FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

FONGAUS ON JUTTUNI. KALASTUS ON KIWAA.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

epikriisi

jospa 3:n kk:n tietokonettoman ajan jälkeen koettais saada jotain muisteloita talteen ainaskii muutameista reissuista joita edellisen blogitextin juhlallisen julkaisemisen ja tämän päiwän wälillä on tullu tehtyä.

Waikka kewäisen sulkavajahdin totaalisesti mentyä iha poskeelleen päätin et tänä wuonna saa mahdollisimman monen lajin saalistaminen jäädä tasan täysin aiwan totaalisen toissijaiseen arwoonsa ja nautitaan waan kaikeista reisuista, tuli mitä tuli tai jäi saamata, niin iha pakko kuitenkii oli syyskuun 19. pwä lähtee kokeileen wielä puuttuwaa turpaa (!!!!!!) yhdestä Keravanjoen suosikkipaikoistani. Samasta paikasta yleensä nouseee kans normitöröö kookkaampeja yxilöitä. lähennellen omaa rekoottiini 14,1 centtimeetrivä. Siispä fillarin selkään, paikan lähelle ei saa autoo, ja joella rämpimään melko pitkä matka pitkin joenrantaa spotille. En pysty ymmärtään miten oon pystyny jättään tänä kesänä käymättä ennen tätä wisiittii.












Siinäpä wasemmalla yläwirrasta spottiin ja oikeella spotista ylös (sama suoran pätkä) maisemaa joen mutkassa sijaitsevalta spotilta. Loppuliusta ja sen jälkeisestä suwannosta löytyy töröt ja suwannosta tullut (ehkä ?) joka x turpa merkkinen weten eläjä. No töröt löyty het, ekax sieltä wirrasta ja sen jälkeen ku koko ei miellyttäny myös suwannon puolelta. Waan ny oli jonninmoiset lastenkekkerit menosa. Nippa nappa kybä centtiin ylsiwät sinä pänä suureimmat. Kuwasta woipi päätellä mistä nimi (?), TÖRÖturpa. Mukawasti ne huulet supussa.





No töröt ei ollu ainoo särkikalalaji joka erehty syöttiä maistamaan. Taistelun tiimellyxessä olin aiwan warma et kuwan hemmo on turpa. Oli sen werta kowat taisteluxet ennen ku sain hänet kätösiini. Nojo hetkee ennen sitä läheltä wedessä nähtyäni totesin et turpaan tuli, soon särki.

Turpaa ei sillä x:aa tullu eikä toisellakaa reisulla samaan paikkaan. Waan mukaweja ootteluhetkejä kuitenkii sain wiettää hienossa maisemassa.



Seuraawa keikka oli seisenruototokon metsästyxeen pyhitetty keikka Hangon rantawesiin 21. syyskuuta Markun kanssa. Tarkat spexit paikasta mistä sitä on poikasnuotalla löydetty oli tiedossa. Lisäx samalta paikalta on aikanaan joku kala-alaa opiskellut hemmo tehny tutkielman liejutokkojen sielunelämästä, joten jonku werta oli odotuxeja. Paikalla oltiin ennen pimeetä ja ehittiin juonimaan sotasuunnitelma tokkoja warten. Meitsi alkuun harhaili ihan turhan mutkan kaislikon reunassa olewalla hiekkapohjasella rantsulla. Kolmipiikkii ja meduusaa oli. Meduusaa iha hemosti. Ja muutama appo.

Todettuani paikan tokoista tyhjäxi läxin Markun seuraxi hänen alotuxeen walitsemalle spotille. Tokkohawaintoja oli tehnyt hän. No ei kauaa mennyt kun itellänikii oli eka hietatokko koukutettuna ja takaisin kaswamaan pääsemistä wailla walmis kätöselläni. Jonkin ajan kuluttua kuulin Markun höpöttäwän aiwan täpinöissään jotain käsittämätöntä ja sitä seurasi hänen ripeä syöxynsä saalistamiswälineenään käyttämänsä haawi rantaa kohti edessänsä sojottamassa. Ja hitto, sieltähän saaliin mukana tulleen hiekan seasta paljastui litteä pienehkö kala. Kauwan kaiwattu kampelasuwun edustaja oli löytynyt.

Tämän jälkeen meitsikii kalibroi näkimensä pois pitkulaisten tokkojen etsimisestä pyöreän pohjassa makoilewan kalan näkemiseen. Markku tosin oli omastaan nähny waan musteina pisteinä pohjasta pilkistäwät silmät. Eipä kauaakaa ku näin pohjasta silmejen lisäxi myös kalan pyöreät reunawiiwat. Jaeiku matoo pään eteen, ja kampela karkuun, onnex rantaa kohti ja waan parikyt centtii matkana. Toinen madon tarjoomisyritys ja pakomatka jälleen, Nyt rannnan myötäisesti kuie oikeen paljoo pitemmälle oikeen olis päässykää, wettä waan ehkä 5 cm kalan yläpuolella. Onnex ei walinnut pitkää syöxyä kohti sywyyxejä koska kolmannella x:aa otti madon palasella werhoillun koukun kärjen suuhunsa ja sain hemmon kiskastua kouraani. Ja rantsuun ettei waan putoo weteen jos koukku huonosti kii.















Siinä se sit oli, omani, kampelani.

Päästin hemmon kuwauxen jälkeen wapauteen ja katselin ihastellen hänen omintakeista uintiaan. Lepattaen taitaa olla termi jolla sitä mietittyäni parhaiten woin kuwailla. Pyöreä wartalo keinui tahdikkaasti päästä pyrstöön pitkittäisin liikkein. Pienet ewät myös hienosti liikehteliwät aaltomaisesti keinumisen mukaan. Walitettawasti wapauteen päästyään pohjautui wasta päästyään liewästi lewän werhoamaalle pohjalle, joten weden alla kuwattu otos ei anna täyttä kuwaa hawaitsemiswaikeuxista. Parempi kuwa löytyy tästä http://fish-species-hunter.blogspot.fi/2012/11/flattie-hunt.html.



Wielä löyty molemmille toisetki  lätyt ja Markulle siloneula. Tokot meitsillä jäi yhteen hietixeen. Seitsenruototokko jäi löytymättä mut lättykala korwas kyl sen. Kotomatka sujui warsin hilpeissä tunnelmeissa.

Päästyäni kotiin otin Lauri Kolin kirjan SUOMEN KALAT esiin, koska joku asia jäi niissä lätyissä waiwaamaan. Kirjaa tutkiessani selwisi mikä. Saamamme lätyt oliwat piikkikampeloita. Wanha "tuttuni" n. kolmenkymmenen wuoden takaa. EI siis elis meitsille waan Markullepa oli. Noeiku textarii peliin kellonajasta huolimatta. Gratulixet wielä täälläkii Markku hienosta löydöstä. Sain siinä oman riemuni myös.

Roope oli kans jossain wälissä tiedustellut kalasteluhalukkuuttani ja läximme sitten kimpassa Anglersin Toni myös seurassamme kokeilemaan Etelä-Hämeestä mateen/ankeriaan ottihalukkuutta syyskuun 24. pänä. Syöttikalojen onkinta Tuusulanmerestä ennen lähtöämme ei oikke onnannu, kax tuntii korkeella olewessa sameessa wedessä tuotti tuloxena kolme warmaa tärppii, EI muuta. sama tahti jatku kohdepaikassa, Roope ja Toni nosteli särkikaloja ylös, meitsi muna pataa. Enne tulewasta ?illasta ??. No madoilla aloitin sitten metästyxen laittamalla kunnon nipun lieroja koukkuun,


alkuun syötit waa kummasti häwis ilman hälykilikellojen säestystä. Missä wika ? En tiedä wieläkään. Mitään muuttamatta onnasin sit saamaan ylös kellojen kilinän awustuxella muutaman pasurin, mukana kauden pisein, ja niistä sitten kalan palaa koukkuun ja weteen oottamaan nälkäsejä öttiäisejä. Siinä kosteahkossa kelissä sit kolme ukkoo koetti saada aikaansa kulumaan jutustellen mielialaa kohentaweja niitä näitä. Wälilla ainaskii meitsillä oli ns. "warma" vieras, joka kuitenkii osoittautu waa toiweluulox. Kunnes sitten Tonin wapa oli kotwan heilahdellut lupaawasti ja eiköstä sielt sit noussukii muutaman tunnin kalastuxen jälkeen illan eka lota lota.

Hywä ja tänxit Toni. Usko omaankin edes toisen kohdekalan saamisesta kohentui huimasti. No ihan hetkeen ei sit kauheesti mitää tapahtunu ja muutettiin hiukka paikkaa wirtaawan wesistökohdan alawirran suuntaan maantiesillan alle. Siellä tais ainaskii meitsil pohjan kiwikkoisuuden takia jäädä joitain koukkuja Ahdin waltakunnan saaliixi. Rantawedessä kiiskejen ja appojen seurasta fbongattiin semmone kybä centtine hauwen rääpäle. Hieno hemmo. WaltaWa pää suhteessä suurempeihin haukeihin.


Jaeiku takas ylemmäs ja taas tärppäs. Nyt tuli Roopen matikka rantsuun.

Kello rupes oleen sen werta paljo et siihen päätty se lota lota keikka. Meitsi jäi "melkein" ilman. "Melkein" tarkottaa sitä, et Toni anto omansa, nähtyään ensin waiwan nylkeäxeen sen, wietäwäx kotiin. Eikä tarwinnu etes hirweesti ruinata :-). Olin nimittäin luwannut eräälle wiehattäwälle naiselle tuoda matikkakeittoainexet jos satuttais matikkaa saamaan. No tällähän sen lupauxen pysty pitää. Ei ollu onnex puhetta, et jos meitsi sattus saamaan kyseisen saaliskalan. Iha hywä näin, kiwa keikka.













Silakan rantautumisesta en ollu kuullu mitään marraskuun alkupäiwinä. Päätin siis käwästä kattomassa ilman tiedusteluja mikä tilanne Lauttasaaren sillan kupeessa. Ekalla x:lla oli hiljasta. Ei ollu montaa litkajaa paikalla kun aamusella pöräytin Puntolla mestoille. Ei ollu kyl silakatkaan. Kymmenkunta n. tunnin aikana nostelin pussukkaani ja päätin lähtee siitä sit muihin touhuiluihin. Wajaa wiikko myöhemmin 9. marraskuuta tulin uudestaan katsastamaan josko tilanteessa oli tullu parannusta. No ei ainakaan ollu tunkua paikoille tälläkään x:aa. Olin siinä suhteellisen pitkän ajan kuluessa saaliiseen nähden kosteahkossa kelissä nostellu wissiin wiis tai kuus silakkaa ku huomioni kiinnitti n. kolmenkybän metrin päässä meitsistä olewan miehen nostama saalis. Olin huomannut et litkaamisen lisäxi kalasti myös pohjalitkalla. Mitään en ollu huomannu nousseen, waan nyt nostamansa kala herätti mielenkiintoni. Siispä tallustamaan ja katsastamaan mikä oli saaliina. Hitto wie, kampela. Liewästi itä-suomalaisittain murtaen näytti hän myös toisen aiemmin, ilmeisesti ennen saapumistani saamansa saman lajin edustajaa.

No siispä palattuani kalasteluwälineistöni luo silakkalitkan muuntaminen pohjaonkintaan soveltuwaxi. Onnex oli matoja mukana. No olishan ollu kyl silakkaakii, silakan palalla oli tämä em. hemmo omansa saanut haukkaamaan sisään piilotettua koukkua. Ei kauaa tarwinnu odottaa ku kellot kilisi ja eka saalis kiwetyxellä; pasuri. No siinä sit tuli muutameja pasureita ja pari appoo lisää ennenku oli meitsin riemu lähes rajaton. Sydän pamppaillen nostin wedestä ylöspäin kohti turwallista kiwetystä jo wedessä hetkeä ennen noston alkua kampelaxi tunnistamaani kalaa. Mitä jos se ei ookaa kunnolla kii ja tipahtaa alas takas wetiseen elementtiinsä ennenku woin todentaa sen fongoxi nro 39 (mukana siloneula ja pikkunahkiainen käsin/haawilla). Noei pudonnu. Kiitoxet jonnekin, jollekin.
















Kait se sit on waa nii etku kalas käy eikä löhöö waa kotonassa tai muuaalla ni mahixet kauheeseen munkkipullaan kohenee. Ihan niinku meitsilläki näitten kahen kampelalajin kans. Tääki hesalainen oli wiel tota punapilkullista kampelalajiketta ni iha pikkasen ohikiitäwän hetken käwäs ajatus punakampelassa. Mut ei sentään. Tawislätty iha riittäwä. Parit pasurit wiel mateilua warten ylös ja ei enenmpejä kampeloita ni oli hywä lähtee taas kohti Jäkee. Tulihan reissult kans yx kiwasti KOOBEEIIÄMMÄÄ kohottawa hemohessi silakkakii.


Spiderman Anan kans oltiin muistaaxeni jo hywissä ajoin sowittu etku aika koittaa ni sit lähetään yhessä lotastamaan. Siispä ny oli hywä 28. marraskuuta lähtee yrittään ku "kampelareissun" siwusaaliit, silakat ja pasurit, oli pakastettuna just tätä ajateltuna.

Ana jo ootteli ku Puntolla kurwasin ottipaikan läheiselle parkkixelle. Wiime syxynä löywettiin, tai siis Ana kait, tää warma mesta. Keli oli etukäteen ajateltuna ehkäpä liiankii kiwa, aurinkoinen mut kalastajalle kiwa. Kirpeässä loppusyxyn säässä oli kiwa odotella tulossa olewaa tärppiä. Anaki oli kaiwanu jotain pakkasesta koukkuihinsa sujautetettawaa. Ei kowin kauaa, n. 1½ tuntii ku muutamejen kilinöiden jälkeen oli kelatessani oman siimani jatkeena olewassa koukussa mukana myös made, jee. Nro 40. Siinä ku nynnylläni ikuistin iloista perhetapahtumaa Ana nykäs ekan omansa kans ylös. Wautsi wau. Tuplakuwauxet.







Ei ollu suureja mut SW, Analle 39. koukutettu. X:n meitsi oli iha satakybätäpöwarma et toinen tulee ku tarkotuxella annoin pitkään reuhtoo wapaa, waan ei. No Ana nosti toisenkii itellensä. Jäi todisteex ku koukku oli jo melkein ulkona syömäjätteiden ulostuloaukosta.

Kokeiltiin wähä yleenmpääki waan ei aluxaan tuntunu iha parhaalta paikalta. Eikä tullu matikkaakaa. Mut hei, ei huono ulkoiluhetki. Paulan tullessa paikalle hakeen Anaa sowittiin et pannaan laittaen uusix edellinen wuodenwaihde seuraawana ko. ajankohtana. Parannuxena yx wrk lisää. Siispä warasin kotiin päästyäni möxän Airistolta.

Tosa wiel Ana blogeiluu lotailusta http://heittokalatarantella.blogspot.fi/2012/10/blogin-elvytysta-ja-jokimadetta.html