wappuaaton lirkit

olin jo "pitkään" katellut Hesan tuuliennusteita kun olin Tarantelloilta saanut rapsaa jäätilanteen hellittämisestä Hesan rantsuilla. Ei waan millään meinanneet tuulet laantua meitsille mieluisixi tutuilla turwa-alueilla. Niinmpä siis wappuaattona päiwän aikana tsekkasin Fonectan karttasivujen ja Forecan tuuliennusteen nuoleja wertaillen mahdolliseja uuseja rantsuja uhreixi. No löytähän niitä, yx missä oon pari x:aa käwässy ja ihan kelwollisex hawainnu, muuta löytyny paitti simppuja. Ja toinen mistä muitten rapsojen perusteella löytyy myös niitä muttei kivinilkkaa. No tokkoja lähinnä aattelin lähtee aikani kulux lähtee ettiin. Et molemmat täytti tiukat waatimuxeni. Siispä illalla aurinkonlaskun aikoihin polkasin Punton käyntiin jaeiku menox kohti Hesaa ja odottaweja saaleita.

Eine kyl taija tietää siel Forecas miten ne niitä nuolejansa oikein sinne nettiennusteisiin laittaa. Ekalle paikalle päästyäni huomasin et ei se tuuli ollu ollenkaan niinku Forecan nuolet esitti. Ällö, olis ollu kiwa taas käwästä ees wähä tutus paikkaa. Siispä ei muuta ku siirtymä rantsuun missä en oo ikuna ennen lirkkiny. Ja toiseen suuntaan awautuwa meri ku ekas. Ja ällö x:aa kax. Ei mitään jakoo täälläkään lähtee tarjoon syöttii öttiöästen nenun eteen. Aallokkoo oli ja sellasta et ei sen alta ois mitää pikkuruiseja öttimöttiäisejä nähnykkää. Hetken mietintä ja näitten paikkojen tuulten perusteella tuttu wanha paikka pitäis (et mä wihaan tota konditionaalii -isi päätettä) olla iha mahollinen paikka. Siipä Puntoon taas liikettä ja siirtymä. Ällö x:aa kolome, ei olu. Aallokkoo ja liian kowaa. Itelläni eio mitää täys pläkä waatimuxeja mut entuudesta tiesin ettei tossa saa syötii pidettyy paikallaan waik jotain näkiskii. No ei hätiä mitiä, toinen paikka ihan siedettäwän käwelymatkan päässä. Siel ainakii onnais. Ällö x:aa nelejä. Ei oo mahollista. Hesan rannnikon tuulet oli x kaikkiaan päättäny pistää iha tosissaan kapuloita rattaisiin meitsin lirkkikauden awauxelle. Täälläki rantsuun tuli aaltoja siihen malliin et en ees wiittiny lähtee kokeileen. Muutama tosi tuulinen päiwä oli takanassa, lieneeko ne waikuttanu outoon ilmestyxeen.

Siinä sit palauttaan Fonectan karttanäkymejä mieleen ja unohtaa kokonaan Forecan tuulinuolten suunnat ja jollakin konstilla aiemman neljän mestan aaltoilusta miettii sopiwa paikka. No päätin sit taas polkasta Punton käyntiin ja suuntasin rantsuun mis enoo koskaan ikuna kuunaan wieraillu. En ollu ees kotonassa ottanu tätä rantsuu waihtoehtona. Noei olu mitää enää menetettäwänäkää et sama se jos katastais waik sit pitäs bumerangina lähtee takas himppeen. Punto parkiin ja hiukka käwelyy ja ranstu näkywisä, hieno juttu, aaltoo tosin taas täälläkii, mutei mitenkään pinnan rikkowaa. Mahixet ainaskii nähä jotain kohdekaloja oli, eri asia miten syötin sais pysyyn paikallaan.

No sehän ei selwinny muuten ku menemällä katastaan homma.  Ja jess. Hetken hiekkapohjalla kahlattuani eka tokko näkywissä. Hietatokox arwelin ja iha kiwan kokonen.
No ei muuta ku käsi waa melekosen kylymän pinnan alle ja kuwaamaan.

Hemmo ei kuwauxesta ollu milläänsäkään ja sain kuwejen oton jälkeen yrittää syötin tarjoomista. Ei ollu helppoo. Iha skidit kalanalut meinas häiritä syötin näkywyyttä. Tasasena "hyökyinä" tulewat rauhalliset aallot melekosesti heilutti siiman päässä olewaa 32:n koukkuu ja painoo. Siinä se koukku sit heiluessaan osu sen werta wissiin hemmoo kait päänuppiin et hermostu, läx liwohkaan. Nou hätä, on niit muitakii. Ja olihan niitä, samat kuwiot ja täl x:aa sattu syötti sopiwasti olemaan hollilla et tää öttimöttiäine ehti sen nappaa suuhunsa ja eka kauden 2013 lirkkikoukutus oli siinä.

Kaikki näkemäni tokot ei ollu yhtä yhteistyöhaluseja waan pakoiliwat jo siinä waiheesa ku työnsin kameraa niitten nenän eteen. Eikä kaikkien koukutus onnistunu, pari tokkoo nous siitä hiekkapohjaselta alueelta.  2/10 ehkä hawaituista. Nou hätä ilta oli wasta alussa ja rantsuu oli hywästi wiel jälelä.

Pikkuhiljaa siirtyessäni pohja muuttui wähä wähältä kiwikkoisemmaxi ja sit niit rupes näkyyn tokkojen lisäx: kivinilkkoja. Ei niit ihan wilissy jalkojen ympärillä mut ehkä eniten lirkkiurani aikana paikoista joissa oon niitä nähny suhteutettuna alueen kokoon. Monet waan oli nii sywässä weesä eten wiittiny kuwauxen takii työntää kättäni kyynärpäätä myöten weteen waan tyydyin yrittään koukuttamaan. Erehdyxestä oppineena laitan nykyään lirkkikeikoille kahluupöxyt jalkaan. Monesti oon touhuissani aiemmin kahlannu saappaiden kans liian sywälle saaliin kiihottamana ja ku jalassa on kylmän ween takia ollu karwawuoriset pilkkisaappaat ni niistä leijuwaa ällöö lemuu niitten kuiwaessa ei kestä Erkkikään itkemätä. Et siinä syy. Mut nilkkoihin takas: arkoja oliwat täälläkin kuten oon ennenkii ite ainaski huomannu nää nilkat. Kax sain nappaamaan syöttiin mut putosiwat ku sain ne ylös weestä. Eipä toi haitannu. Wielä tulee uuseja mahixeja.

Niit on kyl ilo katella ku ne yrittää karkuun häiritsewältä walolta hitaasti kiemurrellen. Lopulta ne tietty spurttaa aikasti liukkaasti johonkii pimeyteen. Osaa ne olla nopeitakii.

Simppuja en onnistunu löytää ku yhen, aika kookas hemmo oli. Otti hanakasti kii niinku simput yleensäki waan onnistu pudottaan seki ittensä takas weteen ku sain sen weestä ylös. Eikä halunnu toista x:aa yrittää. Säntäs pimeyteen ku hetken sain härnättyy lisää. Odotin kyl et wiel löytyy.

Siinä jalkojen ympärillä aina sillon tällön wälähti Hesan rantojen lirkkikeikoilta wanhoja tuttuja, hopean wärisejä nopeita torpedoita, kuoreita. Eiwät nää waa pysähtyneet täl x:aa sen wertaa et ois saanu syöttiä tarjottuu.

Kiwikkosuuden jälkeen alko taas hiekottuu pohja ja muutameja tokkohawainto tuli tehtyy waan ei onnannu koukuttaminen. Syötti heilu pikkasen liikaa ja jotku häiriinty liikaa ku ekax kuwasin. Oli sormet aikasti tönkköjooseppeja. Piti wälillä puhallella et pystyis sit tarwittaessa korjaan/waihtaan syöttii ja irrottaan koukussa olewan saaliin.

Loppu  sit se rantsuosuus ku tuli kallio wastaan. Siispä nousu ylös weestä ja kattomaan mitä olis tarjolla kallion toisella puolen. No siellähän oli pikkunen kiwan tyyni poukama hiekka/kiwipohjalla höystettynä. Siispä sinne. Ja siellähän sit heti tuli näkywiin semmonen pulleamahanen (warmaan mammatokko) jolla pituuttaki sen werta et oikein sydäntä sykähdytti. Tuumasin et oma rekoortti wois olla kyseesä. Kamera sai jäädä, oli näpitkii puhalteluista huolimatta jo nii kohmeessa ettei olis warmaa pystyny irrottamaan koukkuun tarttuweja. No täähä oli tosi äkänen, het ku syötti oli laskeutunu nenun eteen ni eiku kii waa. Ja nosto onnistu, ja kouraan kaappaminen. Ei olis tainnu olla tarwetta. Huomasin ku yritin hiukka kohmeisin sormein saaha hemmon suuta kokonaan poistamata suussa kokonaan olewaa koukkua takas pyyntöön. Mut onnistuin. En siinä ruwennu mittapuuhiin waan pistin saaliin mukana taskussa olewaan pulloon ja jatkoin etsimistä. No siellähän niitä mukawan kokoseja oli enenmmänmkii, ja kiwasti monet halukkaasti ottipäällä. Kuus (jälkikäteen tsekattu) onnasin nostaan ennenku totesin et ny ei enää kowin helpolla taija löytyy enenmpää. Tuntejakii oli kulunu jo muutameja ja wappuaatto muuttunu wappupäiwän aamuöön tunneix joten siihen oli hywä lopetella lirkkikauden awauskeikka ja lähtee kohti Jäkee lämmitellen matkalla kohmeiseja sormeja. Ihan kiwaa ja antoisaa mielestäni toi öttimöttiäisten kuwaus/wideointi paitti toi sormejen kylmyminen. Ja hanskojaha meitsi ei osaa käyttää. Eine päällä pysty pikkukaloja irrotteleen ja rupee siinä sit eestaas nykiin ja repiin pois ja takas päälle. Ei onnaa meitsille. Mieluummin kohmettaa tartuntaulokkeet.

Oma hyötynsä oli niist alkuillan ällötyxeistä, löyty uus mesta mihin on hywä palata toistekii.
Kotonassa tehty mittaus paljasti illan pisimmän tokon (kaikki muuten hietixejä, tarkastin yxitellen purnukassa, selkee rako ewejen wälissä) pituudex 66 millimetrii. Sama ku oma rekoorttini, ei paha.

Nii ja olihan siel joka paikassa niitä aina tyrkylle tuleweja kolmipiikkejä. Yhen iha treenin wuox koukutin. Hieno ilta tosiaan, suhteellisen kookkaita kaikki koukutetut tokot, aikasti mukawa kivinilkka esiintymä hawaittu, tokkopa waan ton yhen illan sattuma juttu.

On se waa kiwaa, toi lirkkiminenkii. Niinku kai kaikki kalasteluhommelit. Kuie waa ota liika wakawalla naamarilla. Hymy huuleen waik munapataa tuloxena.


Pläjäytän tähän wiel rapsan loppuun joitaki ehkä julkaisukelposeja wetenalaisotoxejani.