyt joukkoomme.

Ja meitsi sai wähä ennen kahtatoista päiwän kolmannen kalan, kiiske. Iha hirwitti moine saaliin paljous. No siitä Olli ja Tero läx käppäilemään takas alotuspaikalle, luodon tietämille jakuei mitää tapahtunu läxin seurailemaan. Markku jäi wiel kokeilemaan haukee lusikkaa uitellen reijästä weteen. Luodon läheisyyteen ruohikon wiereen Olli ja Tero kairaili jonon reikejä hauwen narraamista warten appojen saalistamisen lomassa. Appoja tuli jonku werran joka ukolle. Markkukii käwäs luodon luona ennen poistumistaan. Haukireijät osottautu tyhjix Ollin ja Teron kierroxen jälkeen. Laitoin siinä waiheessa sitten oman särkeni syötis jään alle odottamaan tärppiä. Siinä appojen lomassa Tero sit nappas sen hauwen. Kello oli jo yli kolomen. Waan nopsaan oli taas aika wierähtäny, ei paljo kelloo oltu wilkuiltu.

Ei tullu haukereijästä waan appojen lomassa appopyydyxellä. Päiwän ainoo hauke, pääs takas kaswamaan. Ei ollu ainakaan meitsin apot suuruudella pilattuja. Yx melkein saman kokonen ku päiwän alotus nous kotiinwietäwäx muutaman muun apon seurax. Ei erehtyny loppuaikana meitsin tarjoomaan särkesyöttinkää kekään näläkäne hauke saatikka mikää muukaan weteneläjä.

Jossain waiheessa iltapäiwää arskakii meni pilwejen taa. Kalan tuloki oli sen werta wähästä et wiien tietämissä (JO) todettiin et täytyy taas x:n todeta appojen olleen nirsoja. Terolla sentään parin kilon pussukka tuli kotiinwiemistä. Ollilla ja meitsillä wähä wähenmpi. Tais Olli antaa omansa Terolle mukaan. Pari omaa "körmyäni + muutameja muita pientä kookkaampeja otin omalle pannulleni.

Mut hei, Pernajanmeren pohjamutiin pudonneesta nynnystä huolimatta kiwa reissu jälleen kiwassa seurassa. Ehkäpä tän jääkauden wika pilkkireissu, en tiiä. Maalis-/huhtikuun lopussa wiel wiikonloppukeikka Nokialle, waan en nytkään tätä kirjootteluu lopettaessa pari päiwää ennen keikkaa tiiä warmasti päästäänkö enää jäälle. No kax wenhoo on käytössä ja rantsut. Et keppei waan siihe malliin mukaan et woipi kalastella mitä ihmeellisimmeillä konsteilla. Ja meiltähän se homma onnaa.

ainiinku "wähä" tuulista

ma 12. maaliskuuta 2012 Markulla oli Kirjalassa kalakoulun hallituxen kokous ja ystäwällisesti kysyi hän (kun meitsil ny sattuu oleen luppoaikaa) et lähtisinkö mukaan. Kalasteltais siin samalla keikalla. Mikäs siinä, eiku menox.

Puol kahentoist aikaan oltiin kohteessa ja Markku meni kokouxeen ja meitsi alotteli kalastuxen yllä olewassa kuwatuxessa näkywejen kirrekaswatusaltaiden ja rantsun wälistä.

Eka reikä, eka pystäri + morri alla, yhdistelmän nosto ja eka appo jäällä. Hieno homma. Jotku näköjään hereillä. Niitä tuli sit muutameja. Päätin lopettaa niitten kiusaamisen ja leikii upporikasta/rutiköyhää, kunnon pyydys peliin, kaikki tai ei mitään. KBIM kaswatuys mielessä. Joko uudella lajilla tai ISOlla apolla.

Kairailin walmiix ruohikon wiereen jonnin werran reikejä tarkaastaaxeni olisko hauwet siellä ottipäällä. Annoin reikejen wähän aikaa rauhottua ja käwäsin ekax sywemmällä kokeilemassa ja sit haukireijille. Ei tullu haukee siihen tasuriin, sillä x.aa.

Jaeiku uuwemman x:n taas muualle porailemaan reikejä. Pari warowaista tärpin yritystä oli tasuriini mut tumpelona en saanut tartutettuu. Tai sit ne oli waan jotain jättiappoja tai muita suurimuxeja jotka piruillaxeen waan pyrstöllään huitasiwat siimaa ohi mennessään.

Aurinkoinen mut tuulinen oli keli. Oltiin wäärin laskettu Markun kans matkalla tuulen suunta, no SW. Kun tasurista ei oltu sen enenmpejä kiinnostuneita, uudestaan kokasemaan haukee. No ei tullu nytkään. Sen werta tuuli et en enää kellonkii ehittyy jo tikittää eteenpäin kohti oletettua kokouxen loppumishetkee wiittiny palata SUURpetojen jahtiin.

Läxin kokasemaan kirrealtaiden ympäriltä olewasta sulasta wedestä josko siellä olis jotain, etes pikkuappoo suut auki. Olihan siellä, pasureita, jees.
Pari hienoo pikkupasurii kiinnostu sen werta et sain ylös asti kämmentäni limaamaan.



Tyhjältä näyttäneisiin kirrealtaisiinki tuli liikettä, ja tuli toudella paljo liikettä ku kolme hemmoo asteli paikalle ämpärit kädesään ja rupes löylykuupalla heitteleen ruokaa werkkojen sisällä olewaan awoweteen. Kirrenpoikaset hyppäs jään päälle safkan perässä.
Yhes altaas oli wiime punnituxen mukaan keskipaino 97 gee, toises 400 gee, kolmannest en tiiä.

Markkuki siinä tuli kokuxesta ja waihettiin suunnitellusti kohti Strand Hotel Airiston rantsuille.

Ja siellähän se odotti, wähä yli neljäntoista oli kello, aurinkoinen mutta kowin tuulinen möxäranta. Laiturin seutu jätettiin suosiolla wäliin ku autosta nähtiin miten paljo oli kawentunu jääkaistale laitureitten ja awoweden wälissä,  2/3 häipyny wiikossa. Karwamössästa sai pitää huolen et pysy päässä. Onnex meitsil on napit jotka sai leuwan alta kii niei lentäny pois päästä. Warmaan oli yli Forecan ennusteen mukaisen 8 m/s.

Oli täälläki awoweden reuna lähentyny ja selkee reuna jään ja weden wälistä häipyny. Tilalla parinkymmenen metrin werran tuulen rikkomaa/pakaamaa jäämössöö joka ei warmasti ois kestäny pilkkijää.

Rantsus tuntu jää kuitenki hywin kestäwän ja ekä reikäki todisti et jäätä on, waikkakii jonnin werran pehmeenmpää ku wiikko sitte. Mut turwallista liikkuu, tietyllä alueella. Ja kalaakii. Eka reikä ja eka appo.

Hywä näin. Pystäri/morri yhdistelmä pelitti taas. Waan koko ei päätä huimannu. Markun kans samalla tsydeemillä niitä kaloja etittiin ja appoo saatiinkii suunnilllen samoilt paikoilt ku wiimex.

Elättelin jonkun aikaa toiwoo yhden lisälajin saannista elikkä kivinilkasta. Tulihan se Markullekii pystärin alla olewaan morriin wiime x:lla.



Waan sitten päätin taas yrittää näiden jäiden rekoorttiapoo ja waihoin tasurin siiman jatkeex. Ja pelitti. Heti ekast reijäst tuli meitsin siiihen asti päiwän neljä suurinta.

Markun pystärin alle olewaan morriinkii erehty pari pannuun laitettawaa appoo ottamaan. Ekan tasurireijän jälkeen sit taas koko pieneni kunnes siihen asti päiwän suurrein tarras kii. Tuli mukana reikään asti mis pääs irti. Ikämiehex aika nopeella reflexillä kättä perään kairanreikään ja lipsahtawa ote apon pyrstöstä waan menihän se. Ei onnex ollu kauden rekoortti. Ja tulihan se sit päiwän ihan lopus wikana appona se päiwän suurein ylös astikii. Waan ei ollu sekään kauden rekoorrti. Wiien aikaan kerättiin kamixet kasaan ja kotimatka alko. Kymmenkunta pannuappoo sain mukaan ku Markkukii anto omistaan.

Sinne jäi, taas x:n. Waan ens jäillä tawataan. Jos Luoja suo ja polliisi sallii.

auringoinen Airisto maaliskuun alussa 2012

olihan mahtawa wiikonloppu 3. - 4.3.2012. Suomen talvi näytti parhaat antimensa ollessamme (Roope la, Markku ja meitsi la-su) kalassa Airistolla, Länsi-Turunmaan kunnassa. Arskaa riitti ja ainaskii Markulla ja meitsillä naama punotti ku su kotiuduttiin.

Reissu alko la aamuna ku Markku haki meitsin + kamixeni Jäkestä wähä jälkeen puol yhexän.

Siitäpä sitten matkaan ja kohti Airistoo. Matkalla satuttiiin tapaamaan Rooope joka fongasi meijät ennen taukopaikkaa Lohjan AABEECEEtä. Oli sowittu juttu et Roope kans tulee la päiwäx mukaan kokeileen Airiston antimeja. Mökkikii oli warattuna mut ei kekää muu ollu kiinnostunu yöpyyyn joten Markun kans kahestaan koorsattiin siel sit öö.





Roope ehti ekax perille ja soitti et woi wide, awowettä näkywissä, ei kowin paljoo jäätä laitureilt eteenpäin.  No sieltähän sitä näky awowettä paikasta mihin jätettiin auto parkkiin. Mut ei ku Markun kans jäälle mekin. Roope oli jo tehny koeporauxet ja jäätä onnex oli riittäwästi  siellä missä sitä oli. Ekat apotkii oli hän jo ehtinyt nostaa jäälle.

No ei muuta ku reikää jäähän ja kaloille syöttiä tarjolle.






Parii erii wariaatioo ekax tarjoilin, toinen odotti passiiwisena pohjapyydyxenä ku toista heiluttelin saaliin toiwossa. Waihtelin kumpaa heiluttelin. Markun ja meitsin yritellesssä Roope hihkas jonku matkan pääst et "nilkka tuli". Hieno juttu, toiweet kohdekaloista pysyiwät yllä. Yli tunnin siinä meitsi sai porailla ja ettii et jotain nälkästä öttiäistä sattuis kohalle. Ja tulihan sielt lopulta eka kalani, appo, hullaantuneena pilkkini alla koukkuun sujautettuihin pärkäsenpoikaseihin

Eikä kowin kauwaa mennu ku Markkukii irrotteli omaa ekaansa. 
Siitä towi ni Markku huuteli et "tuuhan Wesku kattoon", appo oli, ja uimarakko wähä ulkona, ja söömäänsa saalista, katkaa ja wissiin joku pikku fisu jo mössönä samassa rytäkässä watsastansa ja suustansa ulostuneena.




Wähä ennen kahta Roope hihkas ja näytti ilosena saamaansa öttiäistä, matkaa oli jonnin werran mut hihkasusta ja siimassa/koukussa roikkuwan wisun walkosesta mahasta aattelin sen olewan härkäsimppu, tuttawallisemmin härkis, ja jee. Päiwän eka, laiturin wierestä.

Joo, Roopella jo nilkka ja härkis, Markku ja meitsi wiel ilman. Ei auttanu muu ku kairata, kairata, kairata uuseja reikejä , hetki yrittää ja taas uuteen paikkaan yrittään. Muistin Hakkaraisen  Janin (JANIN BLOGIIN) neuwon "ne pitää ettii". Ja sitähän tehtiin.


Ja mikäs siinä, kyllähän siinä kelissä kelpas ettiä. Ei ollu kylymä.

Waan ei sielt tuntunu meitsille ja Markullekaa löytywän muuta ku appoo, Roopekii toki omansa appoparweista harwensi. Täytyhän sitä hetkex jäähä johonki reijälle saamaan saalistamisen onnistumisen iloja.

Siinä meitsin yhen awannon suoma saalis.

Roope oli jossain waiheessa jo siirtynyt matalemmalle yrittään. Siellä kuuleman mukaan on hiekkamatalikko josta lätyskäkalaa elikkä kampelaa on saatu (joskus, ehkä ennen soteja :D).  No sinne mekin Markun kanssa hiljalleen ajuduttiin. Roope tais sielt saada kax päiwän suureinta appoo, reilut parikyt centtii warmaan pituudet.

Waan Markun ja meitsin apot ne waan pysy melko pikkasen kokoseina. Eikä sitä kaiwattua kampelaa kekään onnistunu mistään kolostansa tai hietikkoon kaiwautuneena ylös kaiwamaan syöttejämme syömään. Morrilla siinä waihees yriteltiin.








Että semmone se oli DEI WAN kalastuxen osaltaAiriston reissullamme. Roope wiel käwäs sywemmält hetken katsastamasssa mut siin wähä yli wiis ip laitettiin kamixet kasaan. Roopella päiwän eka kala/appo, eka/ainoo kivinilkka, eka/ainoo härkäsimmppu,  päiwän suurein kala/= appo. Not bad at all.

Roope suunnisti kotia kohti, Markku ja meitsi hakeen möxän awaimeja  wartin ajomatkan päästä Hotel Kalkstrandista. Saunottiin, söötiin jaeiku tutumaan. Oltiin päätetty aamulla alottaa kalastus jos jäät sallii siit ihan mökkimme edessä ja jättää laiturin tienoo rauhaan.

DEI TUUN Aamu alko koeporauxilla aamupalan jälkeen wähä ennen seittemää. Totesin jäiden olewan kantaweja niinku melkein iha heti kohta möxämme alkawilla Airiston alloilla.

Tosa näkymää aamusta 6:19. Sääennusteet ehkäpä pitäisiwät paikkansa. Olis taas kax ukkoo naamat punasena päiwän päätyttyy.

7:30 jo monta reikää wäännettynä. Läxin alotteleen sywemmältä 30 - 40 m sywyyxeistä. Ja päätin toudellakii ettii ne öttiäiset. Waan Markku ehti enstex.  Ehkä kasin tienoilla huuteli sielt matalammast et "Wesa nilkka tuli". Jess, siis niitä on (no warmasti, mihin neny ois sielt häwinny) ja joku nälkänenkii. Siispä lisää awantoja ja nyppyytystä. No sit kuulu TaDaa, ehkä noin 8:37, ja siellä hän nyt roikotti matalasta tullutta simppuu.

No nou hätä, heti seuraawalla pilkin nostolla oli raskas tuntuma siiman päässä ja eiku kelaamaan jotain ylös. Niin oli kuollutta paino ilman wärinää ja wäpinää et olisin uskaltanu lyödä wetoo et ihka omani simmppu o tulosa, Ja nii olikii. 8:38 o kuwa räpsästy.

 

Noen sit lähtenykkää kohti matalaa niinku Markun saalisilmotuxejen jälkeen olin ajatellu ku lähistölle jäähan awatun aukon jälkeen tuli toinen simppuni. Juhlaa. Ja eipä kauaa mennyt ku tuli kolmas ja neljäs. 9:18 siitä wikasta kuwa räpsästy.

Tuli siin wälis yx norssikii. Ja ihan samalla ahneudella tarttunut syöttiin ku simputkii, koko kolmihaarakoukku syötteineen = mato suussansa. Waan tää norssi oli ainoo jonka tärpin tunsin. Simput ilmoittiwat itsestään kaikki siinä waiheessa ku heilautin wapaa antaaxeni pilkille liikettä. Ja siellä se oli, raskas paino = simppu. Ja nää siis niin etittiin, niin etittiin. Reikejä en muista koskaan tehneeni niin paljon ja samalla tietty paikan waihto, Suppeelta alalta löyty kaikki, ehkä 10 x 10.

Siinäpä paikkatarkennus SIMPPUSUMPPU. Norssia tuli ihmeen wähän waik oli tapsikoukkukii käytössä pilkin yläpuolella. Yhen sain siihen iskemään.

Awowesi tuntu lähenewän koko ajan. Markku jossain waiheessa tuli kans sinne sywemmälle ja jutusteltiin kuulumiseja. Kertoi siinä sitten hän saaneensa nilkan ja simpun morrilla joka roikkui pilkin alapuolella tapsissa. No neljä simppuu oli jo meitsillä, en jaxanu jäähä metästään ISOO waan waihdettiin Makun kans wälineitä ja suuntasin rantsuu kohti kairaamaan reikejä.

Appoo rupes puskemaan lähes joka reijästä, iha kotiinwietäwän kokosejakii. Kax morrii sai kyytii ku tawallista tanakamman tärpin jälkeen nous pelkkä pilkkii jäälle ilman morrii. Ja reikää reikää reikää waan ei sitä nilkkaa. Kuluhan se aika siinä appojenkii kans, et ei siinä mitään.. Nou apina selässä. Lirkitään kivinilkka Larusta syssymmällä. 
Markkuki tuli hakemaan ruokakaloja.

Siinä yllä toisen päiwän saaliini lukuunottamatta appoi jotka pääs takas kaswamaan.

Yhen aikaan ku homma tuntu wiel kiwalta

päätettiin lopettaa ja sanoo bai bai auringoinen Airisto