Sielä niitä sit lepäs, pohjalla makoilemassa, pienen etsinnän jälkeen, wesi waan helposti sekottu hiukkasen ku pohja monessa kohtaa oli aikasti "pölisewää", pieni jalkojen liikuttelu liian lähellä kohdeöttiäistä saatto aiheuttaa hiukkaspilwen ja kohteen häwiämisen näkökentästä. Ja lisäx se wirtaus toi wälillä kaswustoo tokon ja pinnan wäliin, taas kohde häwis. Ja sit wielä se wellonta pisti painon ja koukun heilumaan tosi inhottawasti. Seli seli. Hywä pohjustus sille mix onnasin koukuttaan waan yhen tokon. No joo. Liian pitkällä siimalla touhusin. Näin tuumailin waikeuxieni pääsyyxi.
Ja sitten wielä ku yhessä waiheessä meitsillä oli pikkaseja waikeuxeja akun ja otsalampun johdon liitännän kanssa. Walo sammuili ihan itestään, ja just ku oli nähny tokon. Ja Roopella oli waikeuxia saada koukku olemaan tarttumatta muualle ku tokon turpawärkkiin, tykkäs tarttuilla johonkii weden päällä. No nää hommat kuitenkii hanskattiin ammattimaisesti ja hauskuus sai jatkua, siis tokkojen metästys.
Siinä alussa tuli jotenkii puheex toi päiwälirkki ja Roopen kuulema tekniikka rauhallisesta nostosta. Tokot kuulemma pitää kiinni siitä madosta ja käden ehtii pistää alle jos/kun putoo. No Roopen kanssa ollaan totuttu nykäseen niin et meinaa waan ylähuulet lähtee mukaan koukussa. Pitihän se testata. Ei muuten toiminu, tokko putos. Sanoin tän Roopellekii. No wastaus oli et se pätee waan päiwälirkkiin ja pikkutokkoihin. Just joo
Rupesin siis taas nykimään kunnolla. Tuloxena muutama pudotus ilmassa. Ei pysyneet meitsillä, waan Roope hanskas homman wellomisesta huolimatta. Ei sentään kaikki noussu mitä hawaitsi mut nous kuitenkii, enenmpi ku mun zero.
Waihdoin syötin, tumma madon pala pois ja waaleesta madosta tilalle, ku näytti ihan siltä et waikka sain laskettuu madonpalan pohjalle hiekkaan makaamaan ihan tokon nenän eteen ni ne waa nyrpisti nenuunsa ja kääns päänsä toiseen suuntaan kunnes kyllästyiwät ja pyrähtiwät pimeyteen. Just sopiwasti, näkemäni illan pullein ja pisin tokko näkywissä. Ja heti kiinni, ja ylös, ja pysyi kouraan asti. Ja seuraawaki nappas heti kiinni, waan putos ilmassa takasin.
Sit kuulin Roopen lausahtavan; "Kivinilkka, ja melko iso". Sinne sit kattomaan mielenkiinnosta, olihan se, kait paksunmpi (ja pitempi ?) ku tänä wuonna pilkillä ja täplisjahdin siwutuotteena saamani yxilöt. Enmpä muista yrittix Roope ees yrittää tokkokoukulla lirkkii hemmoo. kuwasin kuitenkii (walitettawasti jäi macroasetuxet päälle kuwailuwempeleeseen) ku se siinä pikkasen wääntelehtien pysytteli paikallaan. Onnex ei pyrähtäny täpöö karkuu.
Roope sit totes, et nosta pois. Oouukei. Wapautin jo walmiina lirkkiwawassani olewan siiman päässä olewan isommalla koukulla warustetun pyyntöni ja pläjäytin siihen kunnon kokosen syötin. Hetki ku laskin syötin lähelle nilkan nenuu ni sehän ampas kii. Nosto ja hentosessa lirkkiwawassani tuntui melkonen jytinä ku nilkka roikkui siiman jatkeena ja kiemurteli itteensä solmuun. Walitettawasti viteointi meni mönkään. Syötti sywähköllä nielussa. Pikkasen oli waikeeta irrottaa mut onnasin ja päästin hemmon wapauteen.
Siinä waiheessa todettiin et tää paikka on nähty, hietatokkoo tarjolla. Siis muita lajeja hakemaan. Käytiin wielä autosiirtymejen awulla kahessa paikassa waan ei kummassakaan päästy syystä ja kolmannesta tosi toimiin. Päätettiin lopettaa touhuilu siltä illalta siihen. Mut kiwaa oli waikka meitsillä kaikki ei toudellakaan menny iha ku Strömsösä. SW.
'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti