yx

joo, ehkä enempi kuweja laittelen tähän "textiin" ku kirjottelen kueioo paljoo kirjottamista. Tai enny waa jaxa. Iha mite waa. No katotaan mika o lopputulos.

http://www.youtube.com/watch?v=cskIjsHR_Lw

etukäteen oltiin jo Markun kans päätetty et säiden salliessa ja JOS oltais toiwuttu Ruattin risteilystä mentäis wiel ehkä wikalle tän wuoden awowesikalastuskeikalle 26. tai 27. marraskuuta 2011. No 26.11. oli sopiwa hetki. Siispä yhexän pintaan Markku käwi hakemasa meitsin Jäkestä ja seikkailu koti Hesan rantawesejä saattoi alkaa. Marraskuun lopun sääx oli melko lämpöstä, jotain 7 graadii yli nollan. Tosin huomattiin ekas paikas et tuuli oli ihan riittäwä ku puhalsi suoraan mereltä. No eise tahtii häirinny, pyyntöjä weteen.

Lämmin waatetus "pipaa" mööten oli tarpeen.

Ei päästy haluamaamme paikkaan ku yx portti oli taas lukittuna. No jäätiin sit siihen lähettywille.
Markku kalasteli sen kummemmin tarkkaa paikkaa paljastamatta yhestä turska-altaax nimetystä paikasta. Meitsi taas heitti wiien koukun roottalaisen kumituttilitkansa kohti toiwottua kampelamestaa.

  

Siinä sit ooteltiiin wapa kädessä tai laiturille taiteellisesti aseteltuna tärppejä. Wiis warmaa tärppii muistaaxeni laskin. Kaikki tuli ku oli wapa kädessä, elikkä tunsin ja kuuliin hälykilikalilellon helinästä. Waan en tumpelo saanu tartutettuu. Mitä lie olleetkaan, särke, kiiske, appo, kivinillkka, kampela wai joku muu. 

http://www.youtube.com/watch?v=NqhGmclCMOc

Markulla ei tainnu litkassa tapahtuu mitään, ei etes kalustotappioita. Meitsikii wältty niiltä täl x:aa.

Paikan waihto. Ajoimme tuulensuojaisen paikan ohi, jossa sopiwasti nökötti laiturikii, Eiku sinne. Sillalta olimme katsastawinamme pohjan olewan hiekkapohjan tuntuista, siis kampelaa ylös, kilohinnat alas, daun daun daun, kreit, nais.

Ja paskat mikää kilohinta  alentunu. nous waa. Markku lyhens kas x:aa litkaansa ja meitsillä iha kirjaimellisesti lähti homma lapasesta ku riwakassa heitossa mahollisimman piiiiitkäääääälle lipes wapa käessä olewan kynsikkään takia woimakkaasti puulaiturille tömähtäen ja kampi katki, tiätty. Ei tärpin tärpii. Jaeiku eteenpäin.

Siitä jo tutux tullut satakybätäpöwarma paikka antoi ekat sen päiwän saaliskalat, meitsille täplis ja Markulle kolme särkee. Ei paha, wältyttiin kiwuilta, ihanaa.

http://www.youtube.com/watch?v=DdxMucit2iA

Olin päiwän aikana ollu yhteydessä http://heittokalatarantella.blogspot.com/ kanssa ja tossa waiheessa ilmottiwatten aloittaneensa oman kampela-/kivinilkkametästyxensä siinä ihan wähän matkan päässä meijän sen hetkisestä olinpaikasta. Ei warmoja treffejä sowittu waan tuumattin et katotaan miten homma etenee kummallakin kisassa olewalla joukkueella ja päätetään sit sen jälkeen mahdollisista palkintoseremonioista. Eihän kalastus ilman kowaa kisaa ja kyyneleitä aiheuttawejä pettymyxejä ja pitkäaikaiseja traumoja oo yhtään mitään.

Siinä ootellessa woorotellen haawilla kerättin Markulle kuwattawax niitä sairaita walkopallomahaseja, - kylkisejä-, pyrstösejä kolmipiikkiyxiloitä. Tartuntawaaran wooxi en ite kuwannu niitä. Lekuri ku on jo todennu meitsillä kax tautii, toinen on säärejen hermoratawauriot ja toine o, no mikä witun dementia se ny olikaa. No kylse joxus muistuu  mieleen, ehkä. 

normi, tiine narttu, Markku tarkisti, mätiä sisälla

normi, sukupooli announ

Waihdoimme siitä sit taas paikkaa tapahtumejen wähyyden wooxi.

Ja siellähän ei sit tapahtunu meitsillä yhtään mitään. Markulla sentään matoja häwis koukuista, onx se ny mikää hywä juttu, en tiiä. Mitää ei tullu ylös. Todettiin siinä waiheessa kaloilla wissiin olewan wälikausitakit päällä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4likausitakki

http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4likausitakki_(albumi)

Todettin et kylne wissiin odottelee jäätä ewejän päälle katox ennen seuraawaa sööntikautta ja päätimmä lähtee koteihimme söömään anhkiaiseja. Nam, maiskis, röyhhh. Soitin siinä waiheesa Tarantelloille ja kerroin antawamme luowutuswoiton heille. Siinä waihees oltiin kyl heenosa johosa, Antti kertoi et just yx appo oli antautunu heijän mestallaan. Laji- ja kplmäärä kirkkaasti meillä hallussa. No oltiin kyl oltu enempi aikaa yrittelemässäkii. .Eiku kireet siimat heille ja palkintoseremoniat (ehkä) joskus.

Elikkä yx täplis meitsille, Markulle kolome rutilus rutilusta ja molemmille kolmipiikkejä tieteellistä tutkimusta warten haawilla ja kalustotappioita. Ei olleskaan hoonosti. Josko wiel x:n tai pari käwis. Eipä haittaa jos jää jään päällekii ens woodelle. On täs omasta mielestämme ihan kiitettäwästi yritelty ja joskus ihan oikeesti ilosesti yllätytty ku on hywinkii tullu ja toiwottuja lajejakii, onnella tai taidolla, mitä wälii. Kalastus on kiwaa.

http://www.youtube.com/watch?v=ZQEoTlLeook

Airistolla marraskuun lopun lämpöwirtauxessa

Aika mälsä oli ennuste Airistolle ma 21.11.2011, lounaistuulta 5 m/s, sateen todennäköisyys 90 %, mut kuitenkii lämpöö 7 graadii yli nollan. No silti mentiin ku Markulla oli kokous klo 12:30 alkaen


Ammattiopisto Livia, Kalatalous- ja ympäristöopisto
Kalakouluntie 72
21610 Kirjala

eli pakkotyökalastusmatka. Otin siis palkattoman wapaan päästäxeni mukaan wähän "tuulettumaan" eri wesille ku normaalisti. Sääennusteen mukaan waatetta tuli mukaan normaalia enemmän, wähä joka lähtöön.

Matkalla sen werta koukattiin et päästiin käwäsemassä kahweella jossain muualla ku AABEECEEllä.

http://www.kasvihuoneilmio.fi/yritys/sijainti

Suosittelen taukopaikkaa kaikille. Käykää kokemassa. Oltiin just sopiwasti aukeemisaikaan ja saatiin siis niin tuoretta munkkiwa ku waa mistään woi saada. Piti iha puhallella ennen ku laitto herkkupalan suuhunsa.






Hywissä ajoin oltiin perillä ja meitsi siirty kalastelemaan Koulun laiturin kupeeseen parkissa olewejen wenhojen lähettywille.

Pikkasen inhottawasti tihutteli wodaa just silleen et kasteli parhaalla mahdollisella tawalla. En wiittiny pitemmälle lähtee autolla kurwaileen ja muita paikkkoja etiskeleen ku Markkukii ennusteli lyhyehköä kokousta. Siitä waa pohjalitka weteen oottaan jotain öttiäisejä

ja samalla pilkillä laiturin kupeesta kokeilemaan mitä sielt läheltä pohjaa löytys. Pinnassa uiskentelewat tuhannet pikkukalat antoiwat toiweita appojen ja kenties kuhankin läsnäolosta.

No ekana kuitenkii löyty särki.





Sieltä sit wähä niinku yllättäin särkejen ja appojen wälissä ampas pilkin koukussa olewaan matoon ja koukkuunkii kii seipi merkkinen särkikalamme. Wähä aikaa ihmeteltyäni, tutkittuani ja wertailtuani saameihini särkeihin uskoin WahWasti lajimäärityxeeni. Markkukin sen omalta osaltaan totesi todexi sawuttuaan paikalle kokoukxen loputtua. Siisti juttu.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/seipi

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=4000&text=seipi&srs=EPSG%3A3067&y=6696223&x=243505&lang=fi

wertailukohteet

Pienen pasurinkii onnistuin taidolla koukuttamaan ;-)



















Siitä sit läximme kohti Airisto Strandin laitureita, ja nimenomaan sitä kampelalaituria. 

Päästyämme laiturille näky hywin parin metrin sywässä wedessä hieno hiekkapohja jossa oli jotain kaswillisutta siellä täällä. Mainio paikka lätysköille. Siispa taas pohjalitkat pyyntöön. Markku omaansa kelaili hiljalleen lähemmäs itseään ja ihan laiturin tuntumassa tuns jonku nyswääwän ja nosti wisun ylös wedestä.

Eka saalis ei ollu kampela waan mustatokko, komee 85 mm pitkä hemmo, kaunis.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=4000&text=mustatokko&srs=EPSG%3A3067&y=6689370&x=229290&lang=fi

Samalla kun kalastelimme pidimme tarkasti silmällä toisella laiturille oleskeleweja kuutta ns. kalastajaa jotka oliwat litkaawinaan silakkaa.

Waan ei mitään (lähes) noussut pintaan. Parilla hemmolla kerran wälkehti yx tai kax hopeekylkee. Jatkoimme litkaustamme kaikessa rauhassa. Jos näkyis enemmän liikettä kerkeisimme hywin mukaan silakkakarkeloihin. Sadekin oli kokonaan poistunut maisemeista ja kallio suojasi meidät kokonaan tuulelta. Oli lähes kuuma. Ja aika yli marraskuun puoliwälin. Jossain mättää..






No appoo ja särkee oli saaliinamme. Kerran tärähti oikein kunnolla ja oli lähes waikeuxia "hallita" siiman päässä olewaa saalista. "Iso särki" sanoin Markulle ku kysäs et mikä o ja tarwiiko haawii. Wäärässä olin. Tuli kax ISOo särkee. Sixhän se waikeeta oli ku saattoiwat hetkellisesti jopa rynnätä samaan suuntaan weden alla. Noen ottanu kuitenkaa graavikalax. Päästin takasin.

No toisen kerrankii tärähti wiel kunnollisemmasti. hetken riemua kesti. Sit litka tarttu pohjaan ja kun onnex sain irti ei tuntunu enää wastustelua. Oli saalis wäsähtäny. Sain kunnialla sen ylös.

Markullakii tärähteli ja joka toinen täräys oli kampela. Siis siinä waiheessa ku kalaa ei wiel näkyny. Lähenmpänä tapahtu lähes neitseellinen lajimuutos ja ylös tuli appo tai särki. Mut hei, wahwaa uskoo tarwitaan näis harrasteis. Muute woi saman tien jäähä himaan sohwaperunax.





Aikamme siinä kalastettuamme ilta waa hämärtyi kohti pimenemistään. Oltiin jo päätetty et suurin piirtein warttitunnin päästä lähetään lampsiin kohti autoo ko tuli meitsin päiwän ehottomasti kowein täräys, KABOOM, hywä et wapa pysy kädessä, raiwokasta tempoilua n. 5 sekkaa ja litka pohjassa kiinni. Ei muuten sit tullukaan ylös muuta ku litkan yläpainot, koukut ja alapainot jäi Ahdin waltakuntaan. Toiwottawasti täräyttänut kala ei onnistunut koukuttamaan itteensä niin etteikö olis päässy wapauteen. Siihen lopetimme rauhallisessa paikassa kalastelumme. Markkukin nosti oman pyyntönsä ylös wedestä.

sallittu kuitenkin fongaajille

Ja pimeä ajomatka kohti kotikuntejamme saattoi alkaa. Noin kahentoista tunnin kiwa reissu siitä kehkeytyi, taas jälleen x:n. Markun annoin saada ilon siistiä omassa kotonansa kaikki saamamme ahwenaiset. 

pörräystä Porvoon seutuwilla

la 19.11.2011 näytti sääennusteiden mukaan sopiwahkolta päiwältä kalastuxeen ku seuraawax päiwäx ennusteiltiin jo miinus merkkisejä kylmyyslukemeja. Markku soitteli pe töireissultansa ja ehotti Porvooseen päin suuntaamista ja alotusta kuhan jigaamisella. Mikäs siinä, sinne pöräytettiin, Porvoonjoelle. Ku saawuttiin jihaa kugaan paikoille siel oli jo hemmoo parkissa olewejen rawintelibostkejen wälissä heiluttelemassa wapoja. Met alotimme wähä alempaa, tai siis oltiin koko ajan siin lähes samas mestas.

Tosta alempanakii oli porukkaa heilauttelemassa ja pari wenhookii kuskin kans oli yrittämässä saalista. Yx eläkeläispappa sielt tuli käwellen ohittemme ja kertoi kysyttyämme saaneensa kax mittakuhaa sinä pänä. Näytti iha ottipelinsäkii ilman suurempeja wäkiwältaiseja pakotteita. No lähes samaa wärii sit oman siiman päähän ku just sitä keltawihreetä ei ollu mukaan tulleissa boxeissa.

Siinä wähä aikaa watkattuamme tuli semmonen noorempi hemmo kans paikalle ja jutusteltiin hetken aikaa. Kolme mittakuhaaa hänen päiwän saalis siihen mennessä. Ja oli ekaa x:aa tänä syxynä jihaa kugaamasa. Hywä alotus, sanoin ja hemmo hymyili suht onnellisena ja toiwottelisi kireet siimat. Ja siinä jatkettiin kohmeisin näpein toiweikkaana et kylhän se kuha ny meillekii antautuu, ainaskii wähintään kerran, ja wähintään ainaskii toiselle meistä. Nokuei kuhaa kuulunu, tuntunu, näkyny ni Markku päätti pistää peliin perinteisen pohjamatokoukkulitkatsydeemin. Saman tein hetken kuluttua minäkin. Siinä samalla ku jigailin ni hälykilikalikellolla warustettu wapani lepäili kapeahkolla puulaiturilla nopsasti ja kätsästi napattawissa. No kylhää se monta kertaa helähteli waan kun sen (siis wawan) otin käteeni ni tuli hiljaiseloo. Paitti x:n. Joku tarttu. Tuns heti et ei mikää kuha (tai shit ainaskii iha poikanen) oo taistelemassa toisessa päässä. No samaa sukua kuitenkii tuli ylös.

Ei mikään körmyniska kuten tarkkaawaiset hawainnoitsijat woiwat todeta.

Ja kun ei kowin wilkasta toudellakaa ollu ni päätettiin jatkaa matkaa löysähkösti ja helposti muuunneltawissa olewan ennakkosunnitelmamme mukaan. Pöräyttelimme siis Tolkkisten sillan alapuoliselle wesialueelle katsastelemaan mitä ehkä saisimme. Siellä oli paikalla yx eläkeläispariskunta joka auliisti kertoi kuulumiset. 3 ½ tuntii ja yx ahven. Waikutti lupaawalta. Söönti oli siis wasta alkamassa (joo joo, uskoo ken tahtoo luultiinko tosiaan noin). No eniwei, pohjalitkat weteen. 

Markku ystäwällisesti kysyttyyään sai luwan jäädä pariskunnan wiereen ja meitsi siirty parikyt metrii lähemmäs siltaa. En kuitenkaan ihan sillan alle.

Miellyttäwän lämpöisempi ja wähäwiimaisempi paikka ku se kuhayritysmesta. Noei kauaa menny ku molemmat Markun kans saatiin ekat kalamme. Markku apon ja meitsi särjen. Sitä tahtii sit jatkettiinkii, Markku weteli appoo, pisin 31 cm ja parikii samalla wedolla,

meitsi waihto ekax saamansa sären pasureihin.

Wälillä restauroitiin pohjakiwikon waurioittameja litkojamme tai waihoimme jopa kokonaan uusiin. No metsin touhu loppu siihen ku kolmas paino + koukkuja jäi kiwikkoihin. Rupesin siis jigaamaan ku Markkukii niit appoi oli jo kymmenkunta wissiin nostanu ylös wedestä. Siinä jossain waiheessa ku pariskunta waa ootteli jotain tapahtuwax heidänkii pyynnöissänsä ku me kax nosteltiin wisuja wedestä, ni mees kysäs et mistä maast teijän madot oikein o ku heijän ei näköjään kelpaa.


No eipä lukenu Malmin Prismasta ostetun purkin kanesa tai kylesä walmistusmaata mut kaiken saatawissa olewan tiedon kerroin heille. 

Omansa oliwat aitoja suomalaisia Sipoon maaperästä kaiwettuja. Kalanpalaa nainen myös käytti, laittoi kohon siimaan pitämään syötin irti pohjasta halutussa sywyydessä.

Nositku muutaman onnistuneen jigin irrotuxen jälkeen onnistuin sen jäämään sen werta tiukasti kiwenkoloon et siima poikkes eikä appoikaan ollu tullu, ni päätin lopettaa warustusten tuhlailun. Eipä Markkukaa enää appoja nostellu, kaikki oli nostettu tai shit suut menneet kii. Jätimme siis hywästit pariskunnalle joka toiwotteli hywää matkaa ja kiittiwät kun wierestänsä käwimme kaikki kalat nostamas pois. Katkeruutta ???.

Markku ku monet x:aa o puhunu kumituttilitkasta ja kehui nytkii töireissullansa Kontiomäen huoltsikalta ostaneensa kax jälelä olutta ni piti iha kuwata pakkaus et tietää mitä ettii josei ite jaxa nyhrätä. Mikä sinänsä eioo iso homma.

Et tommosta paketti sit waa mukaan jos näkyy, jossain, joskus.

Ennakkosuunnitelman mukaan pöräytimme kohti Kalkkirantaa katsastamaan josko tähän aikaan päiwästä olis silakat rannassa paikan pienen laiturin kupeella suut awoinna oottamassa kiiltäwejä koukkkuja purtawaxeen. No ketään ei näkyny ku mentiin, paitti kax äijää kiwikkoisella aallonmurtajalla, kalastelemassa ties mitä, ei saanu touhuistansa selkoo. Sanoin Markulle et kuei natiiweja näwy ni taitaa olla wäärä woorokaudenaika tässä paikassa. Ja sehän sht todettiin oikeex ku jonkin aikaa kutenkii litkojamme uitettiin x:npaikalle oltiin sentää tultu. Nou strömming. Se siitä.

Sinä mietittiin waihoehtoja, Hesaan wai kotipaikkakunnillemme. No Hesaa ku päästäis ni heti kohta olis jo pimee. Markulla kuitenkii illan paistoapot pussukassa, mulla särjensukusta kalaa madesöötix (jos ma 21.11.11 Airistolla yrittäis). Ja lisäx Markulla kotiaskareita tekemättä. Päätös oli helppo, Nou moo fising tudei, ja eiku pörräämään Jäken K-Raudan kautta ekax ostaan Markulle askartelutarwikkeet ja sit meitsi himppeen (kiitos Markku jälleen x:n) ja sit Markku kotiin askartelemaan . Iha hywä reissu.

Taas, jälleen x:n.

marraskuun ruusut

ihan oikeesti, täydessä kukassa Isänpäiwän aattona 2011 Hesan Olympiaterminaalin lähistön kuuluisan kalaparatiisialtaan wieressä.

Sieltä kongattiin kukat kalastelureissumme päätteexi. Samalla tulimme laskeneexi kuinka monta eri kalalajia oomme fonganneet ko. mestasta + warmasti tiedossa olewat muiden saaamat ja päädyttin lukuun 15; siloneula, särmäneula, mustatokko, mustatäplätokko, kivinilkka, kolmipiikki, ahven, kiiski, kuha, taimen, lohi, salakka, särki, lahna ja pasuri. Jos jollain tämän lukijalla on tietoa wielä muusta/muista lajeista tieto otetaan mielenkiinnolla wastaan.

No mut ennen tätä paikkaa tapahtu jo paljon muuta, tai shit ei.

Homma lähti käyntiin puoliltpäiwin Hernesaaresta jossa hawaitsimme wiimexi appoawoinna olleen portin olewan suurella lukolla tukittuna ja pääsy wiime x:sille silkka- ja kivinilkka-apajille oli estetty. Ja ties mitä muuta mukawaa sieltä woiskaan Ahti antaa. Ei ainakaan suureja kalastuspaineita oo päässy kertymään lukitun portin takii. Siitä sitten ajoimme katsastamaan mitä lumenkaatopaikka ilmeisesti sellaisella pohjalla mihin litkoja ei tuhottomasti tuhlaantuisi tarjoilisi.

Siinä se on, meitsin saalistuspaikka. Kuwasa oikeella Markun läheiseltä kivikolta pongaama palli jonka alun epäröinnin jälkeen kuitennii hajin omejeni alle. Oliha siinä mukawampi istuskella tärppiä ootellessa ku seisoskellen tyhjän panttina. Kerran hälykilikello helähteli selwästi kalan tärpin waikutuxesta, siinä kaikki. Taitaa olla pohja sen werta uutta ainesta ettei oo söytäwää lättykaloille jotka oli ensisijainen tawoite reissulla.

http://www.youtube.com/watch?v=pZxPpi8JJDE


Ei Markullakaan ollu tapahtumeja joitain epäilyttäwejä ehkä nyhjäyxejä lukuunottamatta. No litka hällä lyheni puolella mut siinä oli osansa laiturin reunamaan kalastejen kiusaxi jätetty ilmeisesti joku törröttäwä metalliuloke. Ei tullu fisuu kaukaa eikä seinämän läheltä.

Sai kuitenni testattua hankkimani uuwen syyskalastuskarwalentäjälakin lämpöominaisuuwet + 5°C ja lähes tyynessä säässä. Hywät oli, lähes liian kuuma. No tulee niit wielä kylmenmpiikii kalastelukelejä. Ennen jäitä wielä aikomus jotain huwin wuoxi ja ajan kuluxi kalastella. No säät määräilee pääseekö. Ihan paska kelillä ei hotsita.






Siispä siirryimme turska-altaalle, Markku jäi tarkkaan harawoimaan allasta ja jallittamaan näkywissä uiskenteleweja kolmipiikejä. Ja tietty niitä kaloja mitkä ei pintaan suostunu tuleen näytille. No pari piikkikalaa hän saikin saaliixeen. Meitsi keskittyi pohjaongintaan matolitkalla kohtaloaan uhmaten litkan menetyxen muodossa suuntaamalla heitot meren päälle ulottuwan metalliaidan reunaa hipoen mahdollisimman pitkälle yli wiimex:isen silakkamestan.

Wiis x:aa sain kosketuxen johonkin ötökkään, kello helähteli ihan selkeesti.

Yhellä wedolla tuli ylös asti semmosen heikohkon heläyxen aiheuttaja,

fisu jota en ollutkaan saanut pitkään aikaan.

Päätimme waihtaa siinä waiheessa paikka kun oma litkaamiseni loppui heittoon jonka tuloxena paino ja osa litkasta käwäs warmasti päiwän korkeimmalla metrilukemalla ja putos takas weteen melko lähelle weereistä aitaa ja laiturin reunaa. Oli pahus wieköön poikennut litkan monofiili, kax koukkuu jäi jäljelle käyttööni.

Seuraawa yritys oli jonkun matkan päässä olewa kapeahko puulaituri josta Markku oli ennenkii kalastellu, saaliina särkikalaa ja appoo. No nyt näky puisella kaiteella selkeesti tämän syxyn silakkalitkauxen merkkejä suomujen muodossa.
Ei kuitenkaan silakkaa ruwettu yritteleen waan sitkeesti pohjalitkalla jotain muuta. Waan tuloxena oli ei mitään. Päätimme lähteä kotimatkalle ja pysähtyä wielä Olympialaiturin läheisellä kala-altaalla.

Hetken odottelun jälkeen Markku sai enstex apon ja kohta sen jälkeen täplixen. Kowasti on pienentyneet syxyä kohti paikalle jäääneet yxilöt. Tämä jo kesän aikana ennenkii huomattu. Missäköhän ne ISOt wesejen kylmetessä luuraa ?

No tuli se tuttu hemmo sit meitsillekii ku siirsin pyyntöni meren puolelta ihan altaan seinämän wiereen. Minuutti ja se oli siinä. Tuli siitä sit wielä toinenkii. Pienestä koosta huolimatta kowalla raiwolla syöttiin ne ottaa nyt kylmejen wesejen aikaan niinku kesälläkii. Ahmatteja owat.

Wielä siitä Markku nosti tämän wuoden tähän asti pisimmän särkensä, 28 cm. Ja KBIM kaswaa. Siis Markulla. Ei tällä(kään) reissulla meitsillä. No hywä reissu oli molempejen mielestä. Mahollisuuxeja oli, kotonassa löhoilemällä ei olis ollu. Yhteissaaliina siis kolmipikki, kiiski, ahven, mustatäplätokko ja särki. Wielä lähetään, johonkii.