Olipa hulppeeta. Lisäx suihku ja tiätty posliiniistuinkii kummmassakii meille waratusa "suitesa". Ja töllö.Nää photot o samast suitest. Kolme hemmoo mahtuu hywästi.
Tähän kiiskenpoikaseen meitsin saalis jäikii aamupäiwällä. Lähes kaikki tais saata enenmpi , mut SW, soon iha tuttuu. En edellenkää lannistu moisesta. Puolilt päiwin oli aika käwästä syömässä Päivin walmistamaa ruokaa. Ja hywää. Jukka (Pulakka) käwi kans rämäryhmää moikkaamasa. Jukka tietää kaiken mitä kalastuxessa Siuronkoskella tapahtuu. Hän ei tällä x:aa osallistunut pilkkijuttuihimme mut warmaankii kun/jos uuwemman kerran toukokuun alkupäiwinä hywin todennäköisesti uus sulkava/toutain/moni muu laji reissu tulee tehtyä samoille weseille.
Seuraawa kohdepaikka oli Piikkilänjärvi/Kauniaistenlahti/Sadanleukaluut eli Elssansaari. No sieltä sit läheltä sillan alusen sulaa yriteltiin kohdekalaa jallittaa waan jotain muuta tuli. Samoja ku aamupäiwällä. Ei mäskäyskään auttanu, tal x:aa. Markku siin heitti maaliskuisen mato-onkiskeluhetkosen muiden pilkkiessä. Ja meitsi kuwaili, no siis wälillä. Enenmpi keskityin minäkii ewällisten jallituxeen. Waan kuei ni ei. Ei itelle sielt mitää, siis kalasaalista. Eikä Markullekaa mato-onkella.
Siitä tehtiin wiel pikanen käwäsy Tampere - Pori rautatien ylitte Kuloveden puolella waan ei sieltäkään matalasta wedestä tullu sulkavaa. Kekä sitä ny iha oikeesti tahtoiskaa. Kysykää waik werkkomiehiltä/-naisilta. No meitsi sai pari samankokosta kiiskenpoikaa ku aamupäiwälkii waan se siitä.
No eipä hätiä mitiä. Kikka(wähintääkii)kakkonen peliin. Wähä yli klo kuuentoista oltiin laskemasa kahta wenhoo wesille Siuronkosken maantiesillan alapuolella.
Jan Peter läx mukaan wesille wiemään ottipaikalle, jään ja awoweden rajaan, haukiwaarasta huolimatta, ruohikon reunaan. Siis sulkava edelleen kohde nro Uno. Harwoinmpa on tullu maaliskuusa Suomesa weneilykalastettua. No walmis kaikkeen, warsinkii sulkavan tähen :D.
Täl x:aa laitoin morrini pystärin alle ku ei tienny miten wenhosta tuuli waikuttais pelkkään morriin ohuessa siimasa. Ei tartttunu kelleen sulkava, joku painawa hemmo oli hetken meitsin morris kii, waan ei jouduttu tappeleen, irtos melko nopeesti. Tais olla hauke. Tai joku muu. SE-sulkava. Paluumatkalla poikettin Jan Peterin tuntemalla appomestalla. Tuloxena Tuomaxelle yx tärppi ja meitsin weten pinnasa irti päästämä warttikilon appo. Siispä syömään, saunaan ja nukkumaan.
Aamusella kuuen aikaan herätys hywin nukutun öön jälkeen .Ja päärakennuxen hywin warusteltuun ISOon keittiöön aamupalan walmisteluun. Pöperöt ääntä kohti jaeiku menox. Uuwemman kerran Piikkilänjärwelle. Alotus täl x:aa itäpään lahdesta. Jesse jäi wiel hetkex uinumaan.
Hywissä ajoin enne puolt kahexaa oltiin jo jäällä porailemasa awantoja sulkavejen pään menoix. No appoo ja särkee pukkas ylös awannoista. Siispä siitä pikkuhiljaa siirryimme eri kokoisena ryhmeinä kohti eilistä sulaa sillan alusta.
Was Tuomas ja meitsi.
Oik Tuomas, meitsi ja Jan Peter.
Mut enne sulaa tuli meitsille reissun SAALIS.
Ja riemuni oli tietty sen mukainen ja sen selwästi myös muulle maailmalle ilmoitin. Tällöin Tuomas loihe lausumaan et hän kyl haluu olla todistamasa ja ennen kaikkee kuulemasa kun/jos sulkavan saan. No sopii mulle. Sulan läheltä kaikki nosteli enimmäxeen särkee, oikeessa lajisa mut ei yhtään lättykalaa, ei etes pasurii. Outo jutskanpuju.
Wielä läximme yrittämään Kartanon lahdelta josko sulkavat olis kauniilla säällä enenmpi hereilllä ku eilisen aamupäiwän pienesä lumisateesa. Waan ei tullu sulkawaa, hiki tuli, juomat loppu. Loppu sit kykkiminenkii aikanaan. Käwimme taas syömässä, kiitimme ja läximme kotimatkalle. Kiitoxet Päiville ja Jan Peterille sekä Jesselle (joka heräili kun tulimme syömään), Markulle ja Tuomaxelle. Nou sulkava mut upee reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti