UNELMAHOMMEJA: wuodesta toiseen

jo syxyn mateilukeikalla Anan ja Paula Orvokin kans päätettiin et uusitaan noin woos sit tehty wuoden waihteen wastaanotto kalastellen jälleen Airistolla. Plussana (ainoona ?) yx lisäpäiwä edelliseen oleiluun. Möxän warauxesta asti katselin epäsäännöllisin wälein paikan sääennusteita ja waikka wäliin tuli pakkaspäiwejäkii ni kowat tuulet saiwat meitsin lähes satakybäwakuuttuneex et jäille ei päästä. No kaira mukaan tietty jos toisin olis, waik sit joutuis laiturin wiereen tekeen awantoja jos jää ei kestä pilkkijän kewyttä olemusta. No sateisen aamu seiskalta Jäkestä alkaneen matkan päätteex perillä yhentoista aikaan wastaanotti just samat olosuhteet ku koko matkan ajan, sumua, lähes tihkusadetta ja tuulta. Täs kohtaa hommelit wiel suht koht hywin, mutku pääsin kuwan oikeassa reunassa laiturin wiereen ilmestyneen lotjan wiereen ni koko karwas kohtalo paljastui kaikessa kauheudessaan. Siellä toudella tuuli.

No onnex oli mukanassa tuli(märkä)kasteessa uusi kellupuku joka pelasti tilannetta totaalikatastroofilta. Siinä Tarantelloja (Duracell, Paula Orvokki ja Ana) ootellessa eiku pyyntöä sywyyxeihin, pohjimmaisena Merisepe-pilkkiin siimatapsilla solmittu koukku missä mojowa nippu matoja houkutteena, ja Sepen yläpuolella wiel kas koukkuu siwutapsis höystettynä punasella pärkäspoikasella muiden (kuore, ahven, särki, ?) kalojen koukuttamisex. No siin ei kauwaa menny ku kewytrakenteinen herkkä wapani wälitti oikean kätöseni tuntohermokkeisiin wärinää, elikkä siwutapsis joku muu kala, ei simppuu pohjasyötis. Just niihän se olikii, appo siwutapsis punasen syötin pettämänä. Niitä appoja sit tuli waik paikkaaki waihto siihen malliin et aattelin jo nykästä ne siwutapsit huitsin Newadaan ku ainasti piti olla kelaamas niitä ylös, eihän ne simppusyötit kerenny oleen paikallaan warsinaista kohdekalaa warten. No sit ennen ku ehin tätä operaatioo tehä ni tuntu nykäsyä tehdessä "tuttu" raskas paino ilman mitää ylimäärästä hienosteluu ja wärinää. Siispä kuitenkin pientä jännitettä Wesan kropassa tuntien pilkin ja siinä hywin oletettawasti kiinni olewan jonkun saaliin kelausta kohti pintaa samalla katse sywyyxiin kohdistuen koska ja mitä sieltä aikanaan lähellä pintaa kirkkaassa wedessä näkyisi. Ja sieltä se wajaan tunnin kalastelun jälkeen nousi suu appoawoimena harmaa selkä ja walkea watsa wälkkyen matonipun pettämänä reisun eka härkäsimppu, Myoxocephalus quadricornis.

On se waa nii kaunis. No tokihan piti Analle textari heittää, oliwatten ruokatauolla eräällä huoltamolla sitä tarkemmin tässä mainostamatta. Pyysi jättämään muutaman heillekin, en uskaltanut moista luwata ;-).

Siinä odottelessa mainiossa Suomen suwisäässä jatkoin naatiskellen siwutapseihin tarttuneiden appojen irrotteluu näpit hiukka kohmeesa, en poistanut niitä tapseja norsseja ootellessa. Ja tuli siel sit taas jonkun ajan kuluttuu taas yx appoawoinkii, ei siis appo. Kylä tohon suuhun mahtuu. Sinä pänä yleensä hanakasti siwutapsiin asetettuihin syötteihin tarttuwat norssit elikkä kuoreet loistiwat täysin poisssaolollaan. No wielä siinä ennen Tarantellojen saapuessa pelipaikoille noin neljäntoista aikoihin pääsin ikuistamaan yhden pedon liikehdintää nostettuani hänet laiturille ihailtawaxi.

Ja onnasin muute wiel saamaan koko reissun ainoon särenkii, siis koko porukasta, jippjaijei.

Hawaitsin Tarantellojenkii saapumisen ja kokosin kamixejani siirtyäxeni samaan seurueeseen laitureita erottawan henkenwaarallisen ammottawan kuilun ylitte.

No siin meni niinku muutama mintsa ko taas kattelin heittiä päin ni eikös Paula Orvokki jo roikottanu ekaa simppuunsa ilmassa. Wälimatkasta ja kowasta tuulesta johtuen en kuullut iha takuuwarmasti ilmoille päässyttä noin wuos sitten tutuxi tullutta huudahdusta "TaDaa". On hän waan kowan luokan simputtaja. Siis noin kalastusmielessä. Päästyäni turwallisesti ylitte siinä sitten jatkettiin nelistään kalastelua höpisten mukaweja ja Duracellii kannustaen hankkimaan itsellensä elistä julmetun kauniista sarwipäästä.

Siinä kuitenkii meitsin syötistä kiinnostu taas yx yxilö. Ihmettelin ku kaiweskelin sywälle nielassua koukkua matonipun kera et mikä ihme siel nielus oikein o. Joku musta möhkäle. Noeiku pitkäkärkisillä pihdeillä ihmetys ulos. No sehä oli simpukka jonka sisältä läx wipeltään pois kolme katkaa. Lieneekö katkojen metästyxen himossa ottanu niitten suojapaikankii suuhunsa. Ilmeisesti.

Kello rupes lähenteleen jo wiittätoista ja Harry´s Pub mistä awaimet möxään noudetaan aukee klo kuustoist ni ruwettiin siin jo tekeen lähtöö ku x:n wiel erehty yx simppu tarjoomaani syöttiin. Waan tämäpä otti ylimpänä olewaan siwutapsiin. Ei uinukkaa pohjas tää hemmo, punane pärkäsentoukka kiinnosti enempi. Loput kalat päätettii sit jättää seuraawille päiwille ja Paraisille kauppan ostaan iltapalasta ja hakeen möxän awaimet et päästiin saunoon ja paistaan takkkatulen hiilloxes makkaraa. Sorry Paula Orvokki et sekotin makkarapaketit ja pistelin surutta nieluuni sun EI juustohiilloxet.

31.1.2012 aamul saatiin Anan kans ittemme naiswäkee aiemmin edustuskondixeen ja läximme hiippaileen kohti laitureita ihan siedettäwässä kelissä aamun waljettua yhexän kieppeillä.

Kymmene tienoilla oli eka simppu appojen jälkeen yläällä ja päätin waihtaa kewyenmpään warustuxeen, pieni INI-pilkki ja 0,12 siima. No appooha sillä pohjan tuntumasta tuli. Kivinilkkaa etiskelin waan en löytäny. Apot aina oxens tota uimarakkoonsa näkuwille. Toutaali groussi näky.

Oksensi ne muutakii, tämmösii katkoja. Jaku näit laitto koukkuun ni tärpii tuli heti eikä hetken kuluttua ja tömäkämpänä ku pärkasenpoikasiin.
Siinä Anan kans waellettiin pitkin laiturii ettein kumpikii sen hetken kohdetta, Ana simppuu ja meitsi nilkkaa. No Ana sit sen omansa onnas löytään. Mut olihan warsinaista showta se ohuel siimal siinä tuules fisustaminen. Käsin ku kerit tärpin jälkeen siimaa ylös n. kybämetrii ja tuuli tarttu siihe wieden niinku joka suuntaan ni sehä oli kii aika monessa kohtaa laiturii ja laiturille iha tahallaa esteix laitettuja jotai wempeleitä. Jotai wiis mintsaa aina ennenku INI oli taas walmis kivinilkkaa tartuttaan. No olihan kokemus.

Duracellikii onnas löytään kalaa Airiston laiturin kupeesta.

Ja meitsin INIin sattu exyyn reissun pienein simmppu. Siinä sitte Anan kans ruwettiin miettiin muittenkii lajejen kokeilemista. Kummallaki oli keltaset jigit mukana ja Ana rohkeena päätti ruweta kuhailemaan. Läx sit siitä wissiin saman tein sinne laiturin sanoisko rannemmalle osastolle, toiselle puolelle sitä railoo jonka ylitte yhessä olimme naiswäen mennen tullen awustaneet. Läxin siitä minäkii samoille maisemille ku Duracelli ja Paula Orvokkikii oliwatten muualle häipyneet. Wiittiny yxin olla. Ja siellähän jigittäjä Ana roikotti, mitäs muutakaan ku jigiin tarttunutta päiwän toista simppuaan. Toistaisexy reissun suurein, pömppömaha.

Siinä sitte wiel wähä aikaa yriteltiin ja Ana nappas toisen jigisimppunsa ja meitsi madoista luopumatta kans wiel yhen. Soli sit niinku hywä lopettaa ruokatauon ajax. Niinku tasapeliin, molemmilla kolome. Paitti et Anal oli suurein. No SW. Siispä Paraisille syömään ja ostamaan Paula Orvokille takas syömiäni makkaroitansa ja lisää Hartwall Original Vichy 0,33 l lasipulloja sisältöineen sauna- ja ruokajuomax ja jotai muutakii pientä.

Paraisilta palattuamme käwästiin wielä ku oli walosaa, pikkasen aikaa. laitureilla. Sinne warsin pian naiswäki jätti Anan ja meitsin pimenewään iltapäiwään yrittelemään waan nopeesti siitä meki lähettiin möxän lämpöö kohti.

Illalla pariin otteeseen käwästiin koko aikasti huononewassa kelissä paukauttaan (tai siis Ana oli paukauttaja, me muut kateltiin) Tarantellojen ostamat räjähteet ja takas möxän lämpöön.

Edelliseen wuodenwaihteeseen werrattuna ei kelleen tullu wähäisintäkään intoo lähtee wuorokauden/wuoden waihtuessa ulos yrittään mahollisimman nopeeta ekaa lajipinnaa. Tuuli nimittäin sen werta nawakasti ja lumimössöö muutaman metrin werran rannasta ulapalle päin et lirkkiminenkää ei ois onnannu. Eikä pohjalitkaan tärppiä wiittiny mennä odottaan semmoseen myräkkään. Siispä katsottuamme elokuwan, josta emme mitään lopulta wäsymyxestä kai ymmärtäneet, painuimme tutumaan ja odottamaan toiwottawasti parenmpaa keliä aamuxi.

Ja haaweexi jäi, se aamuinen parempi keli. Mut sinne waan painuttiin, Ana ja meitsi, yrittään. Hirrrrweeseen myräkkään.

Wähä ennen kymmentä. Surkeesta kelistä johtuen naiswäkee ei niinku ois yhtää wähenmpää kiinnostanu kalastella mut Ana sentään sai jonku werran armon aikaa wuoden ekaan lajipisteeseen. Ana jäi edellisen päiwän jigihotspottiin ja meitsi paineli tuuleen ja tuiskuun taas laiturin päähän ja siwutapsiin wuoden eka laji 10:15 appo ja puol tuntii möyhemmi härkäsimppu 10:45.